keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Pientä edistystä talolla

Työmaan näkökulmasta kesämme on ollut rikkonainen, eli asiat talolla etenevät hitaanpuoleisesti kuluneisiin kesäpäiviin nähden. Olemme olleet jonkun verran aiempiin kesiin verrattuna myös enemmän mantereella, eri syistä: Mikon töiden, selkäjumin, minuun iskeneen kuumetaudin, ihanien kesähäiden ja niin edelleen. Ja, ison lankku- ja villapaalimäärän kuljetus otti sekin useamman päivän ja on tavallaan "näkymätöntä" työtä.



Nyt, kun kaksi lattiaa on talolla kokonaan valmiina, sitä huomaa, että edistyyhän se! Lattioihin  laitoimme ensin kylmälle puolelle bitumipaperin, väliin ekovillaa ja päälle Paavo-ilmansulkupaperi / paikoin sanomalehtiä. Sen päälle lankku.

Esikoinen on ollut pariin otteeseen auttamassa lattialankkujen nakuttelussa. Oon kyllä aika ylpeä, että hän on niin reipas!


- Nyt pääsee sentään jo astumaan sisälle eikä tarvitse ulkona haukkua, kun koirahan ei pysty koolauksilla kävelemään. Kyllä oli tylsä vaihe!






Valmiista kamarin lattiasta Mauro vasta innostuikin. Se pyöri ympäri huonetta häntä heiluen ja osoitti, että hyvää työtä olette tehneet, nyt kelpaa koirankin tepastella tukevalla lattialla! Harmi, ettei ollut kamera siinä kohtaa lähellä :)).




Esikoisen kaveri tuli käymään ja nuoret miehet tarttuivat hommiin. Me vain siinä vaiheessa istuimme laiturilla Mikon kanssa ottamassa aurinkoa, kun mäeltä kuului ihana nakutus ja toisen kamarin lattia sillä välin valmistui. Ihan mahtavaa :).



Kolmas huone, eli tupa on myös jo paperoitu ja villoitettu, joten nyt uskallan toivoa, että saisimme kaikki lattiat valmiiksi ennen syksyn tuloa. 

Projektimme alussa olin yltiöoptimistinen ajankäytön suhteen ja aina luulin, että eri vaiheet vievät vain vähän aikaa, kun taas nykyisin olen varsinainen inhorealististi: kuvittelen kaiken olevan joka yksityiskohtaa myöden pitkäpiimäistä. 

Näiden kahden huoneen katot, joissa nyt on lattia, ovat odottaneet nyppijäänsä. Olen ajatellut sen ottavan ainakin neljä pitkää PÄIVÄÄ ja olevan ennen kaikkea äärimmäisen ärsyttävä työvaihe. Eilen iltapäivällä sain jostain ihmeellisen inspiraation ja aloitin kattopaneelien putsauksen nauloista ja niiteistä. 


Kun oikeat työvälineet lopulta löytyivät ja tekniikkani kehittyi, huomasin, että tämähän on ihan hauskaa näin suomipoppia radiosta kuunnellessa ja kaikenlaista meditoidessa. Kaiken kukkuraksi sain kaksi kattoa putsattua hämmästyttävän nopeassa ajassa - lopulta vain neljässä TUNNISSA. Kunpa olisin tiennyt, olisin siltäkin etukäteiskärvistelyltä säästynyt. 


Nyt en kyllä enää maalaile mitään ylitsepääsemättömiä mielikuvia ennakkoon, vaan otan tästä(kin) opikseni! ;)


Tällaisia mukavia edistysaskeleita - konkreettisia ja henkisiä :) - siis täällä, 
pohtii,



torstai 4. heinäkuuta 2019

Hormin tarkastus ja vanhan talon yllätys



Vanhat talot ovat tunnetusti täynnä yllätyksiä, kun niitä remontoi. Yleensä yllätykset ovat  epätoivottuja, koska ne väistämättä tietävät rahanmenoa. Mekin olemme yrittäneet henkisesti varautua vastaantuleviin asioihin väistämättöminä tosiasioina, jotka on vain jotenkin ajan kanssa hoidettava. Yksi tällainen kohde, jossa potentiaalisesti tulisi jotain kalliin puoleista uutista vastaan, on päätalon hormi. Pahimmillaan se pitäisi kokonaan purkaa ja uudelleen muurata, parhaimmillaan se olisi kunnossa. Ja kaikki tältä väliltä  - esim. hiushalkeamat - olivat oman arvauksemme perusteella todennäköisin skenaario. Hiushalkeamat muodostavat puutalossa kuitenkin ison riskin, joten pelko hanurin alla päästimme eilen tulleen nuohoojan tutkimustyöhön käsiksi.

Tilasimme häneltä hormin, piipun ja leivinuunin tarkastuksen ja nuohouksen. Ensimmäiseksi hän kipusi katolle piippua tarkistamaan ja totesi kaikista neljästä alkuperäisestä tulipesästä tulevan omat kanavansa ylös piippuun. Tämä olikin loistouutinen, koska nyt käyttämättömiä tulisijoja, kuten vaikkapa vintillä olevaa, ei tarvitse mitenkään tukkia eikä kipinöintiä pelätä. Toiseksi nuohooja huuteli, että "aivan loistavassa kunnossa sekä piippu että hormi". "Siis mitä sanoit", hieraisin korviani ???!

Säästymme siis kustannuksilta! Lisäksi säästyy kaikki vaiva! Hyvää tässä on myös se, että suojaputki, jota olimme ennakkoon miettineet yhtenä vaihtoehtona, mikäli löytyisi hiushalkeamia, voidaan unohtaa, jolloin lämmön varaavuus näin luomuna tulee olemaan  moninkertainen verrattuna putkitettuun hormiin. Pisteenä i:n päälle, kysyessämme piippuhatun tarpeellisuudesta, nuohoojan näkemyksen mukaan sitä ei tässä kohteessa tarvita. Piippu ja hormi on tehty laadukkaista materiaaleista eikä täällä ilmeisesti sada niin paljoa, että sitä tarvittaisiin nyt, kun ei ole tarvittu ennenkään. Siinä säästyi vielä bonuksena muutama satanen :).


Nuohooja siirtyi sisään tarkastamaan Högforsin leivinuunia ja totesi senkin olevan käyttökunnossa. Jippii. Yksi ruosteinen luukku jouduttiin avaamaan voimalla ja hapertuneen vesisäiliön nuohooja kehotti vaihtamaan tai muuraamaan umpeen, jos emme tarvitse sitä.  Siinä siis tulevat kustannukset kokonaisuudessaan. Leijumme ilmassa näiden tietojen siivittämänä; säästimme todella pitkän pennin.



Lisäksi hän antoi meille leivinuunin pikakäyttökoulutuksen: mihin minkäkin luukun avaaminen vaikuttaa jne. Aivan mahtava tyyppi. Päälle päätteeksi hän vaan kehui omaa hommaansa, että on tämä mukavaa työtä, kun kysyin, onko kovin kiirettä näin kesäisin ja kuulemma on. Ihana nuohooja!

Vanha talo pitää aina vähän jännityksessä, mutta nyt ehostamme sitä entistä kiitollisempana, kun se tällaisen yllätyksen meille tarjosi :).

Iloitsee,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...