sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Sohvakaluston verhoilu, osa II

Pari kuukautta sitten aloittamani puusohvan verhoilu on edennyt. Sohvan täyttövaiheesta voi katsoa postauksen täältä. Sohva jäi tuon vaiheen jälkeen kuitenkin tönöttämään paikoilleen keskeneräisenä paristakin syystä:

Ensinnäkin, olin jopa jo kiinnittänyt varsinaisen verhoilukankaan paikoilleen kolmelta sivulta, mutta sen niittaaminen ei selkänojan alta onnistunutkaan, koska nitojalla en päässyt reunaan asti. Piti siis miettiä takareunan kiinnitykseen toinen menetelmä.

Toiseksi, jäin epäröivänä pohdiskelemaan, olinko sittenkin laittanut istuintäytteitä liian vähän, kun sohva näytti niin lattealta. On ylipäänsä toivottavaa, että täytteet voisivat hetkisen asettua ennen kuin pitää jatkaa seuraavaan vaiheeseen, joten jäin suosiolla odottamaan. Ilokseni myös eräs nuoripari istui kuukauden päivät tässä ruokapöydän päätyyn tiensä löytäneessä sohvassa. Käytössä täytteet litistyivät tietenkin entisestään, joten verhoilukangas oli avattava uudelleen (etureunaa lukuunottamatta) ja lisättävä uudet kerrokset hamppua ja puuvillavanua sekä niiden päälle lakanakangas.



Sitten uudestaan verhoilukankaan kiinnitykseen. Takareunaa varten löysin omasta kaapista pikkuvasaran ja pienenpieniä nauloja. Se oli vain melkoisen viheliäinen naputeltava. Sain sormenpääni kipeiksi ja monta ohutta naulaa taittui turhauttavasti pilalle, koska naulat piti vasaroida selkänojan vuoksi viistossa. Kiroilin tätä yllättävän työlästä ja pitkäkestoista hommaa, mutta Mikko lohdutti, että "kyllä blogin lukijat sitten taas pitävät sinua työn sankarina kaiken tämän jälkeen" ;). Joo, se mielessä jaksoin tunteja laskematta, koska niitä tässä vaiheessa kului yllättävän monta :)).


Aika ärsyttävä naula. En tiedä, onko tällaiset yleisesti verhoilijoiden käyttämiä (tuskin ovat), mutta kun ne löytyivät kaapista...


Kuten tiesin, työ tekijäänsä kiittää. Ai että, kun olin tyytyväinen nyt tähän profiiliin. Juuri sopiva korkeus jugend-tyylin kannalta ja tässä on vielä pieni painumisvara olemassa.


Viimeksi kerroin epäsopivan koristenauhan hankinnasta, mutta onneksi löysin ihan kotimaisesta kankaita.com-verkkokaupasta uuden nauhan, joka on "maanläheisempi". No, vielä yksi vastoinkäyminen oli se, kun sain nauhan postista ja sävy olikin yllättävän tumma - ikäänkuin tumman pellavan sävyyn värjätty. Keksin onnekseni kokeilla sen valkaisua ja homma toimi! Lopputuloksena sain juuri oikean sävyn, eli saman luonnonvalkoisen kuin kankaan vaaleissa kohdissa.


Edullinen kangasliima löytyi Tokmannilta. Sen käyttö oli helppoa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun tätä asiaa tein.








Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Paikoitellen ohut nauha vähän "pomppii" kankaan päällä paksuimmissa täytekohdissa, mutta se, että nauhan myötä sohvaan tuli vähän elävyyttä ja käsityön jälkeä, näyttää lopputuloksessa kivalta. Kankaan kuvioinnin puolestaan onnistuin venyttämään millintarkasti suoraan ja sitä toivoinkin. Seuraavaksi tartun sarjan tuoleihin ja ne varmaankin sujuvat kuin lasten leikki :).

Ihan parasta käsityöaikaa tämä pimeä talvi,

tuumaa,




32 kommenttia:

  1. Miehesi oli oikeassa: wau 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, kiitos Talvikki. Tämä ilahduttaa 😀

      Poista
  2. Upea jugend-kangas. Käsin tehdyssä verhoilussa saakin näkyä käsin tekemisen jälki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kankaasta olenkin tosi iloinen :). Näin on, samaa mieltä!

      Poista
  3. Todella upea lopputulos vastoinkäymisistä huolimatta. Sinnikkyys palkitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, arvostan kovasti kommenttiasi, kun olet niin taitava käsitöiden tekijä, etten toista tiedä!

      Poista
  4. Sohvasta tuli todella upea, taitava olet. Kangas on kaunis ja nauha on kuin tehty siihen, tykkään niin :)

    VastaaPoista
  5. Olet sinä sinnikäs pakertaja ja lopputuloshan on täydellinen kuten aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hitaasti teen, mutta "hitaasti ja varmasti". Kiitos kannustuksesta!!

      Poista
  6. Kyllä me todellakin taas pidetään sua työn sankarina ja nyt ei sormenpäitä jomota enää yhtään! :-D Hieno kangas ja hyvä että nuorella parillakin oli tärkeä tehtävä litistää pehmusteet ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä niin tiedettiin tuo :DD. Kiitos kivasta kommentistasi, kannustus tuntuu tosi hyvältä ja ihme kyllä, sormenpäät ovat todellakin parantuneet! ;).

      Poista
  7. Upea lopputulos!

    VastaaPoista
  8. No oikeassahan miehesi oli! Ihailen sinnikkyyttäsi, taitoasi, sekä ihan uskomattomalta kuulostavaa kärsivällisyyttäsi :)
    Ja lopputulos on jälleen kerran mitä kaunein ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, totta! Voi kiitos Ansku, nyt on helppo hymyillä, kun saa tällaisia kehuja työn päälle - blogin paras puoli!! :). Kivaa, että lopputulos on sinusta onnistunut!

      Poista
  9. Hyvin Mikko tiesi, mitä me täällä ajatellaan ;).

    Koitin tihrustaa naulaa ja se näytti mun silmään samanlaiselta viheliäiseltä pikkunaulalta, joita katkoin ja nyhdin reilut 700 kpl irti meidän keittiön kaappien kapeista listoista (sellasista, joilla ovilevyjen keskiosat oli kiinnitetty, ja jotka halusin irti, että ne keskiosat voi viedä ammattilaiselle maalattavaksi). Oli aika pirullinen homma sekin, vaikka varmasti helpompi kuin tuo naputtelu.

    Mies, joka haluaa aina tehdä kaikki äkkiä, isosti ja jollain koneella, oli ihan tuskastunut katsellessaan mun väkertämistä. Kysyi, että "eiks tota voi hoitaa jollain rälläkällä?", johon taisin vastata vaan, että samalla voi hoitaa uuudet ovetkin. Ja jollain kieroutuneella tavalla tykkään tollasesta tekemisestä (niinkuin uskon sunkin tykkäävän), koska kaiken vaivannäön jälkeen lopputulokseen voi olla vielä tyytyväisempi kuin jos työvaihe olis sujunut suit-sait. Ja sitten se työn sankaruus tietty siihen päälle :).

    Sohvasta tuli super! Ihan kuin olis alunperinkin ollut noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt selvisikin, mitä ihmeen tarkoitusta varten tällaisia ärsyttäviä nauloja on olemassa!! Enpä tiedä, pienten terävien kanssa operoiminen, olipa sitten kiinnityksestä tai repimisestä kyse, on äärimmäisen hermoja koettelevaa. Huh, onneksi tässä ei ollut 700 naulan urakkaa! Se on just niin, että kun lopputuloksesta tietää itse, että mitä uurastus on vaatinut, työn arvo nousee omissa silmissä. Ja se on tällaisissa projekteissa tärkeää ja palkitsevaa. Harrastuksena kun voi tehdä, ei tarvitse miettiä käytettyjä tunteja. Kyse on varmasti jonkinlaisesta meditatiivisesta riitistä, kun ei ole varsinaisesta elannon eteen tehtävästä työstä kyse. Onneksi näin! Kiitos Annukka!!

      Poista
  10. Aina ei onnistu ekalla kerralla, mutta jokaisesta kerrasta oppii uutta. Sitkeys palkitaan! Kaunis lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Jouduin kyllä nyt purkamaan välillä muitakin kohtia. Onneksi se on ihan "sallittua" verhoiluprojekteissa, missä kankaat on riittävän tukevia, mutta syy voi olla luonnollinen, eli se, että myös kangas saattaa venyä kiinnityksen jälkeen ja sitten pitää ottaa auki ja kiristää lisää.

      Poista
  11. Mikko osaa selvästi vetää oikeasta narusta :D Hieno tuli ja kangas on kyllä ihan huippu. Oletko keksinyt jo sille toiselle nauhalle käyttöä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, sai minut hiljaiseksi ja pääsi itse sen suurempia ylistyspuheenvuoroja pitämästä ;)). Kiitos Onneli!
      Taidan kokeilla sitä toista narua seuraavaan projektiin, nojatuoleihin, mihin valitsemani kangas on hieman metallin värinen, joten josko kiiltävä naru sopisi sitten siihen.

      Poista
  12. Hyvää tätä vuotta Villa Iduriin!
    Voi kun tuli hieno! Kankaan värit ovat todella viehättävät ja kuvio jotenkin istuu tuohon sohvaan tosi hyvin. Näyttää niin helpolta kun kuvista näkee valmiin lopputuloksen, mutta osaan kuvitella kuinka paljon tuohon on tunteja vierähtänyt. Kaikki materiaalien hankinta ja etsiminen, puhumattakaan itse työstä - kahteen kertaan :) Hieno on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara! Niin kiva kuulla, että sinäkin tykkäät valinnoistani. Kangas miellytti minua erityisesti, kun siinä on vanhan ajan art nouveau -henkinen kuviointi, mutta kuitenkin vähän uudella tvistillä ja kirkkaammilla väreillä. Vähän villi, mutta varmasti muun suht seesteisen sisustuksen keskellä ihan hyvä väriläiskä :). Tämä oli suht helppo tehtävä, mutta kun huolellisesti haluaa tehdä, aikaa vierähtää. Onneksi kyse on vain harrastuksesta :)

      Poista
  13. Kyllä tulee kaunis!Ja ei antaumuksellista paneutumistasi tekemiseen voi olla ihailematta!Mutta,kyllä miehesikin saa täällä ihailua osakseen kun näytät postauksissasi hänenkin työskentelyään Idurissa.😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Olen niin otettu! Totta. Luulen, että tällä kertaa hän muistutti lukijoista, kun ei itse jaksanut kannustaa :)

      Poista
  14. Mitämitämitä, onko minulla jäänyt tämä postaus lukematta - loman loppu on tainnut olla liian iso shokki:D
    Kyllä blogin pitäminen myös motivoi hankalina hetkinä jatkamaan hommaa - on sitten niin kiva laittaa kuvia valmiista jutuista:) Mahtava lopputulos ja kiva, kun olet laittanut taas vaihekuvia ja selostuksia työvaiheista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, nykyisin tulee täältä niin hitaasti juttuja, että hyvin ehdit seurata vähän väljemmälläkin aikataululla :D. Kaunis kiitos kommentistasi. Niin kiva kuulla!!

      Poista
  15. Siitä tuli kaunis <3

    VastaaPoista
  16. Hienoa jälkeä;) Kaunis tuli ja varmasti mieleinen, kun itse tekee!

    VastaaPoista
  17. Hienoa jälkeä :)

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...