perjantai 10. huhtikuuta 2020

Kevätmuutto: vene- ja koirakuulumiset


Aloimme viime viikolla valmistella muuttoa saareen ja ensimmäisenä asiana oli Espoon pursiseuralle toimitetun uuden veneen siirto omalle venepaikalle Tammisaareen. Heitin Mikon ja pojan, mallia Seniori, EPSille ennen auringonnousua. Luvassa oli tuuleton päivä 50 merimailin matkan taittamiseen. Päälleen he pukivat toppatakit ja pilkkihaalarit. Lähtiessä oli pari pakkasastetta ja jääriitettä, mutta jo pian heidän lähtönsä jälkeen sain kauniita kännykkäkuvia auringonnoususta. Loppumatkasta tuli hurjia videoita sakeasta lumipyrystä!




Heidän päivänsä kuitenkin selkiytyi perillä ja pihapiirissä oli ollut näin kaunista ja kirkasta.



Tulin hakemaan miehistön autolla vielä kotiin, jotta saisimme kevätmuuton toteutettua kunnollisten  markettikäyntien kautta.


Viime viikonloppuna lumet olivatkin enää muisto vain. Lastasimme usean viikon tarpeistot mukaan.



Muutama sana veneestä. Se on juuri sellainen kuin tarvitsemme: käy tavaroiden ja rakennusmateriaalien kuljettamiseen - ja puolikuntoisen koiran :), eli huomannette alas laskettavan maihinnousukeulan. Hankimme veneen lattialle tarttuvapintaisen maton, jotta Mauro pystyy kulkemaan siinä liukastelematta ja se oli hyvä ratkaisu myös omien jalkojen alle. Pojat ovat jo vitsailleet, että Mikkokin pystyy sitten vanhoilla päivillään kulkemaan veneeseen rollaattorin kanssa.



Kotimainen Faster 545 vene on muuten käsityönä valmistettu. Aika hienoa, että tällaista valmistusta meillä vielä on.

Sitten kuulumiset koiran tilanteesta. Mauro oli jotakuinkin ok, kun teimme siirtymistä ja ilahduimme, kuinka innoissaan se oli jo venerannassa. MUTTA, eihän sitä pidättele mikään ja niinpä se pulahti tavalliseen tapaan uimaan jääkylmään mereen. Sen seurauksena siltä meni taas kropan takaosa alta. Seuraavana päivänä metsässä sillä oli ihan hullunkiilto silmissä ja se yritti "juosta" jalkojaan holtittomasti raahaten. Mietin jo, että tänne tulo oli sittenkin huono päätös. Se oli sydäntäsärkevää. Olimme ensimmäisen vuorokauden aivan murheen murtamia ja suoraan sanottuna itkeskelimme vähän väliä ja teimme luopumista Maurosta. Kävimme niin syvällä pohdinnoissa, että Mikko valmistautui tekemään lopun sen vaivalloisesta elämästä. Annoin jo siihen luvan. 


Päivän murehtimisen jälkeen yritimme koota itsemme ja rationaalisesti ajatella, mitä tilanteessa  kannattaisi tehdä. Mietimme, että katsotaan vielä yksi tai kaksi päivää ja annetaan sen lähteä tästä maailmasta vaikka keskiviikkona, jos mitään edistystä ei tapahdu. Sitä ennen olisi kuitenkin järkevää seurata, tehoavatko vasta vajaa viikko sitten saadut lääkkeet. Samalla pitäisimme Mauron poissa vedestä (VAIKKA VÄKISIN) ja korkeilta kallioilta (VAIKKA VÄKISIN) sekä pakottaisimme sen pysymään suurimman osan päivästä aloillaan (VAIKKA VÄKISIN), kun joka tapauksessa itsekin teemme täällä päivät etätöitä ja olemme aloillamme. 

Nyt on perjantai ja Mauro on edelleen saanut pitää henkensä. Sen piteleminen aloillaan on ollut vaikeaa, mutta kuin ihmeen kaupalla pakkolepo, lämpö ja lääkkeet ovat tehneet siitä hieman parempivointisen. Se lenkuttaa edelleen toista jalkaansa ja väsyy nopeasti, mutta esimerkiksi se hyppää jo itsenäisesti tälle kuistin divaanille ja vie paikkani, joten siirryn tietokoneineni siitä muualle :). 


- Tässä voidaan ihan hyvin. Kunhan nyt vain pääsisi jahtaamaan metsän hajuja...

Maanantaina, kun oli kaikkein murheellisin päivä, ajattelimme, että koiran päivät ovat yhden käden sormilla lasketut, mutta nyt taas uskallamme ajatella, että mennään ehkä "viikko kerrallaan". Voitte arvata, että koira on ihmeissään, kun se saa jatkuvia halauksia, rapsutuksia, suukkoja ja kannustavia kehuja jonkun pienen nyppylänkin sulavasta ylittämisestä :).

Kiitos, kun myötäelätte meidän ja Mauron vaiheita. Myötätunto ja vertaistuki liikuttaa ja lohduttaa!

Kiitollisena,





15 kommenttia:

  1. <3 En pystynyt lukemaan tätä kuivin silmin. Jos ja kun Mauron loppu tulee, tulee se hyvissä käsissä, uskon että tuolla olo on Mauron mieleen vaikka keho ei taivu enää kaikkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :( . On tämä surullista. Samaan aikaan, kun olemme hyväksyneet, että Mauron lähtö voi tulla hetkenä minä hyvänsä, olen ihan vilpittömän onnellinen jokaisesta päivästä, kun näen sen voivan sen verran hyvin, että sitä vielä voi pitää kanssamme. Olen samaa mieltä, ei sillä ainakaan voisi olla parempaa paikkaa. Vaikka sitä nyt vähän rajoitammekin, se saa silti olla vapaammin täällä kuin missään muualla.

      Poista
  2. Yhtyen Katjan kommenttiin,en minäkään.
    Teillä on ollut raskaita hetkiä.
    Ikäkoirien,rakkaiden ystäviemme elämänarvoisten päivien hiipuminen on niin surullista.
    Uskon myös niiden vaistoavan lähestyvän "lähdön",jo meidän ihmisten käytöksestä ja muutenkin.Siinä on pieni lohduttava pointti.Eläin ei tunteile lähtönsä suhteen,eikä tekeydy sairaammaksi kuin onkaan.Kyllä siitä huomaa,kun aika on tullut.
    Silloin se ei hypi uimaan,eikä laukkaa metsään.Minä uskon,ettei Mauron aika ole ihan vielä.Kun Mauro käy apaattiseksi ja surulliseksi,tilanne saattaa olla jo toinen.
    Teillä on siellä aivan ihana etätyöpaikka!Ja Maurolla rikas ja hyvä ympäristö koiranlaiseen elämään.😊
    Tiedä vaikka mielenvirkistys ja lääkkeet tehoaisivat niin,että jalatkin alkavat pitää paremmin,minä täällä ainakin pidän sormia ja varpaita pystyssä tälle.
    Mukavia pääsiäisenvietto/etäpäiviä teille sinne ja Maurolle iso rapsuhali!❤
    p.s.hieno uusi vene mukavuuksineen!Jännä oli katsoa myös noin talvisia näkymiä.😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuviikosta oli kyllä raskaat hetket. Olet ihan oikeassa, eläin ei tunteile samalla tavalla kuin me ihmiset. Siitä puhuimme myös Mikon kanssa ja se lohdutti, eli omaa suruamme tietysti kävimmekin läpi.

      Se tässä juuri on meitäkin pistänyt miettimään, että onkohan sittenkään oikea hetki vielä päättää Mauron päivät, kun se ei ole millään lailla apaattinen. Luonne ei ole muuttunut tipan tippaa. Eikä se ole enää ilmeisesti kovin kivulias, kun lääkkeet ovat auttaneet siihen. Ennen lääkkeitä se äänteli makuulle mennessään ja siitä noustessaan. Ja ilon näkee sen silmissä ja hännässä, kun lähdetään mökistä ulos ja lautakasan alla vilahtaa hiiri :). Toivon todella, että tässä riittää sille mielenvirkeyttä ja luonnollista pientä liikuntaa niin, että se voi hyvin - vaikka sitten vähän hitaammalla vaihteella.

      Kiitos Mirjam-Matilda aivan ihanasta, empaattisesta ja ajattelevasta viestistäsi. Miten pystytkään noin eläytymään meidän tilanteeseen, se tuntuu ihan uskomattomalta.

      Poista
  3. Te elätte vaikeita aikoja nyt kun Mauron kunto on noin vaihteleva. Ei haluaisi pitkittää lemmikkinsä kärsimyksiä, mutta sitten taas miettii että jospa tila kuitenkin kohentuisi, eikä halua hätäillä. Niin tai näin, niin nyt ainakin sekä Mauro että te saatte viettää aikaanne parhaassa mahdollisessa paikassa. Yrittäkää nauttia kevätpäivistä ihanassa saaressanne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihteleva on juuri oikea sana sen tilaan. Nyt on ollut pari parempaa päivää, mutta ilmeisesti kylmä tekee kaikkein pahinta Maurolle, joten huomisesta ei tiedä. Kylmästä se menee yllättävän huonoon kuntoon, ottaen huomioon, että ylipäänsä kaikki nämä oireet alkoivat aivan vastikään.

      Kiitos Kristiina kommentistasi. Juuri niin, uskon, että nyt ollaan parhaassa paikassa sekä Mauron että itsemme kannalta. Kummasti tällaisten dramaattisten ajatustenkin lomassa olen pystynyt nauttimaan kaikista niistä aurinkoisista kevätpäivien tunneista, jolloin olemme puuhanneet ulkona jotain leppoisaa ja sopivalla tavalla fyysistä.

      Poista
  4. Voi Mauro💜ja tuo eläimen kanssa päivä ja viikko kerrallaan eläminen on kyllä myös raskasta, mutta yhtäkään voitettua päivää ei antaisi pois. On sydäntä raastavaa katsoa parasta ystävää niillä silmin, että hyvästit on lähellä.

    Hurjasti voimia ja tsemppiä ja toivottavasti saatte nauttia Mauron seurasta vielä pitkään. 💜

    Nyt saa olla niin onnellinen, että kesäpaikka on rajojen sisällä ja saa laajentaa mieltä muuallakin kuin kotona. Nauttikaa koko sydämestä. 💜💛🐥✨🐰✨🐥💛💜Sydämellistä pääsiäistä Pilvi🐥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, nyt tiedostan varsin hyvin, että hyvästit ovat lähellä. Mutta kuinka lähellä, sitä ei tiedetä. Asian läpikäymisen jälkeen toisaalta huomaan, että jokainen lisäpäivä on täynnä iloa. Eli kiitollisin mielin nautin nyt joka päivästä tämän rakkaan koiraperheenjäsenen kanssa!

      Totta, onneksi pääsemme kulkemaan tänne näinä poikkeusaikoina. Juuri nyt en haluaisi olla missään muualla. Ihanaa pääsiäistä sinulle!! 💛

      Poista
  5. Anonyymi1.27

    Hei vaan ja terveisiä ihanalle Maurolle! Kyllä se on raskasta; kolme koiraa olen saattanut loppuun vanhuuden ja sairauksien myötä ! Meidän nykyisen koiran ; ihanan Bertan rakastamat autoilut ja pitkät lenkit loppuivat...nyt meilläkin mennään päivä ja viikko kerrallaan voinnin mukaan. Toivotamme teille rauhallisia ja ihania päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon sellaista, mitä normaalisti tehtäisiin, on nyt jäissä. Toisaalta olemme käyneet juuri niitä keskusteluja Mikon kanssa, että missä kulkee raja, koska tämänkaltaisen koiran pitää pystyä jossain määrin elämään meidän normaalia elämää emmekä voi lopettaa kaikkea tekemistä. Sitten, kun sen raja tulee lähes kaikessa vastaan, on aikamme luopua siitä. Nyt pari päivää olemme tehneet vähän pihalla hommia ja koira on iloksemme kulkenut pienet hetket mukana. Aina jompi kumpi meistä menee sen kanssa tauolle levähtämään sisätiloihin. Pariin otteeseen se on myös löytänyt auringonpaisteesta lämpöisen lepopaikan ulkoa ja nautiskellut kevätpäivistä meidän puuhatessa vieressä. Jos Mauro selviää kohti lämpimämpiä päiviä, on sekä sen että meidän helpompi elää normaalia elämää. Täällä kun ollaan niin paljon ulkona. Kaikkea hyvää Bertalle ja sinulle voimia samojen vaiheiden läpikäyntiin! ❤

      Poista
  6. No niin, täällä taas kyynelsilmin sinulle kirjoitan. On niin tuoreessa muistissa meidän pikkupapparaisen viimeiset kuukaudet ja viikot, että voit uskoa minun erittäin vahvasti pystyväni samaistumaan noihin tunteisiin ja mietteisiin. On raskasta tehdä jatkuvaa arviota koiran kunnosta ja voinnista, mutta uskon että tekin huomaatte milloin se silmien kirkkain loisto alkaa himmenemään ja on aika antaa kaverin mennä...
    Siihen asti toivon Maurolle kivutonta ja hyvää oloa, sekä toivotan teille kaikille mitä ihanimpia hetkiä virikkeitä ja virkistystä täynnä olevassa saaristoluonnossa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku ja arvaan, että sinun haavasi ovat vielä tuoreet, joten toivon voimia sinne! ❤. Kiitos tuestasi ja kannustuksestasi, valon pilkahduksiakin päivissämme on onneksi ollut ja ihana olla täällä :). Nyt näyttää jo siltä, että ympäristö tosiaan on Maurolle mitä parhain: olemme koko ajan vieressä, joten seurattavaa riittää ja eilen se jaksoi hetkisen jahdata vesimyyrääkin. Kylmä näyttää tekevän sille eniten haittaa, joten kun nyt olemme siitä tietoisia, pystymme varmistamaan parhaat olosuhteet.

      Poista
  7. Leppoisaa on elo olo, onhan mulla oma kolo. Tähän karvani kasaan, oloani väsynyttä tasaan. Paijaa pintaa siloisaa, oloni on silloin lokoisaa <3

    VastaaPoista
  8. Olli21.37

    Hyvän veneen olette hommanneet. Meillä sama, mutta sivupulpettimallina, jolloin saa vähän paremman suojan. Vanhuus tulee... :)

    Koirien kanssa on kurjinta tuo luopuminen. Viime vuonna pääsiäisenä se oli meillä edessä ja nyt täällä viuhtoo vuoden ikäinen pöhelö, jolla on vielä paljon oppimista, jotta vanhan koiran viisauden saavuttaa.

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...