Olemme eräänlaisessa käännekohdassa. Kunnostuksessa on lainarahat käytetty. Tämän lisäksi toinen meistä on ottanut riskin ja harppauksen tuntemattomaan. Aika näyttää, miten asiat järjestyvät. Kaikki on epävarmaa, mutta kuitenkin hienoa. Valinta on ollut oma. Ja asioillahan on toki tapana järjestyä.
Kukaan ei pysty stressaamaan akuutisti päivästä toiseen. Olemme siis yllättävänkin rauhallisia juuri nyt. Kunhan vain pystymme pitämään tämän paikan ja elämän kasassa, niin kauan on kaikki hyvin. Ei mikään ole itsestään selvää, mutta jotenkaan en osaa pelätä elämässä pahinta, vaan odottaa parasta.
Nyt ovat kuitenkin hintavat remonttisuunnitelmat hetkeksi jäissä. Talvi ja ehkä tuleva kevätkin mennään enemmän kierrätys- sekä tulevaisuus balanssiin -periaatteella, mikä on hyvä. Tekemistä riittää näinkin: Rannassa olevan pienen varastovajan huonokuntoinen laudoitus on suunnitelmissa ensi vuonna vaihtaa vanhoihin, hyväkuntoisiin purkulautoihin. Venevajan vintillä työt jatkuvat jo hankituilla materiaaleilla ja sisustus aikanaan koostuu siitä, mitä löytyy.
Säästäminen on meille tuttua puuhaa. Tämä projekti on alusta asti pakottanut jättämään monta muuta asiaa väliin. Tällaisessa taitekohdassa pitää vain vielä vähän lisää nipistää - varmuuden vuoksi. Ehkä nyt on aika jonkinlaiseen hiljentymiseen ja pysähtymiseen. Kun on pakko, ylimääräisten menojen karsimisesta tulee itsestäänselvyys. Se on myös helpottavaa. Kun ei saa haluta mitään, ei asiaa tarvitse edes pohtia.
Jossain vaiheessa, kun lapset olivat pienempiä, annoin vuosien mennä niin, etten pysähtynyt nauttimaan jokaisesta päivästä, koska huolehdin tulevasta. Nyt niin ei saa enää tapahtua. Vaikka mitä ulkoisia paineita olisi, on nähtävä tämän hetken kauneus tai muuten paineisiin luhistuu ja alkaa vain hyödytön murehtiminen.
Asiat eivät ole lainkaan huonosti, päinvastoin. Kaikenlaiset tilanteet voi kokea joko niin tai näin, omasta suhtautumisesta riippuen. Kun on uuden äärellä, voi pelko hiipiä helposti kehiin, mutta koska pelko ei johda mihinkään, valitsen mieluummin uteliaisuuden. Uteliaisuus huomista ja tulevaa kohtaan tuo ilon pintaan tässä hetkessä. Tällaisia asioita olen työstänyt viimeiset kuukaudet ja ihmetellyt, että voiko olla mahdollista, että onnellisuuden tunne on taas piirun verran lisääntynyt.
Utu väistyy kun on väistyäkseen,
On muuten ollut komeita utuisia aamuja tänä syksynä! Niinhän se on, että utuisinakin hetkinä elämästä voi nauttia! Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaNiinpä, nyt kelpaa katsella maisemia ja rauhoittaa mieltä :). Samoin sinulle!
PoistaEpävarmuus on tosiaan sellainen tila, jossa on helppo ajautua huoleen. Ensimmäiseksi ei tule ajateltuakaan, että epävarmuus on jännä mahdollisuus. Hyvä, jos uteliaisuus voittaa huolen :).
VastaaPoistaKauniit tunnelmat kuvissa. Lasiveranta on ihastuttava. Ajatuksethan tuolla vain kevenevät :)
Kiitos, minulla todellakin ajatuksen kevenevät paitsi näissä maisemissa, myös erityisesti lasiverannalla ;). Tällä paikalla on minuun tai varmaan meihin molempiin rauhoittava vaikutus. Ympärillä on upea hiljaisuus.
PoistaPilvi, minusta tuntuu, että olette juuri ottaneet askeleen oikeaan suuntaan. Onnentunteen hippuset ja utelias odotus huomisesta sen kertovat. :) Meillä on vain yksi elämä ja se kannattaa käyttää niin, ettei loppumetreillä tarvitse katua.
VastaaPoistaKuten tiedät, myös minä ja mieheni heittäydyimme molemmat tuntemattomaan sekä asuinpaikan että toimeentulon suhteen. Yhdessä on selvitty vaikeimmastakin, mutta en voi väittää, että se olisi aina ollut helppoa. Jotenkin asiat ovat kuitenkin aina järjestyneet enkä vaihtaisi nykyisestä pois. Kuten toteat, oma asenne ratkaisee. Itse olen ollut valtava huolehtija koko elämäni, mutta nyt voin jo sanoa, että onneksi se piirre on alkanut karista pois. :) Asioilla on todella tapana järjestyä.
Aivan ihania kuvia olet ottanut, seesteisen utuisia, jotka varmasti kertovat myös tunnetilastasi. Kuisti on niin kaunis. Onnea valitsemallenne tielle, olen ihan varma, että ratkaisu on oikea.
Kiitos Päivi, tämä oli todella tärkeä kommentti minulle. Olen myös aina ollut kategoriaa huolehtija ja nyt ihmettelen, että tosi paikan tullen olenkin sitten yhtäkkiä huolettomampi :). Kai tilanne pakottaa siihen, eli ehkä tässä voi itsekin kasvaa parempaan suuntaan. Sanasi siitä, että tämä on oikea suunta ja valinnat oikeita, vakuuttavat juuri nyt. Näin haluan itsekin ajatella, ja hienoa kuulla se sinulta, joka olet samantyyppisen suunnanmuutoksen tehnyt ♥.
PoistaKaunis kirjoitus. Tuo utuisuus vielä meren äärellä korostuu. Ja utuista on elämännekin niin kuin kerroit. Miten se selkiää, on tulevaisuuden peitossa. Rohkeita, positiivisia mietteitä sinulla, et osaa pelätä elämässä pahinta vaan odotat parasta. Kantavia ja itseään ruokkivia ajatuksia.
VastaaPoistaElämä taitaa olla jonkinlainen koulu, joka opettaa meitä laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Niin hienosti ajateltu, että kaikkien paineitten alla pitää nähdä tämän hetken kauneus. Mietin tuota samaa aihetta vähän eri näkökulmasta viimeisessä blogipostauksessani. Mielenrauha nousi minulle tärkeäksi asiaksi. Sitä juuri tarvitaan tuollaisen ison projektin toteuttamisessa.
Onnea teille. Päivin kommenttia lainaan, olen myös varma, että ratkaisu on oikea.
Kuka voi mistään olla varma, elämähän on utua oikeastaan aina! Kiitos Tuula näistä kannustavista ja positiivisista ajatuksista. Moni meistä joutuu jossain vaiheessa tämänkaltaisten pohdintojen äärelle, ja tavoitteena on ehdottomasti saavuttaa mielenrauha ja varmuus siitä, mitä on tekemässä. Itseensä pitää uskoa, muuten kannattaa peruuttaa ja jättää elämässä asiat tekemättä!
PoistaVoi Pilvi, tämä teksti kolahti ja kovaa. Itse olen murehtinut ja stressannut elämässäni varmasti ennätyksellisen paljon. Ja minkä takia? Useimmiten ihan turhaan, sillä asioilla todellakin on tapana järjestyä.
VastaaPoistaEpävarmuuden edessä on vaan niin paljon helpompaa valita murehtiminen ja huolehtiminen.
Taas kerran viisas ja ihana Tommy Tabermann astuu kehiin, sori ;)
Epäröinnin kynnyksellä
kysy
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään jättää käyttämättä?
Utuiset kuvasi huokuvat rauhallisuutta ja seesteisyyttä. Uskon että olet oikealla tiellä.
Huoletonta huomista toivottelen sinulle ♥
Muistankin, että olet ollut samanlaisten tuntojen ja pohdintojen äärellä. Olen vuosi vuodelta onnistunut vähentämään stressaamista. Joskus aiemmin en olisi lainkaan sietänyt tällaista tilannetta, nyt jopa nautin siitä - kehitystä on siis tapahtunut ja se on mahdollista :).
PoistaKiitos runomietteestä, se pistää ajattelemaan. Olen lukenut sen nyt jo monta kertaa. Taidan kirjoittaa muistiin sen itselleni.
Huoletonta huomista meille molemmille!!
Upeat kuvat ja ihana kirjoitus, positiivisuus ja luottamus elämään suorastaan huokui rivien välistä. Sydämen äänen kuuntelu on tärkeää, vaikka se saisikin joskus hyppäämään tuntemattomaan. Minä olen myös tehnyt suuria hyppyjä elämässäni aikanaan. Ajattelin, että kadun enemmän sitä, jos en hyppää kuin että jos epäonnistun. Jostain syystä minäkin olen varma, että kaikki käy hyvin - niin ne usvatkin hälvenevät aikanaan. Ja niin sopiva tuo Anskun laittama runo! Kaikkea hyvää sinne <3
VastaaPoistaOn niin tärkeää kuulla siitä, miten muutkin ovat hypänneet ja laskeutuneet jaloilleen. Ja itsehän sitä on toki hypännyt myös ennenkin, joten ehkä siksikin osaa nyt olla paljon seesteisempi ja positiivisempi. Edellisetkin hyppäykset ovat kannattaneet. Ja vaikkei kaikki sujuisi aina juuri suunnitelmien mukaan, parasta on se, että suunnanmuutokset tuovat mukanaan joka tapauksessa jotain sellaista, mitä et olisi ikinä saanut ilman rohkeutta. Helpolla asiat eivät tule ja se on tarkoituskin. Kiitos Ellis tärkeästä kommentistasi!
PoistaNäitä taitoja olen opetellut vimeiset kymmenen vuotta, olen kyllä sellainen pessimisti että stressaamatta oleminen on todella hankalaa :P Tuon säästämiseen liittyvän helpotuksen kyllä tunnistan, vähät varat tietyissä tapauksissa yksinkertaistavat elämää. Esimerkiksi meillä ei ole telkkaria eikä tule juuri nyt lehtiä, tai mainoksia, en tarvitse oikeastaan mitään minkä voisin jostain tuollaisesta bongata. Jos jotain pitää hankkia, osaa sen hankkia ilman näitäkin.
VastaaPoistaTuo on niin totta: mielensä hallintaa ja rohkeutta ei tuosta noin vain päätetä, vaan se vaatii vuosien ja vuosien työn, rohkeutta ja oikeanlaisen asenteen. Kun analysoin itseäni, sanon rehellisesti, että olen ollut pessimisti, mutta en enää vuosikausiin. On ollut vapauttavaa muuttua siinä suhteessa niin radikaalisti. Kiteytit säästämisen positiivisen filosofian paremmin kuin osasin: kyse on juuri sen mukanaan tuomasta yksinkertaisuudesta ja siitä tunteesta pidän koko ajan enemmän ja enemmän.
PoistaTämä oli hieno postaus. Olen muutaman kerran elämässä hypännyt kohti tuntematonta, noina hetkinä olen ollut hurjan onnellinen, vaikka niihin on liittynyt epäilyä ja epätoivonkin hetkiä. Nämä hypyt ovat muuttaneet minua pysyvästi, kirkastaneet elämänarvoja ja lisänneet itsetuntemusta. Taloprojektimme on yksi iso hyppy kohti kokonaisvaltaista elämäntapaa, josta itse talo on vain yksi osanen. On hirveän onnekasta, jos on rohkeutta tehdä asioita, jotka ovat tasapainossa omien arvojen kanssa.
VastaaPoistaMutta voi, mitä kaikkea teillä jo onkaan, kun katsoo noita kuvia! Myötätuulia myös uuteen harppaukseen elämässä!
Olet ihan oikeassa, meillä on niin paljon. Huoli tietysti liittyy siihen, saammeko tämän pitää. Toivottavasti asiat sujuvat niin, ettei tämä suunnitelma muutu.
PoistaIhan sama on ollut meillä, tämä projekti jo itsessään oli iso askel kohti tuntematonta ja aika suuri vastuun otto. ja nyt pukkaa uutta asiaa… Mutta tuo mitä sanot muuttamisesta pysyvästi… se kuulostaa hyvältä, uskon, että juuri niin suurissa muutoksissa käy.
Epävarmuuden aiheuttama pelko ja stressi on aikamoinen peikko. Itse olen (ollut?) murehtimisen ja turhan stressaamisen suhteen äärettömän taitava, aina. Mitään sillä en ole saavuttanut.
VastaaPoistaJossakin vaiheessa ymmärsin, että asiat menevät kuten menevät, vaikka stressaisin niistä kuinka. Miltään katastrofilta en voi pelkäämällä välttyä. Ainoa, mitä murehtimisesta voi saada on unettomuus ja mahahaava.
Tällä ajatuksella olen pyrkinyt systemaattisesti eroon ylimääräisestä stressaamisesta ja olenkin oppinut ottamaan vihdoin elämän vastaan sellaisena kuin se tulee.
Ei murehtiminen kannata. Oli asiat miten tahansa, niin muista, että aurinko nousee huomennakin :)
Se on just noin: stressipeikolla ei vaan saavuta mitään! Menisikö se minunkin päähäni jo pikkuhiljaa :)). Onpa hienoa kuulla, miten olet onnistunut vähentämään murehtimista, joka kalvaa ihmisen ihan palasiksi, jos sille antaa ylivallan. Olet hieno esimerkki ja itsekin sillä tiellä onneksi olen :).
PoistaVoi miten pelkäsinkään kaikkea. Eihän se voi onnistua, kuitenkin menee mönkään, rahat loppuu, hommat loppuu tai niitä ei voi tehdä eikä mitään löydä tilalle, tuntematon paikka, tuntematonta kaikki, jos meistä ei olekaan siihen, jos kaikki meneekin huonosti, missä me sitten ollaan, miten eletään, en mä voi jättää korkeapalkkaista työtäni ja siirtyä omilleni, mitä mies tekee, eikä me voida oikeesti, entä jos se, entä jos..
VastaaPoistaNäihin ajatuksiin, pelkoihin ja huoliin joita ei (ainakaan vielä) tullutkaan, melkein tukahdutin itseni ja haaveemme. Onneksi en. Onneksi emme. Onneksi yhtenä päivänä (muistan jopa sen hetken vieläkin) päätin, että nyt lopeta, lopeta sellaisesta huolehtiminen jota ei ole. Lopeta myös haaveilu ja tee asialle jotain! Jos se sitten menee mönkään, niin menee, mutta mönkään se on mennyt jo, vaikka et ole edes sitä rohkeaa loikkaasi tehnyt, kun märehdit murheita joita voi olla ja haaveilet sellaisesta, jota et mielikuvituspelkojesi vuoksi edes uskalla tehdä. Sä puhut tässä postauksessa tietysti erilaisesta tilanteesta, mutta nuo tunnetilat on varmaan pitkälti samoja.
Olen sittemmin ajatellut, että järki pitää päässä olla, ei ylimitoitettuja kuormia kannata ottaa kantaakseen jos lähtökohtaisesti ei oikeasti ole mitään rahkeita niitä kannatella, mutta turhaan ei myöskään tule pelätä vain siksi, että jotain voisi tapahtua. Aina voi jotain tapahtua ja ainahan jotain tapahtuukin jossain vaiheessa elämää. Harvoin sitä seilataan myötätuulessa kohdusta hautaan. Sitä vaan pitää ottaa konkreettinen haaste kerrallaan jos sellainen eteen tulee ja nauttia niistä hetkistä kun haasteita ei ole. Huolehtiminen, jonka erikoisasiantuntija olen minäkin tainnut olla, on kaiken tukahduttava, kaiken nielevä ja elämän jäykistävä juttu. Sitä tavallaan elää jo niitä kauhukuviaan, jotka eivät ehkä koskaan konkretisoidu. Sinällään onkin ihan sama iskeekö kakka tuulettimeen vai ei, jos sitä elää ajatusmaailmassaan kuin se olisi jo tapahtunut.
Sitten tajusin senkin, että jos huolehdin kovasti kaikesta ennen kun se on tapahtunutkaan, en myöskään löydä huoliajattelussani niitä ratkaisuja, jotka todennäköisesti löytäisin jos se huolenaihe toteutuisi. Asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella ja usein kuitenkin käy niin, että jälkikäteen se ei olekaan ollut niin paha juttu.
Kyllä mun mielestä tuosta sun ihanasta kirjoituksessa seesteisin kuvin maustettuna välittyy rauha ja huolettomuuskin. Sellainen positiivinen toteama, että voihan tässä jotain käydä, mutta kunnes ei käy, en anna sen laimentaa elämää turhaan. Come what may ja jos niin on oltava että jotain käy, niin sitten se ratkaistaan kuten kaikki muutkin asiat tässä elossa ihmisen.
Niin se vaan on <3
Entä jos entä jos… niin se vaan menee ja sitten on päästettävä jossitteluista irti ja tehtävä päätöksiä, jos ei halua loppuelämäänsä vain jossitella :). Tämä oli niin viisas kommentti ja tuntuu todella hyvältä lukea kokemuksistasi ja siitä mitä olet käynyt myös läpi. Varman päälle pelaaminen ei aina ole mahdollista, joskus elämä tuo eteen tilanteen, jossa epävarmuuteen hyppääminen on ainoa vaihtoehto niinkuin nyt meille. Nyt vaan menemme eteenpäin ja otamme joka tilanteen kerallaan vastaan. Luultavasti käy juuri noin kuin sanot: jos tulee harmeja, ne eivät ehkä ole niin suuria kuin on pelännyt, ja yhtä hyvin voi olla, ettei niitä tule lainkaan! Kohta se nähdään, kun tulevaisuus tulee ;)). Kiitos Johanna!
PoistaVoi Pilvi <3 Loistava asenne! Pitkään isot huolet niskassa vaatii luonnetta, jotta tsemppi voi jatkua. Toivon tosi kovasti teille sekä isoja onnenpotkuja, että paljon pieniä onnenhetkiä <3
VastaaPoistaYmmärrän tosi hyvin tuon "kunhan vain pystymme pitämään tämän paikan". Oma pitkäaikainen kuorma taisi taittua jonkinlaisen romahduksen puolelle juurikin siinä kohtaa kun The Paikka oli pakko laittaa myyntiin. Siihen saakka kykenin melko tiukasti hokemaan ja uskomaan, että kyllä kaikki osaset järjestyvät. Sittemmin ponnistuspohja on supistunut sille linjalle, että juuri tänään olemme molemmat hengissä ja meillä on toisemme. Se on todella paljon se. Jaksaminen taas, noh, ehkä 50/50, riippuu hetkestä. Mutta 50% on hitsin isosti sekin. (itseään pitää kannustaa eikä ruoskia, kuten huomaat ;)
Voi Taru, niin tiedän, että olet käynyt läpi ihan just sen, mitä itse pelkään. Siltikin uskon, että vaikka jotain niin kaameaa kuin tämän paikan menettäisimme, elämä jatkuu muilta osin ja tilalle tulisi jotain muuta. Joten menettämisenkään murehtiminen ei siksi juuri ole järkevää - mieluummin pitää nyt nauttia, tässä ja nyt. Ihanasti sanottu: ei pidä ruoskia itseä vaan kannustaa. Muuten ei jaksa uskoa :). Ja jaksamista annostellaan sopivissa määrin kuhunkin hetkeen ;). Se, ettei aina jaksa olla positiivinen tms. pitää myös hyväksyä.
PoistaOn hienoa, että osaat elää hetkessä...edes hetken..tuota taitoa olen itsekkin opetellut ja uskon, että olen jo jotakin oppinut. Kuten sanoit, asioilla on tapana järjästyä.
VastaaPoistaAina ei ole tunne, että osaisi, mutta nykyisin enimmäkseen kyllä. Kai se taito varttuu iänkin myötä kun on jo tarpeeksi nähnyt ja kokenut kaikenlaista - myös pettymyksiä ja epäonnistumisia - ja myös joutunut muutaman haasteen joskus selättämään :).
PoistaJos jotain elämä on opettanut, niin "leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä".....ei maar, paremminkin sen, että vanha totuus pitää paikkansa: ihminen saa kaiken sen mitä pelkää ja puolet siitä mitä haluaa.
VastaaPoistaEli kannattaa pelätä mahdollisimman vähän ja toivoa paljon ja lujaa :D
Vuosi sitten Lillasta oli melkein pakko luopua kun tiesin, että työt loppuu, uutta tuskin tässä iässä enää saa - ja pankki omisti siitä ihan liikaa. Onneksi kukaan ei sitä ostanut, sillä nyt se todella on minun, pankki ei omista edes edes naulaa siitä.
Asioilla on tapana järjestyä, elämä kantaa!
Tsemppiä ❤️
Voi miten ihana kuulla! Muistankin, kun olit myyntipakon edessä :(. Tuo neuvo on hyvä, en sitä ole aiemmin kuullutkaan, mutta onneksi intuitiivisesti päättänyt olla vähemmän pelokas ja enemmän toiveikas. Yleensä pyrkimykset palkitaan, vaikka sitten vähän mutkan kautta. Ehkä nyt juuri kierrämme sitä mutkaa...
PoistaUpeaa tekstiä Pilvi! Ihailen kykyäsi kirjoittaa asioista, sinä todellakin osaat sen - olet niin aito ja rohkea! Tämä tekstisi sai myös minutkin pohtimaan omaa elämää. Minunkin täytyisi vielä uskaltaa ottaa pari askelta tuntemattomaan, mutta kaikki ajallaan. Kohta kuusi vuotta sitten otimme ison askeleen ostaessamme tämän talon, ihan tietämättömiä, talo ilman mitään mukavuuksia. Muutimme uudesta rivitalosta missä oli kaikki mukavuudet. Muutimme tänne vielä talvella ja mikä meitä odotti, pelkkä kylmä talo. Mutta se todellakin kannatti, en vaihtaisi päivääkään pois! Tärkeintä on nauttia elämän pienistä asioista ja toteuttaa unelmia, koska kerran vain eletään. Asiat kyllä järjestyy ja oma asenne on aika tärkeässä roolissa. Joskus elämä näyttää huonotkin puolensa, mutta niistä opitaan ja vahvistutaan.
VastaaPoistaElämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
Voi Mia, kiitos kun sanot noin. Mutta minun on myönnettävä, että jouduin tämän asian kirjoittamiseksi kyllä työstämään asioita jonkin verran ja asettelemaan sanani niin kuin oikeasti haluan ne itselleni asettaa. Koska haluan pitää blogin positiivisena ja sellaisena, että se antaa voimaa itsellenikin, en ryhtynyt kirjoittamaan sellaisessa mielentilassa, kun meinaisi epätoivo iskeä.
PoistaTällaiset talohankkeet itsessään ovat isoja riskejä. Meillä on ollut paljon myötätuulta omassa hankkeessamme, joskin myös vastoinkäymisiä. Kaikki vaiheet vahvistavat ja opettavat, kuten sanoit! Teillä on niin upea talo ja sinulla loistava asenne kaiken tekemisen suhteen, että olette onnistumisenne ansainneet. Ja kyllä varmasti uskallat sitten ottaa uuden askelen, kun se aika on ♥
Kuulosti kadehdittavan luottavaiselta ja seestyneeltä asenteelta. Mun elämässä ei edes ole mitään kauhean epävarmaa tällä hetkellä ja silti jaksan alituiseen pelätä ja murehtia ja huolehtia...vaikka oikeasti tiedän, että asioilla on tapana lutviutua. Eiköhän ne lutviudu teilläkin tavalla tai toisella.
VastaaPoistaJa aivan ihania kuvia!
Tiedätkö, olen unettomat yöni viettänyt minäkin niin tässä tilanteessa kuin tuhannessa muussa asiassa. Mutta luulen, että siinä vaiheessa kun ei ole vaihtoehtoja, päättyy murehtiminen. Sitten vain hyväksytään tilanne ja mennään eteenpäin. Nyt jopa nautin siitä, etten tiedä, mitä tulevaisuus tuo vaan seuraan uteliaana asiaa, vähän niinkuin joku ulkopuolinen… Vaikea selittää. Todennäköisyys sille, että totaalikatastrofi iskee, on kuitenkin pienempi kuin että tästä seuraa jotain vielä parempaa.
PoistaTäällä tuli jo niin paljo viisaita sanoja, että mulla lyö nyt ihan tyhjää näillä näppäimillä. Erityisesti Anskun, Tarun ja Pepin kommenteissa oli sellaista, mitä itsekin olisin halunnut jotenkin sanoa, jos olisin osannut.
VastaaPoistaMulla on jotenkin sellainen intuitio, että utuisen syksyn ja ehkä vielä talvenkin jälkeen astuu kehiin kaikkien aikojen kirkkain kevät <3
Kyllä on ihanaa, kun meillä on näin viisaita blogituttavia, oikeesti! :). Saan näistä kaikista kommenteista uskomattoman paljon voimaa, myös tästä sinun. Minulla on myös vakaa usko siihen, että keväästä tulee kirkas!! Kiitos Annukka.
PoistaTuli mieleeni blogissani ollut, kirjoittamani runo :voimaantumisia
VastaaPoistaÄärettömyyden avain,
ikuisuuden viesti.
Voimaa merestä ja kalliosta.
Pää pystyssä kohti ulappaa.
Nyt on voitettujen vuoro olla voittamattomia.
Minulla nousi ihan pala kurkkuun tätä lukiessa. En pysty juuri nyt sanomaan muuta. Kaunis kiitos sinulle.
PoistaHieno teksti Pilvi! Olet onneksi niin positiivisen ja luottavaisen kuuloinen, ja se on paljon. Asioilla on tosiaankin tapana järjestyä ♥
VastaaPoistaKiitos, Mari, toivon, että näin käy! Nyt tuntui mahdolliselta postata tästä periaatteessa hankalasta aiheesta, kun voi ihan vapautuneesti todeta, että uteliaana eteenpäin. Ainahan näin ei tunne, mutta yritän pitää tämän vallitsevana tunnetilana :).
PoistaAsioilla on tapana järjestyä - niin tälläkin. Kun avaa uusia ovia ja vanhat laittaa kiinni, niin aina jotain hyvää siitä seuraa. Ethän muuten olisi vanhoja sulkenutkaan. Onnea uuteen - ehkä tuntemattomaankin. Elämä kantaa, teitäkin ♥︎
VastaaPoistaAivan totta, uuden odotus hämmentää, vaikka olisi itse vanhat ovet sulkenutkin. Kumma juttu. Kiitos Anu kivasta viestistä!
PoistaKiitos tekstistä, rohkeudesta, todellisuudesta. Harvoin kukaan uskaltaa avautua oikeasti julkisesti, mutta se auttaa monia.
VastaaPoistaItse päätin jo vuosia sitten päästää irti tulevaisuudesta, olla onnellinen tässä hetkessä ja tehdä just niitä asioita kuin haluan, päättää ne asiat joista en tykkää ja aloittaa ne mitkä kiinnostaa, ihan tostanoin vaan! Riskit voi ehkä olla ulkopuolisten mielestä suuret, mutta ei elämä siihen lopu, asiat järjestyy aina. Aina.
Monet asiat voivat odottaa, onnellisuus on omasta asenteesta kiinni, elämä on ihanaa, se on tässä ja se on nyt <3
Voi kiitos Satolan Emäntä. Uskon, että me kaikki olemme jossain vaiheessa elämäämme uusien, vähän pelottavienkin tilanteiden äärellä. Meillä tämä ei ole edes ensimmäinen kerta :). No, ehkä juuri siksi sitä uskaltaa ja osaa olla jo luottavainenkin. Näin minäkin haluan ajatella, että monet asiat voivat odottaa, kaikkea ei tarvitse saada juuri nyt!
PoistaOlipa positiivisia mietteitä :)
VastaaPoistaArvostan sitä, että ihminen osaa nähdä faktat kaunistelematta ja löytää tapansa elää niiden kanssa mahdollisimman hyvässä harmoniassa. Aika ja ajatuksella hetkessä eläminen on tärkeämpää kuin raha. Teillä riittää luovuutta, osaamista ja ahkeruutta varmasti jatkossakin!
Raha rauhoittaa, sanoi pilke silmässä aina edesmennyt isäni. Näinhän se on, mutta onnellisuus on monista muista asioista paljon enemmän kiinni! Tietysti se, että on taloudellisesti vakaalla pohjalla, on tavoitetila varsinkin kun on tällaiseen isoon projektiin ryhtynyt. Kiitos Merenneito - positiivisella mielellä jatketaan ja uskotaan omaan luovuuteen ja ahkeruuteen :).
PoistaVoi miten samoin koemme tämän hetken! Mekin elämme elämän taitekohtaa. Kaikki on nyt kiinni isommista pyöristä. Kun itse ei voi asioille mitään, alkaa näkemään tähän hetkeen. Se mikä tulee, olkoon kohtalon sanelemaa.
VastaaPoistaKaikkea hyvää <3
Kiitos Samoin, Elise. Sanoitpa osuvasti: kun ei voi asioille mitään, alkaa näkemään tähän hetkeen. Juuri näin minäkin koen.
PoistaHieno kirjoitus! Ja upea asenne! Utu väistyy aikanaan - ja elämä ei ole elämää, jos ei siinä pientä jännitystä ole. Ja ehkä - ehkä nyt on se aika, että voitte vähän aikaa levätä siinä, mitä olette jo aikaansaaneet sekä Villa Idurissa että muussakin elämässä. Levätä ja nauttia - ja sitten aikanaan taas jatkaa kunnostustöitäkin.
VastaaPoistaJa ehkä on aikaa havaita myös se, että utu voi olla kaunista <3
Ihana kommentti, kiitos!! Niinpä, kaikella on tarkoituksensa ja nyt vedetään henkeä ja uutta energiaa kaikkeen :)
PoistaTulevaisuus on aina epävarmaa. Idur pärjää varmasti ilman suurempia remontteja pitkän aikaa, onhan se pärjännyt tähänkin asti. Sen antamat voimavarat, ovat teille korvaamattomia. Itsekin olen useasti hypännyt tyhjän päälle ja aina on tukeva maa löytynyt jalkojen alle. Jos ei mitään uskalla ei mitään saakaan. Onnea matkaan, utu on aina haihtuvaa.
VastaaPoistaNiinpä, näin uusissa kuvioissa varmasti käy: jokin tukeva perusta kyllä löytyy ennen pitkää. Ja olen aivan samaa mieltä kanssasi siinä, että Idur odottaa kyllä, koska kaikkein kriittisimmät asiat on tehty ja tila pelastettu raunioitumiselta. Ehkä on myös hyvä pysähtyä miettimään seuraavaa isoa siirtoa ihan rauhassa.
Poista
VastaaPoistatarjoa apua
hyvää huomenta,
Ensinnäkin, sinun kannattaa olla varovainen tarjoukset verkon ja
hälytykset. Koska yli 90% quest'avvisi ovat vilpillisiä.
Nykyään on enemmän ja enemmän petoksia. Halusin lainata
Rahaa, lähettämisen jälkeen ilmoituksen, joka päivä saan enemmän kuin
25 viestiä mitään huijauksia pyytää rahaa!
Kansiot kulut. Se poistaa hänen sanomaansa, mutta jonain päivänä
vaipui nimetty henkilö leonido Verona, ajattelin hän teki
Jopa puolue roistoja verkon, mutta yllätyksekseni
toinen on erilainen, antoi minulle lainan € 400.000
joiden osuus 2% palauteta lukuisia kertoja
haluavat. Nyt vahvistaa sen, ja jos käy niin, että olet etsimässä lainojen
yhteyttä sähköpostitse. Tässä on hänen email:
fredialaila@gmail.com
Huom vakuuttaa heidät ja vannon vain maksaa rekisteröintimaksu ja sopimus takaisin varojaan.