Kysymyksiä elämästä

Sain vuosi sitten (!!!) haasteen Kotonasi-blogin Annukalta vastata 24 kysymyksen haasteeseen. Se oli minusta niin kiva, että aloitin vastailun, mutta hei, 24 kysymystä, onhan se paljon, joten kun 12 kk on kulunut, olen saanut jopa vastattua muutamaan kysymykseen kuukaudessa, heh. Okei okei, vähän laiskaa, mutta tässä vihdoin postaus! P.S. Kuvat ovat alkuvuodesta ennen veneen myyntiä, eli eivät tältä viikonlopulta, vaikka veikkaan, että saaressa näyttää juuri nyt tältä.

Mitä rakastat?

Tehdään heti selväksi se, että perhe on suurin rakkauteni, joten jotta säästyn sen jankuttamiselta jatkossa, se on sanottu nyt hyvin painokkaasti. Ei ole mitään muuta tärkeämpää, ja luulen, että se on blogista jo aiemminkin välittynyt :).



Missä olet tosi hyvä?

Uskoakseni olen nopea oppija. Aiemmin kuitenkin myös unohdin nopeammin, koska ruuhkavuodet ja koska ylikuormitus kaikessa. Nyt on onneksi parempi tilanne ja oppiminen on kiva perusvire elämässä. Tarvitsen oppimiseen kuitenkin äärimmäisen paljon motivaatiota. Jos päätän jotain oppia, uskon siihen, että tietoa keräämällä voin omaksua asioita helposti ja omaa harkintaani käyttäen voin soveltaa uutta tietämystä käytäntöön.

Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin?

Populismi ja mielipideasioiden sokea oikominen saa sydämeni lyömään tiheämmin kiukusta. Tennispeli puolestaan jatkuvine spurtteineen on älyttömän hyvää sykkeennostatusta. Mutta jos puhutaan sellaisesta positiivisesta sydämenlyönnistä, niin vaikkapa se, kun näen jonkun ihanan ihmisen pitkästä aikaa, sukulaisen tai ystävän. Minulla on lähtökohtaisesti ollut viime aikoina liian vähän aikaa sosiaalisille suhteille, minkä aion nyt korjata, kun ruuhkavuodet ovat ohi.

Kuka saa sinusta parhaat puolet esiin?

Kyllä se on rakas aviomieheni - silloin kun ei onnistu kaivamaan esiin kiukku-Pilviä ;). Mikko on aina kannustanut ja tukenut ja saanut minut loistamaan kohdissa, joita olen pitänyt itselleni vaikeina haasteina. Hän on suuri apu ja tuki, koska epävarmuuden hetkinä hän palauttaa uskoni itseeni.



Mitä haluaisit oppia?

Olen miettinyt, että jossain kohtaa olisi kiva ottaa uusi harrastus ja keramiikan tekemisen kiinnostaisi. Mutta elämä yleensäkin on jatkuvaa oppimista ja haluaisin oppia vielä paremmin olemaan tässä ja nyt. Etenkin silloin, jos jokin asia ei ole omassa "vallassani" enkä voi sille mitään, olisi kaikkein parasta osata silloin päästää irti ja olla vaan.

Mistä haluaisit tietää lisää?

Luin juuri kirjan telomeereistä ja siitä, miten ihminen voi solutasolla vaikuttaa terveyteensä. Juuri nyt olen kiinnostunut lukemaan tutkimuskirjallisuutta terveydestä. Myös sähkö- ja biokaasuautoista haluaisin tietää lisää, mutta en jaksaisi oikeastaan opiskella asiaa itse. Olisi hauskaa, jos joku luennoisi lyhyesti ja ytimekkäästi faktat näistä ;).

Onko sillä väliä viiden vuoden päästä?

Sillä on kyllä väliä, mitä viiden vuoden päästä elämässäni on. Toivottavasti ainakin kaikkein tärkein on tallella, jos ei muuta.



Mitkä unelmasi olet saavuttanut?

Suurin unelmani on ollut jo parisenkymmentä vuotta elää siten, että joka hetki tuntuisi olevan parempi kuin mennyt. Nuorempana huomasin erään ystäväni haikailevan menneisyyteen ja päätin, että yrittäisin itse elää tietoisesti siten, että huominen tuntuu aina eilistä paremmalta. Tämän unelman olen mielestäni yleisellä tasolla saavuttanut, eli en tietenkään päivittäin ajattele tätä ja vertaa yksittäisiä päiviä toisiinsa. Olen kuitenkin elämässäni stressannut ihan liikaa, jo lapsesta asti ja olen halunnut muuttaa tämän. Fiiliksen parantuminen ajan myötä on seurausta oman ajatteluni kehittymisestä, ei todennettavasta kehityksestä kohti parempaa. Elämässäni olen läpikäynyt monia vaikeita vaiheita (joista hyvin harva tietää), mutta niistä kaikista huolimatta olen kokenut aina riittävässä määrin kiitollisuutta enkä sillä hetkellä ole täysin musertunut ongelmien alle. Olen onnekas, kun olen selvinnyt. Ajattelen niin, että tänään on hyvä, mutta vuoden päästä vasta onkin :). Tämä ajatus saa minut pysymään kiitollisena elämästä ja nousemaan sängystä huomennakin sekä olemaan katsomatta liikaa peruutuspeiliin.

Missä tilanteessa olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten?

Vuosi sitten olin toiveikas, että perheessämme asiat järjestyvät muutaman sitä edeltävän stressaavan vuoden jäljiltä (niin, en ole täällä blogissa halunnut valottaa elämämme matalia pohjavireitä tai niiden syitä pitääkseni blogin ja oman mieleni lipun korkealla, mutta kaikki on hyvin nyt) ja että oppisin entistä paremmin fokusoimaan hyviin asioihin eteen tulevista haasteista huolimatta.

Viisi vuotta sitten murehdin jotain muuta: töihini liittyviä asioita ja tuolloin juuri päätin, että asioiden on muututtava: Minun tulee muuttaa työnteon tahtiani, ruokavalioni, opetella pysähtymistä ja palautumista, tuntea itseni paremmin ja nukkua paremmin, jotta jaksaisin paremmin ja pystyisin nauttimaan asioista tässä ja nyt enemmän. On hienoa huomata, että näiden asioiden työstäminen on todellakin tuottanut tulosta. Viisivuotinen on ollut isoa elämänmuutosta. Onneksi havahduin.



Mikä on sinulle todella tärkeää?

Oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Mitä vaan voi tapahtua ja olen valmis hyväksymään ikävätkin asiat, mutta epärehellisyys tai totuuden salaaminen saa minut menettämään arvostuksen ja kiinnostuksen tällaista tahoa kohtaan. Tuollainen "kauhuskenaario" on kohdannut minut ehkä joskus kauan kauan sitten. Minusta ainakin tuntuu, että itse toimimalla rehellisesti ja oikeudenmukaisesti saa samaa osakseen.

Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?

Hyppäisin benjihypyn. Mutta koska pelottaa ihan sikana, että se köysi katkeaa ja kuolen tuon epäonnisen tapahtuman seurauksena, en tule koskaan hyppäämään :).

Kenen mielestä olet kaunis?

Luultavasti Mauron, koska kukaan ei ilahdu niin systemaattisesti minut nähdessään kuin hän ;).



Kuka rakastaa sinua?

Uskon, toivon ja väitän, että pojat ja mies. Nuorten täysi-ikäisten poikien ja äidin hyvä suhde ei ole minulle itsestäänselvyys. Lukuisista pienistä, viikoittaisista asioista huomaan, että olen heille tärkeä :). Ja mitä aviopuolisoon tulee, kai se minua rakastaa, kun kenenkään ei tarvitse pakosta näinä päivinä olla yhdessä, jos lapsetkin on jo aikuiset :). Meillä on voittopuolisesti hauskaa yhdessä, jaamme asiat toisillemme, meillä on samansuuntaiset unelmat ja arvostamme samanlaisia asioita. Sielunkumppaneita ollaan. Avioliittovuosien aikana olemme oppineet Mikon kanssa katsomaan toistemme huonoja puolia läpi sormien ;).

Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista?

Kieltäisin näköalattoman someraivon, mustavalkoisen ajattelun ja ns. yksisilmäisen "oikeassa olemisen", johon sortuu niin konservatiivinen leiri kuin vihervasemmistokin. Fiksutkin ihmiset syyllistyvät käsittämättömään suvaitsemattomuuteen, kun alkavat laukoa jyrkkiä mielipiteitään. Moni ei pidä itseään populistina, mutta siihen maailma on mennyt. Missä on sivistynyt keskustelu? Sitä kaipaan, vaikka vastapuolella olisi eri tavalla asioista ajatteleva ventovieras.

Miksi sinut kannattaa tuntea?

Apua, miten vaikea kysymys. Ehkä siksi, että olen kiinnostunut asioista ja heittäydyn mielelläni monenlaisiin keskusteluihin: asia- tai tunnepitoisiin, vakaviin tai turhanpäiväisiin. Avaudun pienessä porukassa asioistani aika nopeasti. Perheen asioista kerron usein joidenkin hassujen kömmähdysten tai keskustelujen kautta. Takana voi olla jokin huolenikin - vaikka pojista - mutta pienen vitsailun lomasta voi lukea välittämiseni ja pääpointtini. En vain halua ladata asioitani pöytään "itkien" ja tunnelman pilaten, vaan henkilökohtaisiakin asioita on usein helpompi tarkastella vähän "etäältä", huumorin kautta. Vastauksena kysymykseen: keskusteltavaa varmasti riittäisi!

Milloin viimeksi teit jotain uutta?

Reilu vuosi takaperin kävelin korkealla pelottavalla vuorella, jonne en olisi koskaan uskonut uskaltavani mennä, mutta meninpähän vain.

Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan?

Toivon niin, koska yritän olla hyvä ihminen, mutta en ehkä aina onnistu tässä. Joskus koen huonoa omaatuntoa siitä, miten olen joskus kohdannut jonkun, mieli kiinni omissa kiireissäni. 

Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti?

En keksi mitään! Elämässäni ei ole turhia ihmisiä, harrastuksia, velvoitteita, jyrkkiä mielipiteitä eikä juuri enää turhia tavaroitakaan. Omia elämäntapojani olen koulinut rankalla kädellä viitisen vuotta, joten mitään suurta pahettakaan ei tässä enää tule harrastettua. Yksinkertaisesti: haluan pitää kaiken, mitä elämässäni on. Se, miten asiat elämässäni muuttuvat, vaativat vastedeskin hienosäätöä, mutta ei täydellistä luopumista.

Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin?

Työkalenterista pitäisi ehdottomasti raivata enemmän tilaa ajatustyölle, jolloin tulisi tunne, että saa tehdä työnsä edes joskus rauhallisella tahdilla.

Ketä varten pukeudut?

Ehdottomasti itseäni varten. Eihän tähän ole mitään muuta vastausta! Tai no... omalla pukeutumisella kunnioittaa tietysti myös vastapuolta, eli jos vaikka mennään juhlistamaan jotakuta, niin totta kai pukeudutaan asianmukaisella tavalla hänen vuokseen.

Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi?

Itsevarmaksi olisi liian painokas sana, mutta se ensimmäisenä tuli mieleeni. Oikeastaan silti syvällisemmin koen niin, että osuva pukeutuminen saa minut olemaan sinut itseni kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Vaatteet ovat uniformu, jota vaihtelemalla solahtaa genrestä toiseen. Työtilanteissa pukeutuminen auttaa asian edistämistä, mutta yhtä lailla jumppatrikoot ja untuvatakki kauppareissulla ovat paras asu olla oma itseni siinä tilanteessa, vaikka vastaan kävelisi kuka.  

Viekö tämä unelmiasi kohti?

Öö…tämä tapa elääkö? Jos kysymyksellä tarkoitetaan sitä, niin uskon kyllä, että joo. Kuljen tällä hetkellä eteenpäin omaa itseäni paremmin kuunnellen kuin ennen. Vai, tämä kyselykö? Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan omia mielipiteitään ja tämäkin kysely syvällisesti ajateltuna laittaa pohtimaan arvojaan. Eli tähänkin: kyllä.

Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä?

Toivon, että kykeneväksi ja tärkeäksi. Haluan kannustaa lähelläni olevia ihmisiä näkemään asioiden valoisat puolet, omat kykynsä vaikuttaa asioihin ja sen, että he ovat kiinnostavia omana itsenään. Tämä on kyllä vaikea juttu, joten en todellakaan varma, onnistunko tässä yhtään, mutta ainakin kahdesti olen onnistunut, eli kasvattamalla terveen itsetunnon omaavat, itseensä uskovat lapset, jotka tietävät, että heistä välitetään.

Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle?

En usko juuri puhtaaseen sattumaan tai kohtaloon vaan siihen, että ihminen itse rakentaa elämänsä ainekset. Uskon, että valinnoillani on suuri merkitys siihen, mitä tapahtuu isossa kuvassa. Toki yllättäviäkin asioita tapahtuu, mutta ne eivät muuta isoa kuvaa ratkaisevasti, vaikka tapahtumahetkellä voisivat tuntua suureltakin ”jysähdykseltä”. Kaikella on tarkoituksensa siksi, että on juuri itse ollut kulkemassa jotain asiaa kohti.

Upeaa naistenpäivää ja alkavaa viikkoa kaikille,

toivottelee,

   

P.S Huomasin, että fontti on muuttunut postauksessa matkan varrella. Enpä taida osata sitä korjata, joten tällä mennään nyt!