Olen pitänyt ympärivuotisesti joulukuusiasian agendalla ja seuraillut jo usean vuoden ajan puuston kasvua. Jokin aika sitten tein perusteellisemman kierroksen tätä joulua silmällä pitäen. Kun omalla tontilla kasvaa eri kokoisia kuusia, emme ole enää ostokuusen varassa. Ja meri on tänäkin vuonna vielä auki, joten kuusi päästään näin joulun alla hakemaan ykköskotiin.
Tämä yksilö on meidän aikana kasvanut pikkiriikkisestä taimesta.
Mutta annetaan sen vielä pari vuotta kasvaa. Mauro kartoitti lannoitustarpeen.
Tätä massiivista "joulukuusta" ihailemme aina kuistilla istuessamme. Talon takapihan puustoa pitänee harventaa, mutta komea kuusi saa jäädä. Se olisi ihan "kauppatori"-ainesta! Jos tämän kuusen valaisisi, pitäisi olla nosturi :), mutta ehkä vielä jonain lumisena jouluna se ilahduttaa meitä täällä ulkona kinokset oksillaan. Vasemmalla vieressä on pienempi, mutta...
... sekin on jo kasvanut liian isoksi, vaikka näyttää miniltä ison kuusen vieressä. Korkeutta tällä kuusella on kuitenkin jo reilut kolmisen metriä, joten ehkä sen voisi joskus valaista paikallaan.
Sopiviakin onneksi löytyy muutama. Tänä vuonna otamme käyttöön tämän parimetrisen.
Merkkasin kuusen maalarinteipillä, jotta Mikko sahaa oikean yksilön. Tämän vuoden joulukuusen juuressa kasvaa aivan pieni kuusen taimi, joten se saa nyt lisää elintilaa, kun tämä poistuu.
Kuusia, etenkin pieniä, on muuallakin ympäriinsä. Meillä on käynyt tuuri, kun harvennus on vain hyvästä ja halutessaan voi napsaista jouluksi yhden pois.
Tuoksutunnelmin,
todella kätevää, kun kuusen saa oman pihan harvennuksesta. Meillä ei ole ollut kuusta kertaakaan, mutta oksia aina joskus.
VastaaPoistaJoo, niinpä. Oksat riittäisivät minullekin :)
PoistaMinusta tuollaiset oman pihan ei niin täydelliset yksilöt ovat parhaita! Niissä on luonnetta! Me suuntaamme pohjoiseen lapsuudenkotiini, jossa kuusi haetaan omalta tontilta. Siinä on myös kiva tunnelma, kun se sahataan itse... Mukavaa joulun aikaa!
VastaaPoistaJuuri näin! Vaikka tämä on kyllä myös yllättävän tuuhea ja tasapainoinen, vaikkei kuvassa siltä näytäkään :). Toivottavasti löytyy teillekin juuri se oikea, oman maan kuusi!
PoistaAvasitpa mukavan pohdinnan näin sunnuntaiaamulle. :)
VastaaPoistaRakkain joulukuusimuisto liittyy maalle mummulaan.Sinne sen haki omasta metsästä aina vaari.Muistan vieläkin ne lasta himoittaneet karamellikoristeet, joissa oli kyllä puupala sisällä. :) Vielä teini-iässäkin kotona oli aito ostokuusi.Kreikan aikoina kukkakaupasta ostettu huonekuusi ruukkuineen. Se sama, joita näkee nyt paljon käytettävän sisustuksessa.Silloin se vain tuntui kovin aneemiselta kunnon kuuseen tottuneelle,harvana ja väärän värisenäkin, mutta toimitti virkansa pienten lasteni joulussa.Sittemmin muutettuamme Suomeen hankin korkean paperihavuisen kuusen ja se koristeltiin mahtipontisesti ja runsaasti.Poikani oli selvästi allerginen aidolle suomalaiselle kuuselle, niin kuin minäkin sitten huomasin olevani sisätiloissa monen vuoden jälkeen.Tämä kuusi toimitti virkaansa usean vuoden ajan, ensin kokonaisena, lopulta pöytäkuusena pelkällä latvaosallaan.Sitten annoin sen myyntiin kodittomien koirien hyväksi järjestettyyn kirppikseen.Pari vuotta meni kuusettomana, pelkällä lehtipuun kuivalla oksalla parilla roikkuvalla koristeella.Tänä vuonna hankin taas kukkakaupasta pikkukuusen ruukussaan.Tuoksua siinä ei ole,ulkomaan eläjä kun on, mutta eipä aiheuta allergioitakaan. :) Reppana on työntänyt jo hienot kerkät oksiinsa. Ensi kesänä se pääsee mummulan multiin kasvamaan.Katsotaan taas ensi jouluna, mitä keksitään.
Minä en raaskisi ottaa tuota suloista tylleröä, jonka Mauro merkkasi sijoiltaan.Jättäisin "elon mittariksi" Iduriin. :) Kun on kerran pikkunäreestä kasvanut aikananne.Ja tuon upean suuren kuusen niin näen valaistuna vielä joku kaunis joulu, kun päätalonne on valmis. Harvennuskuuseen olisin itsekin päätynyt.
Mukavaa joulun odotusta! <3
Ihana kuusielämäkertomus! :). Voi, minäkin muistan lapsuuden kuusenhaut isoäidin mailta isän kanssa ja aina oli korkeat kinokset (ainakin muistoissani, heh).
PoistaParasta on, että kuusen kanssa tehdään niinkuin parhaalta tuntuu, ei ole yhtä oikeaa tapaa pitää kuusta tai hankkia sitä.
Mutta voi, nyt kun sanoit, että tuo pikkutyllerö on aikamme mittari, niin tiedä sitten, raaskinko sitä nyt enää koskaan kaataakaan! Ehkä juuri sen valaiseminen jossain vaiheessa voisikin olla hyvä idea, kuten ehdotat. Mutta periaatteessa en haluaisi tuossa kohtaa kasvamassa mitään puuta (takana oleva mäntykin pitää kaataa), koska niittyä on pidetty aina avoimena ja kasvaessaan puut peittävät näkymän talosta merelle. Katsotaan, mitä tyllerölle tapahtuu :)
Kuulostaa tutulta. Monta vuotta olen puhunut pienen pöytäkuusen puolesta. Sellaisen, jonka voisimme nypätä omasta "takametsästämme" ojan reunasta. Mutta turhaan - lapset ja mies haluaa "kunnon kuusen". :D Suotakoon heille se ilo.
VastaaPoistaHehee, kohtalotoveri. Tyydytään siis isoon oikeaan kuuseen :)
PoistaKuusiasiaa on pohdittu täälläkin. Meillä on tekokuusi, ollut jo monena vuotena. Pitää vähän kehua meidän kuusta, sillä ne näyttää kyllä tosi aidolta, oikealta kuuselta neulasineen kaikkineen. Pohdimme aidon kuusen hankkimistakin, mutta tähän päädyttiin. Haetaan kuusenoksia tai ihan pikkuinen kuusi mökiltä vielä tuoksua tuomaan. Tontut ja muut joulun koristeet ovat meilläkin jääneet jo monena vuonna ihan minimiin kun kahden aikuisen kodista on kyse.
VastaaPoistaIhanaa joulun odotusta sinulle!
Uskon, että tekokuusi voi näyttää aidolta - olet löytänyt hyvän! Helppokin se on, vaivana vain säilytys. Kuusen tuoksun saa pienellä havumäärälläkin, jonka voi napsaista melkein mistä vain :). Kiitos samoin, Kristiina!
PoistaOmasta metsästä aina enemmän tai vähemmän muotopuoli kuusi. Kuusta ei tuoda sisälle, vaan se on olohuoneen ikkunan edessä kuistilla. Sähkökynttilöiden lisäksi kuusessa on myös sään kestäviä koristeita: lähinnä palloja ja nauhoja. Varsinkin nauhat olemme oppineet kietomaan varsin tehokkaasti oksiin, sillä aiemmin joidenkin tuulisten päivien jälkeen kuusi oli kohtalaisen huvittavan näköinen, kun kaikki nauhat olivat kasaantuneet toiselle puolelle puuta.
VastaaPoistaMinäkin olen useana jouluna ehdottanut kuusen laittamista ulos terassille, josta se myös näkyisi sisälle, mutta ajatus ei ole innostunut muuta perhettä, joten sisäkuusella mennään taas tänäkin vuonna. En ole ajatellutkaan, että tuulihan voisi joskus olla ulkokuusen ongelmana, jos sitä koristelee, mutta ilmeisesti siellä on kantapään kautta opittu sään kestävä koristelu!
PoistaHarvennusperiaatteella tuli meillekin tänä vuonna kuusi. Ja minä pidän omasta metsästä haettua kuusta ekologisena, samoin ojan pohjalta otettuja jotka pitää kaataa joka tapauksessa. Ja vastapainoksi istutan uusia taimia jotta kuusia olisi tulevaisuudessakin. Meillä tulee kivijalan viereen ja muihin vastaaviin paikkoihin joka vuosi minipieniä kuusen alkuja. Siirrän ne aina joko metsään tai uuden kuusiaidanteen jatkoksi.
VastaaPoistaOlipa hyvä kuulla, että taimia voi siirrelläkin, sillä sitä en ollut ajatellutkaan. Meilläkin ilmaantuu rakennusten vierustoille havupuiden alkuja, joten ainakin kuuset voisi jatkossa siirtää joulukuusisyistä muualle kasvamaan!
PoistaMä olen kanssa aidon kuusen kannattajia enkä muuten juuri koristele jouluksi, mutta kuusi olla pitää. Pitkäikäinen muovikuusi saattaa hyvinkin olla ekologisempi, mutta mun pirtaan ei vaan sovi minkäänlaiset tekokasvit. Huh! Mutta vähänkö hauskaa saada kuusi omasta metsästä :-)
VastaaPoistaVoisin ottaa tekokuusen terassille, josta näkyisi kuusessa olevat valot, mutta vieroksun tekokuusiajatusta säilytysongelman vuoksi. Toistaiseksi oikea kuusi on ollut kaikille aina niin tärkeä, etten ole edes joutunut pohtimaan tekokuusen hankintaa koskaan. Mutta kyllä mieluummin olisin kokonaan ilman, jos jostain syystä ei oikeaa haluttaisi. Juu, nyt on kiva saada ikioma kuusi. Toivottavasti se kestää pidempään kuin ostetut!
PoistaAidon kuusen kannattaja olen ihan ehdottomasti minäkin!
VastaaPoistaJa olisipa kyllä todella hienoa saada haettua se kuusi omasta metsästä ♥
Nykyään en halua edes ostaa kuusta, mutta ilokseni olen jo parina vuonna onnistunut bongaamaan lähimetsien tuoreiden metsähakkuiden jäljiltä kuusen oksia ja/tai pikkuruisen latvaosan, ja ottanut niitä maljakkoon tuoksua tuomaan :)
Ihanaa joulunalusaikaa sinulle ja läheisillesi ♥
Kuulostaapa hyvältä metodilta! Odotan jo innolla kuusemme koristelua. Vielä viimeiset siivoukset loppuviikosta ja sitten voi nostaa sen sisälle :). Kiitos samoin Ansku!
PoistaOi ihanuutta♥
VastaaPoistaKyllä on tunnelmallista saada hakea kuusi saaresta omilta tiluksilta - nythän se onnistuukin, kun meri ei ole vielä jäässä. Me olemme joskus myös hakeneet saaresta soutuveneelä soutaen joulukuusemme ja muutamana vuonna omaltakin pihalta on löytynyt väärään paikkaan eksynyt pikkukuusi.
Joulukuusessa on parasta tuoksu - jostain syystä kuusi ei vain joka vuosi tuoksu yhtä voimakkaalle.
Ihanaa joulunaikaa sinne♥
Kiitos kivasta kommentista. Saaresta hakeminen on vähän vaivalloista, mutta lopputulos tuntuu sitäkin hienommalta :).
PoistaOn muuten totta, että aina kuusi ei tuoksuttele yhtä voimakkaasti. Viime vuonna otin tontilta pikkiriikkisen kuusen, joka kyllä tuoksui, vaikka pieni olikin, mutta katsotaan, kuinka on tämän kanssa. Nyt kuusi on vielä ulkona ja koristelematta. Kiitos samoin teille!
Mietin tässä justiin, että taidan olla sellainen kahden K:n jouluihminen. Kuusi ja Kinkku on mulle ne, joita ilman joulu ei oikein ole joulu. Joskus on kokeiltu jotain kuusen korviketta, mutta ei ole sama asia ollenkaan, koska tuoksu jää puuttumaan. Mutta ymmärrän tottakai allergikkoja, joille aito kuusi ei ole vaihtoehto.
VastaaPoistaLapsena kärsin, kun meillä oli aina kotona joulumänty. Ihan vaan siksi, että sattumoisin pihassa kasvoi mäntyjä, joita isä harvensi kaatamalla aina jouluisin yhden. Kunnes kasvoivat niin korkeiksi, että oli pakko kaataa muutenkin.
Leppoisaa joulunaikaa koko poppoolle <3
Hassua, että mänty ei tosiaan ajatuksena kanna samaa tunnelmaa kuin kuusi. Voi sinua, ilmankos pidät nyt aikuisenakin vielä kuusta jaetulla ykkössijalla! Sinulla on selvästi vielä kuusivajaus elämässäsi :).
PoistaMukavaa kinkunpaistoa sinne! Meille taas ei kinkku merkkaa mitään eikä sitä ole ollut moneen vuoteen. Mahtavat joulukalat ne olla pitää :).
Olen samoilla linjoilla, aito kuusi ja vähäisillä koristeilla... nykyään en edes pidä välttämättömänä ja niinpä pienet kuuset maljassa on hyvin riittänyt. Tällä kertaa mies haki jonkunlaisen karahkan minkä laitan isoon pulloon... ehkä?? Sama aidon kannatus pätee myös kynttilöihin, en ole ainakaan vielä innostunut led-versioista vaikka kuinka käteviä olisi. Mutta olen jo oppinut... vannomatta paras 😀
VastaaPoistaKarahka ajaisi ihan hyvin minunkin kuusentarpeeni ;). Minä en uskaltaisi polttaa kuusessa aitoja kynttilöitä, joten kuuseen tulee sähkövalot. Muuten koti täyttyy luonnonkynttilöistä jouluna. Odotan jo innolla joulun tunnelmaa kynttilänvalossa. Ei-ääni siis täältäkin led-kynttilöille :).
PoistaHih, minäkin odotan pikkukuusien kasvua tuleville vuosille joulukuusen virkaan. :) Ja pari katajaakin on alkanut kasvaa väärään paikkaan, niitä kyllä ihailen ja yritän siirtää parempaan kohtaan. Mutta "metsänhoidosta" jouluun takaisin, yhtä oikeaa lähtökohtaa kuuseen ei ole kuten jo ylempänä tuumailtiin. Voisin kuvitella, että meillä voisi olla ihan vaan verannalla havupalloja ja ulko-oven edessä kuusen oksat levitettynä vanhaan tapaan. Porukalla joulukuusen haku on kuitenkin se juttu, se kuusien tutkiminen ja valintaprosessi. Sen jälkeen kuumat juomat. Se on mukava, että metsälliset voi ja viitsii vinkata omia kuusia lähi- ja tuttavapiirille. Näitä lahjoja mekin ollaan saatu aikaisempina vuosina. Hyvää joulua!
VastaaPoistaAivan, havupallot ovatkin hyvä idea, ehkä joskus voisi yrittää itsekin tehdä! Ja pidän myös ajatuksesta, että voi antaa lahjaksi omasta metsästä kuusen jollekulle läheiselle. Ainakin sellaisille, joille kelpaisi pikkukuusi.
PoistaHavupuutilanteen seuraaminen on minulla alkanut oikeastaan katajien hyvinvoinnista. Meillä kasvaa paljon katajia, mutta osa on jäänyt jalkoihin muiden tehokkaammin kasvavien puulajien alle. Harvennuksella olemme saaneet monta yksilöä voimaan paremmin. Kataja sopii mielestäni meidän tontille kaikkein parhaiten ja siksi onkin kiva, kun ne nyt kasvavat ja lisääntyvät vauhdilla.