Kun kaikkea poltettavaa on poltettu viime syksystä noin kymmenen kokollista, niin ei se jäte vielä siihen lopu. Päätalon sistustan purkamisen ja tyhjentämisen jäljiltä pihapiirissä lojuu muutamia ongelmaisia asioita, kuten pari hetekaa ja hajonnut jättikokoinen pakastearkku. Pahus, unohdin ottaa jälkimmäisestä kuvan. Olen vissiin jo alkanut tottua, että se on meidän niityllä.
Sekajätettä on kuljetettu säkkitolkulla jo pois, mutta sitähän kertyy, kun jonkun nurkan ottaa järjestääkseen. Pullosäkkejä makaa kuljetusta odottamassa kolme tai neljä, sen jälkeen kun niitä on jo kuljetettu pois ainakin viisi tai kuusi. Vuosikymmenien saatossa pulloja ei ole jaksettu roudata saarelta. Se jäi nyt sitten meidän hoidettavaksi. Muistutamme itseämme, että tinkasimme silläkin varjolla hintaa, että otamme siivouksen vastuullemme.
Selittääkö tilan ammattilaiskäyttö sen, että nyt sortteeraamista odottaa kahden vajan täydeltä erilaiset kuivuneet tai puolityhjät öljy-, bensa- ja liuotintonkat?
Metallia erilaisissa muodoissaan on tietenkin runsaasti. Meille ongelmallisin hävitettävä asia on jättikokoinen rysä (ei näy kuvassa), joka koostuu noin kymmenestä paksusta metallirinkulasta. Rinkulat ovat halkaisijaltaan 2,7 m - sopivan isot, etteivät ainakaan peräkärryyn sovi. Niiden sahaamiseen pienempiin osiin menee päivä, pari. Onhan meillä aikaa! Tuskin mökkinaapuriakaan saa ihan äkkiä innostumaan rysäkalastuksesta tuon kokoisella vehkeellä...
Niin ja kaikenlaista epämääräistä on lisäksi, josta ei tiedä, kuljettaako pois vai säilöäkö, itkeäkö vai nauraako.
Pihapiirin tämänhetkiseen asuun kun yhdistää romahtaneet ja ränsistyneet rakennukset, voi jo hiljaa mielessään kysyä, missä se järki oli silloin, kun tätä pää pilvissä hankittiin. Realismi (onneksi ei vielä ihan sentään pakokauhu) on rantautunut Villa Iduriin. Myönnetään, että välillä tätä kaikkea katsoo melko totisin mielin.
Kotoliving-lehdessä oli pieni, kiva juttu Villa Idur -blogista. Hyvä, etteivät paikan päälle sentään tulleet katsomaan, huh. Pienen pistoksen tunnen sydämessäni, jos joku jutun perusteella juuri nyt etsiytyy tänne blogia lukemaan: 'hei minua on huijattu, piti olla saaristolaisidylliä!' No, kaipa tästä suvannosta taas noustaan pinnistelemään tavoitettamme kohti. Pakkohan se niin on ajatella.
Kyllä on lukijana kuule ihan mielenkiintoista lukea myös realismista! Me bloggarit osataan kyllä rakennella kuvin ja tekstein sitä idylliä, että joskus se melkein kyllästyttää. Nämä tällaiset kertomukset ovat vallan virkistäviä, vaikkei tietenkään sillä tavalla "kivoja" kun saa tietää, minkälainen urakka teillä siellä on! Huh.
VastaaPoistaMuistuttaa etäisesti sitä työmäärää, joka minulla on vieläkin kesken omalla mökkitiluksella... Ja se on sentään ollut oman suvun paikka, jota aloin pitkän käyttämättömän jakson jälkeen raivata itselleni. Enkä nyt tarkoita pelkkää luontoa... Kanisteri poikineen löytyi meiltäkin. Myös heteka. Jonka kyllä aion pitää :)
Tsemppiä!!!
No sitten taidatkin tietää, mistä puhun. Tuntuu vaan, että yksi tai kaksi artikkelia per asia ei tällä meidän tilalla riitä vaan kaikkea on kasapäin. Esim noita hetekoita on löytynyt eri rakennuksista yhteensä neljä tai viisi... paljouden alle meinaan nääntyä.
PoistaJoskus on ihana rajata kaikki tämä kuvien ulkopuolelle blogissa. Itse jaksankin sillä tavalla paremmin. Mutta toisaalta on puhdistavaa myös kertoa tästä karmeudesta!
Niin ja kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan myös!
PoistaIhana nähdä tätä realismia, että sitä on joidenkin muidenkin nurkilla.
VastaaPoistaItseäni on myös totiseksi vetänyt rytökkääni kanssa hetkenä jos toisena! Harmistuttaa joskus, kuinka onnellista ja ihanaa muiden remppa blogien jutut ovat, olen kummastellut että eikö muilla sitä sontaa pyöri nurkissa kun meillä. Onko se vain meidän talo jonka ulkomaali hilseilee. Sitten tullut tulokseen, että not, ja jättänyt lukematta niitä blogeja. -valitettavasti rautaromun puutteesta nurkilla sen tehnyt.. ;D
Onneksi täällä blogimaailmassa saa myös näitä vertaistuki juttuja omiin ongelmiin, sekä huippu tsemppauksia esim. Maakellari remppaan, joka ei ota edetäkseen! ;)
Kiitos siis blogistasi ja romukasoistasi(!!), auttavat minua kummasti arjessani eteenpäin. Silti toivon, että niin te kuin mekin oltaisi aarteidemme kanssa klassisen kauniissa ja piirun siistissä maalaisidyllissä vielä joskus. Sitä ennen kuitenkin on kuljettava matka ja nautittava tekemisestä (ja ehkä vähän siitä romustakin!) :)
Iloa ja aurinkoa viikkoosi!
Hauskaa, että romukasani ilahduttivat :))) Tästä kommentista tulin hyvälle mielelle. Ja vielä jaksan ilahtua siitäkin, että miten se Maakellarikirja-arvonta osasikaan osua juuri oikeaan osoitteeseen!
PoistaJuu, on tämä silti antoisaa, kaikesta huolimatta, romujen lähdettyä pelkkä tavallinen pihakin jaksaa kai sitten innostaa :)
Niin ja hei "you have a lifetime" !!!!!!!!!
VastaaPoistaÄlkää tehkö liian paljon , liian nopeasti , mitäs sitten teette kun kaikki on valmista. Toisin sanoen tekeminen on matka jonka aikana myös kaikesta pitää osata nauttia.
Aivan - I have a lifetime! Niin ne roskakasat tuntuvatkin huutavan :)
PoistaIhana näkökulma tuo, ettei pidä tulla liian nopsaa valmista. Meillä ei ihan sitä huolta kyllä taida olla näköpiirissä, mutta juuri siksi tekeminen piirtyy todennäköisesti vielä lapsenlapsenlapsenikin genetiikkaan tässä projektissa, että paras onkin opetella nauttimaan tästä over lifelong-tyyppisellä asenteella.
Kaupunkiympäristössä pakastearkuista on tehty kompostoreita, olisko teillä käyttöä erilliselle suojatulle ja eristetylle ruokakompostille johon ei lokit ja jyrisjät tulisi ?
VastaaPoistaToimisiko heteka rastaverkkona tai kyljellään hajuherneiden kiipeilytelineenä ?
Voisko ne rysänrenkaat kiskoa talvella jäätä pitkin pois ? Ja muutakin kamaa, jollain ylileveällä vesikelkalla ?
Elena
Mahtavia ideoita Elena - suurelta osin näin yritämmekin ajatella ja keksiä kaikelle uusiokäyttöä. Pitää vaan tsempata tässä.
PoistaVaikka joku raja sentään tavaralla :)) Se arkku on vaan niin pahuksen ruma ja ongelmajätettäkin. Hetekat ovatkin ongelmista pienimmästä päästä - alan kohta ihan tykätä niistä :) Yhden sijoitin jo lehmuston alle kesäpediksi. Vesitiekuljetukseen meillä on lautta, mutta kuljetus ylipääänsä, lajittelu ja jatkokuljetus rannasta vievät vaan aikaa. Tiedossahan se kaikki tietenkin oli.
Asiasta toiseen - kävin blogissasi ja luin teidän kivasta äitienpäiväpurjehduksesta. Olitte nähneet junioripurjehtijoita, siellä se meidänkin juniori mennä viiletti jollallaan. Nyt oli melkein kaikilla mahdollisilla jollaluokilla kisat viikonloppuna. Hauskaa viikonjatkoa ja mukavia purjehduksia!
Joo realismi on elämää ja oikein virkistävää lukea myös siitä todellisesta työmäärästä mitä tuo vaatii. Villa Idurhan on varmaan elämänmittainen projeksti ja elämäntapa. Tai näin olen olen jotenkin asian fiilistellyt :) Tsemppiä niihin totisiin hetkiin. Kaikki on varmasti vaivan arvoista.
VastaaPoistaVoi kiitos Saga, toistaiseksi jaksan uskoa siihen, että kaikki on vaivan arvoista, koska tämä on nimenomaan projekti joka ei kai koskaan lopullisesti tule valmiiksi. Nyt sitä on vaan näin alussa kärsimättömimmillään. Etenkin se jurppii, kun olisi kiva päästä remppaamaan, mutta joutuu junnaamaan näiden romujen kanssa miinuksen puolella. Kannatti laittaa tämä totinen postaus, koska on hirmu kiva saada myös tällaista kannustusta. Nyt sitä juuri tarvitaan!
PoistaJa hei, jos jotain positiivista pitää keksiä, niin ainakin työn jälki näkyy selvästi!
VastaaPoistaLaitat tänne blogiin "saa hakea ilmaiseksi-osion", niin kyllä joku noille käyttöä keksii :-) tai kipailun, kuka keksii hyödyntää näitä parhaiten :-)
Hahaa, luulen että saisin maksaa, että joku lähtisi hakemaan :) Mielestäni noita hetekoita jo kauppailinkin joskus, ainakin epäsuorasti.
PoistaTai ehkä jos laitan pystyyn jonkun kivan kippoarvonnan ja siinä ihan vahingossa tulekin kylkiäisenä voittajalle pari hetekaa. Lukekaapa siis seuraavan arvontani säännöt oikein kunnolla (pienellä präntillä lukee teksti 'ällä kertaa voittaja joutuu maksamaan kuljetuskulut'). Mitäs sanot ideasta?
Saaristolaisrealismi on saaristolaisidylliä kiehtovampaa. Kiitos blogistasi!:)
VastaaPoistaEi kai sentään ?! No, jos se näin on, lisää sitten tätä lukijatoiveena :)
PoistaNuo romukasat ovat myös NIIN tuttuja täälläkin pihalla. Puhumattakaan noista savitiileistä, joita on ihan riesaksi asti ja niitä löytyy joka paikasta lisää (kun kaivaa maata niin lapio kopsahtaa aina savitiileen)
VastaaPoistaJa tyhjiä maalikanistereita jne....olisihan tämä jo luksusta jos tontilla ei olis yhtään rojunurkkausta ja siihen muuten pyritään mutta ei tänä kesänä.
Että tsemppiä sinne rojujen keskelle myös :)
Ah ihana saada tsemppaus kohtalotoverilta. Olen jo alkanut päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun melkein joka kerta saaressa ollessamme poikani ilmoittaa meille taas jonkun uuden roskaläjän löytyneen tontin nurkista. Kun nyt saisi edes ne läjät yhteen paikkaan... voih. Tsemppiä myös sinne, yritetään kestää ja aina välillä sisuuntumalla saada savottaa eteenpäin.
PoistaNo voi mahoton, kyllä sitä sielläkin kärsivällisyyttä tarvitaan- on teillä tosiaan hommaa uuden tekemisessä ja jo tuon vanhan poisviemisessäkin, kun olette tosiaan saaressa. Me sentään on voitu tilata roskalava pihaan ja tietysti itse sen täytettyämme, ja aika moneen kertaankin jo tämän kolmen vuoden täälläasumisen aikana) ja rekka on tuonutja hakenut sen. Kyllähän se maksaakin mutta oma aikakin on melkein rahaa nykyään, eli kun niitä jätesäkkejä tuli tästäkin lastenhuoneen purkamisesta n.30 niin olis niitä jonkun aikaa peräkärryillä kaatopaikalle itsekin vienyt. Eli mieluummin sitä remontoi tai on lastenkin kanssa kun kaatopaikalla. Mutta te ette pääse roskastanne yhtä helpolla. Voimia ja kärsivällisyyttä!! Ja yritetään muistaa, että life happens when you´re planning it vai miten se nyt meni, eli nautitaan siis näistäkin vaiheista, koska ne vie meitä eteenpäin unelmassamme!
VastaaPoistaRoskalavanne suoraan pihassa on kuin kääntäisit puukkoa haavassa Kaardemumma! No ei vaiskaan, kestän kyllä :)) vaikkakin tässä se turhautumisen ydin tietysti on: aika on rahaa - tärkein resurssimme, koska teemme kaiken itse. Kiitos myötäelämisestä!!
PoistaHah, no niinpä vissiin, sori :)... Mutta kyllä voitte olla itseenne tyytyväisiä sitten kun loppu alkaa häämöttää, tiedätte että ette oo pääsy helpolla vaan kaikki on tehty omin käsin!
PoistaOlin opiskeluaikana yhtenä kesänä piirtämässä Museovirastolle vanhaa, suojeltua maatalon pihapiiriä. Talossa ei ollut koskaan heitetty mitään pois sitten 1800-luvun alun.
VastaaPoistaHetekasta saa mukavan pihavuoteen (teillähän on aikaa lepäillä ja katsella pilviä :)) tai penkin kun korvaa verkon laudoilla.
Luulisi tuoltakin seudulta löytyvän jonkun romukauppiaan, joka mielellään veisi kaiken vähänkin käyttölkelpoisen pois ja maksaisikin vähän.
Nyt kun sanoit, niin asiammehan voisi siis olla vieläkin huonommin, jos tila olisikin toiset sata vuotta vanha. Oleellinen havainto ja kiva ajatella, että pääsemme nyt puolet helpommalla vain vajaan sadan vuoden kamoilla :)
PoistaAika on suhteellinen käsite, mutta eihän sitä varmaan koko kesälomaa jaksa aamusta iltaan painaa. Eli hetekat saakin ehkä pysyä niityllä, koska varmasti löytyy myös aikaa taivaan maalailuun!
Eipäs nyt vaivuta siellä synkkyyteen :D Hetkellinen uupumus ja siitä palautuminen kuuluu asiaan.Ja voin kertoa että ihan normikalustoa meidänkin pihapiirissä...paitsi hetekaa ei ole,sen kyllä ottaisin ja rakentasin päiväunipaikan :)
VastaaPoistaRojuthan olisi helppo siivota kun saisi kaikki viedä vaan jonnekin mutta lajittelu ottaa aikansa.Kovasti tsemppiä,kyllä se siitä !
Kiitos ani kannustuksesta! Joo ekologisuus on työläämpää kuin välinpitämättömyys. Jälkimmäisellä tyylillä nämä kaikkihan olis jo meren pohjassa :(
PoistaKyllä se päivä vielä koittaa, kun kaikki on niin kuin te haluatte... ja vietätte kaiken mahdollisen ajan saaristotilallanne nauttien merentuoksuista ja mökkien vanhasta, mutta vähän uusitusta tunnelmasta :))
VastaaPoistaOi minkä ihanan kuvan maalasit juuri iltapäivääni!!
PoistaMeilläkin on kaikenmoista ns romua hetekoita myöten. En kuitenkaan malta heittää niitä pois vaan järjestelen varastoja. Nuo kanisteritkin ovat aivan kauniita. Kaikki laatikot ja rautaromu sopii puutarhasomistuksiin, eli ei kannata heittää pois, vaan kerätä ja järjestellä ne odottamaan uutta käyttöä.
VastaaPoistaTiedän kyllä tuon tunteen kun aika ei vaan riitä vaikka halua olisikin.
Hieno ja idyllinen paikka teillä on!
Meiltäkin löytyy vinksallaan olevia ovia ja vuosien kuluttamia paikkoja, vieläkin, vaikka olemme kolmekymmentä vuotta tätä taloa asuttaneet :)
Täytyypä vielä katsoa uudemman kerran, että onhan kaikki varmasti jätettä :)
PoistaItse asiassa minuakaan ei haittaa se ajatus, että koko ajan on jotain pientä ja että pitkänkin ajan päästä on vielä asioita tekemättä. Tärkeintä on, että asiat vaan edistyvät ja sen näkee. Siksi tämä roskahomma turhauttaa, kun ne hidastuttavat itse asiaa. Ehkä tämä tästä, kun niistä päästään!
Tätä se pitää ollakin! Realismia!
VastaaPoistaTuskin kukaan mullekaan sanois että kirjoita nyt niistä lehtokotiloista ja sorapoluista, mutta ne nyt vaan on osa arkea - ihan niinkuin sulla kanisterit ja hetekat :)
Tosin....tällä hetkellä olen tooooosi tyytyväinen, että eka siirto mulla oli silloin vajaa pari vuotta sitten se romulava! Sinne meni!
Näen romulavoista unta!! Niin ne päiväunetkin vaan kehittyy tämmöisen projektin myötä arvaamattomaan suuntaan, hahaa.
PoistaHuuh, teillä on urakka! Mutta kun kaiken raivauksen on tehnyt on varmasti sankari-olo :-).
VastaaPoistaMutta miljöö näyttää aivan ihanalta ja kesän vihreys ja kauneus kultaa pienet rosot :-).
Toivotaan näin, että sekin päivä vielä koittaa ja totta, kesän vihreys tulee auttamaan varmasti ympäristön estetisoitumisessa! :)
PoistaJuuri Kotolivingistä bongasin blogisi. Minusta on ihan kivaa nähdä myös realismikuvia siitä mitä vanhojen talojen osto ja niiden kunnostus oikeasti on. Ihana blogi sinulla, jatka samaan malliin!
VastaaPoistaKiitos Merja, mahtavaa kuulla, joten tosi kivaa, kun jätit tämän kommentin! Mukavaa kevättä sinulle!
PoistaVoi, miten paljon kaikenlaista Villa Idurin nurkkiin on vuosien saatossa kertynyt! Muistelen, kun meidän mökkin latoja siivoiltiin niin kyllä siinä sai irtolava poikineen käydä pihassa. Teillä ei vaan ole tuota mahdollisuutta! Kunhan kesä kunnolla tulee ja saatte nauttia ihanista päivistä mökillä meren rannassa niin mieli alkaa taas unohtaa pakokauhut. Sehän on mielenkiintoinen projekti!
VastaaPoistaAi niin, unohdin vielä onnitella lehtijutusta! :)
VastaaPoistaVellamo ja Pilvi: ooo - mikä lehtijuttu missä?
PoistaPaljon sympatiaa projektiin täältä, tiedän mitä se on. Raivasin viime viikolla viisi pitkää päivää lapsuudenkotiani ulkorakennuksineen ja sain kasaan kuusi isoa pakettiautollista ja kaksi henkilöautollista lajiteltua jätettä kaatikselle. Jonkun verran löytyi myös aarteita (vanhaa arabiaa, retroesineitä jne), joiden myyntiä alan pian hoitamanaan netissä. Eikä homma tullut vielä valmiiksi - tässä kuussa täytyy reissata vielä toisellekin raivaussessiolle sisämaahan. Mutta kun saa jonkun alueen siistiksi on tosiaan arjen sankarin olo ja lisäksi tietää, että pian isä pääsee muuttamaan parempaan kotiin.
VastaaPoistaKiitos! Ja kuulostaa kovin samalta kuin meillä. Kaiken kivan penkominen on tietysti jännää, mutta sitten se roska...
VastaaPoistaViimeisessä Kotoliving-lehdessä oli pikku juttu blogistani, mainitsinkin sen tuossa postauksessa. Paikan päälle ei tässä vaiheessa kannata toimittajia päästää, pidätän rojujuttujen julkaisemisoikeuden itselläni!
Ookkei, kiva! Mulla jäi näköjään viimeisen kuvan alla oleva teksti lukematta. Olen vieläkin nukkunut huonosti ja laahautunut silmät ristissä pitkin arkea oman raivokkaan raivauskateni jälkeen.
PoistaRoskan ja rojun raivaaminen on raadantaa, eivätkä hengityssuojain ja kumiset puutarhahanskat loppujen lopuksi lisää yhtään sen miellyttävyyttä, mutta täytyy sanoa, että kyllä se palkitsee kun saa jonkun alueen siistiksi :)
Kylläpäs te ootte ollut ahkeria molemmat! Minä tässä olen laiskasti katsellut pelkästään oman kodin ikkunoita ja siirtänyt tuota pesua edemmäksi. Sehän kuitenkin on vain pikkujuttu teidän urakoihin verrattuna eikä meinaa yhtään houkutella. Ehkä sitten ryhdistäydyn, kun vene on vesillä.
PoistaIkkunat on täällä kyllä sitten vastaavati pesemättä... ;)
Poista