Maa muuttui täällä etelässä taas harmaaksi ja ajatuksetkin
harhailevat juuri nyt vähän sumussa. Luulisi, että täällä sitä vaan
suunnitellaan seuraavaa remonttikautta visiot kirkkaina, mutta kun ei. Niin
moni asia riippuu niin monesta eri tekijästä. Argh.
No, jos listataan, mitä AINAKIN PITÄISI tehdä seuraavaksi, niin
kappas, havaitsemme, että meillä on ollut näköjään porrasdefenssi päällä. Yksi jos
toinenkin rakennus kaipaa pikku portaita ja toistaiseksi niitä vaan ei ole saatu
tehtyä. Eiköhän siis ryhdistäydytä ensi keväänä ja aloiteta ensi töiksemme
portaiden rakentaminen näihin kohteisiin:
Suolavajaan joutuu nyt harppaamaan puolispagaatilla, mikä ei ole välttämättä helppoa, kun pitelee käsissään samanaikaisesti painavia työkaluja, maalisankoja yms.
Rantamökin portaiden kestävyys on ajan kysymys. Kenen askelen alla tämä romahtaa?
Venevajan vintille ei ihan pikkuportaat riitä, mutta ne olisi kiva saada turvallisuussyistä ja tietysti Maurokin pääsisi sitten sinne :)
Isompi kysymys onkin sitten päätalo, jonka suhteen olemme
väistelleet päätöksentekoa vuosia! Sanomattakin on selvää, jos lottovoitto tulisi, ei tarvitsisi väistellä ;). Kahdessa asiassa olemme
kuitenkin edenneet: 1) teimme ikkunainventaarion ja 2) pyysimme ulkopuoliselta firmalta tarjouksen rakennusmateriaalien kuljetuksesta ylös talolle sekä hirsitöiden, ulkolaudoituksen ja maalauksen suorittamisesta. Saavutus sekin! Talon kunnostus kokonaisuudessaan tuntuu nimittäin niin isolta, ettemme taida pystyä ihan kaikkea siinä tekemään itse.
Ikkunainventaariosta lupaan lisää seuraavassa postauksessa.
Tarjouksesta totean nyt sen verran, että kyllä niin houkuttaisi siihen tarttua, mutta yli varojen ei voi elää eikä muuta elämää täysin nihilistisesti kurjistaa. Mietimme myös, voisiko työtä jotenkin pilkkoa pienempiin toimeksiantoihin? Luulen, että jokin kanta seuraavasta askelesta tässä talven aikana vielä
muodostuu. Silmissä niin siintää kuva meistä istuskelemassa tuvan
lämmössä, mutta välillä tuntuu, että tämä on pelkkä haavekuva.
Suunnittelu ja haaveilu jatkuvat,
Portaat on mun mielestä yksi vaikeimpia asioita remontissa. Sitä haluaisi kestävät, ajattomat ja edulliset. Tai minä haluaisin luonnonkiveä meillä kaikiksi portaiksi mutta siinä ei oikein toteudu tuo edullisuus ellei kiviä saa omasta takaa ja jaksa kantaa niitä hartiavoimin.
VastaaPoistaPikkuportaat varmaan syntyy ok:sti, mutta nuo vintille vievät vaativatkin sitten vähän enemmän mietintää ;). Ai että, kiviportaat kuulostaa aivan ihanalta, ehkäpä haluan minäkin sellaiset päätaloon!
PoistaSuunnittelu ja haaveilu on onneksi ilmaista.
VastaaPoistaMinäkin ensin ajattelin, että saadessani luvan vuorotteluvapaaseen , alkavat ideat ja muut sinkoilla päässä samantein... no joo, vapaa alkaa 4 kuukauden päästä, eikä pimeästä jähmeät aivot suostu suoltamaan ensimmäistäkään idean poikasta ensi kesälle.
Onkohan tämä nyt sitä kovin toitotettavaa hetkessä elämistä? :)
Mieluiten kyllä käyttäisin tämänkin kylmän ja pimeän päivän mukavia suunnitellen.
Teillä lähtee taas varmaan kyllä isopyörä pyörimään, kunhan kevät saa. :)
Tarttumalla tekemiseen tulee luontevasti sitten se seuraava.
Ja muista pistää niitä lottolappuja vetämään! :)
Sinäpä sen sanoit: tämä vaihe ei ainakaan maksa mitään :D
PoistaKommentissasi tuot esiin myös sen tärkeän oivalluksen, että ehkä onkin ihan tosi positiivista, ettei koko ajan elä tulevassa vaan ihan vaan tässä ja nyt. Olenkin ollut tavallaan ihan levollinen viimeisen kuukauden, joten otetaan tämäkin vaihe ihan ilolla vastaan; ei tosiaan kannata kehittää mitään sisäisiä ongelmia pienestä päättämättömyydestä. Kyllä sinullakin ideoita tulee, kun vuorotteluvapaa-aika lähenee ja jos ei tule, tärkeintä on kuitenkin irtiotto töistä ja hetkellinen rauhoittuminen.
Pahus, olen kyllä huono lottoamaan ;))
Suunnitelmia ja haaveita pitää olla. Ja eikö ne viisaammat sano, että hyvin suuniteltu on puoliksi tehty =). Vielä te istuskelette tuvan lämmössä =). Ihanaa ensimmäistä adventtia <3.
VastaaPoistaNo niinhän ne sanoo! Toivottavasti olet oikeassa :)
PoistaIlman muuta kannattaa pilkkoa toimeksiantoja. Vielä ehkä niin että teette välttämättömimmät ensin. On hyvä tehdä suunnitelmia ja uskon että remonttitili on vähän karttunut kevääseen mennessä. Lukija
VastaaPoistaAivan niin ja ne kaikkein välttämättömimmät on tietysti hirsityöt, eli niistä olisi hyvä päästä edes aloittamaan. Kiitos kannustuksesta, sitä on tosi kiva saada!
PoistaPäätalon remontti on hieno haave, jonka varmasti vielä toteutatte tavalla tai toisella. Pala kerrallaan niin kuin tähänkin asti. Ja kyllähän aina joku voittaa lotossakin :).
VastaaPoistaMinä tosin olen nyt aika huono antamaan mitään tsemppejä remonttitouhuihin. Ovat omat kotiasiat olleet niin rempallaan koko syksyn. Alkavat paikat kotona hajota käsiin, kun ei ole jatkuvasti kotiväkeä paikan päällä "ohjeistamassa". ;)
Jostain syystä tämä sinun viestisi niin lohdutti - muillakin työt joskus seisoo :). Ja kenellä mistäkin syystä, mutta tietysti pitää olla armelias ja hyväksyä sekin, ettei aina kaikki ole mahdollista, mitä haluaisi. Tjaa… enpä taida kuitenkaan laittaa asiaa lottoamisen varaan vaan jatkamme suunnitteluja ilman tietoa siitä lottovoitosta ;). Voimia sinne työn ja huushollin pyöritykseen!
PoistaIhana haavekuva, jota kohti kulkea <3
VastaaPoistaKyllä, ja varmasti kuljetaankin, vaikka vähän pienemmälläkin vaihteella ;)
PoistaHiljaa hyvä tulee ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...siinä kaksi viisautta jotka joskus vaan ottaa niin pattiin ;) Kyllä remontteihin vaan uppoaa rahaa, sen kyllä huomaa vaikka tekisi vaan ihan pientä. Onneksi hyvällä mielikuvituksella ja omalla taidolla pystyy säästämään todella paljon kustannuksissa, kyllä ne haaveet toteutuu pikkuhiljaa. Paljon olette jo saaneet tehtyä, teillä on niin ihana paikka missä toteuttaa unelmia!
VastaaPoistaHyvät viisaudet ja tunnistan, että myös välillä niin ärsyttävät ;). Kiitos, paljon on tullut tehtyä ja päätalonkin osalta on omalle kontolle kyllä mietitty monta juttua - ihan vaan pakon edessä.
PoistaAskel askeleelta etenette kohti haavekuvanne toteutumista, ihan kuten tulette astelemaan uusia, entistä ehompia portaita pitkin niin venevajan vintille kuin rantamökkiin ja suolavajaankin.
VastaaPoistaTalvella on hyvä haaveilla ja suunnitella. Keväällä sitten on taas toteutuksen vuoro :)
Niinpä, hitaasti mutta varmasti! Uskon, että keväällä taas tuttuun tapaan sormet syyhyävät hommien kimppuun vaikka nyt on vähän motivaatio taas hukassa. Vaan eipä sillä väliä näin talvella olekaan.
PoistaNoniin, rappusia rakentelemaan sitten vaan keväällä :-) Päätalon suhteen sitten myönsitte oman kuolevaisuutenne ja päätitte pyytää tarjouksia, hyvä niin!
VastaaPoistaSiinä mielessä kyllä myönnämme kuolevaisuutemme, että aloimme puhua siitä, että haluammeko oikeasti käyttää kaiken vapaa-ajan vain ja ainoastaan remppaamiseen - ja jos vastaus olisi joo, niin kuolema tulisi kyllä vastaan ennen päätalon valmistumista! Niin isolta hommalta se juuri nyt vaikuttaa, kun käsitys ja kokemus kaikkien pientenkin vaiheiden työläydestä on ikävästi päässyt jo karttumaan. Enää ei olla täynnä uskoa itseemme, vaan sellainen realistinen lannistuminen tässä vähän vaivaa :).
PoistaKyllä te aika uskomattomia ootte tähän asti olleet! Realismi on ihan paikallaan ettei tosiaan henki lähde ennen aikojaan :-)
PoistaNo, täälä on toinen jolla noita tekemättömiä töitä riittää, joten neuvoja on vaikea antaa. Kun vain olisi enemmän aikaa ja vielä se lottovoitto..:). Suunnittelu ja rauhassa eteneminen on mielestäni se tärkein asia. Tietenkin myös nauttia ja arvostaa sitä, mitä on jo saatu aikaiseksi.
VastaaPoistaIkkunainventaario, mitähän se sisältää - odotan siis innolla seuraava postausta!! :)
Ps. Kuinkahan monta vuotta meillä kesti saada uudet rappuset taloon ;)
Hehee, ajatukset tämmöisten projektien keskellä alkaa pahimmillaan kiertää ajanpuutteen ja rahanpuutteen ympärillä, mutta täytyy tosissaan muistaa ihan vaan elää ja nauttia kaikesta, mikä on jo mallillaan! Ja kyllä, allekirjoitan, että suunnittelu on kaiken a ja o. Rajansa toki silläkin, eli muutama vuosi on nyt päätaloakin jo suunniteltu… Auts, toivottavasti näiden pikku portaiden kanssa ei mene vuosia :)
PoistaTäällä on myös paljon tekemättömiä töitä 😀 Ja sitä lottovoittoa kans odotellaan...
VastaaPoistaTeillä on talvi aikaa suunnitella ensi kesän juttuja ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Pahus, ei kannata lotota, liikaa muita lottoajia liikkeellä lisäämässä voiton epätodennäköisyyttä! Se on hyvä, että on nämä muutamat talvikuukaudet aikaa antaa ensin aivojen lepuuttaa ja sitten taas syntyy uusia näkemyksiä ja päätöksentekokykyäkin toivottavasti :)
Poistaaskel askeleelta ja porras portaalta. Tsemppiä rempan kanssa!
VastaaPoistaJuu, niinpä :).
PoistaMeillä kuormalavat ajavat parissa paikassa portaiden virkaa. Niitä kun on kertynyt nurkkiin useampia. Onko nuo suolavajan ovet muuten kuinka painavat? Olen itse huomannut, että jos on kyseessä vähänkin painavampi ovi, ne kannattaa kiinnittää takosaranoihin pulteilla ja muttereilla.
VastaaPoistaVille
Kaikenlaisiin hätäratkaisuihin on tyytyminen meilläkin ennen oikeiden portaiden saamista :)
PoistaSuolavajassa olevat ovet on itse asiassa kevyemmästä päästä meidän ovia, eli kun ovat pariovet, niin kumpikin puoli on vajaakokoinen ja korkeuskin on normaalia lyhyempi. Mutta venevajassa olevat samanlaiset ovet ovat normikokoiset, eli painavammat. Pitääpä seurata, pysyvätkö ruuvit! Ovissa on tosin käytetty pitkiä ruuveja, eli ruuvauskohdissa on kaksinkertainen lauta.
Meillä ikkunaremontti jaettiin. Ammattilainen kunnostaa huonokuntoiset ulkopokat, itse kunnostan karmit (joiden kunnostaminen olisi tullut todella kalliiksi ottaen huomioon matkakustannukset) sekä tarpeen mukaan sisäpokia.
VastaaPoistawww.linnakalliontupa.blogspot.fi
On tosiaan hyvä ulkoistaa sellaisia hommia, missä avusta on suurin hyöty. Näin mekin ajattelimme, että esim. ulkolaudoitus, mikä pitää kokonaisuudessaan vaihtaa, on hyvä tilata ammattilaisilta ja samalla saada ammattilaiskalustolla materiaalin kuljetus paikan päälle, mikä on tänne saareen (ja vielä ylös rinteeseen) kovin työlästä. Siihen saisi itseltä menemään helposti monta viikkoa :). Kiva kun laitoit viestin - tulen blogiisi vierailulle!
PoistaEi kai nämä vanhat talot tule koskaan valmiiksi. Ikkunaremontista minäkin haaveilen. Tytär teki sellaisen tänä vuonna,. Siis isänsä asensi ja tytär osti oikeat perinneikkunat.(Oletko käynyt katsomassa Reetan koti-blogista) Aivan ihanat, mutta ihan liian kalliit, kun ei ole sitä lottovoittoa.Mitään alumiinilla vahvistettuja härpäkkeitä en huoli, joten jään odottamaan. Tosin olen senverran vanha ja sairas, että kuolo voi korjata ennen uusien ikkunoiden saamista. Jääpähän tästä tyttärille perinnöksi yksi keskeneräinen projekti:)
VastaaPoistaNo eivätpä niin! Eivätkä vanhat tilat varsinkaan ;)). Joo, olen käynyt Reetan blogissa ihailemassa! Perinteisellä meilläkin mennään. Venevajaan teetimme ikkunat, mutta juurikin perinteisestä sydänpuusta ne olla piti. Ihan ilmaista ei se lysti tosiaan ollut, mutta ei ole silti kaduttanut yhtään. Kaikki aikanaan, kukapa tietää, jos teilläkin vielä ikkunat etenevät!!
Poista