sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Hortoilua


Ah, mikä ihana kesä! Sen myötä heräsin, että nyt on lopultakin aika istutuksille! Taidan olla niiden suhteen vähän myöhäisherännäinen, mutta olen päättänyt tehdä vapaa-aikaan liittyvä asiat ilman pakkoa - sitten, kun on inspiraatio ja nyt oli. Todettakoon myös aiempien vuosien kokemuksella, että tänne on helpointa kylvää suoraan maahan (tai siis kasvatuslaatikkoihin). Esikasvatettujen taimien  kuljettaminen saareen isossa määrin on ollut aika hankalaa. Nyt maahan meni 10 riviä härkäpapuja, mikä täyttikin yhden laatikon kokonaan. Toiseen istutin kesäkurpitsaa harson alle. Lisäsin myös yrttipenkkiin minttua, jota kulutan paljon talven mittaan ja yksivuotisista yrteistä istutin basilikan. Tomaatin taimia aion ostaa. Ne on pakko kuljettaa, koska suoraan kylvettynä saa sadon vasta syksyllä.


Tämän kevätkesän hitti on ollut selvästikin kuusenkerkät. Tartun aiheeseen vähän jälkijunassa, kun tuntuu, että törmäsin pari viikkoa sitten joka kanavassa kuusenkerkkäintoiluun. Päätin itse asiassa jo viime vuonna, kun olin keräillyt kanervaa ja katajanmarjoja talteen, että seuraavaksi kokeilen kerkkiä. Meidän tontilla löytyy yhä täydellisiä, varjoisten paikkojen kerkkäkuusia, joten aika ei ole vielä mitenkään ohi.


Maku on itselleni uusi, joten päätin ryhtyä totutteluun enkä luovuta kerralla. Yritän kokeilla avoimin mielin, mihin kaikkeen kerkkä taipuu. Kaiken oudon makuisen kanssa menee aikansa. Mitä enemmän luonnosta saa antimia irti pienellä työllä, sitä parempi, eli tämä motivoi. Kuusenkerkässä itseäni kiinnostaa erityisesti sen ravintoarvot, mutta mietin myös, josko se sopisi riistaruokien mausteeksi. Tästä olen vähemmän löytänyt esimerkkejä, mutta jostain luin, että sitä voi käytää samoin kuin rosmariinia. 


Otin jo pari viikkoa sitten ensimmäiset kerkät talteen. Kuivatin osan, toisen osan laitoin oliiviöljyn sekaan maustumaan, kolmannen osan uutan tuoreeltaan teeksi tai heitän smoothien sekaan ja pienen määrän tein siirappia. Sitä en välttämättä tee jatkossa, kun sokerista siirappia ei oikein meillä kulu.

Miedon teen siemailulla pystyy totuttamaan makuhermojaan hyvin uusiin asioihin. Yrteistä uutettua teetä olen juonut viime aikoina yhä enenevässä määrin - aina siitä lähtien, kun lähdin kokeilemaan oman maan yrttiteetä, pakuriteetä ja  kanervateetä. Alla oleva teesihti jalustoineen löytyi muuten eurolla kirppikseltä. Oli oikeasti tuuri, että löysin tämän kokonaisuuden, sillä sihti ja jalusta olivat eri hyllyissä ja ihan sattumalta molemmat osuivat silmiini ja oivalsin osien joutuneen hukkaan toisistaan. 


Hortoilemisiin,


15 kommenttia:

  1. Luen mielelläni kerkkäkokeiluistasi myös lisää. Eilen maisteltiin ekaa kertaa keittämääni kerkkäsiirapin. Olihan se makeaa, mutta samalla antoi kyllä jälkiruoalle hienostuneen maun. Ensi vuonna kerään varmasti kerkkiä myös muuhun käyttöön. Upea löytö tuo vanha teesihti, oikea aarre. Kivaa juhannusviikkoa myös sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toistaiseksi olen kokeillut vasta teetä ja smoothieta ja niissä kerkkä toimii hyvin. Siirappiin en ole keksinyt käyttötarkoitusta, mutta ei sitä paljoa tullutkaan :). Ajattelin myös, että hienostunut maku on sitten jossain sopivassa kohdassa hauska lisä. Nyt on niin kuuma, ettei paljoa tee raskaita liharuokia mieli, mutta josko syksyn mittaan tulee kokeiltua myös yrttinä liharuuan kanssa. Kiitos, sihti ilahduttaa aina, kun keittelen jotain siivilöinnin vaativaa teeta. Kiitos samoin, ihanaa juhannusviikkoa myös sinne!

      Poista
  2. Suloinen teesihti<3 Meillä mökillä kaadettiin valtavan iso kuusi. Maistelin sen kerkkiä innolla, muuta jotenkin olivat jo kovan tuntuisia - johtuneeko koosta vai siitä, että olivat olleet muutaman päivän kaadettuna. Jätin keräämättä ja katsastelen vähän tuoreempien kuusien suuntaan:) Smoothie voisi ainakin olla minun juttuni kerkkien hyödyntämisessä. Mietin myös sopisivatko kuivattuna ja hienonnettuna viherjauheeseen, jonka pohjaksi olen jo saalistanut nokkosta.
    Ihanaihana kesä jatkukoon<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minulla on tainnut jäädä edellinen postaus lukematta eli nyt sen kimppuun:D

      Poista
    2. Jaa-a, enpä tiedä, miksi on mahtanut olla kovan tuntuisia. Luulen, että kuitenkin teit oikean ratkaisun, eli kannattaa kerätä vain pehmeitä ja tuoreen oloisia kerkkiä. Viherjauhe kuulostaa hyvältä ja helppokäyttöiseltä! Ja jos et enää löydä sopivia, sitten ensi vuonna :)

      Poista
  3. Miten ihmeessä jaksat touhuta niin paljon kaikkea, kadehdittavaa!! Ihana kuva päivänkakkaroista, yksi lempikukistani ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin leppoisalla tahdilla tällä kertaa :)) Kiitos!

      Poista
  4. Minä kerkkäilin viime vuonna,keitin suht ison purkin siirappia ja ainakin kaurajätskin ja marjojen kanssa sopi erinomaisesti ohuen ohuena nauhana.Siinä on kyllä hienostunut maku.Kirkkaaseen viinaan laitoin kerkkiä uuttumaan flunssalääkkeeksi,kun luin,että näin on vanha kansa aikoinaan tehnyt.Ihan kamalan makuista,niin kuin lääkkeen pitääkin,mutta koko pullo(0,5l) meni talvella kurkkukipuisten kurlailuun,kun kuulemma todella auttoi!Varmasti kannustaa teekokeiluihin noin kaunis sihti!Ihana kesäkuva tuo toinenkin!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, kaurajätskin kanssa minäkin voisin kokeilla :). Ja ok, en kokeile tuota viinasta sitten ainakaan hehee ;)

      Poista
  5. Taimien esikasvattaminen on mun mielestä erinomaisen rasittavaa vaikkei niitä tarvitsikaan lopuksi vielä raahata veneellä saareen. Joten enpä siis harrasta sitä ollenkaan :-)

    Mä en voi sietää kuusenkerkänmakua, sain siitä tarpeekseni jo 80-luvulla kun äitini kaivoi esiin jonkun kaamean kuusenkerkkäuutteen heti jos erehtyi aivastamaan tai yskäisemään. Epäilen että siitä ei ollut apua flunssaan, mutta sen uhka kannusti salaamaan flunssan oireet ja menemään kiltisti kouluun ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, se on kyllä tosiaan niin, että jos nuorena/lapsena tulee jokin kammo, ei auta, vaikka kuinka siitä mausta huippukokit loihtisivat trendiruokaa myöhemmin. Onneksi en ole joutunut kerkkää väkisin ottamaan koskaan, niin on metsä täynnä ilmaista c-vitamiinia, josta voi ideoida uusia käyttötarkoituksia :).

      Poista
  6. Ihana, raikas päivänkakkara. Tuo kukka sopii kauniisti punamultaan ja perinnemaisemaan.

    VastaaPoista
  7. Minä kylvän myös suoraan maahan. Sisällä kasvattaminen on hankalaa, koska on liian kuiva ja lämmin ilma (keskuslämmitys).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sisällä kasvattaminen on todella rasittavaa. Mieluummin odotan sopivaa säätä ulkona!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...