Nyt kun käyn päätalon tavaroita läpi aikomuksena varastoida ne jonnekin muualle, päätin, että siellä nurkasta toiseen siirtämäni kannelliset lasipurkit ansaitsevat lähemmän tarkastelun. Kannoin purnukat tiskaukseen, pesin pölyistä ja tarkastin kunnon. Pieni yllätys suorastaan, että kaikki kuusi purkkia ovat täysin ehjät - ei särön säröä. Kansia on seitsemän, joten puuttuvan purkin voin vielä hyvällä tuurilla löytää jostain tai sitten se on aikanaan rikkoutunut.
Neljä purkeista on tilavuudeltaan litran kokoisia ja kaksi niistä on 3/4 litraa.
Kannen merkintöjä en ollut aiemmin pannut merkille ja kappas, nämähän ovat Iittalan vanhaa tuotantoa.
Mietin, että parhaassa säilössähän nämä olisivat käytössä. Ja jos olen ihan rehellinen, kuivien elintarvikkeidemme säilytystapa voisi vastaavasti olla parempi: purnukoita ja rasioita en juurikaan ole käyttänyt, mutta näissä kosteissa olosuhteissa avattujen pakkausten sisältö ei säily kunnolla.
No niin. Sokerit, jauhot, siemenet yms. päätyivät tiskattuihin lasipurkkeihin. Näyttääkin kivammalta ja säilyttäminen on käytännöllisempää näin.
Vaan purkkejahan pitäisi saada lisää! Netissä näitä näyttäisi olevan käytettynä myynnissä ja hinnat vaihtelevat 10-18 euron välillä. Ei paha hinta mielestäni vanhoista iittaloista. Panen ajatuksen hautumaan ja kenties jonain päivänä törmään tällaiseen purnukkaan jossain vanhan tavaran liikkeessä.
Sitten vielä toiseen lasiastiaan, jonka alkuperästä sain hiljattain tietää. Käytössämme on ollut tilalta peräisin olevat 5 pientä lasia, jotka ovat joskus vilahtaneet kattauksissanikin. Mallia olen arvellut yleiseksi, sillä olen kirpparilta onnistunut täydentämään sarjamme kymmeneen. Kappalehinta on vaihdellut vain noin 1 - 1,5 €:ssa. Me kuitenkin olemme pienen koon vuoksi kovasti tykästyneet näihin.
Olin melko äimistynyt, kun työn puolesta kävin joitakin viikkoja sitten Arabia-Iittalan vanhalla tehtaalla Helsingin Arabianrannassa ja aikaa tappaakseni kävin ylimmän kerroksen museossa: Siellä esiteltiin yhtiön koko historian aikainen lasi- ja kuppituotanto. Ohitin astiat - pääosin tutut - melko nopeasti, kunnes silmiini osui tämä meidän lasi! En tiennyt lainkaan kyseessä olevan Iittalan tuotteen - eikä varmaan moni muukaan tätä Iittalaksi tunnistaisi.
Otin tiedot lasista ylös. Lasin malli on nimeltään Standar ja sitä on valmistettu vuosina 1913-1935. Tieto lasista oli hauska saada, etenkin kun netistä siitä ei löydy mitään. Lasin mallin nimi tosiaan on Standar ilman lopussa olevaa d-kirjainta. Googletus ei tuota tulosta, koska hakukone tarjoaa vain hakuja standard-sanalla.
Lasin käyttötarkoitukseksi museon tiedoissa mainitaan valkoviinilasi. Olemme siis onnistuneet pääasiassa käyttämään lasia oikeaan tarkoitukseen :), vaikka nykyaikaiset valkoviinilasit ovatkin tuplasti isompia. Ei silloin ennen vanhaan viinillä lotrattu - paitsi ehkä Mika Waltarin bileissä. Tai, saivat täyttää lasia useammin, jos nämä olivat käytössä! Meidän mielestä lasit ovat juuri oikean kokoiset saariolosuhteisiin. Hyvän aterian juhlistaminen onnistuu vähäisemmälläkin määrällä viiniä.
Pääsiäinen on ollut todella kylmä, mutta kuulaan kaunis. Heti tuntuu haravointi, siivoaminen ja ikkunoiden pesukin mukavalta, kun aurinko maalaa maiseman positiiviseksi. Aika paljon meillä on siivottavaa ja ikkunaruutuja pestävänä; aina tässä vaiheessa kevättä sen huomaa, kun yrittää saada eri rakennukset käyttökuntoon. Ei millään onnistu päivässä tai parissa. Mutta en valita! Pikkula tuli myös niin nätiksi hämähäkinseittien häädön myötä.
Kuulasta kevättä!
Hienot lasit! Minulla on noita samoja lasipurkkeja, osassa on kannessa teksti Kumela. Niissä säilyy hyvin kuiva-aineet. Kauniita ja käytännöllisiä. Eri rakennusten kevätsiivous vie yllättävän paljon aikaa. Itsellä on vielä edessä museon ja koko aitan siivous, mies onneksi huolehtii saunarakennuksen aika pitkälle.
VastaaPoistaArvasin, että kyseiset purkit ovat yleisiä! Olen aiemminkin törmännyt siihen, että samaa tuotetta on valmistettu Suomessa eri lasitehtailla. Jännä juttu, eli näin on ilmeisesti tämänkin purkin kohdalla ollut.
PoistaMinä olen melkolailla nyt käynyt kaikki rakennukset läpi, mutta ikkunoita olisi vielä pestävänä. Ne ehtii fiiliksen mukaan myöhemminkin.
Hienoja säilytyspurkkeja. Jossain vaiheessa noita liikkui paljon kirpputoreilla, mutta enää en ole pitkään aikaan nähnyt. Lasipurkeissa kuivatavarat ovat myös jyrsijöiltä ja ötököiltä suojassa. Siivousurakkaa riittäisi täälläkin, mutta nyt houkuttelee pihapuuhat enemmän vaikka onkin kylmä sää.
VastaaPoistaAi, harmi jos näitä ei enää liiku... Itse en ole oikeastaan minkäänlaisiin lasipurkkeihin kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Joskus kuitenkin käy niin, että kun jostain tuotteesta tulee tietoiseksi, alkaa löytää niitä. Luotan siihen tässäkin tapauksessa ja vielä pidän peukkuja pystyssä, että tällaisia löytyisi jostain.
PoistaNimenomaan, purkeissa ruuat ovat paremmassa tallessa. Ruokakaapin ovet olen pitänyt tiiviisti kiinni, mutta olen koko ajan miettinyt, että pitäisi ryhdistäytyä.
Minäkin olen vuoroin ulkona, vuoroin sisällä. Aika kirpsakka ilma on yhä!
Ei voi taas muuta sanoa kuin Wau! Itselläni on myös siemenet ja muut ruokatarvikkeet säilöttynä vanhoihin lasipurkkeihin. Minulla on tällä hetkellä ehkä liikaakin purkkeja ja antaisin heti sinulle muutaman :). Lasit ovat todella kauniit!
VastaaPoistaMe saimme tänne kunnon lumipeitteen, joten huokailen vain, kun katson teidän keväisiä maisemia.
Minä en ollut vielä herännyt noihin lasipurkkeihin ennen kui nyt. Oikeastaan olin ajatellut, että lasipurkit sopivat sitten joskus päätalon tupaan paremmin. Mutta nyt ne on käytössä jo ja lisää tekee mieli hankkia heti. Minähän tarvitsen aimo määrän lisää ihan sitäkin varten, että joskus vielä muutetaan sinne päätaloon ;).
PoistaKyllä se kevään lumipeite siitä pian sulaa, usko pois :). Viime päivät ovat alkaneet näyttää vähän keväisemmiltä, mutta tosiasiassa on aika paljon kylmempi kuin miltä kuvissa näyttää!
Olipa mukava postaus!Kuulostaa ihanalta, pikkuhiljaa kuntoon laittamiselta.
VastaaPoistaKerron sinulle pienen omakohtaisen jutun noista purkeista.Täällä Espoossa oli aikoinaan paljon autioita mökkejä (muutin Espooseen Helsingistä 1968), jotka sitten purettiin kerrostalojen tieltä, oli ehkä myyty tai lunastettu Espoolle. Mökeissä oli paljon irtainta, vaikka niihin oli jo seinille maalaajat iskeneet,ikkunat rikottu jne.Kiertelimme Espoonlahden rähjäisiä mökkejä ystävättäreni kanssa aina silloin tällöin.Yhden mökin pihalta löytyi iso puolimätä pahvilaatikko, joka oli täynnä noita purkkeja, erikokoisina.No eihän me pieninä tyttöinä niitä osattu arvostaa, muistaakseni pari otettiin kumpikin kotiin, vaikka sekin tuntui vähän varkaudelta.Luultavasti pihalle osui myöhemmin joku nuorisoporukka, joka pisteli purkit palasiksi ihan huvin vuoksi...
Siellä varmasti meni jyrän alle muutakin ihanaa, jota tällä hetkellä osaisi arvostaa.Muistan, kun löysin Arabian maitokannun, joka oli heitetty työmaajätteen sekaan Kivenlahdessa kerrostalo-työmaalla.Siinä oli pieni särö, joten jätin kasaan...
Kotonani kaikki kuivat ruokatarvikkeet ovat erikokoisissa ja näköisissä lasipurkeissa. Ei kuitenkaan noin hienoissa vanhoissa Iiitaloissa. :)
Mielenkiinnolla kuikuilin huussianne, minulla mummulan huussin maalaus ja laitto tänä kesänä.Maalitkin jo ostin ja säilöin perunakellariin, kun en kerennyt urakkaa aloittaa viime kesänä, vaikka tarkoitus oli."Kreikan siniseksi" meinaan maalata, kun kuulin, että kärpäset eivät tykkää sinisesta. Sinistä näyttää olevan teilläkin.
Huussin lisäksi kauniit ovat teidän viinilasinnekin.Jännä, miten näissä lasiasioissa on ihmisillä omia mieltymyksiä.Itse pidän pienehköstä tulppaanin muotoisesta, se jotenkin on hyvä kädessä ja muoto miellyttää.:)
Aurinkoa ja tekemisen iloa sinne Iduriin! <3
Kiitos Mirjam-Matilta jutustasi! Oli mielenkiintoista, vaikkakin harmittavaa, lukea tuosta vaiheesta. Espoossa ei enää kovin montaa vanhaa rakennusta ole jäljellä. Rantaraitilla ulkoillessamme olemme havainneet, että viimeiset asumattomilta näyttävät vanhat suloiset torpat ovat saaneet purkupäätöksen ja tilalla on rakennuttajan visiotaulut uusista taloyhtiöistä. Ymmärrettävää, mutta surullista :(.
PoistaHauskaa, että sinulla odottaa huussin laitto. Itse tykkäsin maalata tuon meidän ja se onkin ihan kokonaan oma luomukseni :). Joo, maalasin sen myös ihan tarkoituksella siniseksi tuon uskomuksen mukaan ja kun lopputulos oli niin raikas, aloin kutsua somaa huussiamme Pikkulaksi ;). Liekö vain legendaa vai totta, mutta ainakaan meillä ei ole yhtään kärpäsiä pörrännyt huussissa. Uskon, että vieläkin suurempi syy kuin maalin väri on eräs aivan loistava biojauhe, nimeltään "Jannen PuuCee biohajottaja". Se kun on käytössä, niin ulkowc tuoksuu raikkaammalta kuin tavallinen vesiwc. Ihmeellinen aine ja sitä ilman en enää suostu edes ulkopuuceetä käyttämään. Meillä on tullut ulkovessaan ainoastaan hämähäkkejä. Olen kuitenkin antanut niiden olla, sillä ne eivät tee mitään ja jos joku hyttynen tai muu pörriäinen eksyisikin paikalle, hämähäkki hoitelee sen. Sanotaan, että hämähäkki suostuu elämään vain hyvässä huoneilmassa, joten pidän hämähäkkibarometriä hyvänä ulkowc:n ja muidenkin tilojen sisäilman mittarina :)
Voi Pilvi, olen niin samaa mieltä tuosta surullisuudesta noiden Espoon rannikkoja sulostuttaneiden mökkien häviämisestä taloyhtiöiden teiltä...
PoistaOlisitpa nähnyt nämäkin, joista kerroin.Mitä kauniinpia pitsihuviloita ja mansardikattoisia ihanuuksia...
Ja huippua! Kiitos kovasti vinkistä tuosta Jannen PuuCee biohajottajasta!
Meillä mummulassa hämähäkit saavat asustella kanssamme kimpassa.)Kiva myös tuosta oli kuulla, että ovat sisäilman mittareita).Jos ei nyt ihan tolkuttoman kokoinen karvajalka pyri kammariin. ;)
Meillä mummu aina sanoi, että hämähäkin tappamisesta taloon tulee epäonni.:)
Ok, siis toinenkin hyvä syy olla tappamatta hämähäkkejä ;).
PoistaPelkäsin niitä joskus ihan hirveästi, mutta nykyisessä asumismuodossa on maa pikku ötököineen niin lähellä, että olen tottunut niihin ja oppinut elämään symbioosissa (ja joo, kunhan eivät ihan kamariin pyri ja sängyllä tepastele!)
Lasipurkit ovat kyllä kauniita, voittaa rumat pahvilootat mennentullen. Itselläni on jäänyt toteuttamatta lasipurnukka säilöntä käytännön syistä, haluaisinkin kuulla miten olet ratkaissut seuraavan ongelman. Purkit ovat yleensä liian pieniä ja osa pakettien sisällöstä jää kuitenkin laatikoiden täytöksi. Toinen ongelma on monesti tuiki tärkeät tiedot tuotteesta...oletko keksinyt jotain kivaa ideaa tähän?
VastaaPoistaMeillä on muuten myös noita laseja, enpäs tiennyt että ovat Iittalaa : )
Hyvää pääsiäistä!
Totta, nuo ongelmat lasipurkkeihin liittyy! Ratkaisin nyt ensimmäisenä mainitsemasi ongelman siten, että laitoin litran purkkiin juuri sellaiset tarvikkeet, joissa pussin sisältö mahtuu jatkossakin siihen kokonaisuudessaan. Jälkimmäistä ongelmaa en oikeastaan ollut ajatellutkaan, mutta toistaiseksi laitoin purkkeihin sellaisia ruoka-aineita, joissa tuota tuikitärkeää infoa ei tarvita.
PoistaMinua kyllä ilahduttaa, että nyt sinäkin tiedät lasien olevan Iittalaa! :)
Nuo löytämäsi purkit olivat vielä esim. 30/40-luvulla ihan arkikäytössä ainakin maaseudulla.
VastaaPoistaNiihin säilöttiin jopa lihaa nk. reksaamalla. Ymmärtääkseni ne umpioitiin jollakin konstilla ja siksi niissä siis kaksi "koloa" purkin yläreunassa.
Itselläni useampikin tuollainen purkki, mutta mielestäni purkin sisäreuna on kovin terävä, joten varovainen pitää olla niiden käytön kanssa.
Kiitos, kiinnostava viesti! Purkit ovat kovin yksinkertaisia, joten kuulostaa hyvinkin ymmärrettävältä, että näitä on ollut Suomi pullollaan. Ajattelin, että kolot yläreunassa ovat myös kahvat. Olen nimittäin jo huomannut, kun olen ottanut vaikkapa sokeripurkin kaapista, että juuri koloista saa purkin hyvin nostettua ja kannettua ilman, että purkki liuskahtaa kädestä. Lasi muuten voi olla aika liukas.
PoistaReksaaminen on minulle ihan uusi termi! Mutta nopea sanaselitys selvensi, että näköjään olen itsekin reksannut omenahilloa tehdessäni, eli kuumentanut ja tiiviöinyt lasipurkit ja kannet. Mutta eikös ennen umpioitu säilykkeitä ainakin jollain vahan tyyppisellä aineella. Pitäisi kysyä äidiltäni, jonka muistan sulattaneen jotain vahaa ja laittaen sitä jähmettymään hillopurkkeihin...
Totta, reuna on vähän terävä. Ehkäpä nämä ovat poistuneet tuotannosta ja vähitellen käytöstäkin juuri siksi, että tarjolle on tullut muita käytännöllisempiä malleja.
Standar, ilman d:tä, on standaari, sellainen keskeltä yläreunaa ripustettu lippu. Katso ruotsinkielisestä wikipediasta. (En tiennyt ennen kuin löysin erään yhdistyksen säännöistä.) Ehkä lasien muoto muistuttaa sellaista ?
VastaaPoistaStandaari-sanaa en ole ikinä ennen kuullutkaan, en suomeksi enkä ruotsiksi, joten kiitos Elena! Standar-nimen etymologia on mitä ilmeisemmin tuossa sanassa ja mielleyhtymässä, sillä se tarkoittaa pieneen mastoon kiinnitettyä lippua tai viiriä, kuten jalustalla olevaa pöytäviiriä. Hassua!
PoistaLasipurkkeja (ei kylläkään noin vanhoja ja hienoja) käytetään meilläkin mökillä jauhojen, pastan ym. säilytykseen. Ongelmana on kuten tuossa ylempänä Johanna sanoi, se ettei kaikki pussin sisältö mahdu kerralla lasipurkkiin ja myös se, että jos pussissa on sellaista tietoa minkä haluaisi säilyttää, niin se menee pussin mukana roskiin.
VastaaPoistaTultiin kotiin mökiltä kun kyllästyttiin kylmään säähän, mutta sain muutaman ikkunan pestyä ja ihan erilaiselta tuntuu katsella maisemia kirkkaiden lasien läpi.
Pikkulanne on ihan saman värinen kuin meidän ulkohuussi mökillä.
Mukavia kevätpuuhia teille!
Se on se purkkien ongelma. Itse ostan harvemmin käytettäviä ruokatarvikkeita saareen (jopa jauhoja) pienemmässä koossa säilyvyysongelman takia.
PoistaJoo kylläpä on ollut hyytävä pääsiäiskeli koko maassa. Mutta pienikin alku kevätsiivoissa on eteenpäin ja kiva tosiaan katsella kirkkaiden ikkunoiden läpi :)
Ihania löytöjä ja tallessa vielä kannetkin! Valkoviinilasi on kaunis enkä sitä olisi itsekään Iittalan tuotannoski tiennyt. Ihana seurata täältä Idurin heräämistä talviunilta :) Kuulosti myös niin ihanalta, kun kirjoitit, että joskus voisitte asua päätalossa - kuulostaa ihan unelmalta :)
VastaaPoistaIhmettelin myös kansien säilymistä tallessa. Juu, pikkuhiljaa paikka näyttää heräävän talviunilta, pientä avitusta tietysti vaatien :).
PoistaOn se päätalo sellainen unelma, jonka odottamista vielä joutuu pitkään sietämään. Mutta tähän valmisteluun suhtaudun myös suurella innolla. Tekeminen ja suunnittelu itsessään on kivaa.
Kivaa pääsiäisen jatkoa sinne!
Tasan ei mene lasipurkit :). Voihan däämmmm, mutta olen yhtä aikaa sekä ihan liekeissä noista sun (teidän) purkeista että vilpittömästi kateellinen. Itse kun olen toista vuotta jo metsästänyt simppelin kauniita purnukoita, joihin saisinkin keittiössä juurikin kaikki usein käytössä olevat "kuivamuonat" näppärästi käden ulottuville ja samalla nätisti näkyville, mutta ei vaan ole löytynyt sopivia. Aina on joku tyhmä kansi vähintään. Joko sellainen "nupilla" varustettu tai sitten käytössä hankala tiiviskansi. Sellainen kuin vanhoissa pulloissa. En tykkää purkkikäytössä.
VastaaPoistaEhkä täytyy älytä itsekin alkaa metsästämään vanhaa Iittalaa. (Uusia ihailin vasta vähän aikaa sitten. Sellaisia pinottavia. Mutta oli kyllä niin hintavia, että tekee nuukajussille tiukkaa).
Viinilasikin on kaunis. Ja hyvällä omallatunnolla voi kaataa täyteen ;). Toisin kuin vaikkapa Iittalan Essence-lasin, joihin taitaa mahtua kokonainen pullo :)
Kiitos Annukka! Mistäs sulle nyt saatais myös näitä ja mulle monta lisää? :)
PoistaJos noi netistä näkemäni hinnat näiden kohdalla pitävät paikkansa niin uusien saman kokoisten hinta on moninkertainen. Ei kyllä tämänkään nuukuusjussin mieli anna periksi sellaisia ostaa. Toinen hyvä säilömistapa on peltipurkit. Kivannäköisiä peltipurkkeja meillä tulee säästeltyä etenkin kuivattuja sieniä varten (tarvitaan kymmeniä, kun olen nykyisin niin innostunut sienestämään, jopa yli omien tarpeiden).
Juuri niin, tämän lasin voi kaataa piripintaan. Ennen vanhaan viiniä juotiin varmaan aika säästeliäästi, maistellen, mutta muita vahvempia vedettiin kaksin käsin. Ainakin siltä osin on hyvä olla ihannoimatta vanhaa ;).
Hienoja lasipurkkeja - ja erityisesti viehättävät nuo lasikannet! Ja miten ovat onnistuneet säilymään ehjinä!
VastaaPoistaValkoviinilasit muistuttavat kovasti meidän Sauvon farmilla olevia ja kun sinne parin viikon päästä menemme kevätsiivousta tekemään, onkin tarkistettava, ovatko samoja laseja;)
Hyvää pääsiäisen jatkoa sinne Villa Idurin idylliin!
Sitä minäkin ihmettelen. Olen itsekin siirrellyt purkkeja sinne tänne, joten jo minä olisin itse voinut ne kolauttaa aiemmin johonkin. Ovatkin varmaan aika hyvää tekoa, kun näin ovat kaikki vuodet säilyneet :).
PoistaTodennäköisyys, että teillä on samoja laseja, on varmaan suuri. Itsekin olen ihmetellyt, että näitä tupsahtelee tasaisesti vanhan tavaran liikkeissä, mikä on mietityttänyt, miksi tällainen lasi on niin yleinen. Se, että kyse on Iittalasta, selittääkin asian!
Hienoja lasipurkkeja. Ja ihailin myös noita kauniita sinikuvioisia astioita. :)
VastaaPoistaKiitos! Sinivalkoiset posliinit ovat intohimoni. Niitä tarttuu mukaan, jos ehjiä löytyy ja hinta on kohdallaan. TArkoituksella kaikki vähän erilaisia.
PoistaHienot purnukat ja kauniit lasit. Kyllä noissa vanhoissa asioissa on se jokin!
VastaaPoistaNiinpä, samaa mieltä!
PoistaMuistan lapsuudesta, kuinka mummilla oli kaikki aina säilöttynä tuollaisiin lasipurkkeihin. Oi muistoja....
VastaaPoistaVanhan kansan viisaudet pitää itsekin ottaa käyttöön :)
PoistaNäihin vanhoihin purkkeihin oli sellainen metallinen kiristin joka meni noihin kyljissä oleviin koloihin ja siten kiristi kannen paikalleen.
VastaaPoistaOkei, kiva tietää. Tähän anonyymi ylempänäkin taisi viitata. Kiitos Ammari!
PoistaOnpa kauniita lasipurkkeja kansineen! Sopivat niin hyvin keittiön hyllylle. Minusta on aina ihanaa, kun vanhat käytöstä poistuneet esineet ja tavarat pääsevät takaisin hyötykäyttöön. :)
VastaaPoistaKiitos Maria, samaa mieltä. Miten en ollut aiemmin näitä ottanutkaan käyttöön, sitä enää ihmettelen :)
PoistaOnpa kiva kun sieltä on löytynyt vanhaa käyttötavaraa.:) Tietämättään sitä voi juoda vähän fiinimmin, kun osasi ajatellakkaan. Hienot lasit!
VastaaPoistaJust niin, ja nythän lasien arvostus vielä nousi kun tultiin merkkitietoiseksi ;)
PoistaIhanat Iittalan purkit. Tuollaisia suorareunaisia en ole nähnytkään.
VastaaPoistaOvat hyviä kuivien tuotteiden säilytykseen ja niin kauniita!
Mukavaa viikonloppua!
Ensimmäiset Rex-merkkiset umpiotölkit tuotiin Saksasta. Jousta käytettiin vain keittäessä pitämään kantta tiukasti paikallaan. Jouset olivat ohutta ja huonolaatuista teräslevyä, joten niitä ei ole juuri sälynyt ja nekin vähän on heitetty roskiin kun ei ole edes tiedetty mitä ne ovat. Kumitiivisteessä oli levennys josta vetämällä purkin sai auki. Moni inhosi noita purkkeja sydämensä pohjasta kun jo niiden näkeminen sai reksatun lihan tunkkaisen maun nousemaan suuhun. Nykypolvilla tällaista tunnelatausta ei tietenkään ole ja purkitkin näyttävät taas oikein kivoilta.
VastaaPoistaIhania aarteita! Ihanaa, että sait selville laisen tarinan. Tykkään tosi paljon noista tarkkaan kuivioiduista ohuista laseista (sarjassamme: ei sovi mitenkään meidän sisustukseen, mutta ihailen niitä muualla). Olet todellinen aarteiden metsästäjä!
VastaaPoistaOi mitkä hienot lasipurkit. Todellinen aarre. Poikkesin tänne pitkästä aikaa ja ihania postauksia on tullut. Minkä valtavan kukkameren oletkaan kuvannut äitienpäiväksi ja kevät tulee Villaiduriin näköjään yhtä varmasti kuin tännekin. Mukavia puuhasteluhetkiä teille!
VastaaPoista