Aurinkoista juhannusta!

Meillä ei ole milloinkaan ollut täällä vielä helteistä juhannusta, mutta nyt on, kun kevyt tuulikin tuntuu varsin kuumalta. Me odottelemme nuoriso-osastoa, eli poikia, kummipoikaa ja tyttöystäviä pian saapuvaksi ja sitten päästäänkin lipunnoston kautta ruokailemaan ja muuhun leppoisaan illanviettoon.



Lempikukkani juhannusruusu ei yleensä millään malta kukkia meillä(kään) juhannuksena, mutta nyt vielä viimeisiä viedään. Tänä vuonna yksi pensas pikku rantamökkimme takana kukki upeammin kuin koskaan aiemmin. Kera näiden kuvien - jotka otin täydessä kukkaloistossa viime sunnuntaina - toivottelen kaikille upeaa keskikesän juhlaa!

Jouduin ihan tarkistamaan kielitoimiston sivulta, kirjoitetaanko juhannus toivotuksessa isolla vai pienellä alkukirjaimella. Olisin sanonut, että perustekstissä pienellä, mutta tämänkin postauksen otsikossa, eli toivotuksessa isolla. Vaan kielitoimiston mukaan yleiskielisessä toivotuksessa myös pienellä. Oma vastakkainen uumoiluni taitaa juontua yleisestä käyttötavasta, joka on kielitoimiston vastainen, eli yleensä niin joulua kuin itsenäisyyspäivääkin toivotetaan isolla alkukirjaimella. Näin ei kuitenkaan kielitoimiston mukaan. No, tällä kertaa päätin kunnioittaa oikeakielisyyttä otsikossa, mutta tuossa edellä tekstissä ilmaisin toivotuksen kiertoilmaisulla ja tähän loppuunkin mieluummin selätän oman intuitioni ja säännön ristiriidan toivottamalla teille hyviä juhannuspyhiä ihan muilla sanoilla :). 

Aurinkoa ja iloa, 

toivottelee,

Hortoilua

Ah, mikä ihana kesä! Sen myötä heräsin, että nyt on lopultakin aika istutuksille! Taidan olla niiden suhteen vähän myöhäisherännäinen, mutta olen päättänyt tehdä vapaa-aikaan liittyvä asiat ilman pakkoa - sitten, kun on inspiraatio ja nyt oli. Todettakoon myös aiempien vuosien kokemuksella, että tänne on helpointa kylvää suoraan maahan (tai siis kasvatuslaatikkoihin). Esikasvatettujen taimien  kuljettaminen saareen isossa määrin on ollut aika hankalaa. Nyt maahan meni 10 riviä härkäpapuja, mikä täyttikin yhden laatikon kokonaan. Toiseen istutin kesäkurpitsaa harson alle. Lisäsin myös yrttipenkkiin minttua, jota kulutan paljon talven mittaan ja yksivuotisista yrteistä istutin basilikan. Tomaatin taimia aion ostaa. Ne on pakko kuljettaa, koska suoraan kylvettynä saa sadon vasta syksyllä.

Tämän kevätkesän hitti on ollut selvästikin kuusenkerkät. Tartun aiheeseen vähän jälkijunassa, kun tuntuu, että törmäsin pari viikkoa sitten joka kanavassa kuusenkerkkäintoiluun. Päätin itse asiassa jo viime vuonna, kun olin keräillyt kanervaa ja katajanmarjoja talteen, että seuraavaksi kokeilen kerkkiä. Meidän tontilla löytyy yhä täydellisiä, varjoisten paikkojen kerkkäkuusia, joten aika ei ole vielä mitenkään ohi.

Maku on itselleni uusi, joten päätin ryhtyä totutteluun enkä luovuta kerralla. Yritän kokeilla avoimin mielin, mihin kaikkeen kerkkä taipuu. Kaiken oudon makuisen kanssa menee aikansa. Mitä enemmän luonnosta saa antimia irti pienellä työllä, sitä parempi, eli tämä motivoi. Kuusenkerkässä itseäni kiinnostaa erityisesti sen ravintoarvot, mutta mietin myös, josko se sopisi riistaruokien mausteeksi. Tästä olen vähemmän löytänyt esimerkkejä, mutta jostain luin, että sitä voi käytää samoin kuin rosmariinia. 

Otin jo pari viikkoa sitten ensimmäiset kerkät talteen. Kuivatin osan, toisen osan laitoin oliiviöljyn sekaan maustumaan, kolmannen osan uutan tuoreeltaan teeksi tai heitän smoothien sekaan ja pienen määrän tein siirappia. Sitä en välttämättä tee jatkossa, kun sokerista siirappia ei oikein meillä kulu.

Miedon teen siemailulla pystyy totuttamaan makuhermojaan hyvin uusiin asioihin. Yrteistä uutettua teetä olen juonut viime aikoina yhä enenevässä määrin - aina siitä lähtien, kun lähdin kokeilemaan oman maan yrttiteetä, pakuriteetä ja  kanervateetä. Alla oleva teesihti jalustoineen löytyi muuten eurolla kirppikseltä. Oli oikeasti tuuri, että löysin tämän kokonaisuuden, sillä sihti ja jalusta olivat eri hyllyissä ja ihan sattumalta molemmat osuivat silmiini ja oivalsin osien joutuneen hukkaan toisistaan. 

Hortoilemisiin,