lauantai 28. marraskuuta 2015

Blogin tarina

Hersyvän hauska persoona nimeltä Vanha Jäärä Hiilihapoilla -blogista haastoi minut kertomaan blogin tarinan; miten kaikki alkoi ja miksi olen blogini kanssa juuri tässä. Olen pari kertaa aiemmin kertonut aloittamisen motiiveista, mutta yritän tuoda juttua lähemmäs tätä päivää.


Aloitin blogin kolme vuotta sitten - välittömästi, kun olimme hankkineet saaritilan. Päätin, että blogin tehtävänä on dokumentoida räsnistyneellä tilalla aikaan saamamme muodonmuutos. Huh, aika pohjalta sitä lähdettiin liikeelle. Onneksi emme silloin tajunneet, mihin olimme tarttuneet. Ensimmäisen vuoden aikana blogissa kerroinkin pääosin työvaiheista ja kalustetuunauksista. Muistan, kun jotkut lukijat kommentoivat, että "koettakaahan nauttiakin välillä". Se oli hyvä neuvo, mutta teimme hiki päässä töitä emmekä osanneet pysäyttää tahtia. Sittemmin tahti on hidastunut ihan luonnostaan, joten hyvä, että rehkimme alussa itsemme vapaaehtoisesti henkihieveriin.

Alusta asti päätin myös, etten dokumentoisi blogiin kaikkea mahdollista elämästämme ja arjestamme, vaan kertoisin ainoastaan Villa Idur -arjestamme. Seison edelleen päätöksen takana, sillä paitsi että tila ON iso osa elämäämme, en millään ehtisi - enkä koe tarvetta - päivittää joka käännettä elämästäni tai vaikkapa työstäni tänne blogiin.


Noin pari vuotta vanhassa blogipostauksessa kirjoitin näin:

Bloggaus on hyödyllistä. Se on nyt päiväkirjani Vlla Idurin vaiheista. Olisin unohtanut jo 90% blogiin kirjoittamistani tunnoista ja yksityiskohdista. Ilman blogia kuva-arkisto ei olisi niin kattava. Pitkällisessä projektissa on ihana nähdä alku, keskivaihe ja loppu... (No, 'loppu' ehkä on tässä tapauksessa toiveajattelua.) …muistaa tuskat ja iloitsemiset.

Hauskaa, että edelleen ajattelen samoin. Etenkin alussa hämmästytti se, miten muiden blogeista voi oppia ja miten viisaita kommentteja saan lukijoiltani. Neuvot ja ideat ovat edelleen parhaita! Niin, ja hämmästytti ylipäänsä se, että blogini sai lukijoita. Se on tuntunut todella kivalta. Sen jälkeen, kun useita kymmeniä lukijoita oli ilmaantunut, en ole varsinaisesti miettinyt, miten saisin lukijakuntaa kasvatettua. Minulle on jo pitkään riittänyt se lukijamäärä mikä on ollut. Mietin kylläkin aika paljon sitä, että kuvat ovat hyviä, juttu etenee loogisesti, oikeakielisyys kutakuinkin toteutuu, ja että jutuissa tunnelman pitäisi välillä vaihtua, etteivät kirjoitukseni käy ikäviksi. En ylipäänsä itse jaksa viikosta toiseen pysyä samassa tunnetilassa ;).


Jossain vaiheessa ehkä vuoden jälkeen mukaan kuvaan tulivat juurikin tunnetilat ja jonkinlaiset mielipidekirjoitukset, jotka liittyvät tähän elmänmuotoon (kierrätys, omavaraisuus, vähentäminen jne). En ehkä uskaltanut tai viitsinyt kirjoittaa niistä aluksi, mutta sitten aloin ajatella, että myös niiden muistaminen ja lukeminen jälkikäteen voisi olla kiinnostavaa ja kehittää omaa ajatteluani. Tunsin myös, että monet lukijat ja blogistit joita itse seuraan, edustavat samoja arvoja. Tunteista kirjoittaminen ei ole aina helppoa ja siksi tämä osasto onkin ehkä marginaalinen - varsinkin syvissä vesissä luotaaminen. Kai jokaiseen juttuun jokin tunnelma tietysti liittyy.

Etenkin mielipiteiden kirjoittamisessa haluan olla sen verran avarakatseinen, etten ainakaan paasaisi moralisoivasti näkemyksiäni muille. En tiedä, mutta toivon, etten ole sortunut tähän ainakaan kovin paljoa :). Propagoiminen ei ole blogini tavoitteena missään määrin, vaan omien ajatusten jalostuminen. Kullakin on omat arvonsa, minulla omani. Kanssani saisi olla myös eri mieltä, mutta blogimaailma toiminee ehkä enemmän sillä lailla, että samanhenkiset kommentoivat ja muut eivät. Sekin on minulle todella ok, koska blogi on ehdottomasti harrastus ja sen tarkoitus on kasvattaa hyvää oloa ja mieltä. Väittelyfoorumit ovat muualla.


Yksi minulle erittäin tärkeä motiivi varsinkin nykyisin kirjoittaa blogia on saaristolaiselämän dokumentointi. Samasta syystä olen yrittänyt selvittää tilan historiaa, jotta voisimme itse ymmärtää, miten lisäämme siihen "seuraavan luvun". Vaikka kunnostamme vanhoja rakennuksia, elävöitämme mielestäni ennen kaikkea miljöötä. Tilan täydentää vasta elämä siellä, joten sen ei ole tarkoitus uinua historiassaan vaan edustaa elävää tätä päivää. Saaristokulttuuri on uhanalainen. Oma sydämeni on aina sykkinyt saaristolle. Siksi koen, että blogi täyttää jonkin pysyvän tarpeen minussa päästä möyrimään tässä aihepiirissä. Samasta syystä "uskallamme" myös rakentaa vanhoja rakenteita uusiksi, toki hyväksi havaituilla perinteisillä menetelmillä. Mutta museota tästä ei olla tekemässä, se on tärkeä pointti.


En ole kokenut varsinaista kyllästymistä blogin kirjoittamiseen koskaan. Sen sijaan harmittelen, niinkuin nytkin, että rasitan lukijoitani liian pitkillä kirjoituksilla! Nyt reilun kolmen vuoden jälkeen luulen, että syy kyllästymättömyyteenin on tämä: paikka edustaa minulle yksinkertaista elämäntyyliä ja kirjoittamalla ja kuvaamalla kiinnitän huomioni entistä paremmin yksinkertaisiin, pieniin ja arkisiin asioihin. Töissä ja koulussa on helpompi käydä mantereelta käsin, mutta kiire, monimutkaisuus ja hektisyys jääkööt aina mantereelle tai mieleni ulkopuolelle, kun kirjoitan Villa Iduriin liittyvistä yksinkertaisista asioista. Ugh!


Olen blogin historiassa saanut muutaman mainostajan ja yhden lehden tarjouksen siirtyä heidän viralliseksi bloggaajakseen. Pieniä palkkioita olisi luvattu, mutta en haluaisi saada paineita yhdenkään jutun postaamisesta tai edustaa ketään muuta. Luulen, että jonkun muun tarpeita tyydyttämällä saattaisin muuttaa näkökulmiani tai kirjoitustapaani tai postaamisesta tulisi jäykempää. Ajattelisin, että joku arvioi sillä silmällä tekemisiäni enkä osaisi olla riippumaton. Pidän tästä harrastuksesta juuri näin, joten miksi muuttaisin näitä olosuhteita?


Yllä mainitun kera totean, että blogi merkitsee minulle aika paljon. Jos joskus tulee taukoja kirjoittamiseen, syynä on yleensä huomion kiinnittyminen johonkin muuhun - tai esimerkiksi kesällä halu olla vaan touhuamassa eikä raportoimassa asioita koneella. Yllättävää kyllä, kesäisin koen eniten tuskaa blogin päivittämisestä - kun olisi niin monen monta juttua ja näkökulmaa, mistä voisi postata, muttei ehdi. Siitähän ei kannattaisi ottaa paineita, kun pitäisi osata elää niin kuin paasaa, vai mitä? ;).

Olen tässä pari tuntia pähkäillyt, kenet haastaisin kirjoittamaan bloginsa tarinan. Olen ollut monien blogien uskollinen lukija pitkään, joten on vaikea keksiä sellaista, mikä olisi ollut vähän katveessa. Siksi en pysty nimeämään ketään tähän haasteeseen juuri nyt - sorry!

Täten toivotan vain kaikille ihanille lukijoille mukavaa viikonloppua. Kiva, kun olette pysytelleet kuulolla!


44 kommenttia:

  1. Olipa hyvin kirjoitettu - ja aika monessa kohdassa voin olla samoin ajatuksin vaikka kirjoitammekin tyystin erilaisia blogeja. Esimerkiksi tuo vapaus kirjoittaa - juuri tuo oli yksi syy, miksi lähdin Indiedays-portaalista - vaikka minua ei painostettu eikä minulta pyydetty mitään, asetin itse itselleni ihan turhia paineita - ja tottakai häiritsi myös se mainos, johon ei voinut itse vaikuttaa.
    Sinun tapasi kuvata Villa Iduria, saaristoa ja saariston elämää on niin elävää, että siihen jää koukkuun. Ja vaikka kaikkea ei aina heti ehdikään lukea, on tämä yksi niistä blogeista, joiden postaukset yritän käydä myöhemmin lukemassa, jotta ei jäisi mitään väliin.
    Oletko koskaan ajatellut, että alkaisit tämän blogin pohjalta tehdä Villa Idurista kirjan? Jos et, niin minusta kannattaisi ajatella - olisi nimittäin arvokasta tietoa sekä saaristolaistilaa tai ylipäätään vanhoja rakennuksia remontoiville - ja myös saaristolaiselämää suunnitteleville.
    Kiitos mielenkiintoisesta blogista - ja hyvää 1. adventtiviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, kävin lukemassa juuri postauksesi hitaasta bloggaamisesta ja aika paljon siitä kolahti minuun, kun olin vieläpä juuri tehnyt tämän postauksen ;). En tällä kertaa jättänyt kommenttia, kun sinulla oli siellä yli sata (!) kommenttia jo, mutta oli niin kiva lukea ajatuksiasi (ja monen kommentin jättäneen ajatuksia) harrastus vs. kaupallisuusnäkökulmista. En pidä kaupallisia yhteistyöblogeja huonona, se ei vaan ole mun juttuni. On tärkeää, että jokainen kuuntelee omaa ääntään. Siksi itse vierastan myös blogioppaita jne, jos ei meinaa ammatikseen tätä tehdä.

      Kiitos, ihana kommentti ja olen otettu tuosta kirjaehdotuksesta. Olen kyllä ajatellut sitä ja luulen, että se on hitaasti matkan varrella kypsyvä ajatus. Ehkäpä jonain päivänä!

      Poista
    2. Tuo kaupallisuus blogeissa jakaa mielipiteitä - osa on hyvinkin tiukkaan sitä mieltä, että blogeissa ei yhteistyöjuttuja tai mainoksia saisi olla. En ole itse vastaan ja teen yhteistyöpostauksiakin, mutta hyvin valikoidusti ja suurimmalle osalle yhteistyötarjoukista sanon ei. Minun postaustahdillani blogista tulisi helposti liian yhteistyöpainotteinen ja sitä en halua - tämä on minulle kuitenkin harrastus niin kuin sinullekin.
      Ja kiva kuulla, että tuo kirja-ajatus ei sinulle vieras ollut:)
      Sitä jotakin päivää odotellen;)

      Poista
  2. Kiitos hyvästä blogistasi ja siitä, että olemme saaneet olla matkassanne mukana! On ollut ilo katsella ihanan aitoja kuviasi saaristolaiselämästä ja lukea kommelluksianne. Ja Mauro -minun suuri suosikki, lampaitanne unohtamatta! Hyvää viikonloppua teille ja rapsutuksia karvakorvalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Välillä on tosiaan läpikäyty kommelluksiakin - varsinkin Mauron kanssa asiat saavat helposti humoristisen sävyn. Hauskaa, kun omistaa tuollaisen eläimen, jonka ilmeet ja asennoitumiset tuovat hymyn huulille itselle joka päivä. Täytyykin taas jossain vaiheessa postailla sen kuulumisia!

      Poista
  3. Olen kanssa tyytyväinen, etten ole lähtenyt isommissa määrin mainostamaan ja mukaan blogiportaaleihin. Olen myös huomannut, että enää minulle ei tule kovin paljon kutsuja bloggaajailtoihin yms. koska en ole tehnyt välttämättä vierailuistani blogiin postausta. Se on ilmeisesti kirjoittamaton sääntä, että jos ottaa kutsun vastaan esim. jonkun kaupan blogi-iltaan, niin kutsua vastaan olisi pakko mainostaa kauppaa blogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaajien tapaaminen voisi muuten olla jännää, mutta edellyttäisin myös, että ilman mainospaineita :). Rakennuspuolella voisin kuvitella tekeväni yhteistyötä - ainiin ja itse asiassa ihan pienesti teimmekin ikkunanvalmistajan kanssa. Sanoin, että mainitsen firman blogissa, jos olen tyytyväinen käsityön jälkeen ja edelleenkin ihan ilman korvausta voin hyvällä omalla tunnolla mainostaa tuota Sydänpuu-verstasta. Uskon, että myös lukijat ovat kiinnostuneita pienistä luotettavista pajoista. Rakennusmateriaalit ovat niin kalliita, että kaikenlainen sponsorointi kyllä kelpaisi ;). En tosin ole itse ollut mitenkään aktiivinen tällä sektorilla.

      Poista
  4. Kiitoksia ihanasta kirjoituksesta! Niinkuin koko blogistasi, tästäkin kirjoituksesta tuli oikein ihana fiilis! Blogisi kautta teet arvokasta työtä tärkeiden asioiden muistiinkirjaamisessa, ja minä nautin myös kaikesta siitä kannanotosta, mitä ehkä viime aikoina on tullut lisää. Kiitos ja mukavaa ensimmäistä adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mahtavaa kuulla, Nonna, on kiva saada tällainen palaute :). Samoin sinulle!

      Poista
  5. Mahtava kirjoitus taas Pilvi! Olen niin onnellinen, kun olen löytänyt tänne blogiisi, se on niin mukaansa tempaava ja ikinä ei tiedä mitä seuraava postaus sisältää - minä ainakin olen koukussa :)
    Olette tehneet niin upeaa työtä Idurissa, että heikompaakin hirvittää - arvostan suuresti, kun jotain historiallisesti arvokasta säilytetään!
    Minulla on myös aika lailla samat periaatteet blogin suhteen ja turhaa stressiä ei kannata ottaa. Hah, minusta tuntuu kyllä, että kyllästytän välillä lukijat samantapaisilla jutuilla.. :)
    Upeat kalastuskuvat olet laittanut tarinan rinnalle! Mukavaa ensimmäistä adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan häkeltynyt ja liikuttunutkin kommentistasi - ja kaikista näistä yhteensä. Tämänkaltainen kannustus tuntuu uskomattomalta. Toivottavasti voit yllättyä täällä jatkossakin ;). Ja älä missään nimessä muuta omaa tyyliäsi ja aiheitasi. Minä olen koukussa jokaiseen nurkkaan teillä, jotka vain vilahtavatkin kuvissasi. Niin ihanaa vastapainoa meidän keskeneräisyydelle :).

      Poista
  6. Kiitos ihanasta blogistasi! Kirjoitat niin hyvin ja suoraan sydämestäsi, komppaan Ladya kirjasta :) Mukavaa 1. adventtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla!! Kirja-ajatus on kutkuttava ja väljästi ollut pohdinnan alla, koska tykkään niin kovasti kirjoittamisesta. Kun vielä saa ehdotuksen täällä blogissa, toivoo, että jossain vaiheessa tulisi sellainen vaihe elämään, mihin sen työstäminen sopisi. Myös sinne, mukavaa adventtia!

      Poista
  7. Muistan niin hyvin tuon alkuaikojen innon tehdä paljon ja nopeasti kun itse on tehnyt samaa pienemmässä mittakaavassa, se vaan kaiketi kuuluu asiaan ja "uutuudenviehätykseen".
    Hyvä ja kiva on ollut seurata matkan taittumista koko ajan, mukana kun on kulkenut koko Idurin elämän kirjo lampaineen kaikkineen.
    Elämän makua. Kiitos edelleen ihanasta, omanlaisesta blogistasi. Täällä on aina ilo vierailla, niin nytkin.
    Ja miten niin liian pitkiä kirjoituksia??? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja minä muistan sinun kommentit ja mahtavan esimerkin, että hups tuosta vaan, asiat syntyy! Minä se vaan en osaa laittaa paria riviä per postaus. Joskus voisi päästää lukijat vähän helpommalla, että esim kuvien katselu riittäisi… ;). Ilo on tällä puolella, kun olet jättänyt monen monta mieleenpainuvaa ja hauskaa kommenttia ja pidät itse täysin omanlaista blogia!

      Poista
  8. No ei kuule ole kertaakaan tullut sellaista tunnetta, että tekstiä olis liian paljon. Luettava on aina niin mielenkiintoista ja niinkuin Pepikin tuossa ylempänä sanoo, ihan sellaista "omanlaista". Niinkuin on teidän elämäkin Idurissa hirmu projekteineen, kaikkine toinen toistaan hienoimpine löytöineen. Mausteena omanlaisensa lampaat, johin ehtii tätäkin kautta aina kiintyä ja taas surra, kun syksy tulee.

    Kiva tarina, kiva blogi, kiva sinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit naulan kantaan Annukka: HIRMU PROJEKTEINEEN (tämä nauratti, koska se on niin, jos ihan totta puhutaan). No, vakavasti otettuna: voi Annukka sinua... aivan ihana kommentti. Kiitos, kun sanoit noin ♥.

      Poista
  9. Kirjoitatpa hyvin blogisi tarinan! Olen samaa mieltä kuin Lady kommentissaan. Sinun tulisi saada Villa Idur kirjan kansiin. Siitä tulisi upea teos. Minä niin nautin kuvistasi, joissa on aito tunnelma ja luonto läsnä. Saat kaikki vuodenajat ja keskeneräisyydenkin näyttäytymään kauniina. Eikä johdonmukaisuuttasi tilan kunnostamisessa - ja myös blogin kanssa, voi olla ihailematta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuupa kivalta, kun kannustat kirjan kirjoittamiseen. Alan ihan uskoa, että minulla olisi siihen eväät ;). Mielenkiintoista myös kuulla analyysisi, se on minulle arvokasta. Vaikka muuten pidän tätä harrastuksena, olen kuitenkin kunnianhimoinen siitä, minkälainen kokonaisuus tästä syntyy. Siksi lämmittää erityisen paljon, jos näet tässä johdonmukaisuutta. Kiitos siitä, mitä sanoit!

      Poista
    2. Komppaan Ladya ja Naista Talossa!

      Poista
  10. Voi, Pilvi! "Rasita," rasita vaan, kiitos kun "rasitat"! Yksi monista asioista tässä iloja tarjoavassa maailmassa on se hetki, kun pysähdyn, avaan Villa Idur -blogin ja saan nauttia pitkistä (ja lyhyistä) tarinoista, tapahtumista saaristossa tai missä milloinkin minkin asian äärellä siellä ollaan. Tiedän jo ennen kun klikkaan blogin auki, että mitä ikinä täällä onkaan vuorossa, iloja tai haasteita, arkea tai juhlaa, niin vierailun jälkeen jää hyvä fiilis. Pala saaristoa ja itseäni kiinnistavaa tarinointia toimitettuna omalle ruudulle - eikä tarvitse kuin lukea sujuvaa tekstiä ja ihailla osuvia, ihania kuvia.

    Jotta rasita vaan minkä joudat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiks, mikä kommentti :)). Tästä tulen kyllä niin hyvälle mielelle, ellen sitten jo melkein häkelly moisesta ;). Kiitos mukanaelämisestä ja onhan se niin kivaa aina, kun Jovelan Johanna on jättänyt kommentin - niinkuin nytkin!

      Poista
  11. Kivasti koottu kokonaisuus! (Miten tuosta kommentista tuli ihan Jukka Virtanen mieleen ;-D)
    Olen ollut lukijasi pitkään ja pidän blogistasi paljon! Kivasti kirjoitettuna, helposti luettavana, ihan ykkösblogien joukossa.
    Arvostan entistä enemmän blogeja, jotka eivät ole kaupallisia, jossain kohden alunperin hyvän blogin kiinnostavuus loppuu, kun taustalla kirjoittamiseen on jonkin sortin pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa Jukka Virtas-kommentit, päinvastoin, haha. On hirmu kiva kuulla, että tykkäät käydä täällä säännöllisesti lukukäynnillä! Muistankin, että olet tullut mukaan ensimmäisten joukossa ja se on ihan huippua, että ihan alkuperäislukija seuraa vieläkin - jee.

      Poista
  12. Ihan kuin itse olisi saarella käymässä, kun blogiasi lukee, niin mukaansa tempaavia blogisi ovat. Olette siellä kerrassaan niin tarmokkaita. Ilo on myös lukea tiluksien löydöistä ja historiasta. Mielenkiintoisia tarinoita, eli jatka vaan samaan malliin - täällä ollaan linjoilla ja odotellaan postauksia :)
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mitä vielä kohteliaisuuksia sieltä sateleekaan. Olen kovin otettu ja ilahtunut, jos pystyt näihin tarinoihin eläytymään :). Kiitos Anu ja mukavaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  13. Saaristolaiselämän dokumentointi on hyvä juttu, omalla kohdalla voisi puhua maalaiselämän dokumentoinnista, molemmat todella tärkeitä etteivät pääse tyystin katoamaan. Vaikka saaristolaiselämä on minulle täysin vierasta niin on hauska huomata että blogistasi löytyy monta lapsuuteni elementtiä, kuten venesuoja tai kuivuvat kalaverkot. Ne kuuluivat savolaiseen rantamaisemaan siihen aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Blogisi kuvastaa kyllä todella sitä maalaiselämää, jonka toivon elävällä maaseudulla hengittävän. Kiva, jos minun juttuni vievät sinut lapsuusmuistoihin :)

      Poista
  14. On ollut mielenkiintoista seurata blogiasi. Saaristolaiselämä viehättää minua, eikä itselläni ei ole siitä kokemusta. Minua viehättää se tarmo, innostus ja intensiivinen paneutumisenne tähän projektiin. Teillä on päämäärä koko ajan tiedossa, mutta silti edetään myös intuitiolla. Alussa ajattelin, että tahti on liian kova, mutta on sittemmin vähän helpottanut.
    Sinulla on tosi selkeänä näkemys siitä, mitä tämä blogi sisältää: itse projektin ja siihen liittyvän elämäntavan. Kunnioitan suuresti valintaasi siinä, että et lähtenyt noihin lehti- ja mainosjuttuihin mukaan. On olemassa vanha sanonta: "Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt". Vaikka korvaus olisi ollut kuinka pieni, siihen kuitenkin aina sisältyy riski. Nyt voit olla vapaa ja riippumaton. Vapaa-ajankäytöstäsi tässä kuitenkin on kakenkaikkiaan kysymys.
    Lempeää Joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hyvä sanonta! Juu, syön mieluiten omaa leipääni ;). Voin kuvitella, ettet ollut ainoa, joka piti alun tahtia liian kovana. Ymmärrän sen hyvin, että siltä se näytti ja kyllä tuntuikin, ihan kropassa myöten. Mutta kun ei meillä ollut vielä paikat siinä kunnossa, että olisi voitu leppoisasti levätä, vaan piti saada kunnon yösijaa, joku nurkka, missä tehdä ruokaa ja saunaan pesumahdollisuus, niin pakkohan ne kaikki oli puurtaa ensin! Kiva, kun olet ollut niin kiinnostunut, että olet myös seurannut alusta asti!

      Poista
  15. Jee, ihanaa kun tartuit haasteeseen! Mun mielestä sun kirjoitukset ei oo koskaan vielä olleet liian pitkiä ja sulla on aika samoja aatoksia kuin mulla koskien paasaamista, tunteiden esille tuomista ja oikeakielisyyttä & oikeinkirjoitusta (onkohan nuo yhdyssanoja??!!).

    Ja teidän projektin seuraaminen on oikein mielenkiintoista ja maisemat ovat varmaankin kauneimmat niistä blogeista mitä mä seuraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - hienoa, jos maisemat viehättävät ja se on yksi syy piipahtaa täällä :). Juu, apua jos paasaa oikeakielisyyden puolesta ja sitten samassa lauseessa viljelisikin itse vahingossa kielioppivirheitä, heh. No kyllä niitä varmasti sattuu, suomen kieli on rankattu maailman 6. vaikeimmaksi kieleksi ;).

      Poista
  16. Hieno postaus,eikä yllättänyt yhtään: kuulosti ihan sinulta alusta loppuun ja monta asiaa voisin sanoa itsekin omasta blogistani. Olen myös päättänyt rajata bloggaamiseen vain yhteen elämän osa-alueeseen, en hae yhteistyökumppaneita tai laajoja lukijakuntia - tärkeintä on vapaus, bloggaamisen pysyminen itselle hauskana ja se pieni mukava yhteisö, joka sen ympärille on muodostunut (sinä tietysti mukaanlukien). :)

    Sulla on ollut alusta asti tässä blogissasi erityisen hyvä henki. Kuvat ovat kauniita ja löydät mielenkiintoisia jutunaiheita, mutta ennen kaikkea tapa jolla käsittelet aiheita on jotenkin erityisen miellyttävä: inhimillinen, innostava, avarakatseinen, pohdiskeleva, hauskakin. Kiitokset että päätit jakaa Idurin elämää täällä blogissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti kuvailet tekemisiäni ja sanomisiani - melkein tässä vilkuilen olan taakse: "kelle se puhuu" ;)). Katsos, ei sitä tällaista kehutulvaa joka päivä saa. Hyvältä tuntuu ja tiedätkö, sinä olit Villa Idurin aivan ensimmäinen lukija!! Purjehdusblogien kuningatar, tadaa!!!

      Poista
  17. Hieno postaus! Täällä on aina ilo käydä lukemassa, mitä Idurissa tapahtuu. Arvostan myös kovasti pohdintojasi, olet tuonut monta tärkeää asiaa esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Välillä tulee olo, että pakka vaan syventyä pohdiskelemaan, mutta välillä sitten taas ottaa asiat meilellään kevyemmin. Tasapaino varmasti kaikessa on paras!

      Poista
  18. Kiitos ihanasta blogista, joka tuo tuulahduksen saaristolaiselämää tänne sisämaahankin! Olette tehneet arvokasta työtä tilanne kanssa. Hienoa, että olet jakaneet tätä matkaanne blogin välityksellä.

    Mä oon kans miettiny tuota mainostusjuttua. Jotenkin tuntuu, että kirjoittaminen menisi jäykemmäksi ja teennäisemmäksi, jos lähtisi oikein näkyvästi mainosjuttuihin mukaan. En ole muutenkaan halunnut luoda blogista sellaista tyylikästä lifestyleblogia, vaan pitää sen sellaisena rentona raksablogina, jossa rösöisyydet ja keskeneräisyydet saa myös näkyä. Huomaa kyllä, että blogin pidossa tulee sellaisia aikoja, jolloin miettii, että mihinkähän suuntaa tämä on nyt menosssa ja millaisena tämän haluaa pitää ja mihinkähän ja milloin tämä lopullisesti päättyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa mieltä olen ja kuule, rento raksablogi kuulostaa aivan mahtavalta määritelmältä! :). Tunnistan tuon pohdiskelun siitä, että mihin suuntaan sitä mahdetaan olla blogin suhteen menossa, mutta aina samaiseen hengenvetoon sitten muistutan itselleni, että ei mihinkään suuntaan: sitä ollaan vaan tässä :). Kiitos kivasta kommentistasi, Elina.

      Poista
  19. Olipa mukava lukea pohdintojasi blogin kirjoittamisesta. Sanoisin, että blogisi on korkeatasoinen, ja ihastuin tyyliisi heti ensimmäisestä kerrasta, kun sivuillesi eksyin. Hain pari vuotta sitten saaristolaisaiheisia juttuja ja tekstejä netistä vertaistueksi omaan remppaprojektiimme enkä vielä silloin tiennyt blogimaailmasta oikein mitään. Siksi olin todella iloinen törmätessäni blogiisi, joka oli juuri sitä mitä hain. Kauniita kuvia ja soljuvaa tekstiä.

    Ajattelen blogin kirjoittamisesta hyvin saman tapaisesti kuin sinä. On mukava saada talteen kuvia ja tapahtumia siitä ympäristöstä, joka on tällä hetkellä kaikkein rakkain. Ilo on myös löytää samoin ajattelevia ihmisiä. Ja koska en todellakaan ole mikään albumi-ihminen, saan kuvat taltioitua kätevästi blogiini. Eniten nykyisin harmittaa aikapula: paljon enemmän haluaisi käyttää aikaa muiden blogeissa vierailuhin sekä tietysti kuvaamiseen omaa blogia varten. Kiitos, kun jaoit blogisi tarinan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "korkeatasoinen", mikä kunnia! Suurkiitos kannustuksesta ja on todella hienoa kuulla, että viidyt seurassa, vaikka sinulla on omakin kaunis saaristolaistalosi siellä. Mutta samahan se on minulla, ei koskaan tule yliannostusta saaristolaisjutuista ;).

      Poista
  20. Kiitos, että pidät blogiasi, sitä on aina ilo lukea;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla :)

      Poista
  21. Hei! Olen silloin tällöin poikennut blogissasi ja pitänyt näkemästäni. Ja koska sain saman haasteen Vanhalta Jäärältä, en malta olla kommentoimatta, vaikka postauksestasi onkin jo vähän aikaa. Blogin pitämisestä ajattelen monin tavoin samankaltaisesti. Tämä on mukava harrastus, en haluaisi minäkään sen muuttuvan jonkun ulkopuolisen toimesta muuksi.
    Erityisesti pidän blogissasi kuvista: maisemat, vanhat esineet ja rakennukset - mahtavia!

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...