Syksy ja sen tuulet ovat täällä. Se pistää sekä mielen että saariston hiljaiseksi. Venerannassa huomaa, että suurin osa on nostanut veneensä ylös. Siellä täällä puuhakkaasti paikkoja talviteloille laittavia mökkiläisiä hyörii vielä rannoilla.
Mekin olemme pikku hiljaa nostelleet kesäkauden käyttötavarat vajoihin, tehneet harvointihommia ja varautuneet niin tuulenpuuskiin kuin korkeaan veteen. Olemme mm. köyttäneet tavarankuljetusveneet ja uimalaiturin rantaan kiinni ja siirtäneet kaikki venevajan tavarat paikoille, joissa ne pysyvät, vaikka puuska ryntäisi sisään. Otimme tänä vuonna myös sadevesirännien alta saavit sisätiloihin, sillä viime vuonna vanhoista saaveista napsahti pohjat pois vesitilkan jäätyessä niihin.
Nostimme tänään myös kulkuveneemme ylös. Talvi sentään ei vielä ole,
joten laskeminen onnistuu aina tarvittaessa. Jatkamme edelleen kulkua
saareen, koska syksyssä ja saariston tyhjyydessä on viehätyksensä.
Muutamia pihahommiakin olisi vielä tehtävänä, jos vain meri ei mene
jäähän.
Viikonloppupuuhien lomassa nautimme äitini leipomat maailman parhaat pullat ja mustaviinimarjamehua. Mehua ei tarvinnut vielä lämmittää, sillä nyt on oikeastaan aika lämmin kausi meneillään, tuulesta huolimatta: melkein +10 astetta. Mauroa ei hetkauta, mikä vuodenaika on kyseessä. Oikeastaan tämä sää on kaikkein paras: jaksaa juosta tauotta ja kun tulee kuuma, voi vielä pulahtaa uimaankin.
Oikeastaan olen itsekin alkanut ottaa nämä hiljaisemmat ajat ja huononevat säät vastaan ilolla. Hötkyilyn, aktiivisuuden ja innostuksen vastapainona on hyvä antaa tilankin vähän uinahtaa ja itsen siinä sivussa. Kirjoittelu blogissa voi nyt myös vähän hiljentyä, mutta katsotaan, minkälainen talvi ja milloin se tällä kertaa tänne tulee.
Seesteisin syysterveisin,
Minullakin oli tänään haikeutta ilmassa, kun siivosin ruukkuja, kastelukannuja ym. kesätavaraa sisälle, ja istutin ehkä viime tipassa yrttejä maahan ruukuista. Toisaalta haikeaa, toisaalta tosiaan kuten sanoit helpottavaa - vaikka meillä torpalla käynti jatkuukin läpi vuoden. Näin pimeään vuodenaikaan päivät ovat kuitenkin lyhyempiä, mikä pakottaa ottamaan myös vähän iisimmin 😄 Mukavia syyspäiviä, ja toivottavasti tulee hyvä talvi ajatellen teidän saareen pääsyä ☺️
VastaaPoistaKiitos, samoissa tunnelmissa siis :). Alkuun en osannut nauttia tästä pakollisesta levähtämisestä, mutta nyt jo kykenen siihen. Talven voi käyttää kaiken kivan tulevan suunnitteluun! Samoin sinne, hyvää talven odotusta myös teidän torpallenne ja kotiin!
PoistaMinä varmasti nauttisin juuri tästä ajasta tuolla. Laiska kun olen, en tekisi muuta kuin istuskelisin ja nauttisin kauneudesta. No ehkä kirjan ottaisin mukaan. Ja tarpeeksi lämmintä vaatetta;)
VastaaPoistaHyvää uutta viikkoa, Pilvi <3
Hee, juuri noin kannattaa tehdä! tässä vaiheessa vuotta saa hyvällä omallatunnolla laiskottaa :).
PoistaTämä marraskuu on monella tapaa hiljentymisen aikaa. Päivät lyhenevät ja luonto vaipuu lepotilaan, miksemme siis mekin :)
VastaaPoistaItselleni talvikausi tosin tarkoittaa hyvin pitkälle työlle omistautumista. Se kuitenkin mahdollistaa sen, että voin sitten kevään koittaessa taas hieman hellittää tahtia ja kesää kohti mennessä leppoistaa vielä lisää ;)
Talvi-iltoina on aikaa mm. lepäillä, lueskella ja suunnitella tulevaa... Inspiroivia iltahetkiä ja mukavaa marraskuuta sinulle ♥
Niinpä, allekirjoitan joka sanan. Onkin tosi hyvä, jos pystyy rytmittämään töitä noin. Minäkin teen ihan mielelläni tähän vuodenaikaan pitkää työpäivää ja mielelläni hengähdän kesällä. Onneksi kaamos ei minua liikaa väsytä, jos vain pysyy terveenä.
PoistaOnneksi saimme lisäaikaa valmistua talventuloon. Meillä oli jo lyhyt talvikin ja järvi jäässä, vene nostamatta. Minäkin jotenkin nautin tästä hiljentyvästä ajanjaksosta. Kiva kun saamme alkaa seurata päätalonne remonttia, hienoa kuulla, että kosteusvaurio on hallinnassa. Mukavaa talven odotusta teille!
VastaaPoistaKiitos, kiva viesti, Cheri! Jokaisesta vuodenajasta on hyvä oppia nauttimaan. Itse selviydyn kaamosajasta vuosi vuodelta paremmin. Hiljentyminen kunniaan!
PoistaHissukseen kohti talvea. Ainahan se viimeistään tammikuussa saapuu tänne etelään.
VastaaPoistaJoo, ei se taida ennen tammikuuta tulla jäädäkseen!
PoistaIhana kodikas postaus. Huomioin ihan saman nyt viikonloppuna maalla.Poissa on se jatkuva huseeraaminen, laittaminen ja väsääminen.😊Kun ei oikein ole enää järjellistä tekemistä koko aikaa,voi vain nauttia olemisesta.Jo päivän pituus pistää rajat ulkona tekemiselle.Illat on pakko sisällä nauttia hiljaisuudesta ja lähinnä hissukseen olemisesta.Ja sehän onkin erittäin hyvä.Ihana tuo teidän raikulipoika!😊Mukavia hetkiä teille hiljaisempaan tempoon saaristoelämää.Tuli ihan pakottava tarve saada muhku korvapuusti!
VastaaPoistaSen juuri minäkin aistin, että päivän pituus pistää rajat tekemiselle. Hiljaisuus ei tunnu niinkään haikeudelta, kun siitä vain oppii ottamaan kaiken irti. Kiitos Mirjam, ihana kommentti!!
PoistaHyvää syksyn jatkoa vaan ja voimien keruuta ens kevään remontteihin :-)
VastaaPoistaJuuri niin, nyt on aika voimien keruulle!
PoistaSyksyssä on kyllä oma viehätyksensä... Jännä nähdä milloin jäät alkavat tulla. Nyt on vielä niin lämmin, että kunnon talvi tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Rauhallista syksyä sinne teille!
VastaaPoistaTotta, enpä usko, että eteläiseen saaristoon tulee jäitä vielä pitkään aikaan. Joko niin on hyvä tai sitten samantien kunnon talvi, kiitos :). Kiitos samoin!
PoistaSyksy saa vähän mielen haikeaksi, vaikka kuinka muuta yrittäisi. Tästäkin täytyy jotain iloa löytyä ja yksi on kynttilät sekä itselle annettu lupa hiukan verkkaisempaan menoon... kyllä se tästä taas! 😀
VastaaPoistaJotenkin olen oppinut pitämään haikeuden nyt takaa-alalla, mikä tuntuu mukavalta. Luonto ja minä lepäämme nyt :)
PoistaKauniin rauhallinen tunnelma kuvissasi<3 Meillä mökkikausi on jo tauolla. Miehen hirvenmetsästysharrastus vie häneltä näitä loka-marraskuun viikonloppuja, joten seuraavaksi käväisemme saaressa todennäköisesti vasta jään kantaessa. Nyt keskitytäänkin oman kodin puuhiin:)
VastaaPoistaKiitos :). Meilläkin on saatu tänä syksynä riistaa ja se on hyvä - etenkin kun lampaita, eli omaa lihankasvatusta ei ollut tänä kesänä ollenkaan. Kunpa tänä vuonna tulisikin kunnon jäät, sitä minäkin toivon!
PoistaSaariston valo on syksyn tullen niin lempeää silmille ja sielulle. Tunnelmaisia hetkiä!
VastaaPoistaVoi kiitos!!
PoistaMakoisat pullat siellä ja ihania kuvia, kiitos! Täälläkin on moottorisahan pärinä hiljentynyt ja veneliikenne vähentynyt. Saaristo alkaa valmistautua talviunille, maisema hiljentyy ja rauhoittuu. Toivottavasti tulisi kovat pakkaset ja hyvät jäät.
VastaaPoistaSitä samaa toivon minäkin! Kaunista loppuvuotta sinne teidän saaristoon :)
Poista