sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kesäfiilis kallioilla



Luin jokin aika sitten blogini ensimmäisten vuosien juttuja ja hymähtelin lukuisille kommenteille, joissa meitä kehotettiin hengähtämään edes välillä. Kyllä silloin oli ihanaa ja kamalaa painaa hommia sillä tahdilla. Nyt ei enää jaksa ylläpitää samaa. Arvasin jo alussa, että näin tulisi ennen pitkää käymään, eli hyvä, kun jaksettiin silloin.

Pari viikkoa sitten lähdimme toiselle puolelle saarta rentoutumaan hetkeksi, koska meidän "kattilassa" tuntui niin kuumalta (lue: ei jaksettu tehdä mitään), ja tänä viikonloppuna otimme uusiksi.

Tehtäväjako oli toimiva: Mauro touhotti ja ui.





Minä kuvasin ja otin aurinkoa.






Mikko boulderoi. Sen toteuttamista näillä kallioilla hän on suunnitellut monta vuotta, joten jo oli aika.





Vaan miksi en osaa kovin kauaa olla aloillani? Turhauttava tilanne, kun yhtäältä ei jaksaisi tarttua mihinkään isoon tekemiseen ja toisaalta mitääntekemättömyys ei sovi luonteelle. Valitin turhautumistani ja mitääntekemättömyyttämme Mikolle, minkä seurauksena hän näytti saaresta ensimmäisenä ja toisena kesänä ottamiaan videoita. Huh, kylläpä näytti kaamealta ja kulahtaneelta! Maalaamattomat pinnat, vajonnut venevaja, kaislikko ja ne lautakasat... ainakin viisinkertaiset nykyiseen verrattuna :). Muistin virkistämisen jälkeen rentouduin aloilleni huomattavasti tyynempänä. Tällainenkin vaihe kuulunee kai kokonaiskuvaan.


Seuraavaa inspiraatiota odotellessa...


30 kommenttia:

  1. Rennosti ottaminen tekee hyvää vaikka myönnän itsekin että en oikein osaa. Heti on huono omatunto tekemättömistä töistä. Tänä kesänä olen malttanut nauttia muutaman kerran teekupin pihakeinussa istuen ja nauttien, onpa tuntunut hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sen huonon omantunnon saisikin siirrettyä sivuun? Se minuakin taitaa pohjimmiltaan vaivata. Isoja hommia olisi edessä vaikka kuinka!

      Poista
  2. Hei teillä on ollut ihan mieletön tahti rakkaan projektinne kimpussa. Arkipäivinä käytte töissä ja hoidatte lapset ja muut jutut. Koska annatte keholle luvan palautua? Keho tarvitsee palautumisaikaa!!!! Kaikkein parasta tietysti olisi palautua ulkoilmassa (minkä teittekin) ja auringonotosta/uimisesta/veteen tuijottamisesta nauttien. Voihan siellä rantakallilolla vaikka tanssia. Hiiteen huonot omatunnot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä niin oikeassa. Käytettävissä oleva aika on vaan rajallinen, joten realismiakin pitää olla eikä kokea huonoa omaatuntoa. Kiitos Irene, tärkeä kommentti!

      Poista
  3. Näyttää ihan kesältä :).

    Tunnistan niin ton paikallaanolon vaikeuden. Tai siis sen tunteen, kuinka se paikallaanolo tulee niin tarpeeseen, mutta ei kauaa tarvi istuskella ja antaa ajatusten kulkea, kun jo tulee tunne, että pitäiskö sitä kumminkin jotain hyödyllistä (tai vaihtoehtoisesti hyödyntöntä) alkaa värkkäämään, kun sitä virtaakin tuntuu jo tulleen ihan vaan siitä, että on visusti päättänyt olla tekemättä mitään..

    Piti muuten kuukkeloida, mitä boulderointi tarkoittaa, vaikka Mikon kiipeilykuvasta vähän arvasinkin. Niin vaan sitä vanha taas viisastui yhden uuden termin verran :).



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan sain olla välillä bikineissä :). Ah, tekemisen ja tekemättömyyden tasapaino... vaikea juttu välillä ja varsinkin silloin, kun motivaatio ei ole ihan tapissaan. No, kyllä se sieltä taas tulee ja sitten viuhdotaan eteenpäin!

      Olen oppinut oikeat termit, kun herra harrastaa kiipeilyä ;)

      Poista
  4. Sama vika minulla tuon jouten olon kanssa 😃 No, nyt on ollut minun hieman pakkokin, tuon jalan kanssa. Te olette kyllä kiitettävästi ahkeroineet Idurin kimpussa, pitää välillä nauttiakin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se paikallaan olon vaikeus tulee siitä, että eniten nauttii juuri ison urakan jälkeen, ei paikallaan ollen. Mutta oikeassa olet, välillä on hengähdettävä ja kerättävä niin henkisiä kuin fyysisiä voimia. Pikaista toipumista sinulle!!

      Poista
  5. Pakkohan välillä on pitää taukoa, että taas jaksaa. Ja alkuinto on ehdottomasti käytettävä hyödyksi, sillä se hiipuu joka tapauksessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Itse asiassa tyytyväinen täytyy olla siitä, että kestihän se alkuinto kaikkiaan neljä vuotta. Saavutus sinänsä! Nyt kerätään voimia viimeisen ison rutistuksen alla... täytyy uskoa, että voimat palautuvat ;).

      Poista
  6. No oli varmasti tarpeen ja ihanaa! Ne huonot omatunnot sivuun ja joutilaisuus välillä kunniaan. Varsinkin kun teillä on kaikki niin mallillaan. On aika rehkiä ja aika loikoilla! Mä elän vielä vahvaa pitkittyneen alkuhuuman riehumiskautta :) mutta noitakin hetkiä vaalin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta tsempistä!

      Poista
  7. Leppoista kesäkuuta, ihanat kuvat ja ennen kaikkea kallion voima <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kalliot on parhaat :)

      Poista
  8. Tehän olette saaneet ihan valtavasti aikaan siellä Idurissa, joten kyllä välillä täytyy pysähtyä nauttimaan kättensä jäljistäkin, vain olla ja nauttia.
    Pikku Myyn sanoin: " Jos aina pitää kiirettä, ei koskaan ehdi tehdä mitään."
    Luulenpa että seuraava inspiraatio iskee nopeammin kuin huomaatkaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä Pikku Myy on sanonut viisaasti, kiitos muistutuksesta! :)

      Poista
  9. Jokseenkin tutun oloisia ajatuksia. Minunkin on vähän vaikea rauhoittua aloilleen, kun tekemistä olisi vähän joka suunnalla. Ei näissä kohteissa kyllä työt tekemällä lopu. Tässä vaiheessa sen jo välillä hoksaa ja osaa antaa edes pienen hetken mennä tekemättä mitään.

    Ihania kuvia ja kyllä te jo olette lepohetkenne kallioilla ansainneet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, ei se tekeminen tekemällä lopu ja siksipä onkin syytä nauttia mitään tekemättömyydestä. Kiitos Elina!

      Poista
  10. Itselläni on hiukan vinksahtanut tyyli tässä tekemisessä ja huilaamisessa.
    Kun se mieleinen tekeminen tuntuu siltä huililta. :)
    Maalla en osaa olla pitkään tekemättä, mutta en koe sitä rasitteena.
    Jo kohta pitää olla ihan omasta tahdosta jotain pientä ainakin väsäämässä. :)
    Pystyn kyllä ihan rauhassa lukemaan lehden ja nautiskelemaan riippukeinussa, mutta eikös siitä lehdestäkin joku inspiraationlähde löydy. ;)
    Kesällä vaan on niin ihana olla koko ajan jotain touhuamassa.
    Talvella sitten aikaa huilia!
    Tästä postauksesta kyllä huokuu rauha ja "vaan olemisen" suloinen tunnelma.
    On sekin hyvin tärkeää, en sitä sano.<3
    Mauro nauttii!Ihanat kuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä minullakin on juuri noin: mieluisin tekeminen on mukavinta, mutta nyt pitäisi alkaa purkamaan ja kantamaan jätettä päätalosta. Se taas ei yhtään inspiroi. Pakkohan se silti on siihen jossain vaiheessa tarttua, mutta nyt huilaillaan :)

      Poista
  11. I love the rock photos and the clear water, also your dog.
    All the best, Gordon.

    VastaaPoista
  12. Yritähän vaan nauttia niistä joutilaistakin hetkistä ja Mikolta viisas teko muistuttaa sinua siitä, mitä kaikkea olette jo saaneet aikaiseksi.
    Aurinkoisia päiviä ja lempeitä tuulia noissa upeissa maisemissa teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No yritetään! :)). Aurinkoisia päiviä myös sinulle!

      Poista
  13. Auringon lämmittämämien sileiden kallioiden antama terapia on yksi asia, mitä itse odotan kesältä - teillähän se näyttää jo toteutuneenkin:)
    Leppoisia ja aurinkoisia hetkiä myös jatkoon<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kesäistä on tosiaan ollut - välillä ;). Toivotaan paljon aurinkoista ja kesäistä säätä tulevillekin päiville!

      Poista
  14. Mä ymmärrän sua. Samoja tuntemuksia on täälläkin käsitelty. Jos ei ole käynnissä mitään, niin tuntuu, etten itsekään käynnisty. Ahdistaa, ettei voi edistää asioita, joten olen todennus olevani tyyppia, joka parhaiten rentoutuu tekemällä jotain. Eilen perkasin rikkoja pihalta kolmisen tuntia ja istutin yrttejä. Saunan jälkeen oli totaalisen rentoutunut olotila. Ei olisi ollut ilman päivän töitä.

    Terveisiä sinne ja kauniita kesäpäiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, jotenkin ei vaan käynnisty... Mistä minäkin saisin moisen inspiraation vaikka sitten kuokkia ja kökkiä kasvimaalla. Nyt ei oikein ole sitäkään. Kaipa tämä tarkoittaa, että olen vaan loman tarpeessa eikä muuta :)

      Poista
  15. Täällä ilmouttautuu yksi ikiliikkuja jonka on todella vaikea istua aloillaan. Olen kyllä opettanut itselleni tätä hetkessä elämisen jaloa taitoa ja pitkälle on jo päästy siitä mistä lähdin. Ne hetket, kun osaan oikeasti vain olla tekemättä mitään ja jopa nauttia siitä ovat todella antoisia, silloin harvoin kuin tuohon tilaan pääsee ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallaan oloa täytyy todellakin treenata, ei ihan luomuna onnistu niin minulta kuin ilmeisesti sinultakaan. Jatkan harjoituksia ;)

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...