sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Suomalaiskäsitys vapaa-ajasta

Täällä ollaan taas langoilla! Viime viikonloppuna vietimme ikimuistoisia seniorin lakkiaisia. Voi että, kun äiti oli ylpeä :). Juhlien valmistelut ja siten myös itse juhlat sujuivat loistavasti - olin suunnitellut kaiken innoissani niin hyvissä ajoin. Ja kuohuvatkin riittivät: varattu pullomäärä lähti vähän lapasesta, koska niistä riittää vielä seuraavankin pojan yo-juhliin, heh ;). 

Kevätkiireet ja rästiin jääneet päivätyöt painavat, mutta karautimme saareen katsastamaan viljelykset. Välillä istuttiin läppäreillä ja välillä kannettiin vettä kuivuneisiin laatikoihin. (Kaikki oli onneksi vielä hengissä.) On ihan hyvä opetella siihenkin, että täällä voi tehdä myös toimistotöitä. Sehän olisi ideaalia, että voisi oleilla saarella yhä enemmän ja tehdä ns. oikeitakin töitä piha- yms. töiden lomassa.

Kasvilava nro 2 on sanut myös valkoiset karmit. 



Kolmas kasvatuslava vielä odottaa karmejaan, mutta rakentelimme tomaateille tuet. Kaikki lavat myös verkotettiin peuroilta. 


Työn ja vapaa-ajan välisestä rajasta puheenollen... Emännöin viikolla japanilaisvieraita ja illallisella tuli puheeksi suomalaisten pitkät kesälomat. Heidän oli vaikea ymmärtää, miten voi keksiä tekemistä 4-5 viikoksi. Kerroin, että olemme aika tiiviisti saaritilallamme koko kesän ja he tiedustelivat, luenko sitten esimerkiksi kirjoja kaiket päivät. Kerroin, että maalaamme taloja, kunnostamme huonekaluja, rakennamme, teemme ruokaa kolme kertaa päivässä, poimimme mustikoita ja sieniä, hoidamme viljelmiä, kuivatamme yrttejä ja sieniä, siivoamme, kalastamme, kaadamme ja hakkaamme puita, kannamme vettä, saunomme joka päivä ja jos tältä ehtii, luen 10 minuuttia illalla, mikäli en simahda ensin.

Umpitokiolainen seurue oli aika ihmeissään, että joku viettää tällä tavalla vapaaehtoisesti yli kuukauden. Heidän korvissaan se kuulosti aika kauhealta. Huomasin sen ilmeistä, jotka toki säilyivät kohteliaina :). Suuri osa suomalaisista puolestaan harmittelee, ettei ole enemmän aikaa tähän kaikkeen. Työlistan luetteloinnin jälkeen heidän oli todella vaikea ymmärtää, kun kutsuin tätä kaikkea rauhoittumiseksi. Yritin vain jollain tavalla kertoa siitä, miten tällainen uurastus ja luonnonläheisyys puhdistaa mieltä. No, hulluksi kansaksihan meidät moni mieltää eikä tämä keskustelu yhtään hälventänyt stereotypioita oudoista suomalaisista :).


Yrtit ja ruohosipulit rehottavat jo ihanasti.


Jaoin vanhaa minttua ja toivon, että se lisääntyy tänä kesänä. 



Viime vuonna peurat söivät papuni, mutta täynnä uutta intoa yritämme taas uudestaan. Teimme taimikasvatuksen suoraan lavoille, minkä lämmin kevät mahdollisti.


Yksi sivu kääntyy, kun kaislaleikkuri on tullut tarpeettomaksi! Neljän vuoden niittotyön tuloksena 50 x 100 metrin kaisla-alue lahdella on historiaa. Saimme leikkurin myytyä ja tänään se matkasi uuteen kotiin muutama muu iso roju seuranaan. Hurraa!


Taas on yksi etappi valmis tällä pitkällä, vapaapäiviämme kuluttavalla työsaralla. Vapaapäivien vietto-ongelmaa ei kuitenkaan ole jatkossakaan :) 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...