lauantai 18. elokuuta 2018

Ännu bättre



Postailin aiemmin kesällä rantavajoihin nikkaroimistani valkoisista karmeista ajatuksella, että taas tuli pikkuisen parempi, eli "lite bättre". No nyt, kun päätalo on muutoin työn alla, lienee syytä äkkiä raportoida alta pois oman hommani loppuun saattaminen.

Puutavaraliikkeestä noudettiin 40 rimaa, jotka punamultasin äitini avustuksella. Olin alunperin ajatellut, että Mikko olisi naulannut rimat kiinni, mutta hänellä oli toki täysi työ päätalon kanssa, joten ei suostunut ukko auttamaan ;). Tämä on aina syy siihen, että itse joudun opettelemaan kirvesmiehen hommia, jos kuitenkin haluan asian edistyvän. Ei muuta kuin tikkaat, saha, mitta, kynä, naulat ja vasara esille.





Rimojen laitto vaikuttaa helpolta hommalta, mutta kun kaiken on oltava suorassa ja yksin pitelee korkeuksissa rimaa kiinni - eikä ole maailman tottunein vasarankäyttäjä - niin olin ylpeä homman suorittamisesta alusta loppuun asti itse. Lopuksi tein vielä lyöntikohtien paikkamaalauksen ja siinä se. Nyt on vieläkin parempi!



Taas otettiin yksi pieni askel eteenpäin kokonaisilmeessä. Mutta kyllä verhoilu, maalaaminen ja sisätilojen laittelu vieläkin sijoittuvat hauskuuslistallani kärkeen ennen puutöitä :). Tähän kului nimittäin mielestäni ihan liian paljon tunteja, eli hidasta oli! 

28 kommenttia:

  1. Upea lopputulos ja täytyy sanoa että "kirvesmiehen" työasukin on vallan tyylikäs :) Mukavaa viikonloppua sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Minun työmekkonihan se, sopivan vilpoinen :)

      Poista
  2. Vaan nyt on hieno! Kannatti käyttää tunteja naulamiseen ja vasarointiin. Vanhojen rakennusten kanssa sitä saa herkästi opetella uusia taitoja, sen jälkeen voi olla ylpeä itsestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Kiitos! Juuri näin ja onneksi kyse on kuitenkin täysin perustaidoista useimmiten näiden vanhojen rakennusten kanssa.

      Poista
  3. Pakko todeta, että kirvesnaisena työskentely ei sun kohdalla jää lihaksien puutteesta kiinni. Sen verran timmissä kunnossa rouva näyttää olevan. (Laittaisin tähän hauis-emojin, mutta ei taivu näppis siihen :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauis on tullut syntymälahjana, eli en ole koskaan ollut siroimmasta päästä, mutta kyllä sitä on tänä kesänä aika lailla jouduttu/saatu käyttääkin :)

      Poista
  4. Hiljaa hyvä tulee! Kuinka raaskit noin upeaa asua käyttää työhommissa?!
    Mukavia loppukesän viikonloppuja sinne saareen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raaskin monestakin syystä: mekko on ihanan ilmava kuumissa hommissa ja koska se maksoi vain 19 €. En tietystikään toivo, että se menee rikki työn teossa, koska pesun jälkeen sen kanssa kehtaa lähteä kesäkahvilaankin :).

      Poista
    2. Mä kans tuumasin, ett pirskatin tyylikäs asu on kirvesnaisella :-) Ei taatusti ollut helppoa rimojen naulaaminen yksin. Mä en meinaa saada naulattua kunnialla edes mitään pitelemättä paikallaan pysyvää maan tasalla :-)

      Poista
    3. Kiitos! :). Tiedät, mitä tarkoitin!

      Poista
  5. Vau! Hidasta tai ei, niin lopputulos on hieno ♥
    Tyylikäs, taitava ja timmi mimmi olet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, enää en murehdi menetettyjen tuntien perään, mutta pisti vähän miettimään, kun isäntä soitteli kahteen otteeseen päätalolta, että joko se rimoitus on valmis. Vähän vissiin oli hitaampaa tekemistä kuin mitä hänellä olisi asiaan aikaa kulunut. Mutta, sama se! Kiitos Ansku :)

      Poista
  6. No wou! Saattaa olla, että tuota hommaa pitää itsekin opetella ensi kesänä, jolloin on suunnitelmissa keskittyä mökin ulkolaudoituksen korjaamiseen. Hmmm...vai olisikohan paremoi, että en puhuisi saavutuksistasi mitään ja antaisin miesten hoitaa... Sitä miettiessä annan kyllä kaiket respektit sinulle - hyvä, Pilvi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Älä ihmeessä puhu tästä mitään :). Epäröiden tähän itsekin ryhdyin, koska mieheltä olisi sujunut niin paljon kätevämmin, mutta pakon edessä jouduin epämukavuusalueelle. Eli, jos vain saat miehen tekemään, menkää sillä ;)

      Poista
  7. No men arma dagar va' fint! -Vaan mihis meistä naisista ei olis kun toimeen tartutaan. Ehkä vähän pienemmällä nopeudella, mutta vaikka vaan tavallista yrittää, pakkaa priimaa tulemaan.
    Meillä pellitettiin venevajan ja leikkimökin katot. Päätettiin tehdä ihan itte ja onnistuttiin! Mr oli pääurakoitsija (lue:katolla) ja minä tekninen avustaja, joka juoksenteli pitkin poikin ja ojenteli pellit ja vasarat sekä keräsi tippuneet naulat kanervien ja mustikanvarpujen seasta - ynnä hoiti taukojen ilmoittamisen ja niiden aikaisen puffetin ;) Maasto mökillä on, noh, haastavaa, louhikkoista ja möykkyistä, joten kun kaikki oli valmista, seistiin ylpeydestä takakenossa ja kehuttiin toisiamme. Näin jälkikäteen totean, että oikeastaan se oli aika kivaa, kuten lähes kaikki yhdessä tekeminen. Ootahan vaan viikko, pari, niin oot samaa mieltä ;)
    Terveisin Keekis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tiedän täysin mistä puhut tuon kattopellityksen kanssa! Tehtiin just samalla reseptillä katto viime kesänä liiteriin. Yksin se ei olisi mieheltä onnistunut, eli apurin rooli on äärimmäisen tärkeä - ellei jopa tärkein ;)). Hankala maasto kun tuo oman lisänsä projektiin, niin työstähän tämmöinen käy :).

      Hauskinta onkin, kun onnistutaan yhdessä tekemällä, joten suositaan sitä jatkossakin. Joskus on tietysti se tilanne, ettei vain molempien rahkeet riitä, kuten nyt tässä minun hommassa, mutta nopeammin tulee valmista, kun työstetään samaa kohdetta yhdessä!

      Poista
  8. Kyllä me naiset pystytään vaikka mihin jos vain tahdomme... monesti vain ei tahdo ja on helppo asettua naiseksi ; )
    Hineolta näyttää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Tunnistan kyllä, että useimmiten vain heittäytyy osaamattomaksi, mutta ihan turhaan!

      Poista
  9. Vanhojen talojen kanssa oppii uusia taitoja, eikä sitä pidä enää edes mitenkään ihmeellisenä asiana. Tottahan sinäkin hienosti naputtelit rimat paikoilleen kuin vanha tekijä. :) Minäkin luovutan mieluummin Isännälle vasaran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Kädessä tuntui kyllä pari seuraavaa päivää, kun vasara on niin raskas ja hakkaustärinä tekee oman lisänsä. Mutta kiva, että tuli valmista, joten ylpeänä nyt aina katselen tuota vajaa :).

      Poista
  10. Hyvä Pilvi; niin sitä pitää!! Ja valmista tuli, viimeisteltyä ja kaunista. Saat olla ylpeä itsestäsi ☺️
    P.S. Työvaatteesi ovat kuin piste I:n päälle 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mrs Sinn kivasta kommentista. Ja kyllähän sitä aina pitää sonnustautua tehtävän vaatimalla tavalla, heh. Harrastan näitä kesämekkoja, joissa kuljen mieluummin päivät pitkät kuin römppävaatteissa. Ei haittaa, jos tule yllätysvieraita ;)

      Poista
  11. Hyvältä näyttää! Erittäin tyylikäs asu myös!

    Minulla on yleensä työasuna erittäin kuluneet verkkarit, D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt ei vaan ole ollut verkkarikelejä! Ilmava kesämekko on siksi mielestäni paras. Olen kyllä yrittänyt pitää tämän mekon ehjänä, ja liat saa aina pestyä pois.

      Poista
  12. Vau!Kunnioitettavaa!Uskon,että joka raksalla miehiltä sujuisi työt sujuvaan tahtiin ja jokainen ilmestyisi varmasti paikalle päivittäin,kun olisi noin kaunis rimoittaja paikalla naputtelemassa.😊♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehee, voi kiitos :).

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...