Missä ihminen, kamera, koira tai ruokaa, siellä lammas.
- Bää, nyt herätys siellä mökissä
Kaadoimme viikonloppuna yhden ison haavan. Mikko johdattaa lauman lehtiapajille.
Pulleita poikia ovat jo. Olen alkanut taas tuskailla teurastuspäivää. Mikko sanoi, että hän hoitaa tänä vuonna teurastuksen ja paloittelun yksin. Hän tuumi, että se ei todellakaan ole kivaa, mutta hänen mielipahansa ei siitä vähene, jos olen mukana, taikka lisäänny, jos en ole. Niinpä. Mikko on huomannut, että vuosi toisensa jälkeen suhtaudun teurastukseen yhtä raskaasti, vaikka viime vuonna yritin karaista itseäni. Nostan hattua Mikon urheudelle ja suuntaan tänä vuonna apuni lihan jatkokäsittelyyn, mikä on iso urakka sekin.
Ristimme keväällä lauman yhteisnimellä Viisi filosofia. Emme siis antaneet karitsoille omia nimiä. No, kesän mittaan kukin niistä on kuitenkin saanut mitä erilaisempia ulkonäköönsä liittyviä kutsumanimiä, joten ei tämäkään yritys pitää ne persoonattomina kovin hyvin onnistunut ;).
Personoitumisen syy on tietenkin lampaissa itsessään, jotka tekevät itseään tykö ja niin herkästi leimautuvat meihin ja niille seuraa pitävään Mauroon. Eihän niiden rapsutustoiveita voi vastustaa, joten näin se näyttää menevän joka vuosi, että mekin laumaudumme niihin!
Seurallista viikonloppua kaikille,
Kääk. Mullekin iski nyt teurastusahdistus. Lampaat on kuvissa niin symppiksen ja viattoman näköisiä, että en osaa kuvitella sitä päivää, kun niitä ei ole. Vaikka niinhän se luonnon kiertokulku jokatapauksessa menee. Ja kavereilla on joka tapauksessa ollut siellä teidän luona hyvät oltavat. Huuh. Jotenkin tää nyt vaan kosketti mua entistä enemmän. Ja Maurokin näyttää kuvissa jotenkin niin erityisen hellyttävältä, että taitaa jo vaistota mitä on edessä <3
VastaaPoistaNo niinpä, nehän on! Alan tietyllä tavalla tottua näihin fiiliksiin, mutta samalla ihmettelen, että ne säilyvät yhtä vahvoina vuodesta toiseen. Joka tapauksessa, taas täytyy tämäkin kokea, jottei tarvitse ostaa lihaa kaupasta. En tiedä, onko syy lampaissamme vai missä, mutta tekisi mieli entistä enemmän palata kasvissyöjäksi. Nyt kun on isokokoisia poikia taloudessa en viitsi ruveta heille vohkaamaan kasvissyönnistä, mutta itse kyllä vähennän lihansyöntiä koko ajan.
PoistaYmmärrän, minuakin ahdistaisi teurastus, ja ahdistaa jo pelkkä ajatus siitä. Vaan ihanan katsella miten Mauro on lampaiden keskellä osana laumaa :)
VastaaPoistaNiinpä, kivaa se ei ole eikä edes ajatteleminen. Yritän suunnata ajatuksni siihen, että nyt vielä rapsutellaan ja pidetään niiden elämänlaatu ja hyvinvointi korkealla. Ja kun päättämisen päivä, tai oikeammin sekunti, tulee, ne eivät sitä ehdi tajuta.
PoistaTeurastus on kyllä kieltämättä ikävä ajatus, varsinkin kun eläimistä tulee tuttuja ja läheisiä. Toisaalta teurastuksessa ei kuitenkaan ole mitään väärää, päin vastoin, on hienoa, että kesvatatte eettisesti tuotettua kotitarvelihaa.
VastaaPoistaKiitos Pömpeli, näinhän se juuri on. Vaikka se, mitä sanot, on tiedossani, tuntuu todella hyvältä kuulla se jälleen kerran ulkopuolisen sanomana ja saada muistutus isosta kuvasta.
PoistaOlen niin samaa mieltä Pömpelin kanssa! On aivan huippua, että pystytte kasvattamaan itse lihaa hienoissa olosuhteissa. Ja voi että kun katson noita kuvia. Aivan ihania paikkoja on teidän lampailla kiivettävänä ja katseltavana! Ja tuo kuva, missä lauma seuraa kiltisti miestäsi. Ihania.. :)
PoistaJuu, hyvät on oltavat, siitä ei pääse mihinkään :). Kiitos Annika!!
PoistaAsioilla on aina puolensa, muista vaan kiitollisuudella jokaista luomusuupalaa :)
VastaaPoistaJa sitä onnellista kesää, jonka saivat viisi filosofia saaressa viettää ❤️
Eipä taitais minustakaan olla kavereita teurastamaan...
Kyllä, näin teen! Mikollakin on yksi lammas tästä laumasta muodostunut juttukaveriksi, joten voi tehdä tiukkaa nyt hänelläkin...
PoistaMinä en pystyisi siihen mitenkään. Jopa onkiminenkin on jäänyt kun en pysty laittamaan enää matoa koukkuun kun ajattelen sen olevan madolle kidutusta. Samoin kalojen perkaus on tuskallista kun ne katselee silmillään anovasti. Kuitenkin siihen olen vielä joutunut veljeni avuksi.
VastaaPoistaMinä pystyn, jos on pakko, mutta nyt ei onneksi ole, kun sovimme, että Mikko ottaa siihen riittävästi päiviä, että pystyy suoriutumaan siitä yksin. Huh. Kalojen kohdalla en ajattele samoin, ehkä siksi, kun niihin ole mitään vaaraa kiintyä.
PoistaNiinhän sen pitäisi mennäkkin, itse kasvattaa ja teurastaa ja tuloksena parasta lihaa. Minä itse en siihen pystyisi mutta ihailen suuresti teitä kun pystytte!
VastaaPoistaAivan mielettömän ihania kuvia lampaista ja Mauro...on se niin ihana, Mauro on varmasti hyvin onnellinen koira :))
Näinhän se on, kiitos! Kyllä se taitaa olla aika onnellinen, kun saa temmeltää niin paljon vapaana ja loppuajan me passaamme sitä :).
PoistaVoi että miten ihanat kuvat, niissä on todella kaunis valokin. Hassua että Mauro antaa lambien nuuhkutella korvaansakin :D
VastaaPoistaHienoa että saitte selvitettyä "T-päivän" työnjaon noin hyvin toisianne huomioiden. Ehkä kaikkien ei tarvitsekaan pystyä lopettamaan eläintä. Itse en pysty edes onkimaan kaloja, koska niitä sattuu, mutta ei minun tarvitsekaan, koska olen ollut kasvissyöjä 15-vuotiaasta. Jotenkin taas niin myötäelän noita tunnelmiasi lampaiden hyvän elämän lopun lähestyessä. Voimia ja reipasta mieltä!
Joo, tuosta nuuskuttelutilanteesta sain monta kuvaa, kun se vaan kesti ja kesti ja vähitellen Mauro alkoi siirtää päätään poispäin vinkiksi, että tyyppi voisi jo lopettaa :)
PoistaHyvä kiertoilmaisu, T-päivä! Otan tämän herkkänä ihmisenä käyttöön heti! En tiedä, ryhdynkö itse joskus taas täyskasvissyöjäksi, mutta se, mitä tavoittelen, on lihansyönnin vähentäminen. Edelleen voisin vähentää, ainakin työpaikkaruokailussa, kun ei sitä tiedä, miten kasvatettua lihaa siinä syö. Kiitos tsempeistä Merenneito!
Hyvännäköisiä lampaita. Ja söpöjä. Ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Mikko on tosi reilu ja reipas, kun tekee homman itse.
VastaaPoistaKyllä siinä paloittelussakin on työtä. Jos on lihansyöjä, niin onhan tämä kaikkein eettisin ja terveellisin tapa hankkia sitä lihaa omaan ruokapöytään. Tietää, että lihaa ei ole käsitelty, kuljetettu ympäri maapalloa eikä lisätty mitään ylimääräistä. Ja se on tuoretta ja onnellisen eläimen lihaa.
Kiitos Irene. Ne ovat ihan älyttömän söpöjä, kukin omalla tavallaan, koska joku on sellainen lempeäkatseinen ja joku toinen taas söpö muulla tavalla. Siksi tietysti luopuminen on vaikeaa, vaikka hyvä hommahan tämä pohjimmiltaan on. Olemme onnekkaita tästä mahdollisuudesta pitää lampaita.
PoistaSuloisia ovat nuo teidän lampaat. Kyllä minäkin jäisin pala kurkussa ihmettelemään, kun lampaat pitää päästää päiviltään. Toisaalta tuo on elämän yksi luollollinen kiertokulku. Tuo Mauron ja mustan päkän yhteiskuva on jotenkin niin ihana :)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinne:)
Ei siihen totu, vaikka todettakoon, että en nyt ihan yhtä järkyttynyt ole enää asiasta kuin ekana syksynä. Enemmänkin alla päin ja pala kurkussa, kuten kuvasit.
PoistaJuuri tuo musta on ihastunein Mauroon, joka antaa sen aina tulla lähelle. Mauro jähmettyy paikoilleen ja ihmettelee, kun mitään ei varsinaisesti tapahdu. Hassua kommunikointia.
Symppis-otuksia! En musta olisi tuttuja eläimiä tappamaan, mutta kunnioitan kovasti tuollaista lähiruoan kasvattamista! Yhden riiviöoravan voisin kyllä päästää päiviltä, mutta en kyllä tunne mitään halua syödä sitä ;-)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMauroa ärsyttää pikkulintujen jälkeen seuraavaksi eniten oravat, joten sinulla on täällä kohtalotoveri ;).
Lampaat on äärettömän sympaattisia. Ja miehesi asenne osoittaa viisasta ja empaattista asennetta omaa puolisoa kohtaan.
VastaaPoistaOlen Mauro-fani ja minua hymyilyttää erityisesti Mauron innostunut olemus tässä Viiden filosofin porukassa;)
Niinhän ne ovat, niillä on sympaattisuus dna:ssa!
PoistaMauro on ihan samanlainen laumasielu kuin päkätitkin :)
Lampaat ovat tosi hellyttäviä. Ymmärrän tuskasi oikein hyvin, sillä itsestäni ei varmasti ikinä olisi teuraspuuhiin. Yritän kovasti ajatella järjellä näitä eläimiin liittyviä asioita, mutta tunteet voittavat aina. :) Olen kyllä samaa mieltä Hyvän Mielen kanssa siitä, kuinka kauniisti miehesi ottaa sinut ja tunteesi huomioon. Lampaat olivat ainakin varmasti onnellisia saadessaan asustaa Idurin pihapiirissä. Kauniita kesäisiä kuvia. :)
VastaaPoistaSama täällä, tunteet tulevat ensin ja sitten vasta järki, huoh…
PoistaOlen kyllä aivan otettu, että Mikko ymmärtää minua ja laittaa minut etusijalle. Toimitus on aika raskasta hänellekin, kun yhdessä ollaan näihin tutustuttu. Rommia kuluu päivän päätteeksi…
Se on tärkeintä, että parempia oltavia tuskin voisi olla. Kiitos Päivi!
Ihania kuvia symppiksistä laumasieluista ja Maurosta ♥
VastaaPoistaYritä Pilvi pitää mielessäsi se ajatus, jonka itsekin kirjoituksessa totesit: Lampaat kuolevat nopeasti, eivätkä itse ehdi tajuamaan edes mistä on kyse. Ja ne ovat saaneet elää onnellisen ja todella hyvän elämän.
Uskon silti eläinrakkaana ihmisenä ymmärtäväni tuskasi ja surusi T-päivän lähestyessä. Voimia teille molemmille ♥
Itse en pysty ostamaan kaupasta enää mitään lihaa, ellen tiedä miten ja mistä se on tuotettu. Syyllisyys saa minut näkemään silmieni edessä eläinten kärsivät katseet, pitkät teuraskuljetukset, sitä edeltävä "elämä" ahtaissa, vankilamaisissa olosuhteissa. Ja mitä kaikkea niille onkaan syötetty, että kasvavat ja lihovat nopeasti teuraskelpoisiksi? En edes halua ajatella enkä ainakaan syödä sellaista lihaa.
Teidän lampaiden lihasta ei voi puhua edes samana päivänä! Sydämellä tuotettua, puhdasta ja terveellistä luomulihaa. Arvostan teitä suuresti ♥
Hyvä, T-päivä alkaa vakiintua sanastoon… ;).
PoistaAi että, mikä mahtava tavaramerkki meidän lampaille: "Sydämellä tuotettua" Kiitos Ansku, tämä oli päivän, viikon ja vuoden paras :). Tulin kovin iloiseksi!
Tehoeläintuotannossa eläimillä on kauheat olot. Ja harva miettii kaupassa, miten ja mistä liha on sinne päätynyt. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon ruokaa päätyy roskiin.
VastaaPoistaTuo luomukasvatuksenne on aivan muuta. Minäkin arvostan teitä suuresti!
Voi kiitos Sussi, niin ihana saada tällaisia kommentteja. Juuri niin, se on ikävintä, kun ruokaa päätyy roskiin. Lihansyöntiä pitäisi ylipäänsä vähentää ja etenkin sitten, kun sitä syö ja käyttää, pitäisi vähintäänkin kuluttaa sitä eettisesti, eli syödä kaikki, mitä on ostanut. Hyvä muistutus!
PoistaIhanat lampaat ja Mauro ♥ Ymmärrän tuskasi hyvin, vielä en ole antanut miehelleni edes omia kukkoja tappaa ruuaksi... Voi mua... Mutta lampaat ovat saaneet hyvän elämän, arvostan kovasti ♥
VastaaPoistaYmmärrän minäkin sinua! No, onneksi Mikko tekee tämän vapaaehtoisesti eikä meillä kyllä oikein muuta vaihtoehtoa olekaan… ja onhan se paras lampaille.
PoistaOi, tämä saaristolaiselämä näyttää varsin ihanalta elämältä. :)
VastaaPoistaVoi kiitos Pelaguu!
PoistaHep! Koirakysymys! Onko rotu unkarinvizsla? Ja sitten lampaisiin. Huoh, niin ihaniin lampaisiin. Sen jälkeen kun meille tuli ladyt, en ole pystynyt syömään lampaan lihaa. En vaan kykene. Sama pätee hevosiin. Muut lihat menee ja monesti mietin, miten hienoa ois kasvattaa oma liha, mutta sitte se mun pään pehmeneminen tapahtuu. Ymmärrän sun ahdistuksen ja samalla olen kateellinen, kun kukaan meillä ei teurasta.
VastaaPoistaJahans ja löysinkin jo vastauksen koirakysymykseen!:D
Poista