perjantai 4. lokakuuta 2013

Syksyn suru



Syksyn tullen saaristossa elämä kuolee. Kylmä tosiasia. Puut tiputtavat lehtensä, niitty kellastuu. Lampailla ei ole enää elinmahdollisuuksia. 

Olen työstänyt tätä hetkeä oikeastaan puoli vuotta. Viime viikot - vaikka olen puhunut muusta - olen vain miettinyt meidän lampaita ja sitä, ettei niistä enää haluaisi luopua. Mutta nyt ne ovat sitten poissa. 

Ei pidetä peijaisia. Enkä pystynyt lähtemään mukaan. Arvostan kyllä, että toinen osapuoli meistä on opiskellut asiaa ja sen kykeni tekemään; niin vähäeleisesti, nopeasti ja asiallisesti kuin vain voi. 

Olen kyllä ylpeä siitä, että tämä tilanne tiedossa uskalsimme kevättalvella tehdä valinnan ottaa omia lampaita kasvatettavaksi. Valinnan siitä, että kolme kotieläintä sai elää hyvän lampaan elämän meillä ja samalla auttaa meitä niittohommissa. Ja siitä, että lampaiden kasvatus on yksi askel lähemmäs omavaraista ruuantuotantoa. 

En suhtautunut niihin kuin lemmikkeihin, mutta hyötyeläimistä muuttui kuitenkin kotieläimiä, jotka kuuluivat pihapiiriin. Vapaana käyskentelevät eläimet elivät ihan meistä riippumatta. Olivat ne varmasti onnellisia, vaikka ehkä on turhaa ja hupsua tällä tavoin edes niitä inhimillistää. Mutta stressittömiä ne olivat ainakin, ja vapaita. Jotain perusteluita haen itselleni. En ainakaan enää syö tehotuotetun, pienissä, ahtaissa ja mahdollisesti likaisissa ja lääkityissä karsinoissa kasvatetun lampaan lihaa. En. 

Vaikka sanon näin, joudun silti miettimään, että meneekö minulta montakin vuotta elämän normaalin kiertokulun hyväksymiseksi. Se on NIIN paradoksaalista, jos muka samaan aikaan voin ostaa tehotuotettujen eläinten lihaa marketista vailla mitään tunteita. Onhan se paljon piittaamattomampaa. Tai ehkä tässä todettakoon, että en oikein enää pidä lihan ostamisajatuksesta kaupasta. Sen tämä on muuttanut. Ja se mietityttää, että lihan syönti kasvaa kasvamistaan yhteiskunnassamme, mikä lisää tehotuotettujen eläinten kasvatusta. 

Keskimäärin itse pyytämistä kummeksitaan ja tappamista pidetään brutaalina. Miksi oman eläimen syöminen olisi väärin ja tehotuotetun syöminen normaalia?? Aiheesta ovat osuvasti kirjoittaneet blogeissaaan sekä Harmaan torpan emäntäklik että Keskeneräinenklik 

En tiedä, ymmärrättekö, mutta lihan ja alkuperän arvostus tässä tilanteessa nousee ihan toisiin sfääreihin, kun joutuu itse hankkimaan lihansa ja kokemaan myös eläimen menetyksen. Markettien 'anonyymilta' lihalta tällainen terve arvostus puuttuu kokonaan. Moni tuskin uhraa ajatustakaan eläinten laitoselämälle. En moralisoi vaan pikemminkin totean, etten minä ainakaan näe niissä vacuumeissa enää eläintä. Ehkä on ihan hyvä tuntea näitä tunteita omakohtaisen kokemuksen kautta. 

Entisenä kasvissyöjänä en ole mikään lihan suurkuluttaja ja supersyöjä. Ehkä tämän kokemuksen myötä minulle riittää entistäkin vähemmän? Pitäisikö ryhtyä taas kokonaan kasvissyöjäksi? En edelleenkään moralisoi kaupan hyllyjä hyödyntävää perheenäitiä - sieltä mekin omat lihamme olemme kantaneet ja varmaan edelleenkin, mutta kyllä vähintäänkin lihansyönnin määrästä pitäisi herätellä ihmisiä enemmän. Ja eläinten olosuhteista tietysti. Haluan uskoa, ettei Suomessa olla pahimmasta päästä, mutta kaupan tarjontahan koostuu vaikka mistä tuoduista lihoista. Ehkä perusteluni meidän valinnalle löytyy kuitenkin lopulta siitä varmuudesta, että etiikka on ollut korkea. Lihansyönnin näkökulmasta korkein mahdollinen. 

Tällaisia mietteitä täältä kotoa käsin,




45 kommenttia:

  1. Ymmärrän tunteesi. Näin se valitettavasti menee.

    Minun omaatuntoa soimasi se, että söin tehotuotettua lihaa. Nyt olenkin syönyt jo kauan pelkkää riistaa. Lihan syönti on siis kutistunut minimiin, mutta olen jollain tavalla paljon enemmän kiitollinen tästä ruuasta kuin siitä iänikuisesta jauhelihasta, jonka vielä jokunen vuosi sitten automaattisesti poimin mahdollisimman steriilisti valmispakkauksesta.

    Luulen, että meidän kaikkien on tervettä nähdä elämän oikeaa kiertokulkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kasarmin J(d)onna viestistäsi. On erittäin kiva kuulla ajatuksesi ja mihin valintaan olet päätynyt. Nyt, kun on mieli maassa, ei oikein osaa ajatella asiaa objektiivisesti... mutta tuo pelkkään riistalihaan pidättäytyminen voisi sopia minullekin.

      Poista
  2. Täytyy myöntää, että hyvin kaukana on ajatukset lihan matkasta kylmätiskille silloin kun marketissa kärryään täyttää. Terveesti ajatuksia herättäviä nuo sinun pohdintasi ja aivan upea maalauksellinen kuva postissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyihminen on vaan niin vieraantunut ruuan alkuperästä. Ei meidän/minun sukupolvella ole mitään kosketuspintaa siihen, jos on syntynyt ja asunut kaupungissa, vaikka vielä vanhemmillamme oli. Ihan omituinen tunne itsellä, kun järki sanoo, että tämä lammasjuttuhan on hyvä, mutta sitten sydän kuitenkin vihloo toisaalla. Huokaus.

      Kiitos, tuon kuvan otin viikko takaperin kirpakkana aamupäivänä, kun valo näytti jotenkin dramaattiselta. Se tallentui hyvin kuvaan.

      Poista
  3. En ole koskaan elämässäni "joutunut" hirveästi kaupan lihaa syömään, kun meillä oli kotona ennen lehmiä, ja sittemmin (ja nykyäänkin) lampaita. Isä on myös aina metsästänyt. Myöhemmin, kun asuin kaupungissa äidin kanssa - äiti on kasvissyöjä - opin myös syömään enimmäkseen kasviksia. Sitten kun muutin yksin asumaan, en ole enää oikeastaan ostanut lihaa juuri koskaan. Joskus kaupassa tuumin "nyt tekisi mieli kanaa", mutta käännyn lihatiskiltä pois, kun tulee huono omatunto.

    Minusta lihan syönti itsessään on täysin luonnollista, eikä mitenkään väärin. Eläimet syövät toisiaan ja ihminen on sekasyöjä - mikä sekin tarkoittaa sitä, että kasvisten pitäisi olla pääpaino. Mutta siinä vaiheessa, kun eläimiä alettiin kasvattaa ihan vain lihaa varten, lähti kaikki menemään pieleen. Hankin itsekin metsästyskortin, heti vain kun saan aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Miss Chaos, sinulla on kasvatuksen myötä oikea, terve suhde syömääsi lihaan ja etiikkaan. Olen ihan samaa mieltä syönnin lisääntymisen tuomista ongelmista. Ja ihan viime aikoina esim karppaustrendin myötä siitä on tullut jo ylikorostunutta. Proteiinia saa kyllä muualtakin, jos vain vähän viitsii miettiä asiaa.

      Meillä myös mies metsästää ja olen siitä nykyään iloinen - joskin aluksi se vaati minulta totuttelua. Mutta näin ollen minun ei tarvitse itse hankkia lupaa ja toteuttaa sitä. Toivotan tsemppiä metsästyskortin hankintaan. Hienoa, että laji naisistuu sinun kaltaisten myötä!

      Poista
  4. Kokemukset laittavat ihmisen vasta ajattelemaan kunnolla, pysähtymään ja punnitsemaan vaihtoehtoja. On niin helppoa mennä sokeassa, tutussa kaavassa kauppaan ja mättää ostoskärrryt ajattelematta täyteen. Ja se mikä usein pysähdyttää ajattelemaan, jos pysähdyttää on hinta, ei laatu. Kannatan omavaraisuutta. Olette lähteneet hyvälle tielle! Suomalaiset eivät onneksi ole vielä liian kaukana omavaraisuudesta ja osaamisesta ja rohkeudesta yrittää itse tai edes vaikuttaa omiin ostostottumuksiin. Monilla löytyy sitä maata kokeillakkin. Mutta erityisesti halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Désirée. On tosi tärkeää saada kannustusta juuri tällaisena päivänä, kun mieli vähän horjuu ja sitä on sentimentaalisena omien kasvattien menetyksen suhteen.

      Olemme tietysti miettineet näitä omavaraisuusjuttuja pidempään, mutta kyllä tämän kesän lampaat ihan oikeasti saivat kunnolla miettimään oikeutusta syödä teholihaa. Kaikki eivät voi tietenkään kasvatella lihojaan itse, mutta entistä useamman kyllä pitäisi, jos siihen on puitteet. Varsinkin, kun luvat ja itse kasvatusosio ovat olleet täysin vaivattomia. Ja loput sitten tekevät eettisiä valintoja ostamalla tuottajilta ja kaupasta luomulihaa :)

      Poista
  5. Anonyymi18.54

    Olen seurannut täältä ruudun takaa lampaidenne menoa ja ottaa se lopetus varmaan koville. Eivät kai olisi voineet eläessään olla paremmissa oloissa. Nykyaikana pitäisi enemmän pitää hyötyeläimiä. Kynnys on monella korkealla, kun kai tuota loppuoperaatiotakin pelätään, mutta voihan niitä vuokratakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle myötäelämisestä ja se tässä tietty lohduttaa, että missään vaiheessa nämä pässit eivät joutuneet ainakaan kärsimään.

      Kynnys on varmasti monella korkealla! Meillä mies oli määrätietoisempi ja itse epäröin. Haikeudestani huolimatta olen hänelle kiitollinen, että toimittiin näin.

      Ensin mietimme myös vuokrausta ja mahdollista lihan ostoa lammastilalta, mutta sitten ajattelimme, että vain omat lampaat teurastamalla tiedämme, minkä ikäistä lihan on sekä tarkalleen, mitä eläimet ovat syöneet ja millaisissa oloissa olleet. Mutta kannatan vuokraamista, jos on tarjota hyvä ympäristö kesälampaille! Ne tuottavat paljon iloa.

      Poista
  6. Minä olen elänyt lapsuuteni Pohjois-Suomessa perheessä, jossa metsästettiin ja kalastettin paljon. Kaupasta ei paljon lihoja kannettu. Jotenkin se oli luonnollista. Yhtenä kesänä otimme omaan rantaan neljä ankkaa, yhden jokaiselle. Syksyllä ne päätyivät pataan, mutta en muista ihmetelleeni sitä sen kummemmin.
    Nyt söisin mieluummin kasvisten lisäksi vain riistaa ja itsehankittua kalaa. Onneksi mies on kovasti innostunut sekä metsästyksestä että kalastuksesta. Täällä pk-seudulla se vain vaatii hieman suunnittelua...
    Mutta näitä asioita on kiva pohtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tosiaan, että metsästysmahdollisuudet ovat kiven alla pääkaupunkiseudulla - sama on koettu ja siksi tartuimmekin heti tähän lammasmahdollisuuteen, mikä meille Idurin myötä avautui. Mutta kannattaa yrittää löytää paikkoja, ja pitää ajatusta yllä, koska kyllä sekin jo saa asian pysymään mielessä kaupassa ostoksia tehdessä! :)

      Poista
  7. Noinpäin se minullakin meni: ensin söin itse kasvatettua lihaa ja sitten loppui tehotuotetun syöminen.

    Tuohon teurastuspäivän suruun pitäisi kehittää joku rituaali, joka helpottaisi siinä siirtymässä. Sellainen luvallinen tapa surra ja kunnioittaa sitä elämää, jonka on riistänyt, ja kiittää siitä. Laitetaan mietintään.

    Kaupan lihaa on helppo syödä liian kevyin perustein, kunnioittamatta ja ajattelematta. Jos kaikki säisivät itsekasvatettua, lihan arvostus kyllä lisääntyisi huimasti, ja kulutus vähenisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa ajattelun kaarta siis täällä eletään, alkupäässä. Olen lukenut blogiasi ja se on ollut tärkeä referenssi asiaa prosessoidessa. Olet miettinyt jutut moneen kertaan ja syvällisesti, osaat sanoa oikeat asiat. Se on tärkeää minulle, jolle omat ajatukset ja tunteet eivät ehkä vielä kulje ihan käsi kädessä... Tai no, kulkevathan ne. Kiteytit sen hyvin, suru ja kunnioitus molemmat samassa paketissa.

      Kerro heti, kun olet kehittänyt tuon rituaalin :)

      Poista
  8. itselle niin tuttua menneiltä ajoita tuo omavarainen lihatalous ja munat omasta takaa. Nyt on lkaikki kauppan tiskillä, ei enään kotoa kuin vuhanneksia ja marjoja.
    Oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on tärkeää, että tuottaa itse kasvikset - samaan pyritään edes pienesti täällä!!

      Poista
  9. Voi lampaita :(. Mutta näin se vaan menee. Olivat kuitenkin onnekkaita, kun saivat teillä viettää huoletonta lampaiden elämää. Ei ole läheskään kaikilla eläimillä yhtä hyvin asiat.
    Mutta ymmärrän hyvin, että koville ottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, olivathan ne myös niin kivoja ja suloisia, täysin harmittomia, hassuja ja juuri sellaisia, joihin oli helppo kiintyä. Joten onnekkaita olimme sekä me että ne. En kadu yhtään, että ne otettiin tai sitä että olimme alunperin kasvattamassa niitä ruuaksi, mutta hurjaa on, kun näitä ominaisuuksia ei voikaan erotella kategorioihin kiva lemmikki vs. tuotettu ruoka.

      Poista
  10. Kannustushuiskutus Idurin väelle täältä Jovelan hämärästä illasta! Hyvä te!

    Se, että mietit näitä asioita ja tunnet haikeutta lampaiden siirryttyä laitumelta ruoaksi, kertoo siitä, että välität. Vaikka lampaat olivat ruoaksi kasvatettuja, ne merkitsivät muutakin. Siksi haikeuskin ja onhan tuo tilanne tottumattomalle sellainen, että se kirpaisee.

    Olen itse kirjoitellut blogissa siitä, miten koemme mahdottoman vaikeaksi ajatuksen kasvattaa eläimiä ja syödä ne. Miten tuntuu siltä, että emme kykenisi siihen. Toisella kädellä on se totuus, että syömme lihaa. Inhoan lihan ostamista kaupasta ja viimeksi tänään, kun ostimme Jovelan lähikaupasta koirille kanaa (toisella koirista todettiin juuri ruoka-aineallergia), mietin pakkausta katsellessani mitä ne lintuparat ovat kokeneet ennen kun muovilaatikkoon päätyivät. Silti se laatikko oli otettava mukaan. Inhottaa. En halua olla osana sitä ketjua, jossa ruokaeläinten arvo mitataan vasta ja ainoastaan kassalla. Te kasvatitte itse lampaat ruoaksi ja ne saivat uskoakseni niin hyvän elämän, kuin lammas voi eläessään saada. Se mitä tapahtuu nyt, ei lammasta enää hetkauta. Ainoastaan hyväsydämistä ja välittävää ihmistä, jonka sydäntä pistelee. Lampaat elivät hyvän elämän. Toisinkin olisi voinut olla samalla lopputuloksella.

    Sunnuntaina ilahduin kovasti, kun huomasimme, että täällä Jovelan naapurustossa on lihatila. Ajattelimme käydä tutustumassa ja jos paikka on eläimille asiallinen, ostamme lihat suoraan sieltä. Olen myös alkanut kasvaa hitaasti kohti ajatusta, että mekin voisimme sittenkin täällä asuessamme kasvattaa jotain ruoaksi tarkoitettuja eläimiä. Ehkä viiriäisiä, ankkoja tai hanhia. Jotain sellaista, joka olisi isommassa laumassa ja siten hieman vähemmän persoonallinen. Jos sen kautta voisi sitten hitaasti siedättää itsensä kohti osittaista omavaraisuutta lihojen suhteen. Tiedä vaikka jonain päivänä pihalla röhkisi possu, vaikka se tuntuu vielä kovin etäiseltä ajatukselta. Kun muutamme tänne, kaupan lihoihin emme joka tapauksessa enää koske kuin poikkeustilanteissa.

    Olkaa ylpeitä siellä sekä valitsemastanne tavasta saada lampaanlihaa, että niistä tunteista, mitä se aiheutti ja aivan erityisesti siitä, että lampaat saivat elää hyvää lampaan elämää elinaikanaan. Ensi kesänä jos teette saman uudelleen, tunteet eivät ehkä piiskaa sisintä samalla tavalla.

    Halas ja rutistus Jovelan porukalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno kommentti. Täynnä puhdasta asiaa. En itse osannut yhtä hyvin pukea ajatuksiani sanoiksi. Eräs ystäväni kasvatti vielä muutama vuosi sitten lihakaneja omalla maatilallaan ja hänen lapset pitivät aivan luonnollisena asiana, että kanit päätyvät lopulta pataan. Luomuruokaa parhaimmillaan. Mainitsemasi lintujen kasvatus ruoaksi kuulostaa myös todella hyvältä ajatukselta :)

      Poista
    2. Kiitos Johanna, ihana, lohduttava ja asiapitoinen viesti! Oikealla tiellä ollaan ja kuten sanottu, entistä kylmemmältä tuntuu mennä sinne marketin tiskille. Sen olen huomannut jo ennen tätä päivää. On tosi upeaa kuulla, että muut ymmärtävät ja ovat ajatelleet samaa. Jotain tässä meidän nykyisessä tehoruuan tuotannossa on pielessä ja onneksi ihmiset ovat entistä valistuneempia.

      Kyllä, jos vaan ei tule mitään yllättäviä esteitä, otamme lampaita jatkossakin. Siitä olen varma tällaisena surun päivänäkin. Lintukoira kun pyörii jaloissa mukana, jäävät sen sijaan kaikki siipieläimet pois laskuista :)

      Ihan mieletöntä, jos teillä on tuollainen mahdollisuus ostaa ihan lähituottajalta lihat. Upea juttu, vaikka siitä huolimatta kyllä kannustan teitäkin miettimään pienkasvatusta omalla tilalla. Kai tähän kiertokulkuun joskus tottuu!! Nää jutut kuuluu vanhojen pihapiirien henkeen ja sitä pääsee jotenkin vieläkin paremmin sinuiksi oman ympäristönsä kanssa eläinten myötä.

      Poista
  11. Kirjoitin pitkän viestin, mutta se katosi jonnekin bittiavaruuteen, joten uusi yritys: Itse en osta lihaa kaupan tiskiltä, koska en halua syödä kärsineiden ja stressaantuneiden eläinten lihaa. En tiedä kuinka ahtaasti ja kituen ne ovat eläneet, mistä kaukaa ne on kuljetettu teuraaksi ja kuinka paljon matkan aikana stressaten ja kärsien, ennen kuin ovat päätyneet lähikaupan tiskille. Ostan kaikki lihat lähituottajilta, ilman välikäsiä, sillä näin tehdessäni, voin luottaa siihen, että ne eläimet ovat lähitiloilla kasvaneet ja eläneet ainakin lähestulkoon yhtä hyvän elämän kuin teidän lampaat. Arvostan todella paljon sitä, mitä teette. Lampaat saivat elää onnellisen ja stressittömän elämän siellä luonanne ja kokivat nopean, kivuttoman kuoleman. Toivon koko sydämestäni että jatkatte samalla linjalla, vaikka ymmärrän toki, että koville se ottaa. Olette hienoja, ihania ihmisiä! Tsemppiä ja lämmin halaus erityisesti sinulle Pilvi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan upeaa Ansku, että olet noin valistunut kuluttaja. Samaa en voi sanoa entisestä itsestäni, mutta pitkään on omatunto kaiherrellut kaupassa.

      Olen ihan todella otettu siitä, miten kannustat meitä. Tsemppiä ja halauksia tarvitaan, vaikka varmoja olemmekin, että näin tulee toimia jatkossakin. Kiitos halauksista ja lämpimät viikonlopun toivotukset sinne!! ♥

      Poista
    2. Enpä ole itsekään kauaa ollut näin valistunut. Siskoni on saanut minut mukaan lähiruokarinkiin, joten kiitos kuuluu hänelle :) Olen toki potenut huonoa omaatuntoa kaupan lihatiskillä vuosikaudet, mutta nyt olen valinnut tämän tavan toimia ja kuten sanonta kuuluu: Hyvä ruoka, parempi mieli ;) Ihanaa viikonloppua sinne teille myös ♥

      Poista
  12. Kaupan vakuumiliha on tunteetonta, se on "vain" ruokaa. Olisi minullekin kova paikka teurastaa ja syödä itse kasvatettu eläin, mutta uskon että siihen tottuu ajan kanssa. Ensimmäinen kerta on varmasti vaikein. Ja siis minusta tuo on juuri se oikea keino kasvattaa ja syödä lihaa vaikka siihen ei ole tällä hetkellä itsellä mahdollisuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Teilläkin on mahtava pihapiiri, jonne kyllä lampaat sopisivat, kuten olet kertonutkin. Kannustan, jos suinkin asia pohdituttaa. Teurastuksen voi varmaan saada ostettuakin, jos se arveluttaa. Me päätimme hoitaa asian itse, koska metsästävälle miehelle tämä ei ollut ollenkaan näin tunteellinen juttu kuin mulle. Toivon, että ensimmäinen kerta on pahin. Ja tiedätkö, kumma kyllä lapset eivät ota tätä yhtä raskaasti kuin minä...

      Poista
    2. Minäkin olen huomannut tuon, että lapset osaavat ottaa eläinten syömisen asiallisesti, vaikka monesti aikuiset kuvittelevat, että lapsia pitäisi suojella tältä tiedolta. Lapsilla kun ei ole kovin paljon taustatietoa tästä maailmasta, he joutuvat muutenkin uskomaan mitä aikuiset sanovat ja pitämään "normaalina" sitä ympäristöä mihin sattuvat joutumaan. Meillä käy usein lapsia katsomassa pupuja. Kun kerron että nämä eivät ole lemmikkipupuja vaan lihakaneja, asia on lapsille sillä o.k.

      Poista
    3. Just näin. Lapsille tämä on luonnollista ja me esim kysyimme heiltä alun alkaen, että onhan se heillekin ok, että lampaat menevät syksyllä teuraaksi. Silloin keväällä kun itse epäröin, he ilmoittivat, että kyllä äiti sun pitää nyt suostua! Tämä ei silti poista tosiasiaa, että kyllä hekin lampaisiin kiintyivät ja pieni suru tuli heillekin puseroon. Se on ihan terve merkki.

      Poista
  13. Vielä lisään tänne kivaan keskusteluun, että tiloilta saa tosiaan aika hyvin nykyään ostaan suoraan luomulihaa tai muuten ei-tehotuotettua lihaa, esim. herefordia ja lammasta. Samaten poroa voi hyvin ostaa suoraan isompana eränä. Meidän porotilaus on juuri tehty ja talvella herkutellaan hyvillä fiiliksillä.

    Kiva keskustelu aiheesta...
    Tsemppiä Pilville sinne suruun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tämä tästä! Tämä oli hyvä täydennys ja itse asiassa jotta tämän voi toteuttaa, ei tarvita muuta kuin iso pakastearkku.

      Poista
    2. Mistä teidän porotilaus muuten on tehty??

      Poista
  14. Kiitos tästä kirjoituksesta! Itku tuli täälläkin teidän lampaiden vuoksi, vaikka aikuisen järjellä ymmärtää, että niinhän se menee. Olen itse kamalan eläinrakas - ja syön lihaa vain joskus, mieluiten luomua tai riistaa. Mutta sinä opettelet viisasta syömistä oikein kunnolla, ihailen! Ihanat olivat ne lampaat, minä oikein nautin niistä kesäkuvista ja siitä miten teidän koiranne kuvitteli olevansa osa sitä laumaa. Hyvä elämä oli heillä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saara, uskon että tiedät tunteeni tasan tarkkaan, jos siitä, miten ihania ne olivat, on edes yhtään välittynyt sinne - ja ilmeisesti on. Minua lämmittää todella paljon kuulla ajatuksesi.

      Kerronpa vielä yhden hauskan jutun lampaista ja koirasta. Viime viikonloppuna ne tulivat meidän saapuessa ensimmäisenä nuolemaan Mauroa. Se oli ensimmäinen kerta ja hauskuutti meitä kovasti. Heidän tuttavuutensahan alkoi samasta, mutta toisin päin. Kai ne jollain tasolla ottivat koirankin lopulta kaverikseen :)) ja tarvittaessa oppivat pitämään sen loitollakin, eli pässit ottivat vauhtiaskeleet taaksepäin ja puskivat kevyesti. Se piti koiran sopivasti aisoissa, ettei ihan silmille hyppinyt ;)

      Poista
  15. Arvostan! Mun mielestä jos lihaa haluaa syödä, se täytyy hoitaa just niin kun olettte tehneetkin. Aivan mahtavaa, että pystyitte järjestämään teurastuksenkin itse, ja välttymään pitkiltä teuraskuljetuksilta.
    Hyvällä mielin saatte talvella valmistaa lammasherkkuja.
    Meilläkin on tarkoituksena ottaa ensi keväänä kanoja (ja kukko tietenkin) ja ylimääräisistä tipuista osa sitten syksyllä pataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Punainen Pihlaja - tällainen kannustus on vaan niin tärkeä saada. Upea suunnitelma teillä! Mahtavaa, että yhä useammat tekevät päätöksen omista hyötyeläimistä. Me pyritään ensi vuonna ottamaan pari lammasta enemmän, kun meillä kerran on siihen mahdollisuus. Ehkä lampaat laumaeläiminä ovat siten vieläkin onnellisempia :). Ja loput tarpeet sitten tulevat metsästämällä.

      Poista
  16. Noinha sitä ennen on oltu ja eletty ja syöty... haikeetahan tuo olisi ollut itsellekin.
    Ikävä kyllä tuo eläinten kasvatus ei onnistu kaupungissa! Olisi todella ihanaa, kun pihalla juoksisi kanat vapaana ja aitauksessa pari possua ja lampaita :))

    Onneksi olen lapsena saanut elää juuri noiden kotieläinten parissa ja silloin sain kokea/nähdä, kun eläin päätyi ruoaksi...

    Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Tietenkään nykyolosuhteissa eläinten kasvatus ei yleensä ole mahdollista, mutta juuri siksi me mietimmekin, että on oikeastaan epäeettistä, jos emme ota hyötyeläimiä, koska olemme etuoikeutettuja siinä, että mahdollisuus niiden pitoon on.

      Meikäläisen on siis paras totutella ajatukseen pysyvästi :))

      Poista
  17. Olen kerran ruokapossun kasvattanut, mutta ei sitä ihan joka paikassa niin vain tehdäkkään. Sen sijaan omat kanat olisivat haaveissa ja kiinnostaisi myös kanien kasvattaminen ruoaksi.

    Teillä on hyvät puitteet tuohon ja hatunnosto siitä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja toivottavasti teilläkin suunnitelmat etenevät!

      Poista
  18. Tämä on vaan niin kaunis blogi, että huh! Harmi, etten ehdi lukemaan tätäkään niin paljon kun haluaisin :) mutta toivottavasti talvi rauhoittaa harmaan torpan projekteja ja ehdin istahtaa koneelle. Ihanaa syksyä sinne!

    VastaaPoista
  19. Oi! Kiitos! Ja samoin sinne hyvää syksyä sekä iloa harmaan torpan projekteihin!

    VastaaPoista
  20. Upea kokemus varmasti tuo teidän lampaiden pito. Ajat ovat todella muuttuneet lapsuudestani, jolloin maalla lähes kaikilla oli eläimiä ja niitä kohdeltiin hyvin. Ne koettiin arvokkaiksi. Olihan perheiden toimeentulo myös niiden varassa. Nyt globaali talous on ajanut asiat siihen malliin, että vain suuret tilat tuottavat. Kun on ajauduttu suuriin yksiköihin niin eläimet eivät saa viettää niille soveltuvaa elämäntapaa. Uskon, että se vaikuttaa myös lihan laadun heikkenemiseen.
    Itse lopetin lihan syönnin nuorimmaiseni raskausaikana, 27 vuotta sitten. Hyvin olen kasvis- ja kalaruoalla pärjännyt. Nyt kuitenkin söin ystävättäreni hirvipataa. Sanoin leikilläni, että hirvi on kasvista. Koen nyt, että olen valmis silloin tällöin syömään riistaa. Muistan lapsuudestani, että poro maistui hyvälle. Nyt alkaa täällä Lohjan seudulla ainakin ilahduttavasti muutamat tilat tuottamaan pienimuotoisesti sekä riistaa, lammasta että nautaa. Lähi- ja luomuruoka kasvattaa suosiotaan hitaasti mutta varmasti. Mukava suuntaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, suuntaus on onneksi oikea ja on todella hienoa, että tuottajat ovat havahtuneet ihmisten kiinnostukseen saada lähituotettua lihaa suoraan tuottajilta itseltään!

      Poista
  21. Hieno kirjoitus! Meillekin kävi niin, että eläimen kasvattaminen ruoaksi vähensi jo ennestään vähäistä lihansyöntiämme. Ruoan arvostus ja kunnioitus kasvoi sen sijaan entisestään.

    Kaikkea hyvää edessä häämöttävään kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Akvis ja kiitos kun jätit kommentin, jonka huomasin vähän viiveellä. Kiva kuulla muiden kokemuksista! Mukavaa kevään odotusta myös sinne!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...