sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Hankintapolitiikkaa

Tänään olen korjaillut ja tuunaillut vaatteitani uuteen uskoon, eli pidentänyt niiden käyttöikää. Sain Nainen talossa -blogin kiinnostavasta kirjoituksesta inspiraation pohtia henkilökohtaisia ostoksiani - ja ostamista ylipäänsä.

Minulla on kohteita, joissa aina pihistelen ja olen suoranainen kulutuspuritanisti. Kuinkakohan outo olen naiseksi, kun en millään pysty tekemään itselleni myönnytystä haksahtaa esimerkiksi kauneushoitoihin tai muihin itsensähemmottelujuttuihin? Pihistelen myös kosmetiikasta ja kampaajalla käynnistä. Meikkiä ja hajuvettä käytän, mutta en ole koskaan ostanut muita kalliita ihonhoitotuotteita. Kolmekymppiseksi asti ylsin ilman mitään kasvovoiteita. Mutta sittemmin tein myönnytyksen, koska läheinen ystäväni huudahti "kylläpä sulla on ryppyjä silmän ympärillä!". Kauhistuin ja pelkäsin ensin tulleeni vanhaksi, kunnes huomasin, että kuiva ihonihan se siinä kiristelee. Niinpä tästedes olen käyttänyt markettien halvinta kasvovoidetta ja rypyt poistuivat :).

Kyllä minäkin ostan asioita, mutta en vain pysty tuhlaamaan itseeni. Nii-in, joku kutsuisi sitä itseensä sijoittamiseksi, mutta minulle se on tuhlausta. Sijoitan itseeni toisella tavalla. Kauhistelen urheiluun meneviä kustannuksia, mutta lempiharrastukseeni katson tarpeelliseksi panostaa. Mutta jos tarvitsen uuden vaatekappaleen (huom tarvitsen - ei haluan), näen vaivaa, että vaate on just eikä melkein täydellinen. Se saa olla kalliimpi, kun kerrankin jotain itselleni hankin. Samalla yritän varmistua, että hankinta on pitkäikäinen.

Viimeisimmälle hankinnalleni tulee käyttöä ensi viikon työtilaisuudessa ja varmaan monena vuotena sen jälkeen. Plan B tekee kierrätys- ja hukkapalakankaista originaalivaatekappaleita. Minun mekkoni on verhokangaspalasta tehty eikä ostos tässä tapauksessa ollut onneksi kategoriassa "kallis". 


Useimmiten lasken tuotteelle vuosikustannuksen - usko tai älä. Se vain menee niin, että keinonahkalaukku tuhoutuu parissa vuodessa, kun ajaton nahkalaukku kestää ainakin kymmenen vuotta, joten suosin jälkimmäistä. Purjehdushousut ja -takki maksoivat aikoinaan törkeät 3000 markkaa, mutta asu on edelleen kuosissa ja käytössä. Se on ollut erittäin hyvä ostos.

Olen kaikkein iloisin niistä vaatehankinnoistani, jotka ovat vaikkapa 10 vuoden takaa. Ne sopivat minulle täydellisesti - ja on aika huippua, jos joskus joku huikkaa, että kylläpä sinulla on kaunis hame tai jotain vastaavaa, vaikka kyseessä on oikeasti ikäloppu vaate. Nämä tilanteet kannustavat entisestään tekemään todella pitkäikäisiä ja ns. loppuelämän hankintoja vaikka vähän hintavampiakin. Tällöin on tärkeää, että kankaan laatu kestää käyttövuodet.

Muoti muuttuu, mutta joitakin vaatteita voi muotoilla uudelleen. Tänään esimerkiksi kavensin kolmet housut.


Lisäksi pienensin sivusaumoista hupparia, jonka harmikseni olin ostanut alunperin hieman liian isona.


Silloin petyn, kun jokin pitkäikäiseksi tarkoitettu vaate - neule vaikkapa - kulahtaa puolessa vuodessa. Saan siitä taas muistutuksen, että ostin liian halvan ja laaduttoman tuotteen. Kaikkein ikävin tunne tulee, jos vaate on edelleen hyvässä kunnossa, mutta mennyt pois muodista. Silloin soimaan itseäni: miksen ostanut sellaista klassista juttua, joka ei muutu muodin mukana. Olen noin kymmenen vuoden aikana kehittänyt itselleni vähän sellaisen 60-luvun tyylisen, selkeälinjaisen karderoobin, koska kiinnostavat  leikkaukset sekä yksinkertaiset linjat ja värit sopivat minulle parhaiten. Tämä tyyli ei mene pois muodista, vaan näyttää ajattomalta ja persoonalliselta aina. Uuden vaatekappaleen on istuttava tähän kokonaiskarderoobiin.

Korjasin tänään myös pari paitaa, kuten tämän monta vuotta vanhan paidan ratkenneen sauman ja saan taas yhden lempivaatteistani käyttöön.


Jokainen tekee kai heräteostoksia. Minä ainakin. Heräteostokset näpäyttävät ja kolauttavat - todistavat, että olen tuhlannut. Ne tekevät entistä tarkemmaksi ja onneksi teen heräteostoksia vähemmän nykyisin kuin nuorempana. Heräteostokset liittyvät tilanteisiin, joissa olen kuvitellut, että vaikkapa jokin sellainen vaate sopii minulle, joka oikeasti on kaunis jonkun ihan toisen tyylisen ihmisen yllä. Turha on omaa tyyliään vastaan yrittää taistella. Jutun ydin on siinä, että pitää löytää se oma tyyli. Arvatkaapa, miten olen tehnyt eniten virheostoksia: lähes jokainen kirpparilta hankkimani vaate on ollut huti. Osaan löytää kirppareilta muuta, mutta vaatteet menevät ihan aina pieleen, joten se pitää lopettaa - nyt!

Joskus mietin, miksen vain nauti ostamisesta: pieni ilo arjessa! Paitsi etten nauti, minä jopa soimaan itseäni, jos tarvitsen jotain uutta. En tiedä, miksi näin on. Sen vain tiedän, että nykyisin en enää pysty iloitsemaan ostamisesta, vaikka kyse olisi jostain minulle ihan täydellisesti, kauniista ja tarpeellisesta jutusta. Itse ostaminen nimittäin ahdistaa. Nuorempana minulla oli ihan ostamishimo. Oli pakko saada jotain ja voi, sitä mielihyvän tunnetta! Olen kyllä hyvin iloinen, että tämä himo-ilo -kierre on katkaistu. Nautinto on hyvä saada jostain muusta. Liittyyköhän se ikään, että nauttii ihan eri asioista? Vai onko se jokin muoti, että ostaminen ei ole hienoa? Sen sijaan hyvä ruoka on suuri nautinnon lähde. Voi olla, että olen vain trendien orja, mutta kestävän kehityksen kannalta tämä on ainakin hyvä. Minulle saunailta on iloa (maksaahan sekin, muttei paljoa) tai perheen kanssa tehty matka (ja se vasta maksaakin). Tällaisiin elämyksiin haluan satsata ja nauttia niistä.

Luulen, että yksi syy, miksi ostaminen ei tällä hetkellä tunnu kivalta, on tietenkin iso, hintava kunnostusprojektimme. Tiivis ja pitkäkestoiselta näyttävä avioliitto pankin kanssa tuo huolia, joten jonkin tavaran tai vaatteen ostamisen jälkeinen tunne on pikemminkin huoli kuin ilo. Sitä huolta ei halua kokea.

Yhdestä asiasta olen todella kiitollinen: pojat eivät elä kulutushysteriassa. No, jos ajatellaan, että lama alkoi vuonna 2008, ovat he suuren osan lapsuusajastaan olleet yleisten taloushuolien ympäröimä sukupolvi. Välillä pysähdyn ihmettelemään, miten vähän he haluavat lopulta mitään. Saman ikäisenä minua juuri vaivasi tavaran haluaminen (noh, vrt. 80-luvun nousukausi). Ehkä pojat ovat erilaisia kuin tytöt? Toivon, että he ovat onnellisia eivätkä ole pyytämättä asioita siksi, että olisivat kaamean puritanisti-äidin näkemysten, tai masentavan nykyajan, henkisiä uhreja. En usko, että he ovat. Tiedän, että he ovat saaneet isoja, tärkeitä asioita elämässään. Niitä on pyritty mahdollistamaan ja tingitty sitten muusta, kuten lelu- ja nuorisotrendeihin liittyvistä  jutuista.

Iduriin tulevien asioiden hankintapolitiikassa olen yrittänyt pitää tiukkaa linjaa. Se, mitä hankitaan, on lopullinen hankinta ja jääköön sinne ikiajoiksi! Huteja ei saa tulla eikä heräteperiaatteella saa hankkia. Mikko olisi pitänyt vieläkin tiukempaa linjaa, mutta minusta ostamattomuus olisi tarkoittanut paikkojen kuntoon laittamisen tarkoituksetonta viivästämistä. Onko tullut tehtyä virheostoksia? Hip hurraa, isommissa hankinnoissa ei ole, eli olen ainakin toistaiseksi pysynyt tavoitteessani. Peilit, taulut ja tuolit ovat varmasti pitkäikäisiä. Mutta myönnän, olen ehkä jokusen pienen jutun, kuten kirppariastian, ostamista katunut. Sellaisia en ole edes vienyt saareen, vaan ne täytyy realisoida eteenpäin.

Miksi sitä tavaraa ylipäänsä on nurkissa niin älyttömästi, vaikka olen mielestäni vähentänyt vuosi vuodelta? Tavaran määrästä päätellen en ole hirmu hyvin onnistunut toteuttamaan kestävää kuluttamista, vaan entisestään pitäisi niukentaa. Periaatteessa kaikki meillä oleva tuntuu tarpeelliselta, mutta tulisiko sitä vähemmällä toimeen? Varmasti. Tämän pohdinnan päätteeksi olen päättänyt ottaa yhden uuden hankintaperiaatteen käyttöön: aina, jos aion hankkia jotain, on sitä vastaava asia poistuttava ENSIN kodistamme. Sama koskee vaatekaappiani.

Lasten varusteiden osalta kauppa on aina käynyt hyvin netin kautta.  


Tähän asti olen kierrättänyt juttuja hankintojen jälkeen, mutta nyt olisi siis tavoitteena hankkiutua kestävästi edellisestä ensin eroon. Uskon, että tämä hillitsee vielä lisää ostamista. Kuka tietää, vaikka onnistuisin näin pelastamaan pienen palan maailmaa :). Hyttysen pissahan se on valtameressä, jos yksi ihminen vähentää ostoksiaan. Kannattaa se silti tehdä. Ja jo siksikin, että saan siitä iloa, jota aiemmin sain ostamisesta.

Täällä yksi hyvän mielen onnenonkija toivoo kaikille hienoa alkavaa viikkoa ja viisaita ostopäätöksiä,



25 kommenttia:

  1. Nyt oli kuule Pilvi niin tyhjentävä kirjoitus ja ihan kuin mun päästä ja elämästä, etten edes osaa kommentoida tähän mitään :). Allekirjoitan niiin kaiken. Ja lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että mun mies on itseasiassa keksinyt harvinaisen viisaan keinon entisestään vähentää omaa ostohalukkuuttani. Tyrkyttää aina mulle rahaa, kun johonkin joskus harvoin lähden ja sanoo, että "Tätä et sitten tuo takaisin, vaan ostat sillä itselles jotain kivaa". Mutta aina käy niin, että en raski ostaa mitään, kun jotenkin tuntuu väärältä. Tai ainakaan en osta mitään "väkisin". Ja samaan aikaan naiset, joille on kotona sanottu, että "Mitään et sit osta!", löytävät kyllä vaikka mitä ja kohta on kassit täynnä ostoksia toisin kuin meikäläisellä, joka anteeksipyydellen reissu toisensa jälkeen palauttaa rahat miehelle :)




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että on muitakin samalla tavalla tuntevia, etten ihan ole outo lintu parvessa! Heh, teillä toimii siis tuo taktiikka hyvin ;)

      Poista
  2. Mulla olis sille hyvää luettavaa! Käypä kurkkaa mun blogissa käynnissä oleva "ekohenkinen arvonta"! Suosittelen muuten kyseistä kirjaa, jos tämä vähemmällä pärjääminen ja kuluttamisen vähentäminen kiinnostavat!
    Hieno kirjoitus, siis tämä sun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna! No minähän tulen kurkkaamaan - kas kun onkin mennyt se ohi. Eli kiinnostaa kovasti.

      Poista
  3. Ehkä se on tämä ikäkin, luulenpa. En kyllä yllä vielä tuolle tasolle sinun ja Annukan kanssa, mutta sinne päin kuitenkin :-)
    Vaatteiden kanssa yritän tehdä niin, että uudistan niitä asusteilla ja koruilla, ihan eri näköinen kokonaisuus, kun korut yms. vaihtuu. Eikä maksa paljoa.
    Juhlakenkien kanssa toimin niin, että ostan ne kirpparilta, käytän juhlissa ehkä muutaman kerran ja laitan sitten taas kiertoon. Eipä ole suuri rahallinen eikä ekologinen satsaus. Näin toimien uskalla joskus räväyttää punaisilla kengillä tai aivan huippukorkeilla koroilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen myös, että kulutuksen luontainen vähentäminen liittyy ikään, ainakin osittain ja ainakin minulla. Minä myös harrastan asusteita - ne ovat kätevä tapa muuttaa vaatetta!

      Olet onnekas, jos löydät kirppareilta kenkiä tms. Minä en vaan siinä onnistu. Ajattelen väistämättä niitäkin ostoksia pitkäikäisempänä hankintana ja mitään sellaista ei sitten tulekaan vastaan. No, hyvä niin.

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus, voin allekirjoittaa osaltani. Minusta on iän myötä tullut yhä kulutusvastaisempi. Vaatteiden ostaminen on suorastaan vaikeaa. Minäkin pyrin ostamaan laadukasta, ajatonta, vaikka vähän hintavampaakin. Yleensä useimmiten pettyy, jos sortuu johonkin halpahalliretkuun, joka venähtää ensimmäisessä pesussa. Itse harrastan kirppareita ostospaikkoina, tosin vaatteita olen löytänyt aika vähän sieltä. Kyllähän sieltäkin tarttuu välillä turhaa tavaraa mukaan, ja alkaa kertyä varastoon. Se vain tuntuu eettisemmältä kulutukselta, onhan se sentään kierrätystä. Minä suunnittelen aina, että korjaan ja tuunaan vaatteita. Toteutus on vain jäänyt vielä vaiheeseen. Ehkäpä ensi viikolla otan minäkin yhdet housut kavennukseen kaapista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito TuulaJ kommentistasi. Helpointa on aloittaa siitä vähentäminen, ettei sorru halpahalliretkuihin, näin se on. Jospa nyt saisit korjausinspiraation. Mullekin se iskee vain noin kerran vuodessa ja nyt oli sen hetki. Korjaan sitten kerralla isomman satsin, eli nytkin korjasin kesä- ja muita vaatteita samalla, kun oli vino pino odottamassa inspiraatiota.

      Poista
  5. Kulutusaihe herätti mielenkiintoisen keskustelun blogissani ja olipa inspiroivaa lukea vielä tämä sinun hieno kirjoituksesi aiheesta. Ihailen tarmokkuuttasi vaatteiden uudistamiseen. Itse olen niin surkea käsityöihminen, että epäsopiva tai vähän rikkoontunut täytyy laittaa kiertoon muulla tavoin. Nykyään yhä enemmän minäkin haluan panostaa laatuun ja sitä kautta hankintojen pitkään ikään. Heräteostoksia kyllä teen silti. Olisikin fiksua sopia itsensä kanssa tuollaisesta vanhan hävityksestä uuden tieltä. Onnistuisikohan se tässä talossa...tarvetta ainakin olisi! Iloa viikkoosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki keinot ovat sallittuja tässä sodassa ;)

      Korjaaminen ja pieni tuunaus on niin paljon helpompaa kuin uusien tekeminen - sitä en minäkään osaa. Korjaaminen ei tosin suinkaan aina huvita, mutta joskus sitten päätän rykäistä kerralla enemmän. Tulee hyvä mieli, kun saa käyttöön vaatteita, jotka ovat jonkin aikaa olleet käyttämättömänä.

      tämä on kyllä kiinnostava, elämänmittainen kestoaihe suorastaan!

      Poista
  6. Hieno kirjoitus! Itse olen yrittänyt tätä meidän huushollin tavarakaaosta hillitä juuri ostotottumuksiani muuttamalla - enhän minä hurjasti ole shoppaillut (inhoan koko sanaa) ennenkään, mutta nykyisin entistä valikoidummin. Vaatteita en oikeastaan edes tarvitse uusia - vanhoja riittää ihan taatusti - paitsi silloin tällöin entisten kuluneiden tilalle samanlaiset - niinkuin esim. musta siistit farkut;) Ja minä käytän rahat mieluummin matkoihin - mutta minä myös sallin itselleni hemmotteluhoidot - ja saan ne useimmiten lahjaksi, sillä olen kouluttanut isännän - merkkipäivinä saan nykyisin esim. kasvohoidon. Ja pari kertaa vuodessa riittää minulle. Minun syntiostokseni - lohtuostokseni - ovat huulipunat. No, eiväthän ne maksa paljoa, mutta eipä niiden määrän perusteelle tarvitsisi moniin vuosiin uusiakaan hankkia.
    Ostokäyttäymistä on hillinnyt myös se, että niiden merkkilaukkujen verran lyhennän nykyisin kuukaudessa asuntoja - oma koti ja vapaa-ajankoti ovat maksettuja, mutta pojalle toissa kesänä ja tyttärelle viime kesänä hankitut yksiöt Turussa ovat vielä pitkään pankin omaisuutta. Mutta nämä olen ajatellut sijoituksiksi tulevaisuuteen - eläkepäivärahastoksi. Eipähän tarvitse sitten niitä ylimääräisiä vuosia töissä roikkua, jotta eläkekertymä olisi suurempi;)
    Minun ongelmani on se, että en saa tarpeeksi täältä kotoa tuota roinaa siivottua pois - mutta onneksi olen onnistunut pysäyttämään sen kertymisen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertymisen pysäyttäminen on monin verroin tehokkaampaa ja ennen kaikkea kestävämpää ajattelua. Kyllä ne tavarat sitten joskus saa siivottua ja toisaalta, mikä ei sinua häiritse, ei kai ole turhaakaan. Pääasia, ettei kerää turhaa uutta tavaraa kritiikittömästi hoteisiinsa.

      Välillä mietin, että olisi kiva osata nauttia noista ns. perinteisistä naisten jutuista, mutta se on kai luonnekysymys, kun en ole niistä koskaan liiemmälti innostunut. Hienoa, että miehesi osaa antaa sinulle juuri oikeanlaisia lahjoja, joista sinä nautit :). Minun mieheni kai tuntee meikäläisen, kun saan aina jotain käytännöllistä ja vielä olen niistä lahjoista ihan aidosti iloinenkin, heh!

      Poista
  7. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi, Pilvi. Mietteesi olivat kuin omasta päästäni. Ainoa ero on se, että en osaa pahemmin korjailla ja ommella vaatteitani, vaikka käytänkin niitä vuosikausia. Itse olen kyllä ostellut ns. halpistuotteitakin ja useimmiten laatu on ollut ihan hyvää. Tietysti se saattaa olla vain hyvää tuuriakin.

    Me vaihdoimme entisen elämämme Airisrantaan ja sen myötä luovuimme myös ainakin lähivuosien matkustelusta. Sitä olikin harrastettu aikanaan niin, että tauon paikka alkoi tuntua tervetulleelta. Päätöstä ei ole tarvinnut katua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän halpiksetkin voivat olla hyviä ja mieluiten itsekin ostan edullisemman kuin kalliin, jos laatu on kohdallaan. Edulliset löydöt kunniaan!

      Suuret hankinnat siirtävät muita mielitekoja tuonnemmaksi. Meillä sama juttu, emme ole oikeastaan koskaan matkustelleet yhtä paljon kuin monet monet tuttavamme johtuen isoista investoinneista, jotka olemme laittaneet etusijalle. No, onhan matkoillekin päästy, vaikka vähän harvemmin, joten myöskään en kadu päätöksiämme satsata vaikkapa aiemmin veneeseen ja nyt Iduriin!

      Poista
  8. Erinomainen postaus!

    Yritän itse olla todella tarkka kaikissa ostoksissa ja pitää muutenkin tavaran määrän vähäisenä. Yksi paha heikkous minulla tosin on: kirjat. Niitä tulee hankittua, vaikka kirjastoakin käytän paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, minäkin olen ollut varsinainen kirjahamsteri, mutta nyt olen vähentänyt kirjojen ostamisen noin 5 %:in aikaisemmasta tyylistäni. En viitsi enää ostaa kirjoja kuin ennen, kun niiden hävittäminen ja jopa kierrättäminen jotenkin niin riipaisee, eli kun joutuu luopumaan. Asiakirjoissa teen poikkeuksen, eli niitä joskus ostan, koska niitä tarvitsee sen ensimmäisen lukukerran jälkeenkin. Mutta, ymmärrän tosi hyvin kirjafriikkiyden ;).

      Poista
  9. Hienosti kirjoitat Pilvi! Shoppailu ei ole itselleni mitään kovin mieluista hommaa, eikä varsinkaan vaatteiden osto. Jos parista ensimmäisestä kaupasta en löydä etsimääni, niin useimmiten luovutan sitten koko homman. Missään hoidoissa en ole minäkään eläissäni käynyt, paitsi yhden ainoan kerran jalkahoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä löytyy siis muitakin hoitoon ohjautumattomia! :) En millään muotoa katso pahalla sitä, että ihmiset käyvät kauneus- yms. hemmotteluhoidoissa. Jostain syystä ne eivät vaan kolahda minuun enkä keksi syytä, miksi pitäisi. Rahat säästyvät muuhun ja minulle se sopii. Minäkin olen elämässäni yhden ainoan kerran ollut juuri jalkahoidossa - ystäväni pyynnöstä menin mukaan - en missään muualla. Kuka tietää vaikka hurahtaisin, jos kokeilisin ;). No, jalkahoitoon en ainakaan hurahtanut.

      Poista
  10. Hyvä kirjoitus!!
    Täytyy tunnustaa, että olen itse ollut jossain vaiheessa aika shopholisti, mutta enemmän kyllä kotiin kuin itseeni liittyen...jollei lasketa niitä kenkä ja laukkuröykkiöitä, joita tuli haalittua varsinkin reissuilta.
    Nyt on kenkiä se mitä tarve vaatii (ja jotkut vanhat vielä pyörimässä kaapissa, mutta hävittämisuhan alla) ja laukkuja muutama klassikko, jotka ovat ja pysyvät (ja paranevat?)
    Kosmetologillla en ole käynyt koskaan, elämäni kampaajakäynnit jäävät alle kymmeneen... ja tällä hetkellä on päällä tunika, joka taisi täyttää jo seitsemän vuotta :D
    Että parempaan suuntaan. Ja nyt on ostokset harkittuja muutenkin, olosuhteiden pakostakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pepi! Sitä todellakin hyvä miettiä itse kunkin, että onko shoppailu muka niin kivaa, että kannattaa siihen kaikki rahat pistää ;) mutta ehkä se pitää myös itse kantapään kautta todeta. Vanha tunika kullan kallis -ajattelulla säästyy rahat kestäviin ja huolella harkittuihin kohteisiin, joista on varmasti itselle pisin ja aidoin ilo.

      Poista
  11. Tunnistinpa tästä kirjoituksesta paljon itseäni. :) Kaivelin vasta viisi vuotta vanhan talvitakin esiin ja ajattelin, että kait minun pitäisi jo ostaa uusi. Kiertelin aikani kaupoissa enkä löytänyt parempaa ja totesin, että oikeastaan olin ihan turhaan ostamassa uutta. Vanha takki on laadukas ja ajaton, säilynyt hyvänä vuodesta toiseen. Iän myötä ostoksiin on tullut järkeä, nyt suosin laatua ja ajattomuutta ja koen, että se on lopulta omin tyylini. Mulla on ihan sama juttu kirpparivaatteiden kanssa, epäonnistun niissä aina, joten kirppareilla keskityn muuhun, kuin vaatteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentistasi tuli mieleeni, että oma talvitakkini on äitini vanha, vuodelta -65! Äitini on monta kertaa kertonut, kuinka tämä Kuusisen takki maksoi isäni koko kuukauden palkan, mutta se oli niin mieluinen, että piti saada. Aika monta käyttövuotta on sittemmin takille siis kertynyt :).

      Kummallista, miten sielä kirppareilta ei löydy sopivia vaatteita...

      Poista
  12. Se on tullut todettua, että halvalla ei hyvää saa... kuten vanha sanonta kuuluu. Hyvää, laadukasta, harvemmin ja mielummin, kuin jatkuvaa vaatteiden ostelua sillä periaatteella, kun halvalla sain;)
    Sitä en ole koskaan käsittänyt, että joku ostaa vaatteita esim. kokeilematta! Kyllä minä mietin ja puntaroin pitkäänkin, ennen kuin teen vaatteen ostopäätöksen,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani - ei muuta lisättävää! :)

      Poista
  13. Hahamottelin tuossa pari postausta kuluttamisesta / kotimaisuudesta, palasin tähän sun tekstiin ja huomasin, etten ole kommentoinut. Tää oli erittäin hyvä kirjoitus ja herätti paljon ajatuksia. Yhdessä asiassa tosin olen vähän erimieltä. Mä olen hillinnyt ostamista ja tehnyt parempia valintoja, mutta vanhaa en ole aktiivisesti hävittänyt. Jotain myynyt, mutta paljon vielä on ja saa olla. En halua lähteä niitä karsimaan, jos ne joskun tulisivat vielä käyttöön. Ajattelen vähentäväni sillä mahdollista tulevaa kulutustani. Täysin samaa mieltä sun kanssa olen laadun ostamisesta. Siihen pitäisi panostaa enemmän. Mulle kävi niin hyvä tuuri pari vuotta sitten talvitakin kanssa. Löysin kotimaisen Kuusisen takin kirpparilta kolmella eurolla. Se on upeassa kunnossa ja mulle täydellisen kokoinen. Laatu on tässäkin tapauksessa kestänyt aikaa :)

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...