Edelliskesänä teimme kesäkeittiövajan edustalle pikkuhiljaa rappusia ja yhtäkkiä syksyn tullen ne olivat vain valmiit, kun kiviä oli yksitellen kanniskeltu paikalle. Viime keväällä katselin puolestaan venevajan arkkujen asennuksen yhteydessä myllättyä rantaa ja mietin, että tässäpä ei enää pikku kivien kanniskelu riitä. Taisin tuhahdella ääneenkin, että "on ihan hippitouhua lähteä kunnostamaan tätä myllättyä rantaviivaa itse - maansiirtokonetta tässä kaivattaisiin!"
Muistin kuitenkin edellisen kesän palkitsevan lopputuloksen ja sen, että kivi kerrallaan on parempi kuin olla tekemättä mitään. Kun ei siis ulkopuolista apuakaan ollut luvassa, aloin raahata paikalle venevajasta purettuja vanhoja arkkuhirsiä ja tuin ne paikoilleen. Hirret muodostavat penkereen rajan, ja kesän mittaan olen "muurannut" niiden sisäpuolelle kivetystä nostaen merestä savea ja asettelemalla löytökiviä saveen.
Aina kun näin jossain sopivan kiven, kannoin sen paikalle. Noin kuuden metrin pätkä rakentui kuin itsestään, koska tykkään tällaisesta fyysisestä hommasta ihan älyttömästi. En suurin piirtein edes päästäisi muita auttamaan! Kuusi metriä kesässä on ihan kelpo suoritus huomaamatta tehdystä työstä. Kymmenessä kesässä se tekisi 60 metriä... ;). No, ehkei tarvita niin pitkää matkaa, mutta paljon olisi vielä töitä ennen kuin koko venevajan takaosa ja toinenkin reuna olisivat kunnossa.
Kivetyksestä näyttää tällä menetelmällä tulleen oikein tukeva: kuivuttuaan se kestää hyvin seisomista ja kävelyä. Pengerrys on tullut testattua sekä kosteilla että kuivilla säillä - edelleen se jököttää tukevasti paikoillaan. Jos talvikaan ei aiheuta mitään, tätä voi halutessa jatkaa pidemmälle.
Kun katselen kivetystä näistä kuvista, en meinaa tunnistaa tuota meidän pihaksemme. Miten ihmeessä se näyttääkin noin siistiltä?!
Kivihommiin hurahtanut,
Ei tarvitse paljon miettiä punttitreenejä, kun noita kiviä kantelee. Mulla on kotipihalla edessä kivien kantelua...
VastaaPoistaNo niinpä ;)
PoistaNoin se onkin hyvä tehdä, vaikka varmasti osan valmista nähtyään haluaisikin vähän lisää ja sitten taas vähän lisää.. Ite oon myös kannellut pihalla vuosien saatossa kiviä ees taas, pikkuhiljaa ja välillä rykäissyt isommankinkin satsin. :D "Kivenpyörittäjien kylää" leikkiessä... Siitä tuloo hiano!!! <3
VastaaPoistaKyllä, juuri noin siinä käy, nälkää kaavaa syödessä ;))
PoistaEt ole ainut joka on kivihommiin hurahtanut ;)! Todella siistiä jälkeä olet saanut aikaiseksi! Niin, ja se fyysinen työ on ihan parasta, täytyy vähän tuntua että on jotain tehny :)
VastaaPoistaLaitoin muuten sinulle sähköpostia!
Olenkin blogistasi huomannut, että sielläkin on sama mania iskenyt ;). Välillä tulee olo, että haluaa oikein riuhtoa!
PoistaPalkitseva lopputulos fyysisestä työstä! Se tuo aina tyydytystä, kun saat tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kuntoa ja silmänruokaa. Meilläkin kivien kantamista riittäisi, ne eivät varmaan ikinä lopu rannasta. :)
VastaaPoistaMeillä sama juttu, kiviä on metsät täynnä (vanhoja pellonreunoja) ja rannassa myös. Ne tosin haluan pitää juuri siinä missä ovat :).
PoistaHurjasti olette siellä touhuilleet... ja upealta näyttää :)
VastaaPoistaIhan huomaamatta ;) Kiitos!
PoistaHienolta näyttää ja minusta tuo kuvaa koko Villa Idurin projektia: hartiavoimin isoa urakkaa "kivi" kerrallaan ja lopputulos palkitsee tekijänsä. Tuo pengerrys saa vielä aika paljon lisää karismaa siitä, että olet jokaisen kiven asetellut sinne omin kätösin :)
VastaaPoistaSe on totta, tämä symboloi koko urakkaa: pienissä osissa ja lisää varmasti luvassa! Kiitos kivasta kommentistasi!
PoistaHyvältä näyttää!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaUurastus on tässä(kin) kohtaa kannattanut. Ja vielä kun sait kierrätettyä arkkuhirretkin upeasti. Lopputulos on siis hieno!
VastaaPoistaArkkuhirsiä on vielä jäljellä, joten eikun sitä 60 metriä kohti! ;)
PoistaOnpa hieno! Pitää laittaa korvan taakse savi-muurausvinkki. Olen kaivanut parille omenapuulle kuopan ja maasta sai nostaa aika isojakin kiviä. Tässä on aika hyvä vinkki ja kohdekin olisi tuolla rannassa! :)
VastaaPoistaNäitä kohteita kyllä riittää. heh. Mutta minusta on kiva muihin töihin kyllästyttyäni tarttua kivisavottaan ja rehkiä tunti silloin toinen tällöin.
PoistaHienoa Pilvi! Lopputulos on todella siisti ja tällaisen kivihullun (kaikkien muiden hulluuksien lisäksi ;)) mielestä myös mielettömän kaunis ♥
VastaaPoistaVoi kiitos! Meitä on aika monta :))
PoistaTämä kesä onkin ollut säiden puolesta kivien kantajan unelma, ei turhia helteitä kiusana. Upealta näyttää ja luulen että savi oli hyvä idea, pysyy paremmin paikoillaan. Venevajaanne en väsy ihastelmaan, että se on upea!
VastaaPoistaTotta, kesä sopi tähän hommaan hyvin. Tosin olisin ihan mielelläni pulahtanut välillä uimaan, mutta niin kuuma ei tainnut kertaakaan tulla :)
PoistaOnpa hyvän näköinen, hienoa :) Kyllä tuo venevajanne on niin hieno, sitä jaksan aina ihastella :)
VastaaPoistaKiitos Mari, kiva kuulla!!
PoistaHyvän sorttinen hurahdus, sanoisin :D
VastaaPoistaJa työ tekijäänsä kiittää!
Niinpä, on tullut hurahdettua harmittomaan ja hyödylliseen asiaan ;)). Kyllä!
PoistaKuusi metriä kesässä kuin huomaamattaan on saavutus kerrassan! Miten idyllinen, siisti ja kutsuva tuo kohta pihasta nyt onkaan.
VastaaPoistaTuli myös mieleeni, että onneksi on Idureita. Tämän maailman surujen ja vääryyksien keskellä on oltava Idureita, jotka luovat lohtua kaikille. Kivi kerrallaan voi muuttaa asioita paremmaksi kun tarttuu siihen ensimmäiseen. Idureilla ja niiden tarinoilla on merkitys.
Totta, siitä tuli pidempi kuin edes olin aluksi ajatellut - tämä kannustaa jatkamaan.
PoistaNiinpä, asioihin on vain tartuttava, mutta pahaa tekee, kun uutisia lukee :(. Pitää olla samalla onnellinen kaikesta siitä, mitä itsellä on ja miten hyvin asiat ovat täällä meillä!
Onpa hieno ja tukevan näköinen! Ja että kuusi metriä, huh huh. Melkoinen suoritus nainen :)
VastaaPoistaLuonnonkivet = <3
Vähän sitä ihmettelen, että tämä syntyi kuin itsestään. Uutta putkeen vaan! Ja sama täällä, luonnonkivet ovat ihana silmänilo.
PoistaKivi kerrallaan ne pyramiditkin rakennettiin :-) Mahtavan näköinen pengerrys! Suomessa riittää kiviä aina kannettavaksi, jos meinaa loppua, niin kuopasee vähän lapiolla ja taas löytyy. Mä tykkään kivien kanniskelusta ja kiviasetelmista kans!
VastaaPoistaNiinpä ja kiitos! Joo on se kumma, miten kivien kanniskelu on niin hauskaa :)
PoistaTodella siistiä jälkeä!
VastaaPoistaHienoa, kun teiltä löytyy tuota "laastia" ihan omasta takaa ;-D
Ja sitähän löytyy… ;)
PoistaMeillä on kesä mennyt vähän samanlaisissa merkeissä. Kaivurihommien jäljiltä piha on täynnä erikokoisia kiviä satunnaisissa kasoissa, joista mies on väsännyt kiviaitaa. Minä en ole näihin puuhiin omien selkävaivojeni takia osallistunut, mutta mies aina hehkuttaa työn mahtavuutta ja lopputuloksesta nautin minäkin. Jännä juttu, miten ahdistusta aiheuttaneista kiviröykkiöistä onkin meillä tullut eräänlainen harrastus ja mielenhallintaprojekti. Ahdistus taisi loppua siihen, kun päätettiin ettei niiden kanssa ole kiire.
VastaaPoistaIhan sama resepti täällä ja avainsanana on täydellinen hitaus ja suunnittelemattomuus, jotta työstäminen etenee vähän niin kuin vahingossa!
PoistaAhkeruus palkitaan, hieno on pengerrys kyllä! Ja sopii ihan täydellisesti tuohon, ihan kuin olisi aina ollut, ei liian tehdyn näköinen :)
VastaaPoistaVai miten kaunis <3 ympäristöönsä täydellisesti sulautuva ja pehmeä linjainen. Hyvä idea oli toteuttaa se luonnonkivistä!!
VastaaPoista