Vaihteeksi remppauutisia

Olemme asettaneet tavotteeksi, että saisimme Juhannukseksi venevajan vinttihuoneen valmiiksi. Viikonlopun nakuttelujen jälkeen alkoi näyttää erittäin positiiviselta: eiköhän aikataulussa pysytä. Seuraavaksi suuntaamme maalikauppaan hakemaan katto- ja lattiamaaleja. 

Osan seinälaudoista olen maalannut Country French -kalkkimaalin mintun sävyllä. Kuulin, että maalin valmistaminen on lopetettu, mutta meillä on onneksi vielä pikkuisen sitä jäljellä, joten eiköhän sillä puuttuvat rivit saada peittoon. Päädyistä ja katosta tulee valkoiset, lattian sävyä edelleen arvon. Ehdotuksia??

Kuistille tarvitsen katonrajaan, korkeimpaan reunaan, paksun kattolistan peittämään parin sentin raon seinän ja katon välissä. Yllätyksekseni päätalon vintiltä löytyi juuri tähän tarkoitukseen sopivaa vanhaa listaa, kun itse asiassa etsiskelin sieltä ihan muita kapeita listoja. Olin tästä löydöksestä varsin iloinen, koska tiedossa on, mitä massiivipuinen koristelista voi maksaa. Sahasin kahdesta palasta sopivan kokonaisuuden ja ryhdyin maalaamaan.

Jouduin maalaamaan kuivat, maalia imevät listat moneen kertaan, joten ne eivät päässeet vielä paikoilleen, vaan jäivät kuivumaan viikoksi päätalon eteiseen.

Ruokahuollon ja jatkuneiden kevätsiivousten lisäksi törmäsin metsässä mielenkiintoiseen sienilöydökseen. Ei, pakuria en ole sittenkään toiveistani huolimatta meiltä löytänyt ;(. Mutta astukaahan nyt sieniasiantuntijat esiin: onko tämä nuorta korvasientä, sitä erehdyttävästi muistuttavaa laakakorvasientä tai jotain syötäväksi kelpaamatonta? Aion odottaa ja katsoa viikon kuluttua uudelleen, miltä sieni näyttää - onko se esimerkiksi kasvanut. Ennen kuin päätän jättää nämä metsään tai kerätä talteen, olisi kiva tietää, mitä meillä kasvaa näin isona mättäänä :).

Lopuksi vilautan vielä yhtä pitkäaikaisprojektiani. En ole osannut päättää, mihin tämä tuoli tulisi käytettäväksi, joten siksi tuoliosan päällystäminen on odotuttanut. Pian selviää, sopisiko tuoli venevajan vintille ja ehkä siitä puolestaan selviää, minkälainen kangas istuinosaan sopii. Jos ei sovi, projekti jää edelleen odottamaan.  

Huhtikuun viimeisiä viedään - puuhaa ja pohdittavaa riittää!

Kevätsiivousta luonnossa ja sisällä

Viikonloppuna ahkeroimme lähinnä siivouspuuhissa. Jos muistatte, luontoäiti antoi meille loppusyksystä pienen ylimääräisen tehtävän. Tulviva vesi uitti naapurin rantaan kaikki pellolla olleet klapit ja muuta puutavaraa. Siivous jäi talven tultua kesken ja nyt jatkoimme klapien kanniskelua takaisin. Aivan järjetön juttu, että ensin joutuu kaatamaan puut, pilkkomaan ne, järjestämään kasoihin, keräämään taas hyytävästä vedestä rannalle, kantamaan vaikeakulkuisessa maastossa takaisin ja järjestämään uudestaan. Olemme saaneet ehkä puolet nyt siivottua ja täytyy sanoa, että harvoin ketuttaa niin paljon täällä puuhatessa - koska oikeastaan koskaan ei ketuta yhtään - paitsi siis nyt. Ihan turhaa, ylimääräistä työtä! Mahtaa tulla hyvät lämmöt nyt mökkiin, kun niin on puiden eteen tehty töitä. Eipä tehnyt mieli yhtään kuvata tätä savottaa.

Kurjuuden maksimointina lähdin lajittelemaan myös yhtä kaatopaikkaa metsässä, mutta edelliseen turhauttavaan pestiin verrattuna mieli oli korkeammalla. Jätesäkki kerrallaan metsä tyhjenee romusta - hitaasti, mutta varmasti. Tällä kertaa löytyi kaksi romuaarretta, maan sisässä patinoitunut ämpäri ja pieni pata. Ei sen kummempaa, mutta vähintäänkin niihin voi laittaa vaikka istutuksia.

Olisi niin ihana saada niittyalue kokonaan siistittyä ja lautakasoista puhtaaksi. (Eipä kuljettelisi enää Tuttavamme Tulva niitä sitten.) Jos suunnitelma pitää, tänä kesänä saamme kaikki rantarakennukset tältä erää valmiiksi. Viikonloppuna suunnittelimme, että siinä vaiheessa jäljelle jäänyt puutavara voidaan siirtää pois paraatipaikalta, esimerkiksi lähemmäs päätaloa. 

Lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä, joten onneksi juuri silloin oli kuistin siivousvuoro ja ikkuoiden pesu. Tuuletin tekstiilejä siivouksen ajan ulkona, vaikka kuistirempan jälkeen siellä on ollut kesät talvet todella raikas tuoksu. Ihana näky, kun kirkas kevätvalo tulvii sisään. Ja ajatella, kesällä se on vieläkin kirkkaampi!

 

Kuisti on suurelta osin minun toteuttama, joten mietin, olisiko jo aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja huolehtia listat huoneeseen. Vanhasta takaa löysinkin jotain sopivia listoja, joiden maalausta saatan aloittaa jo ensi viikolla. Tarvitsisin myös jiirisahan kauniita kulmaliitoksia varten… Alla olevista kuvista näkyy, että listoja tarvitaan niin seinänkulmiin kuin katonrajaankin.

Illan aikana keli muuttui aika koleaksi ja koko seuraava päivä oli kovin sateinen. Olemme säiden armoilla, mutta mökissä on ihanan pehmeä lämpö. Naapurin rannan siivousta ei kuitenkaan kyetty enää  sunnuntaina jatkamaan. Joku raja sentään sään ja työn raskauttavuuden suhteen. Terveisiä ja kärsivällisyyttä siis sinne vastarannalle!

Sää olisi yhtä hyvin mennyt syksystä, mutta kyllä se lämpö sieltä vielä tulee.

Puutarhan entisöintiä

Kevätkausi Idurissa on avattu ja tässä sitä kirjoitetaan raporttia selkä ja hartiat kipeytyneinä :)

Niin se vaan on, että meikäläinenkin saadaan kiinnostumaan puutarhanhoidosta, kun nimetään se entisöinniksi. Olen myös aika hämmentynyt siitä, että minulta kului kolme vuotta ymmärtää, että Idurin vanha kukkapenkki on sijainnut talon takana kuistin vieressä. Tämä osoittaa kyllä todeksi sen väitteen, että vanhaa taloa pitää kuulostella rauhassa ja talo kyllä kertoo, miten kannattaa edetä.

Se, mitä vastikään oivalsin oli, että tilan ainoat - vähäiset - kukat puskevat esiin samoilla huudeilla ja etenkin, että niiden ilmestymisjärjestyksessä on tietty logiikka: alue on suunniteltu siten, että koko ajan siinä kukkii jokin kasvi. Syy, miksi tähän kului näin pitkä aika, näkyy alla.

Huomannette, ettei tätä näkyä ihan heti kukkapenkiksi mieltäisi:

Kukinta tällä pusikoituneella alueella on tietysti käynyt hyvin vähäiseksi - kukat ovat jääneet alakynteen. Yli kolmekymmentä vuotta hoitamaton kukkapenkki sisältää kuitenkin näitä kukkia ja pensaita kukkimisjärjestyksessä:

- ensin tulevat esiin pari krookusta ja narsissit
- tämän jälkeen vuorossa on kitukasvuinen, muutamalla kukalla iloa tuova, iki-ihana juhannusruusu
- sen jälkeen yksi tai kaksi vartta ruskoliljaa ilmestyy maisemaan
- heinäkuussa kukkii sormustinkukka - puolestaan vähän hasardisti sinne tänne levinneenä
- tämän jälkeen puolilaho syreeni puhkeaa kukkaan tuoreimmissa oksissa.

Ympärillä kasvavat mustikkamättäät ja myöhemmin syksyllä kanervikko loistaa värikkäänä.

Mutta eikö vaan, tässä on hieno alku puutarhalle, jossa paljon voi saavuttaa jo sillä, että huolehtii näille kukille jatkossa lisää valoa ja elintilaa? Alla olevassa kuvassa alue näkyy siis monihaaraisen koivun vasemmalla puolella. 

Lähitarkastelu osoittaa, että yksinäinen krookus mm. on aikamoisen risukon ja oksiston alla:

Tein lahojen ja huonokuntoisten syreeninoksien harvennusta ja leikkausta, mutta lopputulos ei vielä hirmuisesti selkiytynyt. Paikkana tämä on kyllä loistava kukkapenkille, kun löytyy maastonmuotoja jo valmiiksi: sammalpeitteinen kallio taustalla ja muutama iso kivi reunoilla. Asettelin paikalle kokeeksi mahdollisia puutarhassa käytettäviä esineitä, kuten kukkatason ja vanhan ammeen, johon voi istuttaa tämän kesän kukkia. 

Tuleva puutarha sisältä katsottuna:

Mutta eihän puutarha ole mitään ilman kukkia! Siirsin niityltä pienen krookusryhmän ja ison narsissimättään kiven juureen. Kai ne jäävät henkiin? Puutarhatuoli, jossa ei ole tällä hetkellä istuinosaa, voi toimia jonkun ison ruukun alustana.

Maa on heinikon alla ihan multaisaa. Sekin kertoo entisaikojen istutuksista. Uuden mullan sain avokompostistani, johon olen heitellyt lehtiä, biojätteitä ja karitsanpapanoita. Mullaksi se on muuttunut kolmessa vuodessa. Valmis, itse tehty multa oli yksi viikonlopun iloisista yllätyksistä.

Ajattelin haltuunottaa villin kasvuston vähitellen. Aion ehdottomasti hyödyntää ruukkuistutuksia ainakin näin ensimmäisinä vuosina, jolloin vasta seurailen olemassa olevien kasvien menestymistä. 

Olen muuten talvehdittanut kylmässä talossa pelargonioita ja pieni ihme on, jos ne talvesta selvisivät: lämpötila on ollut pakkasen puolella. Jännää nähdä, miten käy. Leikkasin kuivuneet varret ja vaihdoin mullat.

Viikonloppuna puuhatessani tunsin, että olen vaan niin onnellinen. On vaikea kuvailla tunnetta, mikä pitkältä tuntuvan talven jälkeen valtaa mielen ja koko kehon tässä täysin hiljaisessa ympäristössä.

Puutarhan entisöinti on siis onnellisesti saatettu alulle!

Terveisin,

Yksi asia johtaa toiseen

Enpä olisi uskonut muutamaa asiaa, mitä hiljan on tapahtunut. Suurimman ihmetyksen aiheuttaa aina se, jos omassa ajattelussa tapahtuu täyskäännös jonkin asian suhteen.

No ihan ensiksi ihmettelen kuitenkin sitä, että minua potkaistiin arpaonnella. Onkohan näin päässyt käymään koskaan…? Huono arpaonneni on tosin itseään toteuttavan kierteen aiheuttamaa, eli en ole kovin innokas osallistuja, koska olen sitä mieltä, etten voita koskaan. Ja silloinhan ei voi voittaakaan :).

Kauniit käyttöesineet ja kiinnostavat kirjat saavat minutkin, arvontapessimistin, osallistumaan. Nyt tärppäsi siis ensimmäisen kerran, kun ilokseni voitin Jovelan talopäiväkirja -blogista kauniin istutustikun ja kookossaippuan, jolla jynssätä mullat kynsien alta. Kivaa!

No, yksi asia johtaa toiseen ja istutusinnostushan tästä heti nousi. Ajattelin ottaa vähän förskottia kotona ja kokeilla ensimmäistä kertaa herneenversojen idätystä. Huimasta, helposta kasvutarinasta piti jo viikko takaperin kirjoittaa postaus, mutta jäi tekemättä, koska yksi asia johti taas eteenpäin ja ajattelin, että raportoin vasta sitten, kun tapahtumaketju päättyy. Ei ihan heti päättynyt.

Käydään ensin läpi herneiden kasvukertomus

Oli aikaa ihailla versojen kasvua, kun ei vielä olla päästy saareenkaan katsomaan, josko vesitie olisi auki. Mauro on ollut leikkauspotilaana ja meidän on pitänyt parannella sitä rauhassa. Leikkaushaavat eivät tykkää siitä, että koira pulahtaa uimaan tai tonkii itsensä multaan. Haavoja varten Maurolla oli paita päällä, ettei se pääse raapimaan itseään. Tässä se makaa tokkurassa. 

Toettuaan se kävi ottamassa aurinkoa terassilla. - Mutta miksi jätitte mut tänne yksin?

Koska siis jouduttiin olemaan vain kotona, istutusinnostukseni senkun paisui sietämättömiin. Istuttelin sijaistoimintana kaupasta ruuanlaittoon ostetut yrtit ensi hätään ruukkuihin. Se oli ihan hyvä juttu, koska ovat hyvin lähteneet kasvamaan. 

Hain myös takapihalta jotain ikivihreää perennaa, jonka nimeä en nyt jostain syystä muista,  ruukkuihin. Sitä voisi viedä saareenkin. Mikäköhän tämä olikaan?

Sijaistoimintona lähdin myös kirpparikierrokselle saadakseni ajatukseni välillä kiinnittymään johonkin muuhun kuin syyhyäviin multasormiin. Kierrokselta löytyi aivan ihana, suloinen ruotsalainen kastikekulho - selvitykseni mukaan 1940-luvulta - 3,5 eurolla. 

Ja olisihan se pitänyt arvata: Kulho vain generoi uusia istutussuunnitelmia. Keksin, että sehän on aivan täydellinen keväisille helmililjoille!!! Pakko saada helmililjoja!! Ei muuta kuin auton rattiin ja puutarhakauppaan. Maurokin vapautettiin yöpaidastaan, kun toipuminen eteni.

Ihana sekamelska ikkunalla.

Eräänä päivänä kun tulin töistä, huomasin, että istutusinspiraatio tarttuu, sillä meidän ikkunalaudoilta löytyi nyt myös rivit taimilaatikoita :). Asialla tällä kertaa Mikko.

Olen myös kaivanut luettavaksi kaikki vanhat lehtien kevätnumerot ja surffaillut netissä puutarhasivustoilla. Siis miten tämä on mahdollista? Minä, joka en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut, tai oikeastaan LAINKAAN kiinnostunut, kukkapuutarhailusta tai kasvinkasvatuksesta  muuta kuin yrttien, hyötykasvien ja korkeintaan ruukkuistutusten osalta. Niin että tämä henkilö on nyt ruvennut pohtimaan, josko istuttaisi helmililjat ja jotain muutakin Villa Iduriin. Surffailun myötä löysin tiedon Linda Peltolan uutukaisesta kirjasta Rakas puolivilli puutarha ja eikun tilaamaan! 

Kas, tässä eilen postista tupsahtanut kirja.

Ai että, kyllä nyt täytyy ryhtyä istuttamaan kukkapenkkiä! Jos en olisi uskonut voittavani arvonnassa, vielä vähemmän olisin uskonut, että jonain päivänä suunnittelen kukkapenkin perustamista. Never say never.

No, nyt päästään tämän tapahtumaketjun pääpointtiin. Mieleeni on nimittäin viikon aikana tupsahtanut se tosiasia, että päätalon takana on itse asiassa Idurin vanha villiintynyt, ja ilmeisesti yli 30 vuotta sitten hoitamattomaksi jäänyt, kukkapenkki. Se hädin tuskin enää erottuu villistä heinikosta talon takana, jossa se on joskus sijainnut, mutta kirjan otsikosta keksin, että minunhan pitää ehdottomasti elvyttää se. Juu, sen teen ja seuraavalla kerralla esittelenkin teille tulevan puolivillin, nykyisen täysvillin, puutarhani, eli kyseisen kukkapenkin nykytilan.

Oletan, että pääsemme viikonloppuna saareen ainakin päiväreissulle (jos veneen moottori lähtee käyntiin), joten jääkäähän kuulolle. Luvassa on kuvia ja analyysiä kukkapenkin tulevaisuuden potentiaalista aloittelijan näkökulmasta ;).

Keväisten ruukkujen kera on kiva fiilistellä sisällä kynttilöiden valossa, kun ulkona on jo valoisaa.

Ja toinen valoisa asia elämässämme oli tänään tullut tieto, että Maurolta leikatut ihokasvaimet eivät sisältäneet solumuutoksia tai olleet pahalaatuisia toisin kuin kaksi kertaa aiemmin. Olemme olleet asian kanssa pitkään varpaillamme, mutta uutinen oli varsin helpottava! 

Raukka on joutunut sietämään viime aikaisia kuvausharjoituksiani ihan urakalla.

Kevättä rinnassa

(lue: voi kun pääsis pian istuttamaaaaaaaaaan!),