perjantai 2. lokakuuta 2015

Outoa käytöstä


Meillä on tapahtunut jotain muutakin outoa, mutta ensin uuteen innostukseeni: Olen aivan täysin hurahtanut sienestämiseen tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni. Sain työn kautta lahjaksi graafikko Petri Salmelalta hänen ja Saimi Hoyerin tekemän kirjan Sieniä ja ihmisiä. Luin sen keväällä, mutten tiedä, syntyikö hillitsemätön sieni-inspiraatio kirjasta vai olinko jo valmiiksi otollinen uhri. Ehkä molempia - kaikenlainen luonnonvaraisuus ja omavaraisuus kun kiinnostaa ja kirja antoi kipinän aloittelijalle tunnistaa kanttarellien lisäksi muutamia muitakin sieniä helposti.


Olen onnistunut houkuttelemaan Mikkoakin keruukierroksille. 


Parin viime viikon aikana olen löytänyt saaresta paljon tatteja. Lajikkeista kangastatti ja nummitatti ovat yleisimpiä. Kivaa, kun oppii tunnistamaan näitä!



Jos yöpakkaset pian alkavat, taitaa huomenna lauantaina olla poiminnassa viime hetket käsillä, joten ei muuta kuin metsään. Minuahan ei pidättele mikään!


Sunnuntaiksi karautankin pois saaresta, koska on nimittäin T-päivä. Tämä on Merenneidon, lukijan, teurastukselle antama peitenimi.

No, outoa kyllä, mutta parissakin eri mielessä olen hirveän helpottunut teurastuspäivän koittoon - loppujen lopuksi. Joka syksy se alkaa tuntua luonnolliselta, kun ilmat huononevat. Onneksi lampaita ei tarvitse lähettää viimeiselle matkalle teurastamoon. Eräs eläinten puolesta puhuva ystäväni juuri kuvaili yksityiskohtaisesti joidenkin teurastamojen oloja. Ja vaikka olisi ihan hyvätkin olot, selvähän se on, ettei niissä ehditä ajatella ja kohdella eläimiä yksilöinä. Onneksi nämä eivät tule tietämään tästä mitään eivätkä joudu hätääntymään viime metreillään.

Nyt ilmaantui myös ihan uusi syy, miksi olen jo odottanut t-päivää. Nimittäin suurin musta lammas on viime aikoina käyttäytynyt kuin mikäkin itsemurhakandidaatti - ihan totta. Meinasin otsikoida koko postauksen itsemurhakandidaatti-sanalla, mutta sitten ajattelin, että on ehkä parempi, ettei nettipoliisien aikaa mene blogini lukemiseen.


Ai että miten niin? Olemme jo pari kertaa löytäneet mustan yksilön aitaan takertuneena. Arvatkaa, mikä huoli! Koskaan aikaisemmin muut lampaat eivät ole työntäneet päätään aidan rei-istä, mutta nyt tämä yksi teki sitä yhdessä vaiheessa koko ajan. Olen pelännyt, että se vielä joku kerta jää ihan tosissaan jumiin ja kituu ja kuolee aitaan. Kamala ajatus. Maurokin tässä taannoin ihmetteli näitä karvatukkuja, jotka ovat kiertyneet aitaan. Kyseisiin kohtiin olemme kuitenkin laittaneet rimoja, minkä jälkeen tunkeminen loppui. Ihmeellistä käytöstä, mutta hyvä, että keksimme keinon estää sitä. Huoli on silti vähän jäänyt itämään, koska eihän tämä ehkä pomminvarma keksintö ollut.


Nyt, kun olemme saaneet hänetkin pysymään hengissä ja kasvatettua kaikkien aikojen suurimmaksi lampaaksemme, voimme onnitella itseämme siitä, ettei se kuitenkaan kuollut ennen aikojaan itseaiheutetusti ja kitumalla.
 

Outoa sekin, että lampaiden kanssa jaamme yhteisen himon sieniin. Tässä tulen sienestä ja ne juoksevat kaviot kopsuen sienikorilleni. Erehdyin laskemaan korin maahan ottaakseni niistä kuvia ja nehän nappasivat salamannopeasti tatteja suuhunsa, höh. 


No, suurimman osan sain pitää itselläni ;). Tateista syntyy kaikkea hyvää: tattirisottoa, tattikääryleitä, tattipitsaa, tatti-sitä-tatti-tätä ja niin edelleen. 


Tällaisissa tunnelmissa tänään: keruuta ja luopumista, mutta ihan rauhallisella mielellä nyt kuitenkin tuon jälkimmäisen osalta. 

Satoisaa syksyä,


35 kommenttia:

  1. Voi noita lampaita <3. Tunnelmallisia kuvia.
    Sienestys kiinnostaisi minuakin, mutta en yhtään luota itseeni sienten kanssa. Tunnistaisinko mitään ihan satavarmasti ;). Kun ei ole nähnyt sienestystä lapsena, sitä on jotenkin niin vaikea ottaa omaksi tavaksi aikuisenakaan. Edelleen sienestän mieluiten torilta. Metsässä sienikorin kanssa kulkeminen olisi kyllä houkuttava ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tietty ihan sama ongelma, mutta tatit ovat turvallinen vaihtoehto aloittaa. Niissä ei ole myrkyllisiä yksilöitä - on vaan vähän parempia ja vähän huonompi - mutta kukaan ei kuole niihin :) ja ne on helppo tunnistaa pillistöstä, jota muilla sienillä ei ole. Mutta torikin on hyvä paikka sienestää :)

      Poista
  2. Tatit ovat aivan parhautta! Iloitsen, kun olet ne löytänyt ja sienestämisen ylipäätänsä. Tänä vuonna olen harmitellut niitä peijjoonan elokuun helteitä, kun menivät pilaamaan hyvin alkaneen sienisyksyn! Minulla taitaa tulla tänä syksynä surkein sienisaalis evö! Miss my tattirisotto...
    Hassut sienilampaat! Minulla on kokemuksia vain tatteja varastavista oravista =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helle tosiaan pääsi pilaamaan minunkin hyvin alkanutta harrastustani, höh! Mutta ehdin saada jo pienen tattisadon juuri ennen niiden alkamista ja nyt taas kuukauden odottelun jälkeen. Minulla ei ole vertailukohtaa aiempiin vuosiin, mutta kovin moni tuntuu valittavan, että sato on nyt huono.

      Poista
  3. Sienet ovat suurta , mutta olen onneton sienestäjä - no, eipä niitä enää paljoa tarvitakaan, sillä mies ei syö ja itse pystyn syömään vain rajoitetusti leikatun sappeni takia. Mutta välillä sorrun;)
    T-päivästä en sano mitään - mutta upea on tuo teidän musta itsemurhakandidaattinne - ja ihan uutta tietoa minulle, että lampaat syövät sieniä. No, aika moni muukin lampaisiin liittyvä juttu on uutta;)
    Upeita sienestyssäitä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuulun vielä yksinkertaisten aloittelijoiden kategoriaan: tunnen kanttarellien ja tattien lisäksi vain muutaman muun ruokasienen, mutta näilläkin tiedoilla pääsee jo hyvään alkuun! Olen uumoillut, että mahtavatkohan lampaat popsia sieniä, kun alueella, jossa ne saavat liikkua, ei näy sienen sientä! Tuli todistettua ja opittua sekin :).

      Poista
  4. Haluaisin myös oppia kunnolla sienestämään! Olen aika nollasta opetellut ensin kasvien kotitarvekasvatusta, sitten villiyrttien tunnustamista ja kuivaamista ja sienet ovat kyllä seuraavana listalla! Tsemppiä sunnuntaihin, kotiteurastus on hyvä teko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ihan sama, että pienimuotoinen kasvinkasvatuskin on lähtenyt ihan nollasta, samoin sienestys. Aloittaminen perustuu minusta yhteen oleelliseen vinkkiin: Kaikki pelkäävät poimivansa myrkkysieniä, mutta kannattaa aloittaa tateista, sillä niiden helppo tunnusmerkki on pillistö, jota taas ei muilla sienilajeilla ole. Olin niin ulalla, että minä ainakaan en tätä tiennyt ennen kuin luin sen ym. kirjasta. Kun siis sienellä on pillistö, voit poimia sen. Vain yksi pahanmakuinen sappitatti on, mutta sekään ei ole myrkyllinen. Tein itse niin, että keräsin ekalla kerralla kaiken, mitä metsästä löysin ja aloitin tunnistuksen netin ja kirjojen kanssa. Puolet sienistä jäi tunnistamatta ja heitin ne pois, mutta sitä kautta opin tunnistamaan tatteja ja haperoita.

      Poista
  5. Anonyymi8.32

    Äitini kanssa kävin pienenä sienessä mutta nyt aikuisiällä tulee harvoin käytyä, kanttarellipaistosta mieli tekisi ....Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole sienestystä oppinut oikein koskaan lapsena. Me kävimme paljon marjassa, mutta jostain syystä sienessä ei. Molemmista tykkään nyt kun olen sienestyksenkin löytänyt! Samoin sinulle, kivaa viikonloppua!

      Poista
  6. Minä en ole tänä syksynä käynyt kertaakaan kunnolla sienimetsässä. Sienestäminen oli minun ja siskoni yhteinen juttu ja nyt kun häntä ei enää ole, niin en ole saanut lähdettyä sieneen. Kantarellit poimin anopin mailta ja sain kantarelleja myös tuttavalta. Eilen kirjakaupassa hypistelin tuota samaa kirjaa, mutten sitä vielä ostanut. Ostin samaisen kirjan myös siskolleni viime joulun joululahjaksi, josta hän kovasti piti. Suunnittelimme heti sieniretkiä, mutta aina ei suunnitelmat mene omien kaavailujen mukaan. Sienestys on hauskaa ja uusien tuttavuuksien löytyminen on palkitsevaa :) Tattirisotto kuulostaa herkulliselta!
    Onneksi tuolle mustalle päkälle ei käynyt huonosti. Voi kuvitella huolen määrää.
    Mukavaa viikonloppua sinne T-päivästä huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ehkä löydät uuden kaverin - toivotaan niin. Tutuissa metsissä tykkään kuljeskella ihan yksinänikin, mutta jos lähtisin jonnekin ihan uuteen paikkaan, haluaisin minäkin kyllä kaverin mukaan. Jostain syystä kanttarellin poiminnasta ei tule niin varsinaista sienestysoloa ;). Ne poimin minäkin aina niin tutuista paikoista, että ei tule sellaista kunnon sienisaalistamisen oloa!

      Tykkäsin tuosta kirjasta tosi paljon. Siinä kirjantekijät jutustelevat aina tietystä lajikkeesta jonkun pitkän linjan sieniammattilaisen kanssa. Siinä nostettiin mm. esiin aliarvostettuja lajikkeita ja yksi sellainen, haperot, on meidän mailla aika yleinen, joten oli mielenkiintoista lukea siitä.

      Poista
  7. Sienestäminen olisi ihanaa, mutta en ole ehtinyt perehtyä vielä siihen. Söin kerran appiukkoni tekemää mustatorvisienikeittoa ja en ole ikinä syönyt mitään niin hyvää sieniruokaa.
    Onneksi ei tapahtunut mustalle lampaalle mitään, aivan kamalaa, ymmärrän huolen.
    Kyllä sielä on kaunista, kuvasi kertovat sen. Tekisi mieli hypätä ruudun läpi sinne raikkaaseen saaristomaisemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että tuollainen harvinainen herkku on jäänyt mieleen! Kiitos Mia, minustakin on juuri nyt tosi kaunista: ilmat ovat lempeät ja kirkkaat vielä toistaiseksi. luonto kaunis. Nautin syksystä juuri nyt kovin. Vähäsateista on vaan saaressa ollut, joten sienisato pysyy vähäisenä. Asioilla on aina puolensa ;)...

      Poista
  8. Voi, ymmärrän täysin huolesi ja mietteesi lampaista. Ja ikävää tietysti, kun t-päivä koittaa vaikka onkin toisaalta helpottavaa.

    Sienet ovat ihania, mutta pitäisi opetella tosiaan tuntemaan muutakin kuin suppilovahvero ja tatti. En tosin ole ehtinyt sieni- enkä puolukkametsään tänä syksynä. Nuo mainitsemasi tattilajit näyttävät tosi herkullisilta, mutta ovat itselleni aivan outoja. Omat sienivarastot olisivat ihan kiva lisä talven varalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet sienivarastot talven varalle ovat tosiaan aika kiva lisä. Suurimman osan kerätyistä olen kuitenkin samantien laittanut syötäväksi, koska niin sienet ovat tietenkin parhaimmillaan, kuten kaikki kausiruoka. Kokemukseni mukaan sienet eivät ihan hirveän pitkään pidä hyvää makuaan pakkasessa. Nyt kokeilin myös kuivatusta, joten katsotaan, kumpi parempi. Ehkä ensi vuonna ehdit metsälle - teillä on siellä varmaan myös hyvät metsiköt samoiltavaksi!

      Poista
  9. Minä tykkään käydä sienessä, mutta sieniä en syö. Koostumus ei sovi mun suulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kommenttisi koostumuksesta, itsekin muistan nuorena vähän opetelleeni koostumuksen sietämistä. Mutta mutta, kannattaisi kokeilla sienien käyttöä esim pizzan päällä siten, että ne kuivahtavat ja paahtuvat uunissa pizzan pinnalla. Tämä on italialainen tapa ja älyttömän hyvää tulee!!

      Poista
  10. Tummuvat illat ja T-päivä. Voih, ollaanko taas tässä kohtaa vuotta. Sieniharrastus näyttää kivalta, niin kuin kuvasi saariston huikeasta luonnostakin. Kiitos Pilvi, jaksetaan syksyä, siinä on kauneutensakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tämä on aikamoinen siirtymäriitti meille kohti kylmempää syksyä ja talvea. Mutta samalla nautin luonnosta ja kaikesta siitä, mitä se tähänkin vuodenaikaan suo, kuten sanoit. Kaunista syksyä sinulle!

      Poista
  11. Voimia T-päivään ja siihen liittyvään jälkiurakkaan... Kuuntelin tänään kun hyvä ystäväni kertoi heidän vanhan ja sairastelleen hevosensa lopettamisesta: tuttu metsästäjä ampui sen kotitallissa ja ystäväni herra F paloitteli itse lihat sopiviksi perheen koirien ateriapaloiksi. Armoollinen loppu eläinystävälle ja järkevä jälkikäsittely - nostan hattua, vaikka en itse ikinä pystyisi tuohon...

    Ihanaa seurata tuota omavaraisuus- ja sieni- innostustasi! Tatit, kantarellit, suppilovahverot ja lampaankäävät ovat suosikkejani. Entä jos lampaankäävät ovat saaneet nimensä siitä, että ne ovst erityisesti lampaiden herkkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos, vuosi vuodelta aina hieman rutinoituneempana mennään!

      Samoin, nostan hattua tuollaiselle toiminnalle, mistä kerroit. Hevonen on monin verroin enemmän yksilö ja lemmikki kuin lammaskatraan jäsenet, joten se vaatii päättäväisyyttä. Hyvä, että viime aikoina on puhuttu paljon tästä hevosen lihan hyödyntämisestä, kun harrastus on yleinen ja hevonen niin suuri eläin. Olisi epäeettisempää jättää liha hyödyntämättä, jos samaan aikaan ostaa kuitenkin lihaa - koiralle tai ihmisille. Ymmärrän kyllä senkin, jos ei pysty itse syömään lemmikkinsä lihaa ja se menee koiralle. Meillä menee karitsojen sisäelimet koiralle, vaikka monet pitävät näitä osia suurimpana herkkuna.

      Lampaankäävän nimen ehdottajalla on taatusti ollut lampaankääpää himoitsevia lampaita! ;)

      Poista
  12. Sienet on niin hyviä! Meillä päin ei ikävä kyllä kanttarelleja löydy mutta tatteja löytyy. Tosin ei niitäkään tänä syksynä...
    Meillä työnsi kerran yksi lammas verkosta pään läpi, olihan se työ ja tuska saada se pää siitä irti, kun yritti työntää päästä lammasta irti, se puski takaisin :) Vetämällä sitten vihdoin saatiin irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, kuulostaa tutulta - tämän kanssa oli ihan samat haasteet ja ikävä juttu, että se teki sitä tosi usein ja oli tiukassa. Kumma kyllä, vain muutaman riman laittaminen verkkoaitaan auttoi. En tiedä, oliko niin, ettei se nähnyt verkkoa tms…?

      Tatit ovat tätä nykyä suosikkejani, jopa parempia kuin kanttarellit, jotka ovat miedompia. Tateista voi mielestäni tehdä monipuolisempia ruokia. Tämä vuosi on tainnut olla huono tattivuosi, mutta ihan riittävä aloittelijan saalis on tullut, muutamia litroja kuitenkin.

      Poista
  13. Oi ihanaa sienestystä! Minä sain mieluisen yllätyksen vanhemmiltani viikonloppuna, sekä kuivattuja, että tuoreita tattipalasia. Tässä meidän ympärillämme ei ole hyviä sienimaastoja, kun taas vanhempien lähellä on oikea sienestäjän paratiisi, aivan lumoavaa kuljeskella jäkälikkökankaalla ja ihailla sitä tattien määrää. Tänä vuonna tosin on ollut hieman huono tatti vuosi tosiaan. Hienoa, että hyödynnätte lampaan lihaa, itse laitamme silloin tällöin hiehon (joka ei vaikka tule tiineeksi) teuraaksi. Liha on vaan niin hurjan paljon parempaa ja kun olet itse ruokkinut ja hoitanut eläimen, niin tiedät tarkkaan mitä se on popsinut ja millainen elämä on ollut. Sitten kun joskus pitää ostaa kaupasta jauhelihaa kun olet vaikka vuoden syönyt oman hiehon jauhelihaa, niin huhhuijaa mikä lemu siitä paketista tulee kun sen siihen pannulle panee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No saitpa tosiaan kivan yllärilahjan - varsinkin, jos et ihan helpolla itse pääse hyviin sienimetsiin. Voin kuvitella, mikä ero lihoilla on. Minä en enää suostu syömään mitään muuta karitsan- tai lampaanlihaa kuin omaamme. Ei ole muualla parempaa tullut vastaan :).

      Poista
  14. Sienestys on mukavaa puuhaa, varsinkin kun ei tarvitse kuin kotiovelta kävellä muutama sata metriä niin edessä on iso metsäalue, josta löytyy lukuisia hyviä sieniapajia. Niistä parhaimmista ei sitten kaikille kerrotakaan ;)
    Tosin tänä syksynä korissa on ollut melko vaatimattomat saaliit aiempiin vuosiin verrattuna, mutta toivon mukaan ennen pakkasia ehditään vielä muutamat kerrat kartuttaa saalista. Siskoni kanssa keräsimme viime vuonna suppiksia viimeisiä kertoja räntäsateessa =D
    Huikean hienot kuvat upeista saaristomaisemista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä meidän saari varmaan niitä kaikkein satoisimpia ole, mutta sekin vähä, mitä saa kerättyä, tuntuu ihan luksukselta. Tai voipi olla, että nyt kun olen tatit löytänyt, vielä yllätyn parempana tattivuonna - toivotaan näin! Kiitos Ansku, näin syksyllä on kiva käydä metsälenkeillä vähän ihailemassa maisemiakin :).

      Poista
  15. Upeita sieniä siellä saaristossa kasvaa! Sienestys on hieno harrastus. Koen aina pienen piston jossain, kun luen sienestyksestä. Itse en uskaltaisi sieniä kerätä, enkä viitsi opetellakaan tuntemaan niitä, kun ei selän vuoksi pysty sieniä keräämään. Se harmittaa kieltämättä, koska pidän sienistä ja täälläkin olisi metsät väärällään jos mitä herkkua.

    Pitkä askel on siellä otettu ensimmäisen T-päivää alustavista tunnelmista. Niin se vaan vuosi toistaan pehmentää henkisesti.

    Tuossa 1, kuvassa Mauron asento on hauska! Usein koirasta näkyy kuvassa kaikki jalat ainakin hieman. Tuossa kuvaushetkessä Mauro on kuin 2-jalkainen kyltti, niin presiis samalla liljalla kaikki jalat ovat ;D

    Aurinkoisia päiviä sinne saareen :) Vielä on päiviä näkemättä ennen kun talvi saapuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mietin, miksi Mauro on kuvassa niin varuillaan / mikä sitä tuolla kalliolla muka uhkaa, kun on ihan häntä koipien välissä. Mutta en huomannutkaan siluetti-asetelmaa ;).

      Onpa harmi, jos ei kroppa kestä keräilyä. Oikeastaan sienestys on minusta siksi niin hauskaa, että se ei rasita selkää ja hartioita yhtä paljon kuin marjojen poiminta. Mutta jos on oikein paha selkäongelma, niin varmaan sekin olisi tosiaan liikaa :(.

      Olet aivan oikeassa: ensimmäisenä teurastusvuonna olin monta päivää aivan tuskissani, kyynel silmässä ja syyllisyydentuntoisena. Tänään olo on ihan toinen - osaan jo nähdä järkisyyt tunteiden yli. Hyvä niin, koska tätä on vain pystyttävä jatkamaan, jotta saadaan eettistä lihaa pöytään. Kasvua ja oppimista tapahtuu, vaikka yhä koen noita tunteitakin.

      Poista
  16. Hyvä peitenimi, ei kuulosta ollenkaan niin pahalta. Ja kiva, että voit olla tuona päivänä poissa, ettei tarvitse itse toimintaa osallistua.

    Sieniä, nam! Aika kuivanoloiselta maisemalta olette sieniä löytäneet, siis jos kuvat ovat paikoilta, mistä saalista on tullut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmph, toisin osittain kävi…

      Juu, on ollut tosi kuivaa. Tänä viikonloppuna tuli vain hyvin pieni sato, mutta tatteja tulee kyllä näiltä kuivilta mättäiltä, eli kuva on ihan autenttisesta paikasta. Viime viikollakaan ei satanut yhtään, joten aika huono sää on nyt sienien näkökulmasta yleisesti ottaen. No jotain sentään siis on tullut.

      Poista
  17. Sienestäminen on tosi mukavaa! Meillä jopa mieskin innostui siitä:)

    VastaaPoista
  18. Samoin on käynyt täällä :))

    VastaaPoista
  19. Meille kävi tänä syksynä samoin - meistä molemmat innostui aiempia vuosia enemmän sienestyksestä. Mä olen sina rakastanut metsiä - nyt on ihanaa, kun on oppinut myös hyödyntämään jotain sieltä löytyvää. Tosin en viel tunne kovin montaa lajia ja Google on kovassa käytössä:D Lampaankääpä on mun suosikki. Sen valmistan paneroimalla pihveiksi. Jauhojen sekaan kuivattua rakuunaa ja parmesania. Nam!

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...