maanantai 5. lokakuuta 2015

Tuotantoketju

No niin siinä kaikista suunnitelmista huolimatta sitten kuitenkin kävi, että T-päivät (huom. monikko) alkoivat jo lauantaina, vaikka olin saaressa. Totesimme, että urakka on liian iso Mikolle yhden päivän aikana toteutettavaksi ja toisaalta ulkona oli liian lämmintä säilöä alkupään lihoja vuorokautta. Eli oli pakko kääriä hihat jo lauantaina, että sain vietyä osan lihoista edeltä lihantuotantolaitoksena toimivaan kotiimme käsiteltäväksi. Mikko tuli loppujen kanssa perässä sunnuntaina.

Kun saavuin lauantaina perille kahden lihalaatikon kanssa ja pitkälle iltaan vakuumoin, punnitsin ja nimiöin paketteja, ehdin miettiä, että on tämä oman lihan tuotanto vaan aika iso homma lähtien karitsojen noudosta, vesitiekuljetuksesta, aitojen huoltamisesta, tarkkailusta, sadekatosten laitosta, ampumisesta, nylkemisestä, paloittelusta, kuljetuksesta ja lihan eri osien käsittelystä lopulta säilömiseen ja itse ruuan laittoon. Aika monta vaihetta, vaikka tavallaan lampaat ovatkin eläiminä helppohoitoisia - mitä nyt poislukien kaikki poikkeustilanteet, kun ne hyppivät porttien yli tai tunkevat päätään aidan läpi…

Työtunnit ja kaikki hankitut tarvikkeet jos laskee yhteen, liha ei ole ihan ilmaista, mutta koko ajan kun oppii, nopeutuvat vaiheet ja välineiden arvo per vuosi laskee.


Kaiken a ja o on asiaan tarkoitettu veitsisarja. Näitä käytetään viiltohanskat kädessä, niin terävät ne ovat. Valitettavasti näytän vain veitset - en teurastaja-Mikkoa pitkä (verinen) essu päällään, pitkät hanskat käsissään, jotka pitelevät sahaa ja veitsiä. Voi herkkänahkaiset, älkää lukeko pidemmälle, vaikken aiokaan yhtään enempää mässäillä tällä asialla. 

Luvassa siis kuvia vain tuotantoketjun loppupäästä, josta en olekaan aiemmin postannut mitään. En ole varmaan kyennyt siihen, kun olen ollut niin tunteiden kouristelemana. Ihan ammattilaisten asenteesta ei vieläkään puhuta, mutta ei nyt mennä minun tunteisiini enää syvemmälle. Olette saaneet niistä jo varmaankin ihan tarpeeksenne ;).

Lihat kulkevat saaresta laatikoissa ja puhtaissa pusseissa.


Sähkökäyttöinen lihamyllymme on superhyvä. Meillä kävi tuuri, sillä saimme sen vaihtokauppana kolme vuotta sitten. Vaihdossa meni muutama kilo karitsan lihaa ja tämä kallis laite jäi vastineeksi meille. Teimme hyvät kaupat.



Jauhelihat jaoimme 280-330 g:n annospusseihin, joita tuli kaikkiaan 26 kpl. 

 

Osa paloista tulee jo saaresta leikattuina, joten ne voi vain laittaa vakuumiin ja kirjoittaa päälle, mikä on   sisältö. Tässä on ulkofilee ja pienet sisäfileet.


Vakuumikone on huippukeksintö ja sillä saa etenkin isot epäsymmetriset potkapalat tai ribsit hyvin umpiopakattua.


Jo valmiiksi mureaa karitsaa ei tarvitse riiputtaa toisin kuin vanhempaa lammasta, mutta vakumoitua lihaa voisi pitää viileässä ulkosalla vuorokauden, mikä vastaa riiputusta. Nyt niin ei tehty, koska lämpötila ei sallinut sitä.


Pakkaseen päätyi noin 70 kiloa lihaa. Maurollekin useampi kilo, eli kaikki osat saamme hyödynnettyä. Kun ajatellaan, että suomalainen syö vuosittain lihaa keskimäärin tämän määrän mitä saamme lampaista vuosittain, laskeskelen, että me syömme varmasti alle keskiarvon. Jonkin verran käytämme näiden lisäksi muuta lihaa, mutta paradoksaalisesti oman lihan tuotanto kannustaa vähentämään lihan käyttöä. 

Tänään valmistimme pitkään haudutettua ja eilisestä asti marinoitua karitsanpalapaistia. Rinnalle tein viikonlopun tateista risoton.


Huomaan, ettemme paljon puhu lihoja laittaessamme. Viikonlopun monotonisen urakan jälkeen teki mieli vain kaatua väsyneenä sänkyyn. Kaiken väärti tämä isosta työmäärästä huolimatta on ja jopa olen valmis kärvistelemään raakalaisuutemme kanssa. Kun huomioi lampaiden kesän aikana suorittaman maisemointityön, mikä taas toisesta suunnasta helpottaa työtä, on sekin hyvä muistaa tässä kohtaa. Ja tietysti lihan laatu, vastaavaa ei ole.

Tuotantolaitoksesta toivotetaan väsähtäneenä viikonjatkoja, 



40 kommenttia:

  1. Nämä postaukset on kiehtovia. Minua ei hetkauta lihakuvat tai teurastuskuvaukset. Koko lapsuuden katselin kun isä nylki milloin jänistä tai milloin teertä. Tosin eivät ne olleet lähes lemmikkeinä kasvaneita joten en osaa sanoa miten sujuisi katsoa kun oman pihan lammas tai kana teurastetaan. Toisaalta kaikkeen tottuun, luulen että teilläkin helpottaa vuosi vuoden jälkeen. Ja vaikka tuo kaikki maksaa niin ajattele mitä lihaa teillä on pakastimessa. Onnellisena ja hyvin hoidettuna kasvatettuna ja mikä parasta, tiedät koko tuotantoketjun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että juttu kiinnosti. Minua hetkauttaa eniten oikeastaan itse lopetus, ampumisvaihe. Sen jälkeen helpottaa. Sama koskee riistaa, eli ehken kuitenkaan pidä lampaitamme ihan lemmikkeinä, kun tarkemmin ajattelen. Kiitos Katja kommentistasi, kyllä lihan laatu tällä tavoin on ihan huipussaan, joten pitäähän sitä arvostaa. Pelkään vain sähkökatkosta talveen ;)

      Poista
  2. On kyllä melkoinen homma, mutta varmasti sen arvoinen. Hyvä teitä - arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä, mutta kyllä kannattaa monessakin mielessä näin tehdä, kun on ainutlaatuinen mahdollisuus, mitä kovin monella ei tietenkään ole. Itse arvostan juuri sitä, että meille tämä on tullut Idurin myötä mahdolliseksi.

      Poista
  3. Nimetön22.48

    Tämän postauksen pohdintoineen soisin jokaisen lihansyöjn lukevan, kiitos sinulle! Itse näkisin tärkeänä sen, että jokainen lihaa syövä tietäisi, mikä on lautaselleen ottamansa palan tuotantoketju. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että syödyn lihan määrä vähenee ja sitä syömäänsä arvostaa enemmän. Ja niinhän sen kuuluukin olla!
    Kuten Katjalla, myös meillä lapsuudenkodissa riistan ja kalojen käsittely kuului arkeen. Nyt aikuisena haaveilen vielä omista eläimistä, mutta tuota teurastusta olen koulutuksenikin puolesta seurannut (ja osittain osallistunut) sekä isommissa laitoksissa että vanhempieni luona. Arvostan että teette kaiken tuon itse, vaikkei se aina helppoa olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentista! Itsellekin tämä kaikki oli vielä hetki sitten outoa ja ihmeellistä, mutta ymmärrys on todellakin nyt ihan eri luokkaa. Hienoa, jos siitä pystyy edes jotain välittämään muille.

      Niinpä niin, kiteytit tosi hyvin perusajatuksen: ei ole helppoa eikä tule jatkossakaan olemaan omien eläimien päivien päättäminen tai käsittelyyn liittyvät vaiheet, mutta olemme vihkiytyneet nyt näkemään kaiken vaivan, koska se tuntuu oikealta. Minulla tällainen ei ole kuulunut pienenä tai edes vanhempanakaan arkeeni, mutta olen tyytyväinen saadessani opetella asiaa. Metsästäjänä Mikolle kaikki on asteen verran luomumpaa kuin minulle. Oikein kivaa viikkoa sinulle Anonyymi!

      Poista
  4. Ja se maku!!!
    Meillä syötiin kotona hirven lihaa, sekin todella maukasta ja maistui kunnolla lihalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta ihmekös se, kun ajattelee, että eläin on syönyt pelkästään puhtaita luonnon antimia!

      Poista
  5. Oi mikä onni että sulla on teurastuksen ja lihanleikkuun taitava mies :) Sellaisen ottaisin mielelläni itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä, ilman häntä ei olisi koko asiaa. Toivotaan, että sellainen löytyy ;).

      Poista
  6. Bravo! Ensin isot ja mitä vilpittömimmät aplodit sinne ja kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Sitten hassu tunnustus.. kun on saanut seurata tätä matkaa ihan ensimmäisten lampaiden saapumisesta alkaen, niin huomasin tuntevani ihan järjetöntä ylpeyttä täällä tätä postausta lukiessani, vaikka itse on ollut osallisena tasan sen verran, mitä on ruudulta saanut nähdä. Tarina on tarttunut, siinä elää mukana.

    Ei tuota hommaa tuntiliksoilla lasketa. Sen arvo on ihan jossain muualla. Bravo, Idurilaiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos oli kiinnostavaa! Voi miten koskettavasti kirjoitit. Jotenkin ymmärrän - itsekin huomaan myötäeläväni samastuvani niihin "jatkokertomuksiin", joita seuraan suurella mielenkiinnolla. Mutta kun sen sanoo itselle joku, niin se tuntuu ihan uskomattomalta. Sitä luulee, että vain minä muistan ensimmäiset tunnot vaikkapa tästä asiasta. Tuntuu niin hienolta, että olet seurannut kaikkea ihan alusta asti ja aika monessa kohdassa, kuten monet muut lukijat, myös tukenut ihan oikeasti vaikealta tuntuvissa vaiheissa. Kiitos ♥.

      Kiteytit arvonmäärityksen just eikä melkein. Itse en osannut noin hienosti sitä pukeakaan.

      Poista
  7. Nimetön10.20

    Maalaistalossa kasvaneena - kuten viime syksynä samaisen teurastuspostauksesi (kylläpä on ruma sana eikä lahtauskaan olisi yhtään parempi) äärellä kerroin - muistan tämän ajan mainiosti. Aivan kuten totesit, itse tappaminen on kaikkein ahdistavin osio. Sen jälkeen alkaa jotenkin järki toimia ja sitä muuttuu rationaalisemmaksi; toimii niin kuin hyväksi ja oikeaksi tietää. Puolisoni kotona on ollut sekä kanala että sikala, meillä lehmiä, vasikoita, hevonen ja joulupossu. Teurastus ja eläinten käyttäminen myös omaksi hyödyksi on siis tuttua. Niin kuin myös luopumisen tuska ja mielensä kovettaminen siihen hetkeen, kun on annettava viimeinen kuolinisku elikolle, jota vielä hetki sitten rapsutteli, ruokki ja hoiti.

    Arvostan rehellisyyttäsi ja sitä, että uskallat kirjoittaa tästä asiasta näin julkisesti! Ja olen sitä mieltä, että teette oikein,
    hattua nostaen Keekeläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Keekeläinen, tämä oli kommentti, jollaista todella arvostaa, kun samaan aikaan kamppailee sen kanssa, mikä on oikein ja väärin. On se vaan jännä juttu, että tästä tuntee piston sydämessään helpommin kuin työpaikkaruokalassa lihaa syödessä. No, sitä vähennän koko ajan, onneksi, ja valikoin syömiseni. Kiitos sinulle kannustuksesta!!

      Poista
  8. Kunpa kaikki lihaa syövät pohtisivat eläinten oloja ja lihantuotantoa yhä vakavasti kuin te. Arvostan todella suuresti sitä, että tuotatte syömänne lihan itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kumpa olisi enemmän kasvissyöjiä :). Tämä lihamäärä kun on arkussa, näyttää siltä, että olisimme ihan hirmuisia lihansyöjiä. Sekin pistää miettimään. Itse asiassa olen ollut kasvissyöjä nuoruudessa ja toivon, että vielä saan itsestäni irti ryhtyä muilta osin kasvissyöjäksi paitsi että itse hankittua lihaa voisi syödä.

      Poista
  9. Varmasti hyvää lihaa! Oikein mukavaa syksyn jatkoa sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on. Kiitos Marru ja samoin sinulle!

      Poista
  10. Onpa siinä sitä, arvostan! Kovaa työtä, mutta palkitsee vaivan ihan varmasti :) Itse emme ole päässeet kosketuksiin karitsan lihan kanssa, mutta peuraa ja poroa syömme pääosin vuodet ympäri. Pari iltaa juuri saimme tiedon, että peuramme on kaadettu. On se niin paljon kivampaa syödä sellaista lihaa, jota ei ole tehotuotettu!

    Puuhakasta syksyä sinne Villa Iduriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, peuranlihaa kun vielä sais. Se on itse asiassa ihan suosikkini - siinä ja siinä meneekö jopa karitsanlihan ohi. Poroa meillä on pieni satsi vielä pakkasessa, kun tilasimme toissa vuonna Lapista suoraan yhdeltä poronkasvattajalta työporukan kanssa ison satsin.

      Olet oikeassa, tämä kaikki on vaivan väärti.

      Poista
  11. Minunkin lapsuudenkodissani suötiin paljon itsepyydettyä riistaa, totuin siihen, että seinällä riippui usein jänis tai lintu. Suhtauduin niihin silti tunteella ja minusta tuli varhain kasvissyöjä. Jos syö lihaa pitäisi se myös pystyä teurastamaan ja käsittelemään, ateriaansa arvostaisi varmasti enemmän. Siis noin teoriassa, olisi hyvä tiedostaa tuotantoketju, en kannusta eläinten lahtaamiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ajatuksesi todella hyvin ja ihailen kasvissyöjiä, koska juuri kasvissyöjät näkevät ruokansa eteen vaivaa, että pystyvät syömään monipuolisesti. Tykkään kasvisruokien valmistuksesta ja toivoisin, että löytyisi aikaa vielä nykyisestä kasvattaa repertuaaria. Sitten kun pojat lentävät pesästä emme taatusti valmista liharuokia enää yhtä paljon, siitä olen varma. Mutta kultainen, eettinen keskitie on minulle kaikkein paras vaihtoehto, luulen, eli silloin kun syödään lihaa, sen on hyvä olla riistaa, omaa karitsaa tai muuta luomua.

      Poista
  12. Kiitos taas tästä mielenkiintoisesta jutusta! Kuten olen aiemmin sanonutkin, arvostan suuresti teitä! Nykyihminen on tottunut saamaan kaiken valmiina ja minun mielestä taas elämisen eteen on tehtävä töitä, hyvä te! Kyllä tuota lihaa kelpaa nyt syödä - parasta lihaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, nykyihminen on tottunut kaikkeen helppoon ja tällainen pieni ponnistelu ruuan eteen on poikkeuksellista. Mutta emme lähteneet tähän pelkästään saadaksemme sädekehän pään päälle ;). Kai sitä motivoituu tällaiseen siksi, että ruuan hankinta on itse asiassa hauskaa ja palkitsevaa kaikissa muodoissaan. Joten tämä kaikki tapahtuu ihan omaksi iloksi ja harrastusmielessä - tai elämäntapamielessä -, vaikka tässä vähän työvaiheiden raskautta valitinkin. Ja kuten sanot, loppupeleissä kaikki sellainen, minkä eteen vähän pinnistelee, tuntuu valmiina kaikkein parhaalta, olipa kyse mistä tahansa :).

      Poista
  13. Palkitsevaa, mutta arvatenkin kovin raskasta. Upean lihaerän olette saaneet. Nyt tietää ainakin ihan prikulleen, mitä syö. Täältä hatunnosto sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä nimenomaan, palkitsevaa. Totta, saimme mahtavan erän ja itse asiassa kaikkein suurimman tähän asti. Luonnollisestikin näin tapahtui, koska otimme pari kuukautta vanhemmat karitsat kuin aiemmin. Nämä alkoivat kesällä kasvaa ihan silmissä ja kaikki pelkällä niittykasvustolla :). Täytyy seurata tilannetta ja katsoa, tuleeko ensi vuonna sama määrä vai riittääkö vähemmän. Kiitso Anu kommentistasi!

      Poista
  14. Samoja ajatuksia minulla kuin Jovelan Johannalla, ruudun takaa seuranneena nousi pieni jännitys sinun puolestasi kun näin otsikon ja tiesin ajatuksesi asiasta, täällä myös myötäeletään positiivisella mielellä. Ihan huikeaa että te teette tätä! Itse kasvatettua, hoidettua ja terastettua lihaa! Nostan hattua ja voin tunnustaa että innostuin lampaiden kasvatuksesta omaan ruokakäyttöön, juuri sinun blogisi kautta! Nyt on tutkittu asiaa kovasti netin eri sivustoista ja aika näyttää koska meille saadaan omat kesälampaat kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonta saada tällainen viesti - kiitos - on ihan mieletöntä kuulla, että olet inspiroitunut ihan noin pitkälle tästä meidän jutusta. Hihkun ihan innosta :). Tietenkin sitä on halunnut tuoda kaikki aloittelijan kokemukset ja tuntemukset mahdollisimman autenttisena esille, koska tiedän, että moni lukija on kiinnostunut samoista jutuista, mutta kyllä tuntuu hienolta, jos jollekulle on ollut näistä pohdiskeluistani jotain konkreettista hyötyä. Mielestäni yhä useamman pitäisi ottaa kesälampaita juuri näistä hyötysyistä. Ympärivuotinen pitäminen on monin monin verroin vaativampaa kuin kesäharrastus lampaiden kanssa, kun ei tarvitse välittää säistä. Mutta tosiaan, maita ja mantuja tässä maassa kyllä riittäisi enempäänkin harrastuneisuuteen. Sen ymmärrän, että teurastus on jo monelle liikaa, joten se kannattaa etukäteen ottaa selville, miten ja missä sen hoidattaa, jos ei itse pysty/osaa. Siinä asiassa varmaan vaaditaan aiempi kokemus tai metsästyskokemus ja riistan käsittelytaito. Mekin aloitimme päätöksenteon juuri tämän loppupään asian ratkomisesta. Tsemppiä suunnitteluun!

      Poista
  15. Onhan tuo teidän tapanne toimia omavaraistaloutta parhaimmillaan. Arvostan suuresti, kun tiedän, että se ei ihan helppoa sinullekaan ole ollut. Siis tunnepuolella. Urakka on kyllä ollut melkoinen kaiken tuon lihamäärän kanssa. Nyt voitte sitten huokaista vihdoin helpotuksesta sekä henkisesti että fyysisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Paukutan päähäni, että toimimme oikein, joten helpottaa koko ajan. Lihamäärä kyllä vähän hirvittää. On aika valaisevaa nähdä yhden perheen lihan määrä tällä tavalla kerralla. Eli hyvä muistutus taas siitä, että kasvisruokaa on syytä laitella tasaisesti ;).

      Poista
  16. Enpä ois välttämättä kuvia Herra Teurastajasta työn touhussa kaivannutkaan...huh huijaa, ei ois mun hommaa. Enpä usko että meidän isäntäkään saisi otettua henkeä juuri koppakuoriaista isommalta elikolta. Varmaan on niin kuten tuossa yllä sanoitkin (tai joku sanoi), että sitten kun henki on saatu pois, niin eläin muuttuukin ruoaksi ja järki astuu kehiin.

    Kovasti arvostan teidän tuotantoketjuanne!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hienoa kuulla, että vaikka ajatus on kaukainen, sanot silti noin. Sitä minä arvostan ja kiitän! Ja olihan tämä ajatus itsellenikin kovin kaukainen silloin kun "Herra Teurastaja", silloinen luomulihasta-vain-haaveilija ajatuksen lampaiden kasvatuksesta ensi kerran esitti. Aikamoista hommaahan tämä on - ei ihan sellaista arkista, mitä läppärin takana istuva tietotyöläinen normaalisti puuhaa, eli totuttelua kaikki vaatii näköjään vuositolkulla.

      Poista
  17. Tosi mielenkiintoinen kirjoitus ja valaisevat kuvat! Olen suuri karitsanlihan ystävä itsekin :-)

    Tuovi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuovi! Nyt kun kaikki on tehty, tuntuu kivalta. Joo, karitsanliha on todella hyvää, varsinkin ketoruualla kasvatettu!

      Poista
  18. Varmasti fyyysisesti ja henkisesti raskas puristus (tämän pidemmälle en halua ajatella:) Mutta silti liputan, että hieno homma;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Olen paljon työstänyt tätä ideologisella tasolla, joten varsinkin nyt, kun on saatu työ tehdyksi, koen suurta tyytyväisyyttä omasta lihantuotannosta.

      Poista
  19. Kyllä mä taas tänäkin vuonna nostan teille hattua. Jos lihaa syö, on ihan tervettä myös nähdä mistä se tulee. Mä vähän kyllä odotin niitä essukuvia;) Ei vaan - sitä mä vaan halusin sanoa, että meillä nämä postaukset luetaan (sekä minä, että Janne). Herättävät keskustelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Laura! Katsotaan ny, milloin saat essukuvat ;).

      Herättää tämä keskustelua meilläkin. Näin jälkikäteen varsinkin puhuimme taas menneenä viikonloppunakin paljonkin aiheesta: ihan urakalla pohdimme syömisen etiikkaa ja oikeastaan emme niinkään puhuneet lihansyönnistä vaan kaikesta muusta. Mutta lihantuotanto saa pohtimaan asiaa laidasta laitaan, sekä kyseenalaistamaan että puolustamaan omia valintoja ja tottumuksia.

      Poista
  20. Täällä samankaltaiset talkoot menossa seuraavat viikot, tosin meillä se on hirvenlihaa ja sitähän sitten löytyy tähän aikaan vuodesta myllyssä, vaa'alla, pusseissa, pakasteessa, jääkaapissa. Onneksi mieheni hoitaa tämän lihapuolen meidän perheessä, itse en siihen pystyisi. Nostan hattua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ester - tutunkuuloista hommaa :). Hirvenlihaa ottaisin mieluusti minäkin!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...