Pyhäinhäväistys?

Poikkeus vahvistaa säännön, eikö vaan? Ajattelin tehdä sellaisen moovin, että laitan tähän postaukseen kaiken sen, mitä on jäänyt viime aikoina kertomatta. En tiedä, onko kukaan edes kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta yleensä hieman toimitan kirjoitteluani siten, että käyn läpi vain yhtä asiaa kerrallaan, vaikka päivään olisi mahtunut monenlaista tekemistä. En niinkään tee tätä ulkoisista syistä (anteeksi vaan rakkaat lukijat!) vaan enemmänkin jäsentääkseni itselleni tätä jättiprojektia pienempiin paloihin, jotta pysyn kärryllä ;). On vaan niin paljon helpompi palata tarkistamaan vaikkapa jotain unohtamaani yksityiskohtaa, jos yhdessä postauksessa on vain yksi käsiteltävä aihe. Tämä valinta on siis vähän niinkuin arkistointikysymys.

No, nyt kuitenkin luvassa suodattamatonta sillisalaattia, koska - jälleen arkistoinnin kannalta - haluan nämäkin kuvataltioinnit tähän samaan argistoon, blogiin. Ehkä se sopii teillekin vaihteeksi. Toivotaan.

Kaipasimme jo viime kesänä pihalle 'uuni-grilliä', jonne voi ohimennen heitellä poltettavia pikkuroskia. Parisen viikkoa sitten kokosin noin 80 cm:n korkuisen nuotiokehikon saunasta puretun hormin tiilistä. 

Äskeisissäkin kuvissa näkyy taustalla lukuisia risukasoja. Syksyllä kaadoimme paljon puita, joten tänä keväänä olemme polttaneet jo 10 juhannuskokollista risuja. Meidän juhannus tuleekin poikkeamaan siinä, että taatusti emme tee jotain niin arkista kuin polta kokkoa!

Risunpolton lisäksi olemme keränneet merenlahdelta jäiden katkaisemia kaisloja, jotta ne eivät maatuisi pohjaan. Menetelmänä meillä on ollut patentointia vaille itse keksitty ankkurinheitto-keräystaktiikka. Se, että Mauro yritti jatkuvasti astua hinattavan kaislatukun päälle, ei helpottanut työtä.

Kuistilla työt ovat edenneet, kuten ehkä arvannette. Mikko sai seinävilloituksen ja -laudoituksen viime viikonloppuna valmiiksi ja itse olen ehtinyt maalata kaikki seinäpinnat valkoisella kahteen kertaan. Tällä kertaa en tehnyt maalia itse, koska halusin käyttää nopeammin kuivuvaa maalia kuin mitä vernissapohjainen on. Valitsin Uulan kalustemaalin, joka soveltuu myös höylätyille seinäpinnoille. Se osoittautui kyllä tosi hyväksi. Ja sininen näyttää nyt aavistuksen paremmalta, kuten te viisaat kommentoijat aiemmin jo uumoilitte!

Viime postauksessa kerroinkin, että kuisti ei sittenkään tule toimimaan väliaikaisena makuuhuoneena vaan vapautuu aidosti oleiluun. Olin ajatellut poikien tänne majoittumista silmällä pitäen suht värikylläistä ja rentoa meininkiä, mutta nyt mieli tekisikin tehdä kuistista vähän fiinimpi. Mitä ihmettä pitäisi valita ja millä halutun tunnelman saisi?? Vaihtoehtoja, mihin suuntaan tätä lähtisi kehittelemään, on lukuisia! Huomioitava on sekin, että kuisti on jälleenrakennusajan tuote - ei mikään nikkarityylinen pitsikuisti, eli ihan toisesta maailmasta juontuvaa ajatusta ei tänne voi repiä.

Tässä mennään vielä remonttireiskan tyylillä, huomannette rennot oluttölkit pöydän reunalla :) 

Nyt lyö siis ihan tyhjää kuistin sisustusvalintojen suhteen, kun kuitenkin katosta ehti tulla aika kirkkaan sininen. Se yhdessä talon ulkopintaan kuuluvan punamullatun seinän kanssa (yllä), ovat jo aika dominoiva, värikäs pari. Kalusteiden pitäisi siis ehkä olla eleettömiä ja aika vaaleita, jotta ajatus ilmavasta kesäkuistista toteutuisi.

Nämä ajatukset mielessä tein itsellenikin yllättävän liikkeen. Paljastan tekoni, joka ehkä jonkun mielestä on pyhäinhäväistys: maalasin talvella hankkimani vanhan talonpoikaisen sohvapenkin. Ruoskikaa ja kertokaa ihmeessä, jos sydämenne nyt vuotaa verta! 

Alunperin itsekin ajattelin, että penkki olisi jäänyt alkuperäisee  asuunsa, koska olen mahdollisimman alkuperäisen ystävä. Mutta, haluan ehdottomasti sijoittaa penkin kuistille, jonne sopivat nyt vaaleammat kalusteet. Kimmoke, miksi 'uskalsin' maalata sen, on siinä, että penkin pinnoilla oli jälkiä aiemmasta, alkuperäisestä maalauksesta. Miksei siis uudelleen maalaus voisi tulla kyseeseen? Penkki on ollut alunperin tummansininen, mutta sitä en halunnut. Voihan sen palauttaa sellaiseksi vielä myöhemminkin.

Alla olevassa kuvassa penkki näyttää ihan valkoiselta, mutta sävy on utuisen harmaa ja koristeosat savunharmaat. Vaalealla kuistilla sävyt tulevat esiin, uskon. 

Yhtenä päivänä innostuin kuvaamaan hyvin arkiseksi muodostuneita asioita, kuten yksinkertaista aamiaistamme tai kattiloita liedellä. Älkää kysykö miksi… Muuta syytä ei ole kuin että niillä on kiva laittaa remonttiruokia, kuten patoja ja keittoja.

Jaa-a, juttu taitaa loppua vähän töksähtäen, mutta sellaista se kai on, jos ei ole punaista lankaa, päätä eikä häntää koko jutulla.

Nyt muuten keksin, miksi tykkään itse keskittyä yhteen asiaan per postaus: hitsi, että tässä koonnissa menee aikaa! Normaalisti teen postaukseni paljon nopeammin. Palannen siis jatkossa ruotuun ihan aikaekonomisista syistä :). 

Jos jaksoit lukea rönsyilevää juttuani tänne asti, kiitos siitä!