sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Se on kuulkaas yhä kevättalvi

Ensimmäinen tämän vuoden reissumme saareen ei kovin keväiseltä tuntunut. Mikään ei ollut vielä herännyt eloon ja aurinkokin säästeli itseään.  Menomatkalla satoi alijäähtynyttä vettä, mutta onneksi talot seisoivat paikoillaan. Silti kaikki näytti nuhjuiselta - paitsi kaukaa kuvattuna - mikä vähän masensi. Ihmeellistä, mutta jälleennäkeminen oli jotenkin vaisu. Mitä oikein odotin? Talven aikana jonkun valmiiksi laittamia tiluksiako? Sitäkö, etteivät talven tuiverrukset olisi puskeneet rakennuksiin pölyä? Vai sitä, etten kohtaisi kuolleita kärpäsiä, hiirenpapanoita tai linnunkakkaa vajoissa tai muissa sisätiloissa? Niin... kai odotin, että vastassa on jo hieman vihertävä niitty, esiin nousseet narsissit ja lämmittävä aurinko valamassa uskoa uuden kauden avaukseen. Mutta ei tällä kertaa.

Etsin itse usein jälkikäteen blogistani tietoja päivämääriin ja säätiloihin liittyen. Yhtä usein tulee manattua, ettei olekaan dokumentoinut esimerkiksi jäätilannetta kunnolla. Kevään ensimmäiset ja syksyn viimeiset säät ovat kuitenkin tulevia vuosia ajatellen kiinnostavia vertailutietoja. Tällä kertaa päätin kunnostautua taltioinnissa vähän paremmin.

Lahden reuna oli onneksi sulanut, joten pääsimme kulkemaan veneellä perille asti. 


Lauantaina aurinko yritti vähän pilkottaa. Yön jäljiltä edellisen illan sula-alue oli riitteessä.





Lahden toisen puolen jää oli yhä tukevaa ja kantoi sekä +60-kiloisen kuvaajan että +30-kiloisen koiran hyvin. Kauempana meri on jo tietysti ihan auki ja veikkaan, että tältä meidänkin lahdelta jäät lähtevät tuota pikaa.

Seuraavassa postauksessa kerron yksintyiskohtaisemmin ja lähikuvien kera, mitä puuhailtiin. Koska eihän siinä muu auttanut kuin tarttua toimeen, karistaa koleus kintereiltä ja saada jollain tavalla kausi 2017 käyntiin. 

Heippa! Sumua päin.


 Heipat myös minulta! Sitä oikeaa kevättä jäämme yhä odottelemaan.


30 kommenttia:

  1. Kevät on tullut aika hiipuillen. Tai tämä on varmaan ihan normaali kevät, sitä on äkkiä tottunut aikaisiin ja lämpimiin keväisiin mitä on ollut muutamana aiempana vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot varmaan ihan oikeassa. Otan lusikan kauniiseen käteen ja jään odottelemaan kärsivällisenä :).

      Poista
  2. Mielestäni maisemat näyttää kauniilta, mutta näyttää myös kylmältä, hrrr!
    Lämpöisemmät ilmat olisivat jo tervetulleita. Tosin kun sääennusteita katsoo ei hyvältä näytä.
    Viimeinen kuva aivan huippu, ihana Mauro! Luulen ainakin että Mauro viihtyi parhaiten paikan päällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mauro oli elementissään: juoksi, ui ja kaivoi. Uskon, että pieni auringon lämpö kuitenkin lämmittäisi sitäkin kivasti ;). No, onneksi on takkatuli!

      Poista
  3. Tarttee nyt vissiin luottaa vanhan kansan "Kevät keikkuen tulevi"-sanontaan, kun tosiaan tuntuu siltä, että just kun on olevinaan/tulevinaan kevät, tuleekin jotain ihan muuta. Jotenkin petetty olo, kun ei vaan ilmatieteen laitoksen lupaamaa aurinkoa ja lämpöä näy, eikä kuulu. Ja vähän pohjoisempana vielä kahlataan umpihangessa (siis jos haluaa kahlata :)).

    Kyllä se tästä Pilvi vielä iloks muuttuu taas <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olinkin unohtanut tuon sanonnan! Varmaan olin sen sulkenut jonnekin kauas mieleni sopukoista, mutta vanha kansa sen on aina tiennyt ja siksipä minunkin pitää muistaa tuo jatkossa :). Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä!

      Poista
  4. Kivaa kun olette päässeet saareen jo, vaikka hiukan pettynyt olitkin siihen ettei ihan niin keväiseltä vielä näyttänytkään. Ehkä ensi kerralla sitten keväisempää!
    Mukavaa pääsiäisviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on pääasia, että päästään jo kulkemaan. Kyllä se lämpökin sieltä vielä tulee. Kiitos samoin sinulle kristiina!

      Poista
  5. Anonyymi21.38

    Kyllä ihanan keväiseltä näyttää silti, kiitos tunnelmapaloista!
    T. Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos optimisti-Tanja :))

      Poista
  6. Kieltämättä kovin kylmältä näyttää, mutta minun silmiini myös hyvin kauniilta. Nuo teidän pieteetillä kunnostamanne punamultaiset rakennukset huokuvat lämpöä ja elämää. Ympäröivä luonto sen sijaan näyttää vielä hyvinkin vaatimattomalta. Minua tuo kontrasti kiehtoo ja karunkaunista saaristoluontoa en pysty vastustamaan.

    Ihan kohta alkaa luonnossa tapahtumaan muutoksia sellaisella vauhdilla että on vaikea ehtiä huomaamaan niistä puoliakaan =D Itse näin toissapäivänä kevään ensimmäisen sitruunaperhosen sekä leskenlehtiä aurinkoisessa etelärinteessä. Ihan pian alkaa luonto vihertymään ja kevätkukat ilahduttamaan väriloistollaan.

    "Kevät keikkuen tulevi" ja usko pois, kohta ne tuometkin jo kukkivat ja suvivirsi raikaa ympäri maata =D

    Tuo toiseksi viimeisin kuva on minun mielestä aivan erityisen ihana. Se on tulvillaan kevään kirkkautta sekä iloa ja toivoa uudesta alusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos tsemppausviestistä! Ehkä se oma pikku masennus tuli siitäkin, että myös sisätiloissa oli paikoin siivotonta näkyä vastassa ja se, että ensi töikseen saa alkaa vaan siivota. En vain ollut riittävästi orientoitunut siihen, vaikka olisihan se pitänyt jo kokemuksesta tietää!

      "Karu kontrasti"... voi miten ihanasti muotoiltu Ansku! Kiitos tästä päivän piristyksestä. Nyt päätän itsekin ajatella juuri noin. :)

      Poista
  7. Jonkun asian odottaminen on yleensä mukavampaa kuin se itse asia. Tämä tuli näköjään taas todistettua ;-) Mä en ollut mitenkään erityisesti odottanut pihatöihin pääsyä, mutta kun sunnuntaina haravoin ja raivasin viimevuotisia rehuja pois, tuumailin, että en muistanutkaan että vihaan pihatöitä NÄIN paljon. Asiaa ois huomattavasti auttanut lämpimämpi ja aurinkoisempi ilma! Kyllä se kevät sieltä varmaan pikkuhiljaa tulee :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Odotin talven jäljiltä jotain epärealistista, mikä on toisaalta ihme, kaikki aiemmat kokemukset ja tietämys huomioon ottaen. Ehkä perjantai-illan väsynyt mieli teki tepposia. Mulla oli haravoidessa ihan samat fiilikset! Olisi edes ollut lämmin!!!

      Poista
  8. Tämä huhtikuu on just sellaista, että aurinkoisina lämpiminä päivinä oikein sielu sulaa, ja sitten taas välillä on niitä koleita päiviä, kun kevät tuntuu olevan vielä todella kaukana. Mukavaa uuden kauden aloitusta teille, eiköhän se into taas sieltä tule kunhan pääsette vauhtiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva viesti! Luulen kans, että into palaa tekemisen kautta. Niin se on aina ennenkin mennyt!

      Poista
  9. paljon vielä jäätä! Monessa paikassa näkyy lahdet olevan vielä kovin jäisiä täällä etelässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitää vaan olla kärsivällinen!!

      Poista
  10. Tuntuu, että kevät on tänä vuonna hitaanlainen! Mutta mun silmään näytti ihanalta!
    Meillä tuo sama edessä vasta ensi kuussa, en malttaisi odottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaukaa otetut kuvat hämäävät ;). Siksi kai niitä itsekin otin ja yritin saada perspektiiviä isoon kuvaan - kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti :). Malta vain, kuukauden päästä on jo taatusti ihana kevät käynnissä!

      Poista
  11. Voi, tiedän niin hyvin tuon "ankean" ensivaikutelman, kun talven jälkeen ensimmäisen kerran saapuu möksälle.Kosteaa, kylmää ja ne hiirenpapanat... :)
    Kestää kotvan, kun lämpö on saatu sisätiloihin ja rupeaa tuntumaan kodikkaalta.Itse pidän tärkeänä juuri sitä sisätilojen mukavuutta, sitten ulkona oikeastaan on sama, vaikka tulisi pieniä miehiä taivaalta.Kunhan sieltä pääsee lämpimään tupaan ihmettelemästä kevään ensimmäisiä ihmeitä.
    Kun aurinko on alkanut kunnolla lämmittää, kun matot ja petivaatteet on ulkoilutettu, lattiat pesty ja muutenkin puunattu, alkaa se ihanin vaihe kevätkesällä maalla.
    Katsoin ensin kuvasi ja olin ihan "sevenheaven", kuinka kauniilta kaikki näytti, kuinka innokkaan odottava oli Mauron selkä jne.
    Tekstin luettunani ymmärsin sinua kuitenkin kyllä oikein hyvin.
    Keväässä on tiettyä ankeuttakin, mökkiolosuhteissa, mutta ei aikaakaan, kun se haihtuu yhtä nopeasti kun hiirenkorvat alkavat aukeamaan? :)
    Onnea kauden korkkaamisesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos myötäelämisestä :). Terapoidakseni itseäni otinkin näitä yleiskuvia ja viimeisimpänä laitettu venevaja tietysti ainoana oikeasti ryhdikkäänä rakennuksena komeilee useimmissa kuvissa huijaamassa itseäni ja muita! Mutta arvaapa vaan, mikä tavaroiden kaaos sielläkin on sisällä...

      No, aivan kuten sanoit, mökin lämpö on tässä kohtaa a ja o. Onneksi mökki lämpesi nopsaa ja sain edes sen siivottua ja meille kotoisat olot iltojen painuessa miinuksen puolelle.

      Minusta kevät on oikeastaan tässä vaiheessa vuotta aika rumaa aikaa. Samalla on sekä kosteaa että kurttuun kuivunutta luontoa joka puolella. Syksykin on kauniimpi - siksi olen oppinyt tykkäämään syksystä nykyisin enemmän ja enemmän.

      Olet aivan oikeassa kyllä, että ei aikaakaan, ei aikaakaan...

      Poista
  12. Nyt on kausi korkattu ja se on mukava se! Kyllä se aurinko armaskin kohta rupeaa lämmittämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kiva oli päästä pääkallopaikalle toteamaan, että oikeasti kaikki on kunnossa. Se on pääasia. Lämpöä on varmasti luvassa tuota pikaa!

      Poista
  13. Se on se mielikuvien ja rakkaan paikan ja kaiken vastapainon voima! Kyllä siellä alla on ne vihertävät niityt, ihan kohta! Aina kun näyttää liian rämältä tai karulta kannattaa vähän siristää silmiä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuvat todella tekivät tepposen ja jouduinkin siristelemään silmiäni aika lailla lähelle katsoessani ;). Mutta tiedän oikeasti, että jos kaikki olisikin puts plank ja ojennuksessa, niin mielenkiintohan tästä kaikesta katoaisi. Kummallinen tämä vanhojen talojen psykologia, eikö?!

      Poista
  14. Vaikka tämä onkin se vähemmän kaunis vaihe keväässä, niin näissä kuvissa oli kyllä viehättävä tunnelma. Sen muistaa itsekin, miltä mökillä tuntuu ja näyttää ja tuoksuu, kun pääsee saareen ensimmäisen kerran talven jälkeen. Sitten kun jäät lähtee, maisema muuttuu niin nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Milla! Olet kyllä niin oikeassa, äkkiähän tämä vaihe menee ohi. On toisaalta rikkaus havainnoida ihan jokainen vuodenaika, joten tästäkin pitää oppia nauttimaan, vaikkei vielä lämmöstä saadakaan nauttia!

      Poista
  15. I love your blog , you have a new folower from chile
    Cariños

    VastaaPoista
  16. Hienoja kuvia! Kuvaamasi tunne on tuttu. Meilläkin melkein aina, kun talolle saapuu joskus marraskuussa tai räntäsateen jälkeen talvella, vastassa odottaa päärakennuksen maalaamaton sateesta kostunut läikikäs seinä. Samoin kaikki muu tekemätön työ lyö kerralla kasvoille. Nyt siihen on jo tottunut ja osaa henkisesti valmistautua. Parasta lääkettä on ruveta heti hommiin, jolloin on ainakin sellainen tunne, että hommat on hanskassa ja asiat kulkevat parempaan suuntaan. Tunne menee toki muutenkin melko nopeasti ohi. Kesällä on toki aivan eri tilanne. Sitä odotellessa...

    Ville

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...