sunnuntai 12. elokuuta 2018

Rapuja ja aineellisia menetyksiä



Superihana viikonloppu takana. Perjantai-iltaa istuimme ystäväpariskunnan kanssa rapuja nauttien ja pojista toinen, mallia seniori, liittyi kavereineen seuraan myöhemmin illalla. Nuoriso viihtyikin kanssamme koko viikonlopun, mikä on aina suuri ilo. Tänä kesänä kun olemme olleet täällä pääosin kaksistaan Mikon kanssa. Laittelimme ruokaa yhdessä ja erikseen - ja puuhasimme pihatöissä yhdessä ja erikseen.



Isä, poika ja kaveri ryhtyivät pitkään työlistalla olleeseen puunkaatoon hankalassa paikassa keittiövajan takana. Vajan takaosaa lahottaa joka vuosi sinne puista tippuva lehtimassa, mutta puiden kaatoa olemme tarkoituksella suunnitelleet useita vuosia. Hankalaksi kohdan tekee rinne, josta kaatuva runko voi valua alas kohti vajaa. Nyt korkeaan varovaisuuteen tähtäävä menetelmä oli hioutunut valmiiksi:

Jatkettu, pitkä köysi tikkailla ensin kiinni kaadettavan puun yläosiin. Pojat riittävän kauas, eli kaatuma-alueen ulkopuolelle, ohjaamaan puun kaatosuuntaa köyden ja välissä olevan tukevan männyn avustuksella. Mikko kaatamaan puuta rinteestä. Se pitää suorittaa aika korkealta johtuen rinteestä. Ja turvallisuussyistä siten, ettei sahausta suorita ihan loppuun asti, jotta runko jää paikoilleen eikä tömähdä vajan seinää vasten ja kenties siitä sisään. Näin mallikkaasti kaato sujuikin.




Mutta miten käy ko. rungon, joka on kaikkein vaikeimmassa paikassa? Puu kaatuu toivotulla tavalla...


... mutta pyörähtääkin oksien heilauttamana sivusuunnassa ja lohkeaa kannostaan irti.


Ja tietysti, runko tipahtaa tuosta alas ja tömähtää lopuksi ei-toivotusti vajan seinään! Kuvasarjani loppuu tähän sattuneista syistä.

Runko löi seinää 30 cm sisään, mutta päätti matkansa kyllä nopeasti köydenkin kiristyttyä. Kuului räminää, kilinää ja sen jälkeen minun sadattelua ja sättimistä! Tajusin heti, että runko on pukannut sisällä emännänkaapin paikoiltaan. Tiedostin samalla seinällä olevat kaksi hyllyllistä vuosien varrella keräämiäni posliinilautasia! Viis itse seinästä, joka muutenkin on puoliksi laho, ajattelin.

Menimme varoen sisälle katsomaan aineellista katastrofia, enkä tuossa tilanteessa tosiaankaan ajatellut tätä postausta, että olisin ottanut yhtään kuvaa. Vaja itse oli tukevasti pystyssä, samoin kaappi. Lattia oli täynnä astioita ja sirpaleita. Jauhot, hiutaleet, siemenet ja jyvät niiden alla ja päällä.

Kun runko oli pilkottu seinän takaa pieniksi, aloimme siivota sisällä ja tehdä inventaariota rikkoutuneista asioista. Hyllyt seinällä kaapin yläpuolella olivat ihmeeksemme paikoillaan ja kaikki lautaset pysyneet siinä sekä säilyneet ehjinä. Huh, mikä onni!! Seinä oli työntynyt sisään, mutta seinälankut olivat yhtä poikkilautaa lukuunottamatta ehjiä. Seinän pystyi työntämään takaisin. Tuimme sen uudella lankulla haljenneesta kohdasta.

Muutama emännänkaapin päällä oleva pieni englantilainen posliinilautanen oli palasina lattialla, mutta ne eivät olleet onneksi vanhoja tai arvokkaita. Neljä vanhaa Iittalan 1/2 l:n lasikulhoa hajosi, mutta kaikki muut (kaikkiaan kaksi hyllyllistä) olivat ehjinä lattialla! Ehkäpä lasipurkkien sisältö, lattialle levinneet kuiva-aineet, olivat vaimentamassa niiden kahden metrin lentomatkaa. Suurimmat euromääräiset aineelliset tappiot kohdistuivat purkeissa olleisiin ruoka-aineisiin, jotka levisivät kaikki lattialle. Siltä räminältä, mikä sisältä kuului, en olisi uskonut meidän selvinneen näin vähällä vahingolla, mutta kolina tulikin kattiloista ja niiden kansista, jotka olivat alahyllyllä. Ne luonnollisesti pysyivät ehjinä. Uudet (vanhat) lasipurkit haluan rikkoutuneiden tilalle, joten tämä tietää käyntiä vanhan tavaran liikkeessä, mistä niitä saa.

Onneksi loput kaadettavat puut ovat helpommassa kohdassa rinnettä, joten hankalin on nyt hoidettu - tällä kertaa tyyli vain nyt oli tämä. Vaikka Mikko onkin jo kokenut puunkaataja, kaikkein tärkeintä on, että köydellä turvallisen etäisyyden päästä ohjaamalla voidaan täysin varmistaa oikea kaatosuunta, eli käytännössä taata henkilöturvallisuus.

Aluksi olin kauhuissani, kun luulin kaikkien posliinilautasteni hajonneen, mutta onneksi aineelliset menetykset tuntuvat kovin pieniltä. Jäin miettimään, että todella vähän meille on ylipäänsä mitään sattunut, eli yritämme kyllä varmistaa, varmistaa ja vielä kerran varmistaa, ettei mitään tehdä tuosta vaan mielijohteesta ja miettimättä. 

Varovaisesti vastedeskin,





16 kommenttia:

  1. Rapujuhlien kuvia onkin näkynyt blogeissa.Kauniita maisemia siellä sulla kuvissa, ihana ympäristö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Viilenevät ja pimenevät elokuun illat houkuttelevat aina meikäläiset järjestämään rapuillalliset, vaikka vain omankin perheen kesken!

      Poista
  2. Onneksi ei käynyt pahemmin eikä tullut henkilövahinkoja. Rakennusten lähellä olevat puut hirvittää aina ja vaikka meillä on pyydetty niihin aina osaavampaa apua niin on hirvittänyt silti. Toistaiseksi on käynyt hyvin. Aineelliset vahingot korjaantuu rahalla mutta tiedän harmituksen jos jotain menee jota on kerännyt pitkään ja hartaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä mekin harkitsimme, pitäisikö kutsua ammattimetsuri, mutta totesimme, että metodimme on ainakin pomminvarma sen suhteen, ettei vaaraa voi koitua ihmisille. Onneksi en menettänyt mitään superarvokasta tai myöskään suurinta osaa kulhoista! Mutta tarkkana saa tosiaan näissä kaatohommissa olla ja varmistaa mieluummin yli kuin ali riskin.

      Poista
  3. Onni onnettomuudessa! Materian tosiaan voi ostaa, ihmishenkeä ei. Hyvä, kun kenellekään ei käynyt kuinkaan -vaikka voin ymmärtää tuon harmituksen alussa 😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ihmishenget eivät olleet vaarassa laisinkaan, eli siitä ei onneksi ollut kyse.

      Poista
  4. Meillä on mökkipihalla lukematon määrä koiuja jotka pitäisi kaataa. Monet ovat lähellä rakennuksia, joten kaataminen hirvittää ja on vaan jäänyt tekemättä. Pitäisi huomata kaataa puita jo silloin kun ne ovat pienehköjä,mutta silloin ne eivät tunnu haittaavan ja niin saavat jäädä paikoilleen kasvamaan.
    Onneksi teillä puun kaataminen ei aiheuttanut tuon suurempia vahinkoja!
    Oikein mukavaa elokuun jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiheällä alueella on tosi hankala homma ja siinä varmasti tarvitsee ammattimetsurin! Juuri niin, puut kasvavat yllättävän nopsaa, joten olisi hyvä kaataa ne ajoissa.

      Poista
  5. Voi hitsi! Sain muistikuvana voimakkaasti sen pelottavan tunteen, joka puunkaatoon yleisestikin ottaen liittyy.Meilläkin kaadettiin kaksi valtavaa koivua maalla toissa vuonna ja kummatkin olivat aivan talon vieressä.Meillä oli puunkaato-spesialisti liinoineen työntouhussa ja puut kaatuivatkin kyllä juuri siihen, mihin hän suunnitteli.Toinen rysähtäessään alas tosin vei mennessään pari ulokkeista oksaa rakkaasta vanhasta omenapuusta,mutta minä taisin olla ainoa, joka sitä vähän suri. ;)
    Onneksi teillä ei suurempaa vahinkoa kuitenkaan sattunut.Täysin hallinnassahan nuo tilanteet eivät varmasti koskaan ole, aina voi sattua jotain ennalta arvaamatonta, niin kuin tuon teidän puun heilahtaminen ei toivotusti.
    Sirpaleidenhan kerrotaan tuottavan onnea. ;)

    Ihastelin pitkään tuota teidän juhlapöydän pintaa! Ja kuinka kauniisti nuo sinivalkoiset astiat sille sopivat. Kauniin kimpunkin olet saanut.<3
    Mukavaa, alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti nämä sirpaleet tietävät onnea, sitä en ollut ajatellutkaan! :)
      Kyllä, sain kauniin kimpun ja tykkään myös pöydästä. Tein sen poikani kanssa ihan ekana kesänä täällä ja nyt näyttää just kauniin patinoituneelta. Ei tarvita liinaakaan :)

      Poista
  6. No huh. Taatusti säikäytti. Ja ihan ihmeelliseltä tuntuu, että ylipäätään yksikään posliiniesine säilyi rytäkässä ehjänä, mutta onneksi niin. Ehkä se oli joku palkinto teille siitä, että teette kaiken aina niin huolella ennakkoon suunnitellen, ettekä touhua ilman järkeä menemään.

    Ja tiedätkin, että mun mieltä niin lämmittää toi, että pojat viihtyy vanhempiensa kanssa porukoissa. Se on kyllä niin parasta ja palkitsevaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla, tämä olikin palkinto meille :)). Arvaan, että tiedät just oikeat tunteeni, kun pojat viihtyvät meidän kanssa! Nyt pitäisi vielä saada nuorimmainen käännytettyä, että meidän kans on kivaa,heh. Nyt on vielä se vaihe menossa, että mahdollisimman kaukana olis paras :).

      Poista
  7. No voi surku. Itse olisin astiahulluna reagoinut samoin, viis seinästä kunhan astiat säilyvät ehjänä :) Onneksi kaikki astiat eivät hajonneet. Toivotaan että jatkossa puunkaato sujuu mallikkaasti ilman ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja just niin! :) Toivon mallikasta jatkoa ja että tämä ei peläyttänyt siinä määrin, etteikö noita loppuja kaadettaisi. Kaksi rakennusta kärsii vuosittain aika paljon tuosta lehtimäärästä, jonka haravoiminen on yllättävän iso työ, kun muutakin olisi tehtävänä!

      Poista
  8. No hui, kuulostipa kuumottavalta tilanteelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Onneksi ei pahempaa!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...