Lupasin viimeksi kertoa meitä kohdanneesta yllätyksestä, joka onkin melkoinen ilouutinen. Saimme kutsun pistäytyä naapurissa ja katsoa samalla, kiinnostaisiko meitä heidän vanha astiakaappinsa, josta he olivat päättäneet luopua. Paitsi että oli kiva saada kahvittelukutsu ja pitkästä aikaa rupatella naapureiden kanssa, ajatus kaapista kutkutti kovasti. Päätalon tulevan tuvan sisustus on suunniteltu jo lukemattomissa päiväunissa ja yksi on varmaa: sinne tulee vanha astiakaappi. Olisiko se tämä?
Kaapin nähtyäni ei ollut kahta kysymystäkään, ettemmekö lähtisi seuraavana päivänä noutamaan sitä meille. Koska Mauro oli tiedustelukerralla joutunut jäämään yksin kotiin odottamaan, hyppäsi se nyt varmuuden vuoksi heti kuljetuspaattiin.
- Joko mennään?
Massiivipuinen kaappi saatiin neljän hengen voimin nostettua veneeseen ja eikun kotimatkalle.
Olin raivannut kaappia varten tilaa keittiövajasta, sillä päätaloon ei enää tällä hetkellä sovi säilöä mitään vaan päinvastoin se pitää tyhjentää kaikesta. Kaappi on itse asiassa vanhan antiikkikaapin yläosa, joten siihen voisi hyvinkin rakentaa alaosan hyllyineen. Sain naapurilta myös luvan myöhemmän maalikerroksen poistamiseen. Tummassa vajassa kaappi toimii nyt hyvin vaaleanakin, mutta luulen, että poistan vaalean maalin myöhemmin ja katson, mitä alta tulee vastaan.
Vaikken ollut missään vaiheessa ajatellut hankkia tänne keittiövajaan astiakaappia, huomasin yhtäkkiä, että sellaista tarvittiinkin kipeästi: hyllyt täyttyivät olemassa olevista astioista, joita olen säilönyt avohyllyillä. Vajaan tulee kuitenkin paljon seinälautojen raoista luonnonpölyä, joten tuntui kivalta saada lasit ja posliinit kaappiin.
En ainakaan muista, että olisin nähnyt tällaista hyllyn reunaan koverrettua lusikkatelinettä aiemmin. Hieno.
Upea kaappi kyllä tämä. Vaikka minulle sanottiinkin, että minkäänlaista kiitollisuudenvelkaa ei tarvitse tuntea, niin ainakin tunnen kiitollisuutta. Toivottavasti meille joskus tulee tilaisuus tehdä naapureille vastapalvelus tai jotain! Kaapin tulo sai myös itseni tekemään päätalossa lojuvan senkin osalta päätöksen: se saisi lähteä. Jos tavaralle ei löydy käyttöä tai paikkaa, sen tulevaisuus on jossain muualla.
Kiitollisena,
Hieno kaappi ja aivan ihanat astiat! Mukavaa uutta viikkoa!
VastaaPoistaKiitos! Astiat ovat kerääntyneet vuosien varrella :)
PoistaKaunis todella, ja onpa teillä mahtavia naapureita <3
VastaaPoistaNo älä muuta sano!!
PoistaTodella kaunis kaappi ja ihanat naapurit!
VastaaPoistaEikö vaan! Ihmeellistä :)
PoistaKaunis :)
VastaaPoistaKiitos, minäkin tykkään kovasti!
PoistaTarjoilet taas sellaisia kuvakarkkeja, että ihan huokaistuttaa. :)
VastaaPoistaMiten kaunis kaappi ja miten kauniit astiat ja lusikat!
Jotenkin minunkin mielestäni tuolla kuultomaalin(?) alla odottaa esiinpääsyä joku kaunis patinoitunut puu...<3
Mieltä lämmittävästä naapurus-ystävällisyydestä oli myös kiva lukea.
No, Mauro nyt on koko postauksen komea kunkku-tietenkin. :)
Voi kiitos :). Kuvista ei oikein näy, mutta kuultomaalin alta pilkottaa toista maalia ja myös joissain kohdissa puuta. Se tulee varmasti kaivettua esiin jossain vaiheessa ;). Eikö olekin aika uskomatonta, että he ensinnäkin raaskivat tästä luopua ja vieläpä että ajatus on niin lämmin, että antaa tuo meille!
PoistaMauro kiittää ;)
Kyllähän tuon kaapin yläosaksi tunnistaa, mutta aika hauskalta se näyttää lattialla seistessään! Monikäyttökaluste. Ja ihan älyttömän hieno, onpa teillä tosiaan mukavat naapurit! Mäkin kyllä rapsuttelisin siitä aikanaan maalit kokonaan pois...
VastaaPoistaSamaa mieltä, välttämättä se ei edellytä alaosaa. Ja samaa mieltä noista muistakin väittämistä :). Rapsuttelua siis tiedossa jossain vaiheessa!
PoistaOnpa tosi kaunis vanha kaappi! Ja miten ihania astioita olet hyllyille laittanut! Lusikoillekin omat paikat! <3
VastaaPoistaKiitos Maria. Nämä astiat ovat olleet ihan paitsiossa tähän asti ilman näin kaunista kaappia :)
PoistaUpea kaappi. Rihlatut ovet ovat hienot, niiden ja lusikkavälien takia sanoisin että kaappi on tehty ennen 1850-lukua tai niillä main. Ei ole ollut köyhä talo kun on ollut hopealusikoille oma paikka kaapissa. Urajärven kartanolla on mahtava vanha astiakaappi jossa on samanlaiset lusikkakolot mutta niissä on jalalliset lasit. Samoin on meidän tuvan astiahyllyllä mutta meillä ne on tarkoitettu suuremmille lusikoille. Toisaalta jos teidän kaapin lusikkakolot on niin leveät että niihin saa siron jalallisen lasin niin luulen kolojen olevan niitä varten. Lasiesineet olivat kalliita ja niitä pidettiin kunniassa. Alaosan lokero-osassa on todennäköisesti ollut laatikot kaikissa kolmessa kolossa, nyt ilman laatikoita tuossahan on just oiva paikka tarjottimille.
VastaaPoistaKiitos Katja pohdinnoistasi ja tiedoistasi! Minun pitää vielä tarkemmin haastatella naapureita kaapin alkuperästä - nyt tässä tohinassa en tarkkaan muista, mitä kaapin menneisyydestä puhuimme. Se on samassa suvussa pysynyt tähän asti, joten historia on taatusti selvillä. Nämä kolot ovat lusikkakoloja ja ovatkin aika kapeita tai ainakaan lasipikari ei mahdu. Alaosasta ovat laatikot tosiaan kadonneet, mutta se ei haittaa yhtään. Oikeastaan laatikot voisi jopa tehdäkin, se ei olisi vaikea homma.
PoistaSaitpa hienon aarteen naapurilta!! Jos aiot laittaa kaapille alaosan, sopisiko se olemassa olevan senkin päälle tai jonkin muun piirongin?
VastaaPoistaMeidän naapurilta olen saamassa ihanan kiikkutuolin, on se niin mukavaa kierrättää tavaraa pois toisten nurkista 😀
Kyllä! Sopivan, oikean kokoisen olemassa olevan senkin etsiminen on hyvä vaihtoehto. Sellaistahan voi ryhtyä nyt ihan rauhassa etsimään. Toinen vaihtoehto on rakentaa itse avohylly-tyyppinen alaosa tälle ja miettiä vaan tarkkaan, että mittasuhteet sopivat. Luulen kuitenkin, että ihan ensiksi minun pitäisi poistaa maali, jotta näen, voiko tähän liittää uutta osaa vai mitä kannttaisi tehdä... Hauska projekti tästä tulee joka tapauksessa :)
PoistaKyllä on ihanat naapurit! Näyttäisi olevan tuvankaapin yläosa ja rihlatut ovet kertovat kaapin olevan 1800 luvulta. Kerrassaan upea, onnittelut! Heitän veikkauksen että kaapin maalin alta paljastuu jokin tumma väri, ehkä se vanha kaunis talonpoikainen punainen väri :).
VastaaPoistaEi voi muuta kuin ihailla sinun kauniita esineitä ja sinun taitoa laittaa ne esille!
Olen tosi kiitollinen viestistäsi Mia. Ihanaa, kun saa asiantuntevia kommentteja! Jäämme odottamaan maalin alta paljastuvia vaiheita... Huomasitkin varmaan tuon yhden kauniin kupin hyllyllä :). Ikionnellinen siitäkin!
PoistaKiitos! Kyllä minä huomasin ♡
PoistaOmpas kaunis kaappi ! Onnea uudesta tulokkaasta! :)
VastaaPoista-Ruut
Kiitos Ruut!!
PoistaHieno kaappi, ihanat naapurit. Onnittelut molemmista!
VastaaPoistaKiitos, Hirnakka!!
PoistaAivan ihana astiakaappi! Erityisesti tuo lusikkapidikesysteemi näyttää hauskalta. Sellaisia on varmaan monissa kaapeissa, mutta vanhat astiakaapit eivät ole minulle kovin tuttuja. Hauska oppia uutta! :)
VastaaPoistaEikös vaan olekin! Minäkin opin uutta tämän kaapin myötä, en ole ennen nähnyt tuollaisia lusikkapidikkeitä. Silmien ohi on varmaan virrannut enemmän uudempia kaappeja, joissa niitä ei enää ole.
Poista