Irtiotto

Kuin tilauksesta saimme viimeiselle lomaviikolleni kutsun lähteä läheisten sukulaisten kanssa heidän veneensä siirtopurjehdukselle. Reittinä oli Maarianhamina-Espoo. Olemme tässä kesän mittaan olleet välillä hieman kypsähtäneitäkin kunnostustöihimme, joten päätös tarttua minipurjehduslomaan tuntui ansaitulta. Matkustimme juniorin kanssa laivalla Maarianhaminaan ja Mikko, jolla jo työt alkoivat, hyppäsi myöhemmin kyytiin Turun saaristosta.

Selfie yllä on otettu lähtösatamassa, jossa olimme sattumoisin vastakkain Matkalla merenneidoksi -blogin Merenneidon kanssa. Hän kirjoittaa blogissaan seilauksista sinisen Kaminami-veneen kanssa. Oli kiva käydä pikavierailulla katsomassa, miltä sporttinen Kaminami näyttää sisältä :).



Venekuume se vain kasvoi taas reissun myötä. Näitä kuvia kun jälkikäteen itsekin katson, en ihmettele, että haaveissamme edelleen olisi seilata omalla purrella, vaikka pienelläkin.

Tämä oli täydellinen irtiotto: mullat, tervat ja mustikat peseytyivät kynsien alta täydellisissä merituulissa. Mukavan toimeliaiden purjehduspäivien jälkeen iltasaunat ja grillailut saaristossa kruunasivat minun elokuun alkuni.

 



Loppumatkasta ruorilla oli ruuhkaa innokkaan Mikonkin ollessa jo mukana aluksessa. En pannut pahakseni nauttia kevyen tuulen purjehduksesta laidalla. Mutta voi tätä elämää Suomen kesäsäässä! Se alkoi Juhannuksesta pipo ja toppatakki päällä ja myös loppui samaan varustukseen, heh heh.

Siitä huolimatta, loppulomani sain viettää varsin myötäisissä tuulissa!

Venevajan ovet ja vähän vinttiä

Yksi pieni askare jäi viime kesänä toteuttamatta ja nyt päätettiin se eräänä iltana aloittaa, vaikka päätyömme onkin tällä hetkellä suolavajan kunnostus. Yksi homma kun kyllästyttää, aina löytyy jotain korvaavaa.

Venevajan kolme oviaukkoa ovat ammottaneet vuoden päivät avoinna, mutta siihen saatiin muutos, eli syksyn tuulissa tavarat pysynevät vajassa nyt hieman paremmin paikoillaan. Mikko nikkaroi ovet ja minä sekoittelin maalin ja pääsin taas lempihommaani. Maalin sekoitin tervasta, vernissasta ja tilalta peräisin olevasta kimrööki-pigmentistä.



Mikko vaimeasti yritti käynnistää keskustelua ovien mahdollisesta muusta väristä, mutta minä olin jo aikaa päättänyt, että ovet pitää olla tervatut ja mustat, kuten täällä on ennenkin ollut, ja koska kattokin on musta. Värikeskustelu typistyi siten yhteen pohdiskelevaan lauseeseen ja yhteen hyvin painaavaan vasta-argumenttiin. Mikko ehti olla sitä mieltä, että ovista tuli synkeänmustat, mutta minusta musta on tyylikäs ja ryhdikäs väri tässä yhteydessä ja äkkiäkös nuo tässä meren äärellä ja auringon alla haalistuvat. Luulen, että hänkin on näin muutaman päivän jälkeen erittäin tyytyväinen.

 

Käväisimme myös kaupoilla hakemassa oviin saranat ja Mikko maalasi ne ruostesuojalla, mikä suolaisen ilman vuoksi on must. Suojauksen päälle voisi laittaa vielä tumman maalin, mutta päätimme jättää saranat punaruskeiksi. Ne voi myöhemmin maalata, mutta ihan kivoilta ne minusta näin näyttävät.

Vintilläkin on saatu sisustuksen puolesta valmista ja sinne on ollut jo kiva majoittaa niin pojat kavereineen kuin isovanhemmatkin vuoron perään. Olen ymmärtänyt, että asukkaat ovat viihtyneet erittäin hyvin! Viimeisenä nostimme huoneeseen päätalosta peräisin olevan daybedin, jonka vuosi sitten verhoilin. Se sopiikin tuonne ihan täydellisesti. 

Katsotaan, missä vaiheessa ehdin raportoida suolavajan etenemisestä, mutta sitäkin on edistetty melkein joka päivä pienissä askelissa. Nyt on rästissä eniten muiden blogien seuraaminen, mutta sen ehtii päivätöiden alkaessa paikata :)

Aurinkoista kesäpäivän jatkoa!

TallennaTallenna

Kesäkuulumisia Talo&Koti -lehdestä

Heinäkuu on melkein lopuillaan, mutta vielä ehdin "mainostaa" tämän kuun lehtijuttua, jonka iki-ihana Unelmien Talo&Koti -lehti kävi tekemässä kesäisessä Villa Idurissa. Mikä parasta, sain huippuihania kuvia omaan kotialbumiin muistoksi. Lehtijutussa olikin enemmän sisä- ja pihapiirikuvia, mutta kun itse yleensä en pääse omiin kuviini, oli nyt kiva saada todisteita myös siitä, että MINÄKIN olen täällä :)).

Juuri nyt on ihan samalaiset kuumat kesäpäivät täällä käynnissä, joten lehtijutun tunnelma ja nämä neljä kuvaa muistuttavat tuosta kivasta, leppoisasta päivästä Juniorin, Mauron, lammaskatraan ja toimittaja Hanna Sandströmin sekä kuvaaja Satu Nyströmin kanssa!

Aurinkoista loppukuuta ja kiitos kaikille jutusta palautetta antaneille edellisissä päivityksissä, Instagramissa ja sähköpostissa!

Suolavajasta löytynyttä

Niin ne vaan päivät vierivät enkä näköjään ennätä tänne kaikkea kivaa jokaiselta päivältä kirjoitella, mutta nyt vihdoinkin viimeksi lupaamaani aiheeseen: Lajittelimme pienen suolavajan sisällön. Lopputuloksena oli viisi jätesäkillistä roinaa ja hieman poltettavia jätteitä. Talteen otimme tietysti kaikki tilan elinkeinoon liittyneet tarpeistot. En tajunnutkaan, että noita vanhoja verkkojakin vajassa oli vielä niin paljon säilössä. Niitä meillä on entuudestaan ollut käytössä ja koristeena ihan riittävästi. Ja nyt on siis hieman lisää :).

 

Vajassa oli purnukoita, tervattuja köysiä ja sen sellaista. Perällä oli iso kasa vanhoja puulaatikoita sekä hieno tynnyri, joka otettiin nyt esiin ensimmäistä kertaa ja vietiin toistaiseksi venevajaan säilöön. Tynnyri on yhtä nukkaantunut suolasta kuin puretut ulkolaudat, joten tämä lienee viimeisiä tilaisuuksia pelastaa sekin.

Pari vanhaa säkkiä löytyi myös. Toisessa on hieno ankkurilogo ja Portugalin Faron tekstistanssaukset. Näiden lisäksi tilalla on muutamia kiinnostavia vanhoja laatikoita ja tuotepakkauksia, jotka logojensa mukaan ovat tästä näkövinkkelistä käsin peräisin aika eksoottisista paikoista. Ja tavallaan niissä tuodut tuotteet ovat päätyneet aika eksoottiseen paikkaan lähtöpisteestään. Hauska ajatus.

Hirsityöt on vajassa saatu valmiiksi. Eiköhän rakennus siinä seiso taas tulevat 50 vuotta, ellei pidempäänkin :). Seuraavaksi on vuorossa koolausten teko ja sitten laudoitus. Pääsisinpä jo pian maalaamaan seiniä! Teimme yhtenä päivänä retken Hankoon ja haimme vajaa varten pönikän hyväksi havaitsemaamme Hangon värin punamultaa.

Puran odotustani mustikkametsällä. 

Siitä iloiten,

Suolavajan tilannekartoitus

Kiitos kaikille edelliseen viestiini kommentoineille! Pahoittelut, että pääsin vastaamaan viesteihin vasta liian pitkän ajan päästä - itselleni epätyypillisesti. Olipa kiinnostavia kommentteja! Nyt olen vain nauttinut ulkoilmaelämästä tai uppoutunut kirjoihin eikä ole tehnyt mieli liiemmälti avata laitteita. Toinen syy on ajoittainen huono nettiyhteys :(, mikä tekee tästäkin päivityksestä pientä tuskaa.

Tällä välin pihamme on joutunut yllä olevaan kaaokseen ja välissä ehti olla jo pahempikin! Jos oikein positiivisesti haluaa ajatella, piha kertoo siitä, että täällä tehdään töitä. It gets worse before it'll get better. Tähän viisauteen olen ennenkin takertunut ja se olkoon mottoni nyt ja aina, niin kestän ajoittaisen epäsiisteyden. Ja Mikko ehti jo kuljettaa sikin sokin olevat purkulaudat tästä vajan ympäriltä pois, joten kyllä se siitä.

Pienen rantavajan, tai suolavajan, joksi sitä kutsumme, ulkolaudoitus on siis purettu kokonaan, rakenteet tutkittu ja tavarat sisällä lajiteltu. Oli sekin oma urakkansa, vaikka näinkin pieni vaja on kyseessä. Kaikenlaista omaa ja edellisten asukkaiden tarpeistoa oli ehtinyt vajaan kasaantua, mutta niistä lisää seuraavassa postauskessa. Nyt paljastuneisiin rakenteisiin.

Tässä lähtötilanne, eli suolan pehmentämät seinälaudat. Rakennus ei ole näinä vuosina hivellyt esteettistä silmäämme, mutta uskon, että tästä tulee hyvä ja työ on suht helppo.

Valtaosin tavaroista tyhjennetty vaja tutkittiin. Hirsirakenteet ovat rinteen puolista seinustaa lukuunottamatta oikein hyvät ja perustukset pitävät. Lankkulattia on nukkaantunut suolasta, mutta se on edelleen tukeva eikä siten vaadi toimenpiteitä. Ja katto, ah, se on kunnossa ja uudempi peltivuoraus pelastanut vajan lahoamiselta, vaikken tuohon aaltopeltiin niin ihastunut olekaan. 

Mutta mutta, peräseinän vierustalle on kertynyt maa-ainesta ja lehtijätettä vuosikymmenen ajalta, joten ikävä kyllä yksi kulma ei ole enää lainkaan kantava… koska sitä ei ole enää olemassa… Ei se juurakoiden kitkeminen sitä kaikkein hauskinta hommaa ole, mutta kyllä tämäkin ongelma tulee korjattua. Työtä se vaan on.  

Maata pitää vajan ympäriltä kuokkia ja kärrätä aikalailla. 

Olemme suunnitelleet tyrnipensaiden istuttamista, joten yritän nähdä vajan maa-aineksen siirtämisessä hyviä puolia: saan tuleviin istutuksiin valmista multaa, jota täällä muutoin on niukalti. Teinkin jo paria tyrnipensasta varten pengerrykset rinteeseen ja kärräsin maata niihin.

Idurissa työt, eli omituinen tapamme pitää lomaa, jatkuvat! :). 

P.S. Tunnustan, että kun aurinko paistaa, otamme laiturilla aurinkoa ja nautimme kesäiset drinkit.

Kesäterveisin,

TallennaTallenna

Vajassa säilynyt kesämuisto

Teimme mielenkiintoisen pienen löydön rantavajasta, jossa aloitimme kunnostustyöt. Sieltä löytyi tilalle saapunut kirje lähes 60 vuoden takaa, vuodelta 1958. Kirje on tullut joltakin ihan vieraalta henkilöltä, ei esimerkiksi sukulaiselta. Ihmeellistä, miten kirjettä lukiessa tuli ihan nostalginen olo, vaikkei se liity omaan historiaan mitenkään. Voin vain kuvitella tuon aikakauden tunnelman ja sisäsuomalaisen  perheen lomakuumeen päästä kesäiseen saaristoon. Samalla kirje kertoo meille tilamme elinkeinosta taas jotakin lisää! 

Laitan alkuperäisen kirjeen kokonaisuudessaan tähän ruotsiksi, koska kieli kuvastaa aikaansa ja tekee viestistä vanhoine sanamuotoineen lähes kaunokirjallisen. Perässä on oma vapaa käännökseni suomeksi. (Oikeudet virheisiin pidätetään, koska en ole käyttänyt käännökseen tuntitolkulla aikaa :) )

***

Kyröfors, den 17. maj 1958.

Bästa Herr och Fru Sjölund!

          Fastän vädret den senaste tiden varit ruskigt och kyligt delvis med regn, hava dock mina tankar dagligen gått till Edra trakter i väntan på sommaren och som jag hoppas vistelse i skärgården. Återkommer därför, till våra samtal senaste sommar och vill nu fråga om vi, d.v.s. min fru och jag samt 2 barn en pojke på 13 år och en flicka på 11 år, kunde få bostad hor Eder från den 24. juli ungefär en månad framåt såsom det i somras var fråga om. Självfallet försöka vi vara så litet som möjligt i vägen för Er och vistas så mycket vädret det blott tillåter på Ytterö klipporna eller i Baljviken. Er dotterdotter skulle på så sätt även få en del sällskap av vår flicka, som är mycket förtjust i små barn. Vi hoppas saken går att arrangera och skulle det glädja oss mycket att få njuta av en sommarmånad på Ytterö. Böra vi taga sängkläder med oss och få vi använda Edra kökskärl eller måste dylika medtagas? Vad hava Ni tänkt i hyra? 

          Här gick isen för ungefär en vecka sedan och en del hava redan simmat efter bastun, fastän vattnet blott är 5-6 grader. Någon grönska ser man tyvärr ej ännu, då det sen senaste tiden varit så kallt. Hoppas vårfisket varit givande. 

          I förhoppning om att få mottaga ett jakande svar förbliver med bästa hälsningar,

Eder tillgivne,

Harald Lundberg

***

Kyröskoski, 17. toukokuuta 1958.

Parhaat Herra ja Rouva Sjölund!

Vaikka sää viime aikoina on ollut surkea ja kolea sekä sateinen, ovat ajatukseni päivittäin ajautuneet Teidän seuduillenne kesän ja saariston näkemisen toiveessa. Palaankin siksi puheluumme viime kesänä ja haluan nyt kysyä jos me, eli vaimoni ja kaksi lasta, poika 13 vuotta ja tyttö 11 vuotta, voisimme saada asunnon Teiltä 24. heinäkuuta noin kuukaudeksi eteenpäin kuten oli puhetta. Itsestään selvää on, että yritämme olla niin vähän kuin mahdollista tiellänne ja viettää aikaa Ytterön luodoilla tai Baljvikenillä jos vain sää sallii. Teidän tyttärentyttärenne saisi myös tällä tavalla hieman seuraa tytöstämme, joka on hyvin ihastunut pikkulapsiin. Toivomme asian voivan järjestyä ja se ilahduttaisi meitä suuresti saada nauttia kesäkuukaudesta Ytterössä. Tulisiko meidän ottaa liinavaatteet mukaamme ja saisimmeko käyttää Teidän keittiötarvikkeitanne vai tulisiko meidän ottaa sellaiset mukaan? Mitä Te olette ajatelleet vuokraksi?

          Täällä jäät lähtivät noin viikko sitten ja osa on jo uinut saunan jälkeen, vaikka vesi on vain 5-6 astetta. Mitään vihreää ei valitettavasti vielä näy, koska viime ajat ovat olleet niin kylmät. Toivottavasti kevätkalastus on ollut antoisaa.

          Toivon saavani vastaanottaa jonkinlaisen vastauksen ja parhain terveisin,

Kunnioittavasti Teidän,

Harald Lundberg

***

Mielenkiinto heräsi jo tuota Lundbergin perhettäkin kohtaan. Mitäköhän he ovat tehneet työkseen ja mistäköhän päätyneet ottaamaan yhteyttä juuri Ytterö-tilan isäntäväkeen…?   

Alla on pari kuvaa rantavajasta, jossa aloitimme ulkolaudoituksen vaihdon. Oviaukon päällä oli pieni hylly täynnä pikkutavaraa, ja siitä tavaroiden alta kirje löytyi. Kuvassa laudoitus on jo yhdeltä seinältä purettu. Työ etenee tästä eteenpäin verkkaisesti, ihan fiiliksen mukaan. Ihan kummallista, kun ei ole joku kauhea hoppu töiden kanssa vaan nyt voi lähinnä harrastaa tätä, kun kaikilla eilintärkeillä toiminnoilla on jo tilat olemassa. Ja vajan suhteen on onni, että katto on pidetty kunnossa, joten vanhat hirsirakenteet (ja tämä vanha kirje) ovat säilyneet hyvässä kunnossa! 

Olen tehnyt täällä etätöitä tällä viikolla, mutta nyt alkaa ihan oikeasti loma. Jippii!

Lomatunnelmissa,