lauantai 28. maaliskuuta 2015

Reitti perille

Reitti, jota pitkin ajamme Iduriin ja takaisin on ihana mielenvirittäjä: Vanhan rannikkotien ja Fagervikintien seutu on kuin elävää tyylikirjan kuvitusta. Yleensä ajelemme tarkoituksella ihan rauhassa, nenä kiinni tuulilasissa vertaillaksemme laudoitus- ja ikkunajaotteluja, aitamalleja, ulkolaudoitusten ja karmien väriyhdistelmiä ja kattotyyppejä. Reitillä on toinen toistaan ihanampia torppia ja maatiloja.

Viime viikonloppuna aloin räpsiä autosta kuvia kivannäköisistä rakennuksista ja oikeastaan siinä huomasin, kuinka paljon niitä oikein onkaan - sain vauhdissa otettua jotenkin kunnollisen kuvan vain murto-osasta.

Tervetuloa rannikon maaseutureitille, jonka muuttuva maisema kurveineen on alkanut käydä meille tutuksi.









Loppupäässä mentäessä pellot ja luonto valtaavat enemmän alaa ja asutus harvenee.



Lossilla yli.


Tähän rantaan jätämme auton ja loput matkasta taittuu omalla veneellä.




Perillä parkkeerataan tähän. 


Kohta puoliin jäät lahden pohjukastakin ovat sulaneet ja tulemme ensimmäisen kerran rantautumaan yllä olevasta kuvasta katsottuna selän taakse, eli venevajan laituriin. Se tuleekin olemaan juhlallinen hetki :).

Olemme olleet tähän asti aikalailla omalla pläntillämme töissämme kiinni, mutta reitin dokumentointi kirvoitti keskustelun siitä, että pitäisi ottaa hieman enemmän aikaa lähitienoon tutkimiseen. Merireitit ja lähisaaret ovat meille tutumpia, mutta mantereen puolella rannikolla ja Idurin kotikunnan, Tammisaaren, keskusta on jäänyt vähälle koluamiselle. Kesälomalla aiomme ryhtyä turisteiksi ja tässä suhteessa ryhdistäytyä! Se tosin edellyttää, että koirakin on silloin pyhäkunnossa ja savihommat jätetty vähemmälle.


Olettko tekin samaa mieltä, että Mauro vain yrittää esittää tässä kuvassa arvokasta, vaikka on kuono savessa ja oikeasti itse harmittelee, että tuli juuri kastettua turkki hyytävässä nollakelissä?

Mukavaa viikonloppua!


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kuistin seinät

Viikonlopun pääagendana ovat olleet pihahommat, mutta piipahdetaan risusavotan sijaan toisen päivityksen verran kuistilla, koska sain siellä pitkään suunnittelemani viimeistelyt tehtyä. Lisäksi kaipailisin yhteen juttuun ulkopuolista mielipidettä.

Lähtötilanne: seinillä on kasvikuvat ja vihreä ovi peittämässä sähköjohtoa. Ikkunan vieressä on tyhjä valkoinen kaistale.





Pieni patinoitunut peili pääsi seinälle odotettuaan sitä melko pitkään, vaikka alun alkaen olen sitä tähän kaavaillut. 


Kysymys teille lukijoille kuuluu, rakentaisinko peilin ympärille erilaisista pienistä peileistä asetelman vai jätänkö tämän tähän yksikseen? Peili on 1900-luvun alusta ja sitä koristaa tyttö ja hanhi -aihe. Sen materiaali on pronssia. Yksinään se pääsee paremmin esille, mutta mitä sanoo lukijagallup? Itse olen ihan kahden vaiheilla.


Turkoosi ovi on todella kaivannut jotakin täydennystä; pelkkä ovi seinällä näyttää tarkoituksettomalta. Lähtötilanne siis tämä:


 Kiinnitin oveen kaksi lampettia.



Lampetit ovat peräisin talosta. Niille on käyttöä kuistilla, koska täällä ei ole kattovalaisinta. Kynttilät seinälampeteissa antavat varmasti kaunista valoa huoneeseen. Vielä en kokeillut, koska ei ollut sopivia (höh) kynttilöitä. 

Mietin, että nämä on voitu jopa tehdä täällä tilalla itse, koska materiaalina on ohut, arkinen pelti 
- entisaikojen DIY?



Kiinnitin lisäksi oven ja lampettien viereen koristeellisen seinäpidikkeen, jonka olen ostanut joskus aikaa sitten kuistia silmällä pitäen. Värisävy valikoitui oven mukaan. Nyt, kun muut palaset loksahtivat kohdalleen, uskalsin kiinnittää koukun tähän.



Tuohon lampettien alle sopisi vielä jotain, jos vain keksisi, mitä...


Seinät ovat tähän asti hieman ammottaneet tyhjyyttään. Nyt kuistin kokonaisuus tuntui täydentyvän. Jään pohtimaan peiliratkaisua ja ehkä ratkaisun löytyminen kaipaa hieman kuistilla istuskelua ensin :).

Aurinkoa ja iloa,


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Kevätsiivous

Onnistuimme tänään tekemään päiväretken saareen ja tavoitteena oli siivoilla vähän paikkoja talven jäljiltä. Kun seuraavaksi ollaan varmaan sitten jo yötä, on kiva mennä siivottuihin nurkkiin. Aikamoista olla vesillä jo tähän aikaan, kun päivämäärää miettii.

Aloitin kesäkeittiöstä, joka oli aikamoisessa pölyssä ja sotkussa. Se ei ensinnäkään jäänyt talviteloille ihan parhaimpaan mahdolliseen kuosiin. Venevajan työmiehet myös käyttivät sitä loppuvuodesta taukoparakkinaan. Keittiövaja menee muutenkin helposti sotkuun, kun joka nurkasta tuuli työntää lehtiä ja multaa sisään ja pieneläimet vipeltävät siellä meidän poissaollessamme. Rakennus on vähän kuin ulkotilaa tässä mielessä. Mutta sain paikat järjestykseen ja siistiä tuli!




Sitten siirryin kuistille, jossa lähtötilanne oli parempi ja selvisin tuuletuksella ja lattian lakaisulla. Ikkunat pitää pestä paremmalla ajalla. Levittelin pöytäliinat, tyynyliinat ja pikkumatot ulos lakaisun ajaksi.






Kiva oli saada paikat siistimmiksi, mutta päivän kohokohta oli piknikkimme Mikon kanssa ikiomalla, upouudella, sikahienolla - superlatiivi + superlatiivi - laiturilla. Ihan arkiseen tyyliin vaan, mutta se juuri riittää. Miten kivalta tuntuikaan nyt tässä istuskella auringossa juomassa kuumaa mehua ja syömässä eväitä, kun jotain tällaista on toivonut ja odottanut niin pitkään. Onnea on ottaa tästä ilo irti.




Ensi viikonloppuna tulemme tänne toivottavasti jo yöksi. Siispä 'ei kiitos' niille luvatuille yöpakkasille, että meri pysyy auki. 

Aurinkoista mieltä kaikille,

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Hukkareissu?

Saarireissun suhteen tuli tänään hylsy. Pakkasimme viikonloppukamat mukaan ja ajelimme katsomaan, josko veneen saisi jo laskettua veteen, mutta eih, ei vielä.

En viitsinyt edes rannasta ottaa yhtään kuvaa, kun pikkuisen harmitti. Oli muutenkin harmaa keli ja raaka tuuli. Eikä edes hymyilyttänyt Mauron uintiyritykset jäälauttojen keskellä, joten siitäkään ei tullut kuvaa otettua.

Kotimatkalla pysähdyimme paikallisella antiikkikirppiksellä, jossa huomasimme muuttomyynti-alen. Päivää ilahdutti posliinilöytö! Ostin 5 €:lla viisi kappaletta täysin ehjiä ja hyväkuntoisia vanhoja lautasia.


Kotona googlailu paljasti lautaset Göteborgs porslinsfabrik -tehtaan tuotannoksi. Leiman mukaisia astioita on valmistettu vuosina 1911-1926. Tehdas on sitten sulautettu Rörstrandiin.


Vitsit, sain upeat lautaset eurolla kappale. 



Teimme matkalla myös pienen metsäretken. Metsä oli tänään ihan syksyisen näköinen, melkein aloin etsiskellä sieniä.


- Mauroo, tännee, otetaan poseerauskuvia!


- Otapa hieman pirteämpi ilme, niin saadaan parempi kuva


- Noniin, nyt näyttää vähän paremmalta.


Eli meillä oli tavallaan tänään hukkareissu, mutta sen sijaan päästiin metsäretkelle ja tekemään astialöytöjä kompensaatioksi. Ihan jees.


Kuva: www.signaturer.se/sverige/goteborg.htm

Sunnuntaina lepuutellaan!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...