sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Pakollisia venejuttuja ja haihattelua

Olen palannut 3 viikon flunssasta takaisin elävien kirjoihin, eli tällä väliajalla olen lähinnä selviytynyt elämän välttämättömistä velvollisuuksista. Edelliseen viestiin tulleisiin kommentteihin huikkaan pahoittelut vastausviiveestä! Luontainen sometaukokin tosin tekee aina hyvää.

Päätimme jokin aika sitten tarttua asiaan, jonka olemme tienneet tulevan ennen pitkää eteen: pitäisi vaihtaa vene sellaiseen yksilöön, joka soveltuu paremmin käyttöömme. Vanhan veneen lasikuitu ja kumi tulisi siis korvata kestävällä alumiinilla, joka kestää vähän ronskimman työkäytön: järkevin olisi ns. loppuelämän moottorivene, joka kestää isältä pojalle. Mehän emme tätä vanhaa venettä hankkineet tietenkään tällaiseen tarkoitukseen, vaan ns. "sisäsiistiin" käyttöön, eli poikien jollaharrastuksiin 10 vuotta sitten. Toisaalta se on ollut kyllä kätevä nykyisessäkin käytössä siinä mielessä, että kevyen veneen saa parissa minuutissa laskettua ja nostettua. Siksi olemme pystyneet käymään saaressa säiden puolesta aina viime tinkaan asti. Mietittäväksi jääkin, miten kulkeminen mahdollisimman pitkään loppukaudesta saataisiin toimimaan raskaammalla veneellä...


Harmi kyllä nyt olisi pystynyt jäätilanteen kannalta kulkemaan saaressa ihan säännöllisesti, mutta nostimme veneen myyntiä varten pysyvästi ylös. Veneen vaihto alkoi poltella, koska vene oli alkanut vuotaa ja nopean tyhjenemisen kanssa tuli mitta täyteen. No, sitten saimmekin heti yllätykseksemme veneestä sikahyvän tarjouksen - vaikka tosiaan kerroimme sen viat täysin rehellisesti. Kysyimme useaan otteeseen toisiltamme, "oikeastiko??!". Moottori toki tässä arvokkain on, mutta veneelle emme olleet enää itse juurikaan arvoa laskeneet. Joten, hah, toki teimme mielellämme kaupat. Bye bye, sinne meni!

Tässä välissä kävimme (lue: raahauduin puolikuntoisena) myös Düsseldorfiin Euroopan suurimmille venemessuille. Olisi luullut, että olisimme kolunneet vaan noita pieniä alumiinimotareita, mutta ehei, en astunut jalallanikaan niihin halleihin. Tämä kertonee, miten epäseksikäs aihe saariveneen vaihto minun mielestäni on.


Sen sijaan olimme tehneet listaa niistä pienehköistä purjeveneistä (max 30 jalkaa), joita vuosien varrella olemme kuvissa ja testiartikkeleissa ihailleet, ja jotka nyt olisi mahdollista nähdä livenä. Matka oli siinä mielessä onnistunut, heh, että IHAN JOKAINEN unelmaveneemme sisälsi joitain ongelmia, minkä vuoksi ne karsittiin pois unelmavenelistalta. Esim. tämä yllä ja alla oleva ranskatar (Tofinou-merkkinen) oli niin matala sisätiloiltaan, etten edes minä pystynyt istumaan sisällä selkä suorassa. Jos vain ulkonäkö ratkaisisi, tällaisen perään haikailemista voisi jatkaa. Mutta: ei jatkoon.


Tämä uusi Dehler 30d, jota pidimme hyvinkin kiinnostavana, olikin 2,2 metrin kölillä varusteltu. Se tuli yllätyksenä, koska olin mielestäni lukenut jostain, että siinä olisi nostoköli. 2,2 syväyksellä ei meidän lahdelle rantauduta - eikä paljon muihinkaan saariston satamiin :(. Ei jatkoon.


Ja seuraavassa ehdokkaassa oli muuten kaikki täydellistä, mutta ongelmana päätön hinta, jne jne jne... hohhohhoijaa. Ei jatkoon, ei jatkoon, ei jatkoon. (En rasita teitä yksityiskohtaisemmalla listauksella)

No, alunperin idea lähteä käymään tuolla oli puhtaasti sosiaalinen. Meitä oli neljän pariskunnan  seurue ja kaikilla jonkinasteinen purjevenekuume. Lopputulos: ainakaan kukaan ei ole vielä venekauppoja tehnyt, joten haaveilu yhdellä jos toisella jatkuu :). Reissu oli kyllä siinä mielessä hyödyllinen, että nyt ei ainakaan haikaile jonkun sellaisen netistä bongatun vaihtoehdon perään, mitä ei edes halua. Oikean koon, mallin, hinnan ja tyylin mukaisen purkkarin etsintä jatkuu ja jos oikeasti jossain kohtaa meinaamme hankkia purjevenettä, onhan se selvä, että kompromisseja on silloin  tehtävä. 

Jatkamme siis epämääräistä haihattelua purjeveneen osalta ja järkiratkaisu moottoriveneen osalta tehtäneen tänä keväänä. Kiva tunne on kuitenkin se, että vanha vene meni kiertoon ja korjaukseen uudelle omistajalle eikä päätynyt ongelmajätteeksi, jollaiseksi se olisi meidän käytössä ennen pitkää muuttunut. 

Hui hai,


8 kommenttia:

  1. No Düsseldorf on aivan oikea paikka haikailla purjevenettä! Alumiinipaatteja vois sitten katsoa Helsingin messuilla. Melkolailla kaikki hyvät vaihtoehdot ovat siellä esillä. Ja voi vitsit, jos tätä raksaprojektia ei olisi juuri nyt päällä, niin kyllä vain uusi saaristokoppivene kiinnostaisi! Ainakin meidän alumiininen Husky nousee vielä tosi kevyesti maihin kärryllä, mutta siitä toki puuttuu painoa tuova koppi. Jännää, kerro sitten minkälaiseen olette päätymässä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä! Muistankin, että olette olleet kans siellä :). Oli kyllä tosi kiva ja hyvä nähdä kaikkea uutta, vaikka uskon kyllä, että päädymme käytettyyn versioon sitten joskus, kun kenties johonkin purjeveneeseen päädymme.

      Me taas olemme just miettineet, että koppia ei ehkä haluta, jotta vene pysyisi kevyenä ja hinnankin takia. Täytyy laittaa plussat ja miinukset paperille, joten eiköhän se sopivanlainen juuri meidän käyttöön löydy! Mahtavaa kuitenkin päästä kumiveneestä eroon, eli melkein mikä tahansa alumiininen tuntuu varmasti paremmalta! Se, mihin päädymme, tulee aivan varmasti esille kevään jutuissa :)

      Poista
  2. Veneily on kyllä mulle täysin vieras elämänalue! Yksillä ystävillä on purjevene ja toisilla pieni moottorivene. En ymmärrä niistä mitään ja purjeveneen sisätiloissa tulen merisairaaksi kelillä kuin kelillä. Joten enpä kommentoi tähän kuin että jaapa jaa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, no kiva, että kuitenkin kommentoit :). Yritän pitää järjen kädessä, mutta purjeveneestä on jo monta vuotta täällä meillä yhdessä haaveiltu. Kai se siis on myönnettävä, ettei se intoilu koskaan laannu ennen kuin...

      Pahoinvointi ei ole kivaa. Itse asiassa monella tulee purjeveneen sisällä huono olo matkan aikana - minullakin jos kauan olen, joten siihen lajiin vähän kuuluu kannella olo ja horisonttiin katsominen. Vähän samalla tavalla kuin ei autossakaan moni pysty lukemaan. Sisätiloilla on merkitystä enempi siinä vaiheessa, kun ollaan kiinni laiturissa.

      Poista
    2. Hih, mä olin just maanantai-iltana aivan järjettömän merisairas Tukholman risteilyllä...ei kyllä ole ihan normaalia mullekaan vaikken merikarhu tosiaan olekaan. Isoisälläni oli kuitenkin jonkinlainen laivanvarustamo!

      Poista
    3. Oho, olet suurta laivurisukua!

      Poista
  3. Kiva reissu tuolla ja omg noiden purjeveneiden kauneutta. <3 Kivaa uutta viikkoa tänne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, niinpä. Joku tuollainen kaunokainen sopisi meidän mielestä oikein hyvin perheenjäseneksi ;). Samoin sinulle!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...