Piha siistiytyy

Voi miten epätoivoinen olenkaan ollut kaikki nämä vuodet pihan epäsiisteyden kanssa, mutta jotenkin nyt yhtäkkiä mieli muuttui. Saimme pitkän, neljän päivän helatorstaiviikonlopun aikana hurjasti siistittyä (vaikkei suinkaan kaikkea). Mutta samalla kun luonto säteilee niin kauniin vaaleanvihreänä, näyttää kaikki ihan tajuttoman hyvältä. En kyllä muista, että ihan näin kauniilta aiemmin, joten ehkä raivauskin alkaa jo vähän näkyä. Mieletön tunne... monen vuoden työ takana.

Yllä olevasta kuvasta näkyy ajeltua niittyä ja polkua. Mikko ajoi sitä kaksi päivää, eli aika kova homma siinä oli. Lampaiden aiempina vuosina tekemä maisemointi on tuottanut tulosta, eli heinikkoinen ja myyräkumpuinen niitty tuottaa jo ruohomaisempaa aluskasvillisuutta. Kokonaiskuvasta alla taas itse huomaan, että kaksi kasaa on hävinnyt. Poltimme siis kauden ensimmäiset ensimmäiset risu- ja jätelautakasat. Jes.  

Oman työsarkani suurin ilon aihe oli kuitenkin rantavajan punamultauksen valmistuminen. Aivan ihanaa, että nyt kaikki rannassa olevat rakennukset ovat hyvässä maalissa ja samassa sävyssä. Se tekee kokonaisilmeelle ihmeitä!



Ruukkupuutarhatyylini jatkuu aiempien vuosien tapaan. Istutin vanhaan pikku ammeeseen muratteja ja neilikoita, koska viime kesän kokemuksella ne pysyivät tosi hienosti kukassa aina syksyyn asti.



Muutenhan tämä meidän puutarha on aika villissä tilassa, mutta jotenkin tykkään siitä tällaisena. No, uutena kokeiluna istutin kuitenkin tähän syreenien eteen daalioita. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko mitään ylös vai jatkanko tulevina vuosina taas 100%:lla ruukkuilulla.



Raparperin kukka, tai mikä lie, näytti niin hauskalta, että yksi niistä oli pakko laittaa maljakkoon!

Fiskarin rohjake on edelleen pilaamassa siloteltua pihatavoitettani, mutta toivottavasti tänä kesänä tähänkin tulee muutos. Edes pieni! Käänsimme veneen ja tarkoituksena on hiljaksiltaan aloittaa hiontaa ja kittausta. En vielä uskalla toivoa, että pääsisimme maalaukseen asti, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Tein taas pienen, mutta tällä kertaa ratkaisevan, rykäisyn venevajan siivouksen kanssa. Venevajassa alkaa olla vain välttämättömiä tarvikkeita! Vanhan tynnyrin asettelin keskelle lattiaa ja pari tuolia sen reunoille. Venevaja on sellainen paikka, jonne yleensä pysähdymme hetkeksi työn lomassa hengähtämään suojaan joko liian kuumasta auringosta tai kesäsateesta. Istuinpaikan laitto muistui mieleeni, kun perjantaina ropsahteli välillä sadekuuroja.



Ehdimme myös retkeillä kallioilla ja ottaa vastaan vieraita, mutta me ollaan nyt Mauron kanssa tyytyväisiä tältä erää. Ja P.S. Arvaatte varmaan, että jäljelle jäävät rojut on tietysti rajattu ulos näistä kuvista, mutta tässä postauksessa nautinkin vain aikaansaannoksista ;).

puuhakasta puolta viikkoa kaikille!