sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Remppaa siellä ja täällä

Viime postauksessa vihjasin, että erään asian vuoksi saarikuviot eivät ole olleet ihan päällimmäisenä mielessä. Kyse on siitä, että teimme kuun taiteessa asuntokaupat ja olemme remontoineet nyt itsellemme uutta ykköskotia. Kaikki on juuri nyt loksahtamassa paikoilleen, mutta olen kokenut suurta stressiä tästä kaupanteko- ja asuntoprojektista. Saimme asunnon erittäin edullisesti, koska se sisälsi joitakin keskeneräisyyksiä. Tämä tosiasia toi mukanaan riskin: olemmeko arvioimassa projektia oikein ja mitoittamassa resurssejamme oikein?

Kyllähän me Mikon kanssa katsoimme toisiamme kysyvästi silmiin, että mites tässä TAAS näin kävi, kun otimme riskin vetäessämme nimet kauppakirjaan ja huomasimme olevamme aloittamassa uutta projektia. Mikko vitsailikin, että "tjaa, en ajatellut, että elämässäni remontoisin näin paljon, mahdanko sittenkin elää jonkun toisen ihmisen elämää?". Tältä minustakin välillä tuntuu: remontti-matrixissa ollaan. Voisihan sitä nimittäin vähemmänkin remontoida, herranjestas!!

Mutta remontoimalla saa mieleisensä ja näissä meidän tapauksissa on omalla vaivannäöllä mahdollista kohentaa kiinteistön arvoa. Jos tämä uusi - tai Villa Idur aikoinaan - olisivat olleet jo valmiita, olisi hankinta jäänyt meidän tilanteessa pelkäksi haaveeksi.


Suuri urakka, tammilankkuparketin hionta saatiin juuri päätökseen. Teimme työn itse: poistimme olkkarin lattiasta tummanharmaan maalin ja lakkasimme kolmeen kertaan. Ai että kun tykkään nyt lattiasta. 


Ihastuin edellisen omistajan verhoihin ja teimme niistä hyvät kaupat.



Postaan tästä antaumuksella nyt, koska koen, että asuntokauppamme liittyy varsin kiinteästi Villa Idur-tarinaamme: saaressa rehkintä, joka jatkuu, on vuosien varrella alkanut vaikuttaa paljonkin siihen, mitä nykyään pidämme ykköskodin osalta ideaalina. Kodin tulisi olla vanhaa kotiamme (eli 1960-luvun kiinteistöä ja isoa pihaa) huolettomampi. Olemmekin rauhassa kypsytelleet asiaa, ja kun se oikea löytyi, tuntui aivan käsittämättömältä, että vastaan tuli sellainen, jossa ihan kaikki kriteerimme loksahtavat kohdalleen. Tästä syystä se oli menoa eikä meidän junaa pysäyttänyt mikään piipitys epäröivän mielen perukoilla.


Kun parin viikon päästä pääsemme asettumaan uuteen kotiin, otamme ison askeleen kohti huolettomampaa arkea nykyiseen verrattuna: taloteknisesti, pihanhoidollisesti ja sijainnillisesti. Kitkettävää ja kynnettävää kun riittää saaressa, ihastuin uuden asunnon isoon terassiin, mutta vain pieneen japanilaishenkiseen kivikko-atriumpihaan, jossa kasvaa yrttejä ja yksi "bonsai-kataja". Tähän asti riesanamme on ollut sekä etupihan että ison takapihan nurmikon ajelu ja villiintynyt kukkapenkki. Pihatyöstä tuli taakka, johon aika ja jaksaminen eivät riittäneet. Kävely- ja pyöräilymatkan päässä tai kätevän julkisen kulkuneuvon reitillä on nyt kaikki olennainen, eli auton käyttö vähenee myös nykyisestä.


Kuitenkaan emme joudu mihinkään vilinään. Oma rauha on yksi tärkeimpiä kriteereitäni. Sitä on ollut onneksi tähän asti ja tulee olemaan jatkossakin. Aktiivinen elämä edellyttää, että on mahdollista vetäytyä ja sen haluan tehdä joka päivä työpäivän jälkeen.

Nyt on myös mahtava tienristeys raivata kaikki viimeinenkin turha tavara ympäriltä pois. Jokunen säkki mieluummin muuttaa kierrätykseen kuin uuteen osoitteeseen ja joidenkin muistoesineiden osalta aion pakottaa itseni vähän rajumpaan karsintaan kuin mihin aiemmin olen pystynyt. Jos joku asia on vain kaapin perukoilla ikuisesti, se ei voi olla kovin tärkeä tai ainakaan näitä tällaisia ei tarvitse olla liikaa. Toivon, että uudesta kodistamme tulee melko minimalistinen, mutta huomio, ehdottomasti kodikas ja kaiken tarpeellisen sisältävä. Päässä on jo visio, miten se toteutuu.

Onneksi mitään uutta huonekalurintamalla emme tarvitse, vaan vanhat sopivat uuteenkin paikkaan. Tästä olen muuten aika ylpeä ja onnellinen: vuosien varrella tehdyt valinnat ovat osoittaumassa todistettavasti kestävän kehityksen mukaisiksi: ne ovat säilyttäneet ajattomuutensa, siirtyvät kodista toiseen ja pysyvät käytössä elämän loppuun asti.

Kodin vaihtaminen on iso asia. En ole kodin asioista täällä blogissa aiemmin juuri mitään kertonut, joten siksi voi olla, että teidän lukijoiden on vaikea saada otetta tunteistani: Ilolla käännän uuden sivun, mutta taakse jää poikien lapsuuskoti monine hyvine ominaisuuksineen. Paljon upeita asioita mahtui näihin 17 vuoteen meille kaikille viidelle yhteisten seiniemme sisällä. Uuteen muuttaa meistä neljä, ja hetken päästä asumme siellä enää Mauron kanssa kolmisin, ja sitten lopulta kaksin. Asunnon vaihtoon latautuu siis aika iso elämänvaiheeseen liittyvä muutos. Mm. tällaisia pohdiskelin tänään saaressa sienestysretkellä rauhoittuessani.



Sivua kääntäen,






26 kommenttia:

  1. Onnittelut uudesta kodista. Nuo ovat pohdintoja joita varmasti kaikki joutuvat miettimään jos on lapsia, mitä sitten kun lapset eivät asu enää kotona. Tai riittääkö puhtia kahden kodin ylläpitoon? Jälkimmäinen on syy miksi meillä ei ole kakkoskotia, tässä on samassa kesämökki ja koti, voimat eivät riittäisi erillisiin paikkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, juuri näin ja tiedän, että teillä on kaikki tarvittava yhdessä osoitteessa :). Meillä on pakko riittää puhtia kahteen kotiin, kun tämä yksi sattuu sijaitsemaan periferiasaaressa, mut ihanaa, kun saadaan helpotusta ensin tämän ykköskodin kanssa ja sitten jonain päivänä saaressakin siirrytään ylläpitoon.

      Poista
  2. Oi, onnea teille kovasti uuteen kotiin! Näyttää ja kuulostaa aivan täydelliseltä ❤
    Me alamme etsimään sitä ns. loppuelämän kotia, joten esteettömyys, helppohoitoisuus, sekä palvelujen, mutta myös luonnon (toivottavasti merenkin) läheisyys ovat tärkeitä kriteereitä. En vielä tiedä, että onko edes toiveidemme mukaista asuntoa olemassakaan, ainakaan toivomallamme sijainnilla, ja meidän rahavaroillamme, mutta katsellaan nyt rauhassa, annetaan ajan kulua ja siihen asti rempataan, tehdään pihahommia, rempataan vähän lisää, ja kunnostellaan paattia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Me jouduimme nyt vähän tinkimään tuosta merestä :). Mutta eiköhän saada saaressa siitä nauttia ja toivottavasti joskus myöhemmin myös pienellä purrella :). Sitä loppuelämää kohti, siis! Hyvältä kuulostaa tuo teidän kypsyttely tällä reseptillä, joten kärsivällisyyttä ja tsemppiä paljon sinne, Ansku.

      Poista
  3. Onnea uuteen kotiin. Meillä myös kodinvaihto edessä viimeistään sitten kun jäämme eläkkeelle. Ihanaa kun asiat loksahtavat paiķkoilleen ja elämä selekytýy. Tavaroiden läpikäyminen on jotenkin terapeuttista. Kuinka hyvän mielen sitä itselleen saakaan kun laittaa turhat tavarat kaapeista kiertoon. Kivaa syksyn jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä tämä kodinvaihto tuli vähän aikaisemmin kuin ajattelimme, joten siksi olemme vähän ihmeissämme vielä. Mutta hyvältä tuntuu ja sillä mennään ;). Tavaroiden läpikäyminen on minustakin tosi terapeuttista. Poikien vauvakirjat löytyivät autotallista hyvästä säilöstä ja ne säästetään, kun taas paljon muuta turhaan säästössä ollutta roinaa saa heittää pois. Uusi asunto, uusi alku!

      Poista
  4. Paljon onnea uuteen kotiin, niin kauniilta näyttää.

    VastaaPoista
  5. Jaahas, teillä tuota remonttia sitten piisaa joka rintamalla! :-) Onnea vaan uuteen kotiin, hienoilta näyttää ainakin noissa kuvissa jo! Erityisen komea parketti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, epätodellista ;). Mutta kiitos kovasti! Kyllä, lankkuparketti oli hienoa saada esiin näin luonnollisena sellaisen keinopatinoinnilta näyttävän maalin alta. Kannatti yrittää, vaikka koville otti sitä hioa.

      Poista
  6. Aivan ihanalta näyttää uusi kotinne jo noista kuvista katsellen. Bonsai-kataja on niin hieno ja tuohon rakennukseen (tai tuohon ikkunaan ja terassiin jotka näytät) tuntuu minimalismi olevan juuri se oikea tyyli. Toivon todella että hiukan myöhemmin näytät enemmän tuota uutta kotianne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Haluan niin kovasti selkeyttä ympärilleni, kun elämänvaihe tuntuu antavan siihen mahdollisuuden. Nyt se vielä voimistuu uuden asunnon myötä, joten olen superiloinen. Täytyy vain varoa, ettei uudesta kodista tule kolkkoa, kun sen tyyli on yksinkertainen ja selkeälinjainen, mutta pian se nähdään, kun retrokalusteemme kannetaan sisään ;).

      Poista
  7. Voi,isosti onnea uuteen kotiin ja sitä myöten virikkeiseen syksyyn!:)
    Minunkin silmäni "hyrisivät" kun katselin tammiparkettinne pintaa,että voi olla puun pinta kaunista!Ymmärrän oikein hyvin tuon vaivattomuuteen pyrkimisen pääkodissa, kun teillä saaressa kuitenkin riittää touhuttavaa puutarhan jne.kanssa.Tämä ei nyt oikein ole hyvä vertaus, mutta kyllä tuntui taas minustakin luksukselta tulla kotiin maalta ja vääntää vain hanoista kuumaa vettä! :D
    Mukavia remppoja ja jouhevaa muuttoa teille sinne!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä osaa kyllä kummasti arvostaa pesukonetta ja kuumaa hanavettä, kun käy välillä askeesissa, joten tiedän tasan tarkkaan tunteesi! Jo silloin aikanaan, kun purjehdimme, olimme ihan ekasta pikkukodistamme aina lomapurjehdusten jälkeen innoissamme, kun pääsimme 8 neliön sijaan 60 neliöön, vaikka meitä jo neljä sitä asuttikin ;). Se on hyvä, että elämässä on kontrasteja, koska silloin oppii arvostamaan perusmodernia elintasoa luksuksena. Ja nyt olen oppinut arvostamaan asumishelppoutta ihan uudella tavalla saariprojektin myötä. Ennen sitä oli ihan kiva kuokkia pääkodissa, mutta rajansa kuokkimisella nyt, kun sitä on niin paljon tällaisella punamultatilalla!

      Poista
  8. Onnea uuteen kotiin! Täällä myös suunnitellaan pienemmän kodin vaihtoa, kyllästynyt ylimääräiseen tilaan kun täällä enään ei asu kuin me kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johnanna! Tiedän niin hyvin, mistä puhut :). Jännää tämä koko perheen perheasunnosta "aikuiskotiin" vaihtaminen: samalla haikeaa ja vapauttavan innostavaa.

      Poista
  9. Oi että. Kuulostaa ihan täydelliseltä ja ihan teidän näköiseltä <3. Ja sen japanilaistyyppisen simppelin pihan ottaisin ilosta kiljuen itsellenikin koska tahansa. Just ihana!

    Ihan hirmuisen paljon Onnea uuteen kotiin ja elämänvaiheeseen <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon - ai kun kiva kuulla, että on meidän näköinen ;). Siltä itsestäkin ihanasti tuntuu. Ihan hassua, kun järkeilin, että välttämättömiin pihahommiin tässä asunnossa tulee kulumaan puoli tuntia syksyllä ja puoli tuntia keväällä, jos sitäkään! Kyllä nyt tulee vapautumaan energiaa ja aikaa johonkin, mikä tuntuu mielekkäämmältä... ehkä keramiikkakurssiin, hahhah :)). Aikanaan tykkäsin pihanlaitosta, mutta nyt on vaan elämä ja prioriteetit muuttuneet ja siitä tullut pakkopullaa, joten hauskaa, kun pääsee seuraamaan sydämensä ääntä. Ja ihan mahtavaa päästä pian sisustelemaan uutta kotia - eiköhän siinä uusi elämänvaihe ala pian omalta tuntua :).

      Poista
  10. Onnea uuteen elämänvaiheeseen! Asiat tuntuvat tosiaan loksahtaneen oikeisiin uomiinsa! Meilläkin näitä mietintöjä aina välillä käydään. Nykyneliöt tulevat olemaan joku päivä liian suuret ja toimimattomat. Kannattaa uskaltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ovat loksahtaneet! Jossain vaiheessa hirvitti, mutta nyt olo on vakuuttunut :). Parasta on, kun päätös syntyy pikkuhiljaa eikä pakottamalla, joten tsemppiä sinne eri vaihtoehtojen punnitsemiseen. Vaikka lopullinen päätös taitaa kyllä aina tulla yllätyksenä, koska sitten, kun se oikea osuu kohdalle, ei sitä osannut tietenkään odottaa, ja siinä kohtaa spekulaatiot lähtevät vauhdilla muuttumaan todeksi. Kiitos kivasta kommentistasi, Nonna!

      Poista
  11. Onnittelut päätöksestä ja sopiva asunnon löytämisestä! Varmasti hyvä ratkaisu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - juu ollaan vakuuttuneita :))

      Poista
  12. Onnea uuteen kotiin! Nostan hattua päätökselle helpottaa ympärivuotisen asunnon pihanhoitourakkaa.. samaa mekin suunnittelemme, kesäisin on liian työlästä hoitaa kahta pihaa yhtäaikaa. Ja onnittelut atriumpihasta, kaunis terassi!

    VastaaPoista
  13. Onnea uuteen kotiin! Samantyyppinen pysäyttämättömän tuntuinen juna tuntui vyöryvän meilläkin, kun uutta vanhaa taloamme hankimme. Justhan olin ehtinyt miettiä, että ei enempää remppoja kiitos :D No mutta, ei sitä tiedä etukäteen kuinka paljon niitä rempoja lopulta jaksaa. Tosi kauniin teitte lattiasta <3

    VastaaPoista
  14. Voi onpa teillä ollut huikeita päätökentekohetkiä ja muutoksia - ei ihme, että saarikuviot ovat hetkellisesti olleet taka-alalla. Kuullostaa kovin tutulta, että remontin tarvetta tuntuu olevan joka paikassa, mihin katseensa vaan kääntää:D
    Joka tapauksessa onnea uuteen ihanaan kotiinne<3

    VastaaPoista
  15. Onnea uuteen kotiin ja jaksamista uuteen remppailuun. Aika urakkaa pukkaa mutta eihän se lopputulos vaan matka mikä asumisessa viehättää ;)

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...