sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Juna etenee vääjäämättä

On mennyt ihan mahdottomaksi tämän uuden harrastuksen, verhoilun, aloitus. Toinen puoli minussa yhä epäröi ja toinen puoli selvittää tarvittavien materiaalien saatavuutta, vertailee hintoja, inventoi kodin työkaluja ja käy rohkeasti käsiksi tarviketilauksiin. Mikkokin jo totesi, että "aika paljon menee aikaa tuohon sun verhoilun opetteluun, vaikka niin se on vissiin tarkoituskin…" :). Juuri niin, uuden opettelu ja selvittäminen on hauskaa, joten tunteja ei lasketa. Tekemistä riittää näissä esivalmisteluissa.

Päätin, että pyrin käyttämään perinteisiä materiaaleja ja pari viikkoa olenkin metsästänyt niiden saatavuutta mahdollisimman edullisesti. Aika hyvin olen onnistunut - vielä ollaan kohtuullisissa kustannuksissa, alle 40 €:ssa / tuoli.

Hankin perusmateriaalit neljään tuoliin, sillä saareen aiottujen nojatuolien lisäksi minulla on myös 1960-luvun retrotuolit (kotia silmällä pitäen) odottamassa kunnostusta. Retrotuolit ovat muuten malliltaan helpommat, joten olen ajatellut aloittaa tekemisen opettelun niistä.

Tällaista kaikkea on nyt hankittuna molempiin projekteihin: 



Varsinaisen verhoilukankaan alle laitetaan valkaisematonta lakanakangasta, joka ei repeydy, toisin kuin valkaistu. Loistobongaus oli Tori.fi:stä tässä aivan kotinurkilla myynnissä oleva käyttämätön erä, jonka kotiutin muutamalla eurolla.



Uusiin perustuksiin tarvitaan tukevaa satulavyötä. Ostin leveää mallia vain sen määrän, josta ei jäisi yhtään yli.



Puuvillavanun sijaan voisi käyttää myös synteettistä vanua, mutta kallistuin luonnonvanuun. Edullisin hinta tälle tuotteelle löytyi Verhoilija Eemeli -verkkokaupasta. Kyseinen kauppa osoittautui muutenkin melkein kaikissa tuotteissa edullisimmaksi. Sain myös kokonaistilauksestani pienen alennuksen perustuen vuodenvaihteen tarjoukseen. Ajoitus oli puolellani. 

Lukemani perusteella uskon, että satulavöitä on turha yrittää kiristää kunnolla ilman satulavyön kiristäjää. Tämä kuuluu siis kategoriaan "välttämättömät perustarvikkeet". Kaikkea ammattilaisvermettä olisi vaikka kuinka, mutta yritän tulla toimeen minimillä. 

Purjelanka löytyi omasta kaapista - kuin myös omasta takaa on niittipyssy, pikkuvasara ja pihdit. Vanha neulamme on hieman meren ruostuttama, joten uusi sellainen pitänee hakea Maritimista.

Kolme kiloa hamppua. Jep. Määrän otin arpomalla, mutta itse täytemateriaalin valintaan vaikuttivat alkuperä ja hinta: kotimainen hamppu tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin afrikkalainen meriheinä, joka tehdään palmunlehdistä. Lastuvilla oli minulla toisena vaihtoehtona, mutta hamppu on perinteisempi ja hinta oli sama, 24€ / 3 kg. Luulin itse asiassa, että luonnonhamppu olisi ollut kalliimpaa.  





Nupinauloja ja selkämysten uudet pahvit hankin myös. Se, mitä vielä puuttuu, on harmaavanu. Oli vähän yllätys, kuinka monta kerrosta erilaisia kerroksia ja täytteitä tuoleihin kunnolla verhoiltaessa oikein tulee.

Harmaavanu on ihan puhdasta kierrätysmateriaalia, joten yllätyin sen korkeasta hinnasta. Yritän vielä metsästää sitä jostain edullisemmalla kuin mitä tuossa samassa putiikissa ja muutamissa muissakin olisi saatavilla. Säkkikankaan tilasin ulkomailta, kun halvalla sai :) ja sitä vielä odotellaan.

Ja myöskään en vielä ole hankkinut saareen kunnostettavien tuolien jousia. Se, tarvitaanko uusia jousituksia, selviää vasta, kun pääsen availemaan tuolejani. Voi ei, pitäkää peukut pystyssä, että jouset olisivat hyvät, niin pääsisin näin aloittelijana vähän helpommalla! Vaikka kyllä aion senkin vaiheen tehdä, mikäli tarve vaatii…

Toinen puoli minusta hymistelee ja hilpeänä hypistelee näitä matskuja, kun toinen katsoo ihmeissään olohuoneen täyttymistä hamppu- ja vanukasoilla. Herregud, juna menee kuitenkin nyt selvästi eteenpäin: paluuta ei siten ole!

Ihan tosi,




29 kommenttia:

  1. Satulavyön kiristin on ihan ehdoton työväline, ja ne vedetään sitten kireälle, niin kireälle että tuntuu ettei pysty. Mun meriheinä maksoi n. 25e/5kg, siitä suurin osa on mennyt kahteen tuoliin. Täällä löytyy Lahdesta tukku joka myy tarvikkeita. Toinen ehdoton väline on käyräneula, eikä pryyli ja kaksikärkineulakaan ole pahitteeksi hommata jos joudut uusimaan kaikki täytteet.
    Vanuvinkki oli hyvä, olin juuri vertaamassa mistä minun kannattaisi sitä ostaa. Omiin tuoleihin laitan vain puuvillavanua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olet oikeassa, unohdin käyräneulan, eli se pitää myös hankkia! Etenkin jos harrastukseni tästä jatkuu, täytyy tutkia tuota Lahden myymälää. Ja josko sieltä löytyis harmaavanua edullisesti. Kiitos vinkeistä!

      Poista
    2. Henry Borg on se Lahden myymälä. Vertailu kannattaa, minä olen ostellut pikkuhiljaa niin on ollut järkevää hankkia ilman postimaksuja. Tällä hetkellä tarvikkeisiin on mennyt n. 100e ja osa tarvikkeista riittää kolmanteen tuoliinkin. Ja nupinaulat minulla oli omasta takaa, samoin löytyy lakanakangas ja pellavakangas jota tuli joustimien päälle, siihen voi laittaa juuttiakin. Erilaiset naulat ovat yllättävän kalliita, säästin 25e kun ei tarvinnut ostaa laatikollista nupeja, viiteen tuoliin menee paljon nauloja. Laatikollisen (1kg) huopanauloja ostin satulavöiden ja muiden kiinnittämiseen mutta se purkki riittää kaikkiin tuoleihin.

      Poista
  2. No huh huh, voin vain nostaa hattua. Olet sinä kyllä aikamoinen - tuosta vaan päätät ruveta verhoilemaan ja teet sen sitten kunnolla ja perusteellisesti. En epäile hetkeäkään, ettetkö onnistuisi tässä projektissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran korjaan Saara, että en ihan "tuosta vaan". Meniköhän romanttisesta haaveilusta tähän pisteeseen yli 20 vuotta?! Asia on kypsynyt monen tekijän summana. Mutta lopullinen päätös ryhtyä tähän on puoliksi teidän lukijoiden syytä tai ansiota - miten sen ottaa. Kannustus on oli jossain aiemmassa postauksessa suoranaista yllytystä, joten ilmeisesti olen yllytyshullu ;). Kiitos Saara, kiva saada tällainen kommentti!

      Poista
  3. Kaikenlaista kummallista sitä pitääkin tuolien sisään tunkea! Mielenkiintoista näin sivustakatsojallekin. Perusteellisesti selvitetty on puoliksi tehty. Kyllä niistä hyvät tulee! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta. Ilman oppikirjan lukemista olisin ehkä hankkinut levyn vanua ja päälikankaan, mutta saan tuntea oloni nyt ihan asiantuntijaksi, kun jäljittelen ammattilaisten toimesta monimutkaiseksi muodostunutta verhoiluprotokollaa ;).

      Ja toinen puoli asiasta on tietysti se, että jos ja kun tähän nyt menee väistämättäkin aika paljon kallisarvoista aikaani, niin ainakaan ei jää lopputulos materiaaleista kiinni. Ois parei onnistua! Kiitos sinne luottamuksesta :).

      Poista
  4. Wau! Oon sanaton! Noin perusteellisesti pohjustetusta hommasta ei voi tulla kuin täydellistä, voi että :) Sulla on selvästi taipumus tähän(kin). Intoa ja inspistä, huisaa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä, niin olen minäkin sanaton ;). Miten ihmeessä syöksyin tällaiseen, kysyn välillä itseltäni - kunnes taas jatkan innolla valmisteluita.

      Apua, paineet kasvavat tällaisen kommentin myötä ;). Mitä jos lopputulos on kaikille lukijoille ihan hirveä antikliimaksi täydellisesti alkaneeseen projektiin!!?

      Poista
  5. Noista aineksista ei voi tulla muuta kuin HYVÄÄ!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että omaat hyvät ennustajanlahjat!

      Poista
  6. Onnea hommaan ja hienoa, että sulla on uskallusta!:)

    Itse en ole sen kummemmin käsityöihminen, niin tein parikymppisenä kansallispuvun kansanopistossa. Ja siitä tuli mallikelpoinen. Olin kyl ylpeä. :)

    Mielenkiinnolla seuraan etenemistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kiitos. En oikeastaan minäkään pidä itseäni varsinaisena käsityöihmisenä. Olen vältellyt aikalailla kaikkea monimutkaista tähän asti ;). Kansallispuvun teosta on syytäkin olla ylpeä!

      Poista
  7. Vitsit, mutta kuulostaa kivalta! Tekis mieli itsekin päästä hypistelemään noita materiaaleja. Ja hauskaa, että myös tuoliin tulee hamppua. Sitä kun tulee nykyään syötyäkin, niin onhan se mahtista, kun voi myös istua hampputuolilla :)

    Ja just hyvä, että on kaikki materiaalit valmiina, koska mulla ainakin into kaatuu siihen, jos jotain puuttuukin just sillä hetkellä, kun aloitusinspiraatio on iskenyt ja homma päässyt vauhtiin. Siinä kohtaa takapakki tarkoittaa yleensä sitä, että tulee lyötyä hanskat nupinaulaan ja projekti saa odottaa uutta tulemista..

    Semppiäää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hee. Hienoja materiaaleja tosiaan, kiva opetella niiden käyttöä ja ominaisuuksia nyt tässä yhteydessä.

      Olet niin oikeassa! Mikään ei ole turhauttavampaa kuin että innon keskellä työ keskeytyy, kun jokin asia puuttuu. Tämä on ihan riittävän monimutkaista muutenkin, joten ajattelin tosiaan välttää tällaiset tilanteet. Muuten jää homma minultakin tekemättä!

      Poista
  8. Kannustus on kova ja luottamus luja :)
    Moisella pieteetillä kun tähänkin työhön ryhdyit, ei lopputulos voi olla muuta kuin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kannustusta tarvitsenkin! Tulen lukemaan näitä kommentteja tänne, jos ja kun epätoivo vielä iskee :)

      Poista
  9. Minun luottamus sinua kohtaan on suuri, sinä onnistut! Jo tekstistä välittyy inspiraatiosi ja olet huolella perehtynyt asiaan. Tässähän melkein itsekkin innostuu verhoilusta ;) vintillä olisi pari tuolia..
    Minulla on usein tuo tunne, toinen puoli minusta epäröi ja toinen puoli on niin innostunut. Ihan tosi, älä luovuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, tuolit esiin vaan sieltä vintiltä. Minäkin olen tuolejani katsellut vuosia ja siirrellyt vain paikasta toiseen. Sillä tavalla ajatus on kypsynyt. Ei ole muutakaan vaihtoehtoa ;). En aio luovuttaa, mutta toivottavasti lopussa seisoo kiitos eikä pettymys! Epäröivä puoli minussa tieostaa hyvin, että tällä kertaa epäonnistumisen riski on korkeampi kuin aiemmissa projekteissani. En aio kuitenkaan välittää työn hitaudesta, eli olen ajatuksissani kasvattanut lehmän hermoja, etten tulisi luovuttaneeksi, jos tulee kinkkisiä vaiheita vastaan.

      Poista
  10. Hyvä siitä tulee, olet niin huolellisesti tehnyt valmistelutkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku on ainakin hyvä :). Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  11. Kiitos mukavasta verhoilumateriaalipläjäyksestä! Olen itse harrastanut verhoilua ja kaluste-entisöintiä iltakursseilla jo vuosikausia. Harrastus on mukava ja rentouttava, vaikka tulosta tuleekin parilla viikkotunnilla hyvin hitaasti. Mutta olen saanut vuosien saatossa verhoiltua sohvan, pari nojatuolia, useita pikkutuoleja sekä raaputettua ja pintakäsiteltyä lukuisia senkkejä ja lipastoja. Olet ihan oikeassa, ettei tämä mitään rakettitiedettä ole. Kirjoista löytyy hyviä ohjeita ja kuvia, ja tekeminen opettaa kaikkein eniten. Oikein mukavia verhoiluhetkiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, oletpa saanut paljon tehtyä noilla kursseilla. Luulen, että harrastelijalle on ihan hyvä edetäkin hitaasti - tulee tehtyä huolellista jälkeä, mikä kuuluu asiaan. Kiitos kivasta kommentistasi!

      Poista
  12. Nyt on tekemisen meininkiä! :) Ja kaikki materiaalitkin niin kauniita.
    Mukava lukea, kun joku on oikein innostunut jostain.Siitä saa itselleenkin tsemppiä lähteä jotain puuhaamaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin on, intoa ainakin riittää :). Kiva, jos inspiraatio ihan mihin tahansa heräsi!

      Poista
  13. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 😊 Nostan hattua sinulle!

    VastaaPoista
  14. Tämähän on kuin jännäriä seuraisi;) Jään seuraamaan mielenkiinnolla, hyvä sinä!

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...