lauantai 4. heinäkuuta 2015

Muistoa kunnioittaen

Tänään on meille tilan myyneen, täällä syntyneen, kalastaja-Olofin siunaustilaisuus. Emme koskaan häntä tavanneet, mutta hänen elämäntyönsä on läsnä tällä saarella ympärillämme joka päivä. Sitä kautta tuntuu kuin hänet jollain tavalla jopa tuntisimme. Ja olemme saaneet kuulla paljon arvokkaita kertomuksia hänestä seudulla asuvilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Ei melkeinpä ole päivää, kun emme häntä mainitsisi tai jotain puhuisi; näkyyhän hänen kädenjälkensä jokaisessa yksityiskohdassa. Arvostus on suuri - hän yksin piti tilaa yllä pitkään ja harjoitti vaativaa elinkeinoa. Auttamattakin jossain vaiheessa voimat uupuivat ja se kävi mahdottomaksi. On mahdotonta edes kuvitella, minkälaista hänelle oli täältä pois lähteminen.  


Syvät osanottomme kaikille omaisille ja läheisille. 

Olofin (1922 - 2015) muistoa syvästi kunnioittaen,

Pilvi ja Mikko 



29 kommenttia:

  1. Kauniita muistoja ja kaunis kirjoitus - ymmärrän hyvin arvostuksen! Onneksi te olette päässet jatkamaan tilan elämää ja vaalimaan Olofin kättenjälkiä!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että muistatte noin kauniisti tilalla elämäntyönsä tehnyttä kalastaja Olofia. Mikä voisi olla kunnioittavampi ele kuin laskea lippu puolitankoon hänen entisen ja varmasti rakkaan kotipaikkansa pihalla. <3

    Me puolestamme ehdimme tutustua Airisrannassa syntyneeseen ja asuneeseen Teuvo-kalastajaan. Hän pääsi sukulaistensa avustuksella jopa kaksi kertaa käymään meillä, vaikka olikin jo huonokuntoinen. Siksi halusimme myös osallistua hänen siunaustilaisuuteensa kesällä pari vuotta sitten. Silloin tuntui, että työmäärä Airisrannan hyväksi ei ollut mennyt hukkaan vaan vanhan talon tarina saa jatkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi. Vaikkei Olof käynyt enää täällä meidän aikana eikä nähnyt paikkoja, olemme usein ajatelleet, että hän arvostaisi työtämme täällä. Hänelle tämä oli sekä koti että työpaikka, meille jotain muuta, mutta uskon että hänen muistonsa tulee elämään täällä aina.

      Poista
  3. Voi miten kauniisti olet osannut kunnioittaa tilanne entisen omistajan muistoa ja työtä jonka hän on rakastamansa paikan hyväksi tehnyt.Ja nyt te jatkatte samaa työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina kauniista kommentistasi.

      Poista
  4. Työ, mitä olette Villa Idurissa tehneet, on myös kunnianosoitus entisille tilan omistajille. Kaunis ele laskea lippu puolitankoon ja juurikin tuohon tilalla kasvaneesta puusta tehtyyn. Uskon, että Olof hymyilee teille pilvenreunalla ja seuraa touhujanne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu, kauniisti sanottu!

      Poista
  5. Olisipa Olof itse päässyt näkemään, miten hänen kotinsa elää uutta elämäänsä!
    Ja miten hänestä on tullut aikamoisen tunnettu ympäri Suomea;)
    Kaunis ja kunnioittava, ihmistä ja hänen elämäntyötään arvostava kirjoitus, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin :). Ihana kommentti - kiitos siitä.

      Poista
  6. Kaunis kirjoitus <3

    VastaaPoista
  7. Olof sai pitkän ja hyvän elämän, onneksi jatkatte hänen kättensä töitä omalla tavallanne. Kauniisti kirjoitit ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen usein ollut surullinen siitä ajatuksesta, ettei hänellä ollut puolisoa. Mutta kaikesta päätellen hän oli pidetty mies ja jonkinlainen keskushenkilö - luonnollisestikin. Toivottavasti hän oli myös onnellinen kaikesta.

      Poista
  8. Kauniisti kirjoitettu tilanne entisestä omistajasta. Nyt te jatkatte hänen elämän työtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari. Tila jää henkiin ja täällä vaikuttaneet elävät sen historiassa!

      Poista
  9. Näiden talojen myötä oppii ymmärtämään, kunnioittamaan ja ajattelemaan monista asioista ihan uudella tavalla. Vaikka sitä, miten tämän maan Olofit ovat olleet rakentamassa sitä, mitä meillä nyt on, mitä joskus on ollut ja mikä sen hinta on ollut, myös silloin kun joutuu luopumaan. Tällaiset asiat tekee nöyräksi. Minäkin täällä aloin ajattelmaan Olofia. Hatunnosto täältä edesmenneelle Olofille ja tämän maailman muillekin Olofeille, joiden tarinat elävät edelleen. Tämä maailma ei olisi mitään ilman Olofeja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, minulla ei ole tähän mitään lisättävää, niin hyvin tunnelmat ja ajatukseni kuvasit! Olet sellainen taho, jonka kanssa tuntuu hyvältä jakaa näitä samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia!

      Poista
  10. kauniisti kirjoitettu. Häne työnsä jatkuu teidän kauttanne.

    VastaaPoista
  11. Kauniisti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
  12. Olofista tulee mieleen Junnu Vainion "Vanhoja poikia viiksekkäitä", jossa naista ei saa näin tuuliseen saareen asettumaan. Hienoa Olofin elämäntyön jatkumisen kannalta, että nyt sinne on nainen asettunut perheineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuvasti sanottu - ja tämähän lämmittää :)

      Poista
  13. Voi miten kauniisti kirjoitettu ♥ Ihanaa että juuri te ostitte Villa Idurin! Olisi kamala ajatellakaan miten joku toinen olisi mahdollisesti laittanut kaikki rakennukset maan tasalle ja pistänyt kaiken täysin uusiksi.
    Nyt Olofin elämäntyö jatkuu teidän kättenne kautta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, toisenlaisissa käsissä paikan tulevaisuus voisi näyttää hyvinkin erilaiselta. Toivottavasti tekemisemme tekee kunniaa tilan perustajasuvulle! Kiitos Ansku kauniista sanoistasi!

      Poista
  14. Kepeitä multia Olofille.
    Meidän mökkielämässämme on myös vahvasti läsnä eräät Heino ja Iita, jotka paikkaa asuttivat ennen aikaan. He ovat molemmat kuolleet, käymme silloin tällöin heidän haudallaankin.
    Elämä ja sen jatkuvuus on ihmeellinen asia. Elämäntyö siirtyy ihmiseltä toiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisla kommentistasi. Oli kiva kuulla vastaavasta kokemuksesta ja uskon myös, että Olof on meidän ajatuksissamme tulevaisuudessakin, samoin kuin hänen vanhempansa, jotka tilan perustivat. Vaikkei tunnetukaan, on jonkinlainen linkki näihin ihmisiin.

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...