sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kuistilla

Ihan ensiksi kiitos kaikille viime postauksen piristävistä kommenteista. En ehtinyt ihan kaikkiin tällä kertaa vastailla, koska tietoisuus loman loppumisesta on saanut meidät huhkimaan ihan raivon vallassa viime päivät. Oioi, nyt tuntuu jäsenissä kipeältä, mutta mielessä hyvältä. Ihan kaikkea toivottua ei ehditty saada loman aikana valmiiksi, mitä oli suunniteltu, mutta jatkuuhan tämä kesä vielä ja hommiin päästään viikonloppuisin.

Loppukirin aikana yksi alkuperäinen suunnitelma heitti myös häränpyllyä, mistä olen ikionnellinen! Nimittäin sain päähäni aloittaa remontoinnin päätalon kuistilla, jonka olin jostain syystä ajatellut olevan tyyliin saaren viimeinen kunnostuskohde. (Älkää kysykö miksi...) Kuisti on oiva kohde, koska sinne on erillinen kulku myös ulkoa, joten sen saa päätalon remontoinnin aikana pidettyä erossa pölystä. Toiseksi, näin alkuun voimme majoittaa siinä vieraita tai talkoolaisia ensi kesänä. Majoituspaikka meiltä nimittäin puuttuu. Kolmanneksi, uskon, että se on mahdollista saattaa valmiiksi suht kivuttomasti, sillä kyse on ihan perusnikkaroinnista. Sellaisesta, jota jopa minä jo osaan.

Olen monia blogeja seuraillessani ihastellut teidän muiden ihania kuisteja ja mielessäni voihkinut, etten saa sellaista pitkään pitkään aikaan itse. Mutta miksi fiksoitua omiin typeriin ja täysin turhiin suunnitelmiinsa aikatauluista, joita kukaan muu kuin minä itse, ei aseta??

Näin ollen aloitin torstaina rakkaan kuistini tyhjentämisen kaikesta siitä tavaravyörystä, jolla sen olin viime syksynä ahtanut täyteen.

Tässä vaiheessa on syytä näyttää kuistin alkuperäinen ilme. Ette varmastikaan ihmettele, että saaritilaa ensimmäistä kertaa katsomaan tullessamme ajattelimme, että ainakin rupunen kuisti olisi purkulistalla ensimmäisenä.



Vaan rakenteetpa olivatkin täysin terveet - mitä nyt sammal kasvoi laudoituksen päällä. Työni alkoi sammalen ja vanhan maalipinnan rassaamisesta.

Sisältä näytti tältä. Outoa, että kuisti on tehty metsään päin, ei merelle päin, mutta ilmeisesti syynä on kuistille paistava ilta-aurinko. Suits me. Mutta, siinä oli ikävän matala huonekorkeus, vain 2,1 m. Jotenkin alentuva tunnelma...



Päätin katsoa, mitä pahvisen välikaton yläpuolelta löytyy. Voi kumpa ei tippuisi sahanpurut niskaan, ajattelin, niin selviäisi vähän miellyttävämmällä operaatiolla. Ja ei tippunut. Vastaan tuli sen sijaan noin 15 ampiaispesää. Välikaton yläpuolelta löytyi täysin ontto tyhjä tila. Rekrytoin toisen pojan purkamaan katon, toisen kuljettamaan jätteet pois, ja minä eliminoin pesät. Työn seurauksena saimme kuistille parhaimmillaan 3,1 metrin huonekorkeuden!


Talon ulkoseinä tuli esiin päätyseinän pahvien alta.


Ja muilla seinillä siisti lautavuoraus koolauksineen, johon saadaan kätevästi eristys upotettua.


Sitten ulkopuolen kimppuun! Lopputulos näyttää siltä kuin kuisti olisi uusi. Niin kirkas siitä tuli. Samassa maalasin viereisen porstuan ikkunoidenkin pokat, jotta kokonaisuutta ei häiritsisi mikään :)



Tällä välin Mikko purki venevajan mineriittikaton, joka oli laitettu alkuperäisen pärekaton päälle. Sitten hän peitti sen pressulla syys- ja lumisateilta. Kun venevajan nosto saadaan toteutumaan, rakennus painaa levyjen poiston ansiosta nyt pari tonnia vähemmän. 



Pääsisinpä uuden ihastukseni kuistin pariin taas pian,


39 kommenttia:

  1. No ei samaksi uskoisi!
    Näin ne on vanhat talot ja tilukset yllätyksiä täynnä - positiivisia sellaisia :)
    Tuosta on hyvä jatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin kyllä eroa itsekin. Hyvä, että otin kuvan, niin oli pakko uskoa. Omasta mielestänikin sain tämän just hyvälle mallille sekä sisältä että ulkoa, että tuntuu kivalta jatkaa tästä.

      Poista
  2. Huippuhieno tuo uusi ihastuksesi :-)
    Siitä tulee huikean upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mikään pitsihuvilan kuisti, mutta uskon kyllä, että saan siitä riittävän söpön pikkukuistin kyllä :)

      Poista
  3. No kylläpä! Onhan tuossa hommaa, mutta mukavaa sellaista. Ihanaa että kunnostatte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tämä tuntuu olevan sellainen ymmärettävän kokoinen ja selkeä homma, että on ilo tehdä!

      Poista
  4. Vähän taas sait aikaan huokailuja. Miten ihmeessä yleensä keksit kurkistaa välikatolle. Tai no niin.. Tosi hyvältä näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikun kysymys kuuluu, miten ihmeessä joku on rakentanut täällä joskus joka armaaseen tönöön näitä ihan turhia välikattoja joskus 60-luvulla ;) Pois pois pois!

      Poista
    2. Hyvä että muotoilit kysymykseni uudestaan.. :D Joo, pois pois pois.

      Poista
  5. Kadehdin, eikun siis ihailen paitsi kuistiasi, myös reipasta työotettasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Nyt iski tällainen vimma loppua kohden ja juuri oli lomailtukin muualla :)

      Poista
  6. Ihanan oloinen tuo kuistiprojekti! En malttaisi odottaa lisäpäivityksiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, taitaa mennä kyllä tovi niitä odottaessa, nyt työt kutsuu :(

      Poista
  7. Ahkeraa puurtamista ja wau mikä lopputulos!!!

    VastaaPoista
  8. Olet siä kyllä melkoinen mimmi! Taidat tehdä kaunista ihan mistä vaan! :) Tuskin maltan odottaa lopputulosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Piti tarttua vaan hommaan käsiksi, kun en millään saanut miestä tuolta katolta alas minua auttamaan :)

      Poista
  9. Yhdyn edellisiin! Lopputulosta odottaen!

    VastaaPoista
  10. Ohho mikä kuistimuutos !!! Ja wau kuinka siitä tulikin hieno. Kyllä kannatti alkaa hommiin ja ahertaa. Ja pian pääset sitä sisustelemaankin !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tulevan sisustelun voimalla sitä jaksaakin tätä pölyistä purku- ja rakennusvaihetta, kun tietää, mihin se johtaa :) Tosin taitaa jäädä väkisinkin vasta ensi kevääseen.

      Poista
  11. Hieno kuisti tulossa - on osattu aikoinaan rakentaa kestävää ja kunnolla! Kyllä teillä on tuolla hurja työmäärä, mutta tulostakin on tullut siihen tahtiin, että motivaatio taatusti säilyy. Ja ensi kesänä on sitten majoitustilat talkooväellekin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Askel kerrallaan ja kun epätoivo iskee, menen tönöttämään johonkin valmiiseen kohtaan ja unohdan koko muun ympäristön hetkeksi :)

      Poista
  12. Upea muutos! Miten olettekin ehtineet. Ekojen kuvien perusteella ei olisi uskonut, että kuistista voisi mitenkään saada noin hienoa ja samalla sympaattisen näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Pömpeli. Asian kypsyttely oli tässä kohtaa hyvästä ja yritän muistaa sen jatkossakin: ensisuunnitelma tai -vaikutelma ei välttämättä ole koko totuus asiasta!

      Poista
  13. Kyllä nuorena jaksaa ja hienoa tulosta syntyy! Veikkaan, että ilta-auringon puolella kuisti on varsin käyttökelpoinen vierasmaja. Jos umpinainen kuisti olisi suoraan aurinkoon päin, se voisi kuumentua hellesäillä niin, ettei sitä saisi yöksikään viilentymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eteläpuolella se olisi ehkä kesäisin täysin käyttökelvoton!

      Poista
  14. Melkoisen työn olet jo poikiesi kanssa tehnyt, vau! Kuistista tulee varmasti ihana, sä kun teet niin harkiten ja sisustat ihanan yksinkertaisella tyylillä, Nim. rönsyistään eroon yrittävä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kannustuksesta Kaardemumma!! Muuten olen hätäinen, mutta parin kodin kanssa tähän mennessä olen toteuttanut todella hidasta sisustusperiaatetta. Se tuntuu toimivan niin ei tule tehtyä turhia hankintojakaan. Mielummin vähemmän kuin enemmän, koska lisääminen on kuitenkin helppoa eikä pieni harkinta-aika tee koskaan pahaa :)

      Vaikka kyllä ne rönsytkin on onnistuessaan makeita! Minä se kadehdin niitä, jotka sen osaavat luonnostaan ;)

      Poista
  15. Kyllä tulee kiva kuisti, valoisa paikka, jossa kiva sitten oleilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, valoisa pitää siitä saada! Ehkä kaataa pari puutakin metsän reunasta tästä kohtaa.

      Poista
  16. Ihana kuistista tulee!
    Onkohan se rakennettu taloon jälkikäteen...? Tuli mieleen tuosta kattoikkunasta joka näyttää olevan ikään kuin kuistin päällä.
    Välikatot on varmaan ennen vanhaan madallettu ettei lämpö karkaisi yläilmoihin.Ja rakentamiseen on vaan kuuluneet välikatot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ensin ihan samaa rakentamisajankohdasta, mutta kuistin puulattia on sama kuin joka puolella muualla talossa, joten ehkä se sittenkin on rakennettu samaan aikaan kuin muu talo. Tätä tukee vielä sekin, että -50-luvun lopulla on muualle taloon laitettu lastulevyt ja muovimatot lattioihin. Kuisti on säästynyt tältä, mutta tuskin tätä alkuperäistä lattiaa enää siinä vaiheessa olisi tehty kuistille, jos se olisi rakennettu vasta silloin. Välikatto saattaa olla myöhempi. Välikatolla on juuri tuo eristysrooli ollut - tosin nyt on toinen ääni kellossa, kun sen eristyksen voi laittaa ihan kattoon kiinnikin ja näin aiommekin tehdä.

      Poista
  17. Hienoa jälkeä!! Näyttää tosiaankin siltä kuin kuisti olisi uusi! Ihana. Tuskin maltan odottaa miten upea siitä tulee sisältä :)

    Eikö olekin mahtavaa, että kun itse tekee, voi vaihtaa suunnitelmia milloin tahansa :) Joskus pelkistä suunnanmuutoksista saa valtavasti lisää energiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, jotenkin sain tästä kumman energian :) Hyvä tutina myös siitä, että tästä tulee vielä tosi hyvä ihan lopullisesti valmiina!

      Poista
  18. No hemskutti! Ei teilläkään tumput suorina taivasta tuijotella. Tuohan on ihan mieletön muutos ja suoraan sanottuna sellainen wtf? Psulla tuohon kuntoon? Ja kuka on halunnut peittää sen kauniin sisäseinän moisella tavalla? Mahtavaa, kun teillä on nuo rakenteet niin hyvässä kunnossa. Meillä valitettavasti ei ole ihan siinä kunnossa, mitä piti, mutta siihen oltiin varauduttu.

    Meilläkin muuten jatkettiin kuistin kanssa viikonloppuna ja jatketaan vielä edelleenkin.

    Meinaan tästä sun postauksesta innostuneena hieman jynssätä meidän röttelöparan seiniä. Tämä sun postaus tuli niin kannustavana hyvään aikaan. Ihana Idur!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna, olet aina niin mahtavan kannustava :) Tarkennuksena sanottakoon, että rassauksen jälkeen kyllä maalasin kuistin ulkopuolelta! Nyt pitäisi kestää taas ainakin seuraavat parikyt vuotta :))

      Ei ole meilläkään rakenteet ihan täysin jees. Kuisti oli ulkonäöstään huolimatta iloinen yllätys. Suurin murheenkryynimme on venevaja :( Tsemppiä sinne!

      Poista
  19. Muhun ois mennyt ihan täydestä ;D Luulin, että vaan ne naapuriseinän pokat maalasit ;D Näissä vanhoissa, korjaamattomissa taloissa on pieni ihme jos ei ole rakenteellisia haasteita. Pikkasen välillä (meillä ainakin) ne pelottaa ja aiheuttaa huolta, mutta sitten taas mennään eteenpäin ja ajatellaan, että pala palalta, sentti sentiltä..

    Onneksi nämä projektit tuovat myös rutkasti hyvää mieltä, onnistumisen tunteita ja silkkaa iloa. Ja on muuten lohdullista ja kannustavaa, kun saa seurata muiden puuhia samoissa hommissa. Sitä ei tunne itseään niin sekopäiseksi ;D ja samalla saa intoa omiin haasteisiin.

    Kohti upeita rakennuksia, siellä ja Jovelassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Tai ainakin on sitten muutama muukin sekopää liikkeellä itseni lisäksi ;)

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...