Maailma tarvitsee nyt hyvää happea, kun määrittelemätön huoli ympärillä painaa ja piinaa. Ajattelin etukäteen, että kun vuosien odotuksen jälkeen saamme uuden veneen neitsytmatkalle, tunne on mahtava. Vene saatiin viikolla ja tänään lähdimme Mikon, seniorin ja tyttöystävänsä kanssa koeajelulle Gåsgrundet-nimiseen kauniiseen saareen. Retkitunnelma vain oli kaikkea muuta kuin mahtava. Ei sillä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Juuri tällainen viikonloppu olisi normaalisti täynnä toivoa ja iloa keväästä.
Hengittäminen meri-ilmassa ylipitkien työpäivien jälkeen olisi kaikesta huolimatta pieni henkireikä kaiken kurjan keskellä, ajattelin. Mutta ikään kuin työhuolissa ei olisi riittämiin: Mauro oli alkanut jo viikko takaperin oireilla lonkkaansa ja tänään rantauduttuamme sen lonkka yhtäkkiä petti. Se läähätti eikä hetkeen meinannut pysyä pystyssä. En kestä katsoa eläimen kärsimystä enkä Mauroa tuollaisena, koska jos se ei pysty olemaan aktiivinen, se on niin kaukana omasta itsestään kuin vain voi. Siitä näki, että sen teki mieli lähteä loiskuttamaan vesirajaan, mutta se varoi ensi kertaa elämässään.
Rauhallisella rantakalliolla jolpotellessa se vähän rentoutui ja tilanne ehkä hieman parani, mutta ei auttanut kuin lähteä kiireesti takaisin tasaiselle olohuoneen lattialle. Ei meillä kellään ollut enää ulkoiluhaluja emmekä puhuneet juuri mitään toisillemme koko retken aikana. Jätimme ruuat valmistamatta ja pakkasimme ne takaisin veneeseen. Mauro ei ole kunnossa.
Istuin paluumatkan sen kanssa keulan lattialla ja pyyhin tuulessa kyyneleitä poskiltani. Kaikki raskaat asiat maailmassa, joihin minulla ei ole mitään hyvää ratkaisua, kietoutuivat yhteen.
Tässä ja nyt -hetkessä, jota niin monesti olen peräänkuuluttanut, on joskus vaikea elää, jos on huoli huomisesta.
Mietteliäänä,
Tsemppiä Pilvi, jos lohduttaa et ole yksin tässä työelämää koettelevassa kurimuksessa. Pääluottamusmiehenä rengas kuristaa sydäntä kun tietää, että vaikeita aikoja en edessä vaikka kuinka positiivisesti ajattelisi, päälle huoli läheisten terveydestä.
VastaaPoistaToivoa Mauron suhteen, lemmikistä, hyvästä ystävästä luopuminen on aina tuskaa.
Kiitos Katja lohduttavista sanoista. Meistä kukaan ei ole aiheuttanut tätä kurimusta toisilleen, siihen tosiasiaan voimme ainakin synkimpien ajatusten hetkellä nojata. Tsemppiä myös sinne vaikeiden asioiden vastaanottamiseen ja käsittelyyn!
PoistaKyllä luopumistyö nyt lähti käyntiin ja se pistää niin surulliseksi, vaikka toki vielä toivomme Maurolle hyviä viikkoja ja kuukausia. Tärkeintä on kuitenkin, ettei oma rakas lemmikki joudu kärsimään yhtään turhaan - että ollaan hereillä sen voinnin suhteen.
Kyllä tuntuu pahalta kun niin monen työpaikat ovat nyt uhattuina.
VastaaPoistaJa pahalta tuntuu myös lemmikin sairastuminen ja muut vaivat. Itse muistan kun meillä oli kultainennoutaja, että usein sitä mietti miten sen päätöksen pystyy tekemään, että lemmikin elämä ei enää ole oikeaa nautittavaa elämää. Ja se päivä tuli. Mutta silloin lemmikkimme kunto romahti niin totaalisesti ettei muuta käynyt mielessäkään kuin se että meidän pitää päästää hänet kärsimyksistä. Päätös oli sinänsä helppo, mutta tyhjää oli kotona vielä kauan jälkeenpäin. Vieläkin kaiholla silloin tällöin muistelemme tuota ihanaa kultaistanoutajaamme, vaikka jäähyväisistä on jo kohta viisitoista vuotta. Toivon Maurolle ja teille vielä lisäaikaa mahdollisimman pitkään <3
Niinpä, todella ikävältä tuntuu kollektiivisesti.
PoistaTuli ihan vedet silmiin, kun mietin sanojasi ja sitä, kuinka yhä kaipaatte ainutlaatuista, rakasta noutajaanne. Nyt, kun on joutunut alkamaan ajattelemaan sitä viimeistä päätöstä, niin uskon ajattelevani ihan samoin kuin sinä: päätös sinänsä on sitten helppo tehdä. Mutta sydämeni särkyy suruun ja menetykseen.
Kiitos myötäelämisestä Kristiina. Toivon myös, että saamme nähdä Maurolla hyviä vanhuuden päiviä ja toipumista, mutta vielä emme tiedä, käykö näin.
Voi Mauro kulta! Hätä iski kun luin kommenttiasi, piti tulla heti katsomaan, miten Mauro voi. Toivotan hänelle kaikkea parasta!
VastaaPoistaVoimia sinulle vaikeiden päätösten ja huolen keskellä.
Kiitos Cheri - tukesi tuntuu äärimmäisen tärkeältä. Hätä on oikea sana kuvastamaan tuntemuksiani Mauron osalta juuri nyt. Seuraavat päivät ja lääkärissä käynti toivottavasti antavat osviittaa siitä, pääsemmekö sen kanssa jatkoajalle vai mitä.
PoistaKiitos, voimia tarvitaan nyt kaikilta päästäksemme yli vaikeiden aikojen.
Voi ei! Nyt kurkkuani kuristaa ja silmät sumeina yritän sinulle jotain lohdullista kirjoittaa. Tuntuu vaan että kaikki sanat ovat nyt täysin hukassa.
VastaaPoistaEn osaa sanoa muuta kuin että olette ajatuksissani, ja toivon sinulle valtavasti voimia jaksamiseen tässä raskaassa tilanteessa ❤
Lähden tästä juuri näillä minuuteilla töihin, mutta kipparillani on täysin toinen tilanne. Ensi viikolla selviää lomautetaanko hänet ja lukuisat työkaverinsa muutamaksi viikoksi, vaiko useammaksi kuukaudeksi.
Lämmin halaus sinulle Pilvi ❤ ja toivon koko sydämestäni, että Mauro saisi nauttia elämästään kanssanne vielä monta kuukautta ❤
Niinpä. Nyt ei meinaa itsekään löytää sanoitusta tähän kaikkeen...
PoistaHarmillista, että tulee samanaikaisesti päällekkäin erilaista syvää stressiä, koska nyt pitäisi vaan pysyä vahvana työasioidenkin suhteen, kun ulkoa tullut tilanne on mikä on. Olen myös äärimmäisen pahoillani kuullessani teidän perhettä kohdanneesta epävarmuudesta ja mahdollisesta iskusta. Kunpa kaikki voisimme vaan herätä päivään, jolloin tämä kurimus on ohi! Voimia sinne Ansku!
Kiitos todella paljon lämmittävästä halauksestasi ja kauniista sanoistasi. ❤
Voi ei...
VastaaPoistaPari nippuun kasaantuneiden surujen ja paineiden kautta itsekin elämässäni eläneenä uskon, että ymmärrän,mitä joudut nyt käymään läpi.
Tuo, että työnkuvaasi liittyen joudut päättämään toisten toimeentulosta,on varmasti lähes sietämätön paikka,voimia tähän.<3 Vastapuoli tosin kyllä ymmärtää tilanteen,vaikei se asiaa tietenkään heilläkään helpota, jos ei sinullakaan.
Kyynelhanani aukesivat samantien Mauron kohdalla.
Voi toista.Voi teitä.
Noin surullista kuvaa en Maurosta täällä ole nähnytkään,kun se yleensä on ollut niissä niin eloisa.:(
Se, että rakkaan lemmikinkin terveys petti juuri tässä kohtaa, tuntuu varmasti jo brutaalilta.
Toivon, että Mauro saa hoitoa ja näkee vielä monta monta,ainakin kohtuullisen mukavaa elonpäivää.Se suurin rakkaudenosoitus Mauroa kohtaan on sitten se irti päästäminen,ja se todella särkee sydämen,tiedän hyvin täältä kyyneleitteni takaa kun yritän tätä tässä kirjoittaa.
Sinua ja perhettäsi koetellaan nyt koronan lisäksi kohtuuttomasti,pystyn täältä lähettämään vain valtavan lämpimän halauksen ja voimatoivotukseni!<3<3
Aivan, nippu huolia - miten tässä yhtäkkiä näin kävi, huokaus :(. Mutta ihanaa, kun saan tällaista tukea. Et uskokaan, kuinka paljon se auttaa!!
PoistaKyllä, minulla on sietämätön tilanne, en olisi halunnut, että joudun käymään työelämän pahimman tilanteen läpi... Tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Toinen huokaus.
Olen ollut tosi surullinen Maurosta ja tajuan nyt ihan toden teolla, että aikamme Mauron kanssa on väistämättä tulossa tiensä päähän joko nopeammin tai sitten vielä jonkinlaisella jatkoajalla, mutta joka tapauksessa se alkaa olla lähellä, koska entiselleen se tästä tuskin enää palaa. Tänään se on ollut vähän pirteämpi, mutta meno on huojuvaa. Saa nähdä, mitä eläinlääkäri sanoo, kun päästään viikolla käymään.
Sydämeni pakahtuu lukiessani noita kauniinsurullisia sanoja, joita kirjoitat. Ne ovat täysin totta ja kaikessa koruttomuudessaan tuovat synkkään mieleeni lohtua. Kiitos voimaannuttavasta ja välittävästä viestistäsi tosi paljon!! Osaat valaa myös toiveikkuutta, mikä tuntuu tässä kohtaa todella tarpeelliselta, mutta jos niin ei ole tarkoitettu, on kyettävä hyväksymään menetys.
Elämme todella raskaita aikoja ja pienet ilon ja onnenhetket päiviin on välillä vaikeat löytää. Toivotaan että Mauro kuntoutuu ennalleen. Mikään ei satu enemmän, kuin nähdä rakkaan lemmikin kärsivän. Tsemppiä sinne tuleviin viikkoihin! Koitetaan ammentaa luonnosta voimia tuleviin koitoksiin.
VastaaPoistaNiinpä. Vaikeaa on kyetä iloitsemaan nyt pienistä.
PoistaNo, Mauron suhteen kyllä pienetkin palautumisen merkit ovat suuria ilon aiheita ja nostattavat toivoa, että se saisi vielä jolpottaa saaressa yhden kesän. Lääkärikäynnin jälkeen tiedämme ehkä enemmän...
Kiitos Anni, lähettämääsi tsemppiä tarvitaan nyt iso säkillinen. Onneksi edes on kevät ja valo lisääntyy ja tosiaan pääsee luontoon rauhoittamaan mieltään! Pysy sinäkin terveenä!
Täälläkin ahdistaa, meidän rakas kissa hävisi perjantaina kuin tuhka tuuleen. Tietämättömyys sen kohtalosta on kamalaa. Olemme joutuneet viemään viimeisen kolmen vuoden aikana yhden kissan ja kaksi koiraa sille viimeiselle käynnille eläinlääkäriin (kaikki vanhuuden takia) ja niiden kuolema oli paljon helpompi kestää kuin tämä.
VastaaPoistaVoimia sinne kaikkiin päätöksiin ❤️
Voi ei, eikä. Kunpa se nyt vaan löytäisi takaisin ja tekisi teidät onnelliseksi!! Olen alkanut valmistautua tuohon viimeisen matkaan, mutta vaikealta tuntuu... Arvaan, että epätietoisuus vielä kamalampaa :(. Voimia sinne ja toivotaan parasta!!
PoistaJos yhtään lohduttaa, niin sen viimeisen matkan jälkeen helpottaa kuitenkin suht pian, sitä edeltävä aika on kaikista pahin. Näin me ollaan se koettu ja moni ystäväkin.
PoistaVoimia ja toivotaan parasta näiden lemmikkien suhteen ❤️
En tiedä lohduttaako tämä minua, mutta uskon silti, mitä sanot :). En muista lapsuuden koiran menetyksestä paljoa, joten ollaan nyt ensi kertaa koira-perheenjäsenen menettämisen mahdollisuuden äärellä eikä kokemusta ole sen jälkeisestä. Vielä toivon, että tässä on hyviä päiviä edessä, eläinlääkärillä kai selviää huomenna jotain. Kiitos Ankkurinappis ❤️
PoistaMikä siinä onkin, että silloin kun on huonoa jaksoa tullakseen, murheet tuppaavat kasaantumaan lyhyelle ajanjaksolle niin että itse tuntee hautautuvansa sen kasan alle ja tarvitaan ihan kaikki mahdolliset voimavarat ja vielä varavoimavaratkin, että pystyy ponnistelemaan sieltä pois.
VastaaPoistaPystyin niin aistimaan teidän veneretken vaisun tunnelman ja hiljaisuuden :(. Samoin kuin sun epäkiitollisen tehtävän päätöksentekijänä. Tiedän kokemuksesta, että ei auta, vaikka kuinka itselleen sanoo, että kaikki työntekijät ihan varmasti ymmärtävät tilanteen ja tietävät, että se ei ole sinun syy, eikä toive. Tuntuu itsestä pahalta joka tapauksessa. Silti toivon, ettet siitä ottaisi itsellesi ylimääräistä lastia, koska sitä on nyt jo riittämiin.
Voi Mauro-parkaa. On meille kaikille tärkeäksi tullut lemmmikki ja matkanjohtaja veneen kokassa oransseine liiveineen. Toivon sydämestäni, että pelastuu takaisin terveeksi ja voitte jatkaa elämää maalla ja merellä yhdessä niinkuin ennenkin.
Halaukset sinne <3
Voi, miten ihana ja ymmärtäväinen viesti: arvostan suuresti ja et uskokaan, miten sanasi auttavat. Olen todellakin nyt hyödyntämässä jo varavoimavarojani enkä tiedä, miten pitkään tästä menee palautumiseen, mutta varmaa on se, etten edes itse ole tässä kovimmilla. Tuntuukin varsin raskaalta, kun tietää muiden ahdingon.
PoistaMauro matkanjohtaja - todellakin, sitä se on ollut. En ole tottunut ajattelemaan sitä vanhuksena, jonka menon päälle pitäisi katsoa. Nyt kurssi kai muuttuu tässä suhteessa. Menemme huomenna sen kanssa lääkärille ja katsotaan, saammeko sieltä jotain neuvoja tai näkymää tulevaisuuteen. Nyt se tuntuu vähän taas palautuneen, joten olemme alkaneet miettiä, että pitäisikö vaan lähteä saareen, jossa se saisi kaikkein omaehtoisimmin kulkea. Kuljetus pitää vaan suunnitella turvalliseksi...
Kiitos Annukka siis valtavasti myötäelämisestä. Kyllä tästäkin vaiheesta varmasti selvitään, vaikka en olisikaan halunnut tällaista kovaa työelämän koulua läpi käydä ja ottaa samaan syssyyn henkilökohtaisia murheita :(.
Voi ei! Usein tuntuu käyvän niin että murheet kasautuu ja nyt sulle on todellakin käynyt niin :-( En osaa mitään lohdullista sanoa kumpaankaan asiaan - YT:ihin tai Mauroon. Paitsi yhden ohjeen, jonka kuulin tänään työpsykologin pitämällä luennolla. Jos kuvittelee murheiden tai ongelmien olevan vuori, jonka juurella seisoo, niin vuoren yli pääsemistä auttaa, jos pystyy kuvittelemaan mitä vuoren toisella puolella on. Jos pystyy visioimaan elämäänsä tulevaisuudessa kun asiat ovat taas normaalisti. Helppoahan se ei ole, mutta tätä taitoa pitäisi kuulemma harjoittaa. Paljon jaksamista sinne!!! <3
VastaaPoistaKiitos, erittäin hyvä neuvo. Ja kävi miten kävi (kuten ennen pitkää esim. tuon koiran kanssa käy niin, ettei sitä enää ole), on aivan pakko visioida normaalia, hyvää arkea sinne vuoren toisellekin puolelle tosiasiat hyväksyen. Ja sama koskee työasioita. Olen yrittänyt rakentaa mallia, joka olisi mahdollisimman reilu ja tosiasiallisiin olosuhteisiin perustuva, jotta voin nukkua yöni puhtaalla omallatunnolla jatkossakin. Eli huonoista vaihtoehdoista valita kuitenkin parhaan. Kovaa on nyt, mutta hirmu iso kiitos kommentistasi ja ymmärryksestäsi. Myötäelämiseen ei välttämättä tarvita viisaita sanoja, mutta viestissäsi oli niitäkin.
Poista