lauantai 25. toukokuuta 2013

Mitä venevajaan?



Venevajasta kunnostetaan tietysti kunnon venevaja, mutta mitä muuta käyttöä sille keksisi? Olenkin aiemmin kertonut, että venevaja on romahtanut meren puolelta ja huutaa pelastustaan. Viime postauksessa mainitsin myös, että aloimme purkaa lahoja rakenteita. Alla olevassa kuvassa näkyy purettua lattiaa.


Noin kaksi kolmasosaa koko vajasta, on tervettä rakennetta. Olisi kiva keksiä tälle spesiaalirakennukselle jotain muutakin kivaa käyttöä kuin veneen parkkeeraus ja tavaroiden säilytys. Seuraavassa kuvassa näkyy ns. pieni parvi, johon voisi keksiä vaikka mitä. Nyt se on jättirysän valtaama säilytysalue. Siivottavaa riittää edelleen...


Vintilläkin on vielä kaikenlaista perattavaa.



Mietinnässä on monenlaista,


maanantai 20. toukokuuta 2013

Hääräilyä


Viikonloppu sujui ahkerissa ja ihanan kesäisissä merkeissä; sateet kiersivät saaren kaukaa. Mitään järisyttävää tai ikään kuin valmista jälkeä emme saaneet aikaiseksi, vaan pikemminkin paria päivää luonnehtii sellainen tasainen hääräily. Moni asia eteni kivasti sieltä täältä, pikkuisen. Sunnuntaina olivat myös isovanhemmat apuna. 

Aiemmin aloitettu rantamökin 80-luvun sisustan ja välikaton purkaminen jatkui. Nyt se näyttää paljon avarammalta! Katto saa tuulensuojauksen ja eristyksen. Sitten lautapinta siihen ja seiniin + maalia päälle. 



Valitettavasti ennen sisäpintojen maalausta on yks pikku juttu tehtävänä. Meitä nyt vähän koetellaan vielä ylimääräisilläkin haasteilla, eli ihan kuin ei hommaa olisi muutenkin jo riittämiin. Mökin seinään on lohjennut viereisestä kalliosta aikamoinen kivenjärkäle, joka ei liikahtanutkaan 600 kg vetovoiman taljan avulla. Syyllinen on tuo kuvassa näkyvä puunjuurakko. Yhtenä, vaikkakin pienenä, saavutuksena oli kiviporan nouto lainaan saarelle. Kivi pitää saada pois ja seinän rakenne tarkistettua.


Mitäs muuta?... Saimme kuljetettua yhden peräkärryllisen metallijätettä pois ja tuotua uuden kiukaan ja hormin sekä mökin ekovillat. Pihapiirin tyhjennyskin siis etenee pienin askelin. Venevajan nosto-operaatiota valmisteltiin purkamalla sieltä lahoja rakenteita. 



Sauna ja pikkula tuli putsattua oikein viimeisen päälle. Kiitos mummille avusta saunalla! Ensimmäiseen voi kohtapuoliin alkaa asentaa kiuasta ja hormia. Sitä varten tarvitaan kuitenkin peltiseppä paikalle katon viimeistelyyn savupiipun kohdalta.




Seuraavaksi itselläni onkin vuorossa puuceen 'sisustus'. Mikäköhän sopisi väriksi sen sisäpintaan? Tykkäisin maalata sen jollain vaalealla sävyllä, jotta saisin sinne valoisuutta.


Tällaista pientä kivaa yhdessä häärättiin. 
Kiitokset kahdesta kivasta tunnustuksesta Saaristohuvilan Tarulle ja Korpien kuiskeen Saidalle ja tervetuloa mukaan uudet lukijat!


torstai 16. toukokuuta 2013

Ratkaiseva rajamerkki

Viime viikonloppuna etsiskeltiin muiden töiden lomassa myös rajamerkkejä, ja etenkin sitä yhtä, joka kertoisi jotain talvella löytyneen metsäladon sijoittumista suhteessa tonttiimme. Mahtava juttu oli, että löysin merkin! Vieläpä itse asiassa hyvin lyhyellä etsimisellä. Selvisi, että kyllä lato meille kuuluu. Se on iankaiken vanha, mutta sitä ei ole tilan rakennuspiirroksissa lainkaan. No se nyt onkin enemmän semmoinen lato vaan eikä mitään muuta mullistavaa, mutta joka tapauksessa tilan kahdeksas pytinki, vaikka ostimme seitsemän. Tästä ei mitään lisähuolta tai -tekemistä onneksi koidu, jos ei suunnatonta iloakaan. Sielläpähän tönöttää.


Rajamerkki näkyy puuceen lähellä maastossa, kuvan oikeassa alareunassa. Rannassa pilkottaa saunarakennus. Lato taas on kuvasta katsottuna selän takana, metsässä. 



Lato ei loppujen lopuksi ole liian kaukana muusta pihapiiristä, mutta kuten kuvasta näkyy, se on hillittömän tiheän puuston keskellä täysin maastoutuneena. Viime syksynä, kun tilaa hankimme, sitä peitti vielä lisäksi tiheä lehdistö, jolloin se jäi näkymättömiin; myös satelliittikuvissa, joista yritimme tiirailla kaikkia rakennuksia. 

Nyt on sitten sekin arvoitus ratkennut,


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kalastelua ja keittoa



Aiai, nyt on rämmitty roska-asioissa, joten eiköhän ole taas aika nostaa katse maasta ja suunnata se vaikka raikkaaseen merituuleen. Kiitos vielä kaikille edellisen postauksen tsemppareille. Vertaistuki tällaisessa tilanteessa auttaa enemmän kuin ehkä uskottekaan.

Aihe, josta sormeni ovat vähäsen jo syyhynneet, on kalastus. Emme ole kalastuseksperttejä tai -fanaatikkoja laisinkaan, mutta haaveilleet aina jonkinasteisesta omavaraisuudesta. Kalastus liittyy tähän ajatukseen olennaisesti: josko edes silloin tällöin saisi itse pyydettyä kalaa aterialle. Kaupasta hankittuna se on nykyään yksi kalleimmista, mutta myös terveellisimmistä, ruoka-aineista. Kala on parasta aivan tuoreena, suoraan merestä tai järvestä nostettuna, joten tervehdimme ilolla mahdollisuutta, joka meille nyt on avautunut saaripaikan myötä. Tätä ennen olemme kalastaneet aika harvakseltaan ja satunnaisesti.


Tilan myötä meille siirtyi kalastusoikeus yhteisvesiin. Alue ei ole järin suuri, mutta ihan omaltakin lahdelta on tullut nyt jo muutama kala, joten kaipa meillä pätee kirjaimellisesti sanonta 'ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan'. Viime viikonloppuna joku yritti tulla lahdellemme kalastamaan, mutta koiran haukunta hätisti heidät kauemmas. Hahaa, älkääs yrittäkö tulla tänne virvelöimään - tila ei ole enää autiona!!


Kaikki tarvittava kalastustarpeisto tilalta löytyy, ja vähän ylikin, joten onneksi ei ole tarvinnut aloittaa kalanpyyntiä kaupan kautta. 


Kalastukseen enää sopimattomat verkot kahmaisen sisustukseen! 


Pari hyvää kalareseptiä on plakkarissa ja kraavauskin sujuu. Näillä pääsee alkuun. Saapa silti nähdä, tuleeko kehitettyä uusia reseptejä, jos kalansyönti nyt toivottavasti lisääntyy. Saa vinkata hyviä reseptejä!

Tässä yksi fiini, mutta älyttömän helppo resepti (en yleensä tee muita kuin helppoja), josta voi hyvinkin jättää jotain pois tai lisätä oman maun mukaan. Mikä tässä tapauksessa antaa erityisen maun, ovat eri sipulit ja fenkoli, joka mielestäni sopii aivan ihanasti kalaruokiin.

Kalakeitto

700 g lempikalan filettä (tai useampia lajeja) tuoreena tai savustettuna (esim. lohi, kuha tms.)
2 dl kermaa
tilkka valkoviintä
muutama peruna, porkkana ja muita juureksia maun mukaan
pala varsiselleriä
1 sipuli, pieni punasipuli, pala purjoa, 3 valkosipulin kynttä
nokare voita


mausteeksi:
paljon tilliä (puolet keittovaiheessa, loput tuoreena lautasille)
2 tl fenkolia
mauste-, musta- ja valkopippuria
tilkka sitruunan mehua
laakerinlehti
ripaus merisuolaa
ripaus savusuolaa (paitsi jos kala on savustettu)


Ohje: Keitä lähes kypsiksi pienessä vesimäärässä kaikki muut, paitsi kala, viini ja kerma. Lisää ne loppupuolella (ja säästä viiniä lasiin). Kas tässä:


Tätä en keittänyt vielä Idurin kesäkeittiössä - liedet puuttuvat, joten niitä ja meren antimia lisää odotellessa,


maanantai 13. toukokuuta 2013

Tällaista meilläpäin

Kun kaikkea poltettavaa on poltettu viime syksystä noin kymmenen kokollista, niin ei se jäte vielä siihen lopu. Päätalon sistustan purkamisen ja tyhjentämisen jäljiltä pihapiirissä lojuu muutamia ongelmaisia asioita, kuten pari hetekaa ja hajonnut jättikokoinen pakastearkku. Pahus, unohdin ottaa jälkimmäisestä kuvan. Olen vissiin jo alkanut tottua, että se on meidän niityllä.



Sekajätettä on kuljetettu säkkitolkulla jo pois, mutta sitähän kertyy, kun jonkun nurkan ottaa järjestääkseen. Pullosäkkejä makaa kuljetusta odottamassa kolme tai neljä, sen jälkeen kun niitä on jo kuljetettu pois ainakin viisi tai kuusi. Vuosikymmenien saatossa pulloja ei ole jaksettu roudata saarelta. Se jäi nyt sitten meidän hoidettavaksi. Muistutamme itseämme, että tinkasimme silläkin varjolla hintaa, että otamme siivouksen vastuullemme. 


Selittääkö tilan ammattilaiskäyttö sen, että nyt sortteeraamista odottaa kahden vajan täydeltä erilaiset kuivuneet tai puolityhjät öljy-, bensa- ja liuotintonkat?



Metallia erilaisissa muodoissaan on tietenkin runsaasti. Meille ongelmallisin hävitettävä asia on jättikokoinen rysä (ei näy kuvassa), joka koostuu noin kymmenestä paksusta metallirinkulasta. Rinkulat ovat halkaisijaltaan 2,7 m - sopivan isot, etteivät ainakaan peräkärryyn sovi. Niiden sahaamiseen pienempiin osiin menee päivä, pari. Onhan meillä aikaa! Tuskin mökkinaapuriakaan saa ihan äkkiä innostumaan rysäkalastuksesta tuon kokoisella vehkeellä...


Niin ja kaikenlaista epämääräistä on lisäksi, josta ei tiedä, kuljettaako pois vai säilöäkö, itkeäkö vai nauraako. 



Pihapiirin tämänhetkiseen asuun kun yhdistää romahtaneet ja ränsistyneet rakennukset, voi jo hiljaa mielessään kysyä, missä se järki oli silloin, kun tätä pää pilvissä hankittiin. Realismi (onneksi ei vielä ihan sentään pakokauhu) on rantautunut Villa Iduriin. Myönnetään, että välillä tätä kaikkea katsoo melko totisin mielin.


Kotoliving-lehdessä oli pieni, kiva juttu Villa Idur -blogista. Hyvä, etteivät paikan päälle sentään tulleet katsomaan, huh. Pienen pistoksen tunnen sydämessäni, jos joku jutun perusteella juuri nyt etsiytyy tänne blogia lukemaan: 'hei minua on huijattu, piti olla saaristolaisidylliä!' No, kaipa tästä suvannosta taas noustaan pinnistelemään tavoitettamme kohti. Pakkohan se niin on ajatella. 

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Pieniä kauneuspilkkuja

Terveisiä siivoustyömaalta! Tänä viikonloppuna ei ole paljon muuta ehditty pojan purjehduskilpailun vuoksi. Ehkä jo seuraavassa postauksessa näytän koko rojukarmeuden, mikä on seurausta kesäkeittiövajan ja pikkuvajan siivouksesta. Kiva, että ne saatiin tehtyä, mutta piha on mennyt aika järkkyyn kuntoon. Tämä on siis ennakkovaroitus herkkäsilmäisille. Uuuuh, koskakohan pääsemme kasoista eroon... 

No, mielen puhdistukseksi katselen juuri nyt mieluummin jotain muuta, kuten vaikkapa pieniä kauniita yksityiskohtia, jotka vaan pitää ympärillään havaita. Äitienpäiväkin kun kerran on! Uskon, että tämä 'terapia' on tärkeää. Idurin keskeneräisyyden ja ränsistyneisyyden keskellä on osattava nähdä välillä sen yli. 












 Ja tietysti ihanaa äitienpäivää kaikille äideille 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...