Kaikki lähti liikkeelle vihreästä emalimukista, joka on kuulunut tilan entiselle kalastajalle; päätin jo viime keväänä, että jokaiselle meille hommataan ikioma emalimuki, josta voi juoda aamukahvit ja muut juomat. Ja jos löytyy useampi muki niin, että kutakin on vain yksi samanlainen, saavat vieraatkin meillä käydessään valita itselleen hetkeksi oman nimikkomukinsa.
Kaikki muut ovat erilaisia, mutta poikkeus uniikkiuteen on kuvissa näkyvä punainen nelikko. Ostin ensin ison punaisen emalimukin kirppikseltä, jonka jälkeen Mikko löysi Idurin lähikaupasta sille neljä pientä kaveria. Ne hän toi minulle lahjaksi. Saatiin emaliset snapsimukit :)
Nyt mukeja on sen vihreän lisäksi kertynyt jo aika monta. Osa on uusia, osa vanhoja. Mukin voi napata mukaansa kesäkeittiön ovenpielestä. Rivistössä mukana on tuo alkuperäinen vihreä. Huomaan, että siitä ei ole tullut meidän perheessä kenenkään nimikkomukia. Se kuuluu kalastajalle.
(Pahoittelut muuten kuvien laadusta, kuppirivistöä kuvatessa oli liian jyrkkä vastavalo.)
Alla on hyvin tyypillinen kesäkeittiön arkikattaus. Varmaan jokin helppo pastaruoka tuossa on tulossa tarjoiluun. Syöjinä näköjään pojat, koska vasemmalle olen kattanut nuoremman pojan itselleen toivoman Nuuskamuikkus-mukin ja oikealle vanhemman pojan metsämansikka-aiheisen mukin. Metsämansikat liittyvät hänen syntymäänsä (lue täältä: klik), mutta hänelle itselleen mukin tärkein ominaisuus on kaiketi sen normaalia isompi koko.
Tykkään siitä ajatuksesta, että jokaisella mukilla on pieni tarinansa, vaikka olisi kuinka mitätön juttu kyseessä: mistä hankittu ja millä perusteella tai kuka meistä sen halusi. Mitäköhän se tarkoittaa, että kalautin vahingossa yhden marketista ostetun mukin hajalle? Se ei ollut erityinen meistä kellekään; hankintana hetken mielijohde. Tarina ei kai kantanut sitä pidemmälle. Täytyy käyttää parempaa harkintaa jatkossa, jos emalimukivarantoa täydennetään.
Käteviä nämä ainakin ovat. Ne voi laskea suoraan rantamökin kamiinan liedelle ja lämmittää kupissa kuumat kaakaot ja mehut. Nyt olisi juuri sellainen juomanlämmityskeli, mutta näin kotioloissa mennään muilla menetelmillä ja kattauksilla.
Pysytelkäähän lämpiminä!
Ompa kivoja mukeja. Emali sopii jotenkin hyvin Villa Idurin henkeen. Ja ihana ajatus, että jokaisella, myös kalastajalla, on omansa. Kyllä arvostaisi hän :) Mä kerään vaaleanpunakukkaisia ruusukuppeja. Joskus pidän kesäjuhlat ihan muuten vaan ja jokaiselle on erilainen ruusukuppi :)
VastaaPoistaRuusukuppikokoelma kuulosta aivan ihastuttavalle. Toivottavasti kesäjuhlat joskus toteutuvat ja pääset niistä tarjoilemaan!
PoistaEmalimukit on ihan parhaita :-). Niissä on tarinaa jo ihan itsessään.
VastaaPoistaSamaa mieltä! Ja sellaiseen konstailemattomaan arkikäyttöön ne sopivat just eikä melkein.
PoistaJos minä tulisin teille kylään, niin haluaisin ehdottomasti juoda kalastajan mukista! Voisin kätevästi tuntea olevani jotenkin osallisena paikan historiassa. Ihana tuo mukikokoelma!!
VastaaPoistaVihreä muki on aina vapaana vieraita varten :)
PoistaKuuluu kalastajalle... niin kuin kirjassa Muumipappa ja meri?
VastaaPoistaEikö emalimukeista ole turkasen kuuma juoda, varsinkin jos ovat olleet liedellä? Mutta vaikka olisikin, niin tuo mukirivi ovenpielessä on hieno!
Mitä, onko Tove mennyt kopioimaan ajatukseni?!
PoistaOnhan se, mutta ne on silti kivat käytössä. Eivät ne itse asiassa pidä lämpöä ihan yhtä pitkään kuin posliiniastiat, eli jäähtyvät myös nopsemmin.
Olis muuten aika hauska idea, että sanois vieraille: tuo oma emalimuki mukanasi, jätä se tänne naulaan ja saat aina juoda jatkossakin omasta mukista :)
VastaaPoistaMinä ostelin kanssa Lillaan emalimukit alkuun, jokusen muumimukinkin lisäksi - ja luovuin jossain vaiheessa kun niissä se kuuma juoma oli tosi kuumaa. Ja kahvakin tuoppas kuumenemaan.
Mutta ne oli kivat oman aikansa !
Hyvä idea, näinhän se kokoelma sitten karttuukin kätevästi ja tarina tulee mukana :)
PoistaPatakinnas kädessä juodaan ;)
Ihania mukeja ja tarinoita! Ja minulle tarinassa oli myös opetus; en oo ikinä ajatellut, että emalimukissa voisi lämmittää suoraan juoman liedellä! Nyt pääsevät meidänkin muumimukit käyttöön :)
VastaaPoistaKiitti! Mukin korva tosiaan kuumenee yhtä lailla, mutta lapaset kädessä toimii ainakin ;)
PoistaKiva kun pääsee aloittamaan "nollasta" mukien keräilyn ja itse voitte luoda hisorian niille :-)
VastaaPoistaJoo, täytyy ehdottomasti luoda myös omaa historiaa :)
PoistaOnpas kauniita ja käteviä. Hyvä toi lämmityssysteemi. Sun täytyy vaan kiepsauttaa jotain narua vaikka siihen kahvan ympärille tai sitten laittaa tuohon lapaspussi viereen roikkumaan :)
VastaaPoistaMutta siis sait jonkun emalimukin hajalle :O Mä ajattelin, että ne on taatusti ikuisia. Vai eikä vaan uusi ole yhtä kestävä, kuin vanha?
Kalautin sen särölle ja emalipinnoitetta lohkesi kupin sisäosasta pois. Olen ymmärtänyt, että emalin pitää olla täysin ehjä, koska sisus on myrkyllistä. Eli kannattaa tarkistaa kunto, jos ostaaa vanhoja emaliastioita ja aikoo oikeasti käyttää niitä ruuanlaitossa tai syömisessä. Koristeeksi tietysti käy haljenneetkin pinnat.
PoistaJust niin, uusi ei kestä yhtä hyvin. Luin yhdestä emaliastia-artikkelista (muistaakseni Glorian Antiikista), että vanhat perinteiset emaliastioiden valmistajat tekivät laadukkaampia astioita, jotka ovat kestävämpiä kuin nykyiset uudet.
Musta posliiniastioissa on ihan sama homma. Särkyy helpommin. Vanhat Arabiat kestää mitä vaan, uudet hajoaa heti jos kolahtaa. Tai sitten lasitus säröilee. Liekö astianpesukoneella (kuumeneminen) oma vaikutuksensa, mutta ei se materiaalikaan enää samanmoista ole. Ja tuotantokin on siirretty kauas pois.
PoistaKäteviä ja kauniita!
VastaaPoistaOn ne!
PoistaHieno mukikokoelma. Aamukahvin voi huoletta ottaa mukaan rantakalliolle.
VastaaPoistaJust niin - hyviä ulkokäytössä!
PoistaIhana blogi ja ihania kuvia. Olen sellainen "saariston Sirkka" pienestä pitäen ollut merellä. Nykyään asun pohjoisessa ja meri on kaukana. Tulee niin ikävä merelle kun katselee näitä kuvia, onneksi kesällä voi lähteä käymään merellä :)
VastaaPoistaKiitos Hanna-Mari ja kiva saada uusia tuttavuuksia :) Toivottavasti pääset kesällä merelle!
PoistaIhania! Ja erityisesti juuri siksi, kun kaikki ovat erilaisia. Meillä on veneessä myös omat emalimukit (kaupasta uutena ostetut Muumit tosin) ja on ne kyllä kätevät. Tyylikkäämmät kuin muoviset, mutta kestävät kolhuja, joilta vene-elämässä ei voi välttyä. Olisi ihana ostaa mukeja vanhana, mutta itse onnistun aina bongaamaan ylihintaisia ja huonokuntoisia emaliastioita, joista en kyllä mitään ruokaa tai juomaa nauttisi...
VastaaPoistaHuonokuntoisia kai onkin eniten liikkeellä, niitä en minäkään ostaisi. Silloin ostan vanhan, jos se on hyvä ja hinta alle uuden. Muutama on löytynyt. Kun ei ole kiirettä, ei tarvitse ostaa ylihintaisia.
PoistaKunnolliset emalimukit sopivat myös veneeseen hyvin ja muutenkin kaikenlaiseen ulkokäyttöön!
Hyvää viikonloppua. Kurkkaa blogipäivitykseni: http://purjein.blogspot.fi/2014/01/tunnustus.html. :-)
VastaaPoistaTullaan kurkkaamaan! Kiitos!!
PoistaIhana mukikokoelma! Mä niin rakastan emalimukeja! Meidänkin rantamökille oli ihan pakko hankkia emalimukit :) Lisääkin on ns. hiljaisessa hakusessa, kunhan vaan tulisi vastaan.
VastaaPoistaSama täällä, hiljainen haku päällä :)
Poista