sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Epätoivoa ja toiveikkuutta



Sitten Idurin hankinnan emme ole pähkäilleet ja jaaritelleet mistään muusta niin paljon kuin venevajasta. Miten ihmeessä se saadaan nostettua? Mitä sille pitäisi tehdä? Missä määrin sitä pitäisi purkaa? Miten se tuetaan perustuksia vaihdettaessa? Alun alkaen tiesimme, että lahonneista perustuksista ja romahtaneesta vajasta tulisi valtava koetinkivi ja stressin aihe jos jostain. Ja niinhän siitä tulikin. Kaikki muu tuntuu ihan lasten leikiltä. 



Vajan korjaamiseen olemme tienneet tarvitsevamme ulkopuolista apua, mutta siinä vaiheessa, kun olemme itse kokeneet olevamme enemmän perillä veden päällä seisovan talon nostamisesta kuin jotkut paikalla käyneet ammattilaiset, voinette ymmärtää, että oikea epätoivo iskee. Ja mitä me muka oikeasti tällaisista operaatioista tiedämme?! Muuta kuin, että se on hemmetin vaativa juttu, tai ettei siinä voi oikaista korjaamalla pientä osaa eikä kosmeettinen kunnostus riitä.

 

Olemme tutkineet vedenalaista maaperää: 3 metriä savea ennen peruskalliota. Olemme purkaneet mahdollisimman paljon huonokuntoisia rakenteita. Olemme ottaneet talteen käyttökelpoisia materiaaleja. Olemme kuorineet rungon näkyville. Olemme säilöneet senkin, mikä on vain näyttänyt kulahtaneen kauniilta, vaikkei sillä mitään käyttöä olisikaan. Olemme opetelleet rakennuksen konstruktiota kuin palapeliä ja yrittäneet laatia erilaisia pelastussuunnitelmia.


Se, mitä on selvinnyt tämän kaiken seurauksena, ei siltikään ole kovin lupaavaa. Mutta olemme tehneet johtopäätöksen: ainoa oikeasti arvokas asia nykykuntoisessa vajassamme on sen rakennuspaikka. Ja koska rakennuspaikka on arvokas, joudumme tietenkin vaihtelemaan osat kuin strategiapelissä, vaikkei jäljellä jääneessä aineistossa paljoakaan muuta arvoa enää ole. On päivänselvää, että venevajan osalta saavuimme tilalle aivan liian myöhään.


Melkein kaikki ei-teolliset, ns. luonnonpuumateriaalit, ovat lahoja. Vedessä olevat perustukset on uusittava. Tarvitaan uusi katto. Ja pintalaudoitus. Ja uudet laiturit kiertämään vajaa ulkopuolelta. Varsinkaan niistä ei ollut juuri mitään jäljellä, joten vaarallisen laiturin purimme ensi töiksemme jo kaksi vuotta sitten.


Rakennus on ylipäänsä paikallaan Mikon hätäratkaisuna vuosi sitten poraamien paalujen ansiosta. Ne olivat väliaikaisratkaisu, mutta välttämätön sellainen, sillä niiden ansiosta olemme saaneet pitää arvokkaan rakennuspaikan - ajatuksen venevajasta. Vaja on kuitenkin tänäkin kesänä jatkanut painumistaan. Joka kerta lahteen sisään ajaessamme pelkäämme, onko rakennus vielä paikoillaan vai meren pohjassa. Toistaiseksi se on huterasti pystyssä, mutta aikaa ei enää ole.


No, vihdoin löysimme paikallisen urakoitsijan, joka on rakentanut ja korjannut useita venevajoja. Täsmälleen vastaavaa kohdetta ei kai voi olla toista, mutta he tietävät, miten korjausrakentaminen on tehtävä pala palalta ja itse saamme määritellä, miten korjaus tehdään tai minkä verran tilaamme heiltä ja mitä taas teemme itse.


Olemme päätyneet siihen, että teemme tässä kohtaa mahdollisimman vähän itse. Tuntuu, että jos jossain käytämme ulkopuolista apua, nyt on sen paikka. On ollut huojentavaa saada kuulla asiantuntevalta taholta eri vaihtoehdoista vajan kunnostamiseksi ja käydä keskustelua ammattilaisten kanssa siitä, mikä on minkäkin vaihtoehdon hyvä tai huono puoli. Vihdoinkin!


Vyyhti alkaa avautua ja se on huojentavaa, vaikka se samalla tarkoittaa kukkaronkin avautumista. Se kirpaisee kovasti ja tekee jatkoremontoinnin finanssien puolesta äärimmäisen haastavaksi, mutta odotettavissahan tämä oli. Silti tulee väistämättäkin sellainen olo, että venevajan uuden vaiheen alku on nykyisten olosuhteidemme loppu. Aikaisempi tunne siitä, että taloudelliset huolet eivät paina, on nyt mennyttä.


Olen surkutellut mielessäni paljon sitä, että talosta on niin vähän säästettävissä ja hyödynnettävissä. Olen ajatellut, että kun uutta rakennetta tulee paljon tilalle ja vain vähän jää vanhaa, menetämme venevajan hengen. Jossain vaiheessa totesin itselleni, että tämä on ihan naurettavaa puhetta. On ja ei ole. Naurettavaa siksi, että lahoava vaja ei sentään ole kuoleva ihminen vaan talo, joka voidaan vanhaa mukaillen eheyttää uusin materiaalein. Niin entisaikoinakin on toimittu. Fakta on, että venevaja on huolto- ja käyttörakennus. Sen tärkein tehtävä on toimia siinä käytössä, mihin se on tarkoitettu. Lahoon lautakasaan ei voi rakastua siksi, että tuo lautakasa palveli hyvin 20 vuotta sitten. Sen on palveltava nyt meitä, Idurin uusia asukkaita, myös hyvin.


Siispä, urakoitsijan kanssa suunnittelemme nyt projektia. Korjaamisessa on muistettava The henki: millä elementeillä se saadaan säilymään. Aika paljon uusitaan, mutta peruskonstruktio pysyy samana ja materiaalit ovat perinteiset. Leveää lautaa, päälle punamultaa ja niin edelleen. Rakennus säilytetään ulkorakennuksena eikä siltä osin muutu luonteeltaan. Lopputulos tulee tavallaan olemaan tämän venevajan "kolmas" elämä. Nykyinen vaja on nimittäin laajennettu versio ensimmäisestä. Ei kahta ilman kolmatta.


Tällä hetkellä olemme varovaisen odottavaisia. Meneeköhän urakka niin kuin pitää? Mikä on lopputulos? Jos en nyt ihan osaa hihkua asiasta, niin jollain tavalla koen, että kuitenkin teemme tärkeää siirtoa koko paikan kannalta: tilan uuteen kukoistukseen kuuluu ehdottomasti sen erityisluonteen kannalta tärkeimmän rakennuksen saattaminen koko lahden kruunuksi, joka kertoo vanhan kalastustilan edelleen olevan elossa. Niin, meidän uusi, vanha venevajamme ei saa olla enää tuollainen säälittävä rötiskö vaan ylväs ja ryhdikäs rakennus veden päällä, jonka sisään tulija ensimmäisenä kohtaa.

Täytyy myöntää, että olen hieman pelokkaana tästä kaikesta.

Silti toiveikkaana kohti suurta urakkaa,


47 kommenttia:

  1. Hups! Tuohon verrattuna meidän mökkirannan terassiremontti, liiterin remontti, aitan kattoremontti jne. tuntuvat todella pieniltä urakoilta... Kiitos perspektiivistä! Teette kyllä arvokasta työtä, voi että. Ihailen. Niin ja ihailen myös viime postauksesi mattoa!! Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että meillä odottaa vielä tämän jälkeen päätalo kokonaisuudessaan kunnostusta, ei tunnu missään tämän rinnalla, heh heh. Olen tavallaan tyytyväinen siitä, että perspektiivi päätalon remppaan asettuu tästä. Nyt pähkäillään ja tuskaillaan, mutta sitten vaan tehdään :). Kiitos Saara kehuista!

      Poista
  2. Ihan hyvä ja perusteltuakin käyttää ulkopuolista osaamista silloin kun ei omat taidot ja aika riitä - Kaikkea ei vaan yksinkertaisesti pysty tekemään itse, vaikka kuinka haluaisikin. Hienoa, miten nämä vanhat torpat tontteineen tuntuvat aina löytävän ne oikeanlaiset ihmisensä, jotka arvostavat paikan henkeä ja vaalivat sitä jatkossakin. Tsemppiä urakkaanne - hyvä siitä tulee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Ajattelimme, että apu tulee tarpeeseen, jotta itse voimme keskittyä sellaiseen, missä saamme kohtuunopsaa jotain aikaiseksikin. Kiitos tsempistä, haluan niin uskoa, mitä sanot :))

      Poista
  3. Onnea ja pitkää pinnaa urakkaan! Pintapuolinen remontti on tosiaan ihan turhaa rahan haaskausta moisessa projektissa! Hyvä siitä tulee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kukkarossa kirpaisee ja isosti, mutta vielä suurempaa haaskausta olisi yrittää säästää tällaisessa kohdassa, kun kerran olemme päättäneet rakennuksen säilyttää. Toinen vaihtoehto olisi ollut tietysti purkaa se vain pois, mutta ei, sitä ei missään nimessä haluta.

      Poista
  4. Kova on urakka edessä, mutta usko pois urakka kannattaa. Tämän jälkeen rannassa on kerrassaan upea vaja. Asioilla on tapana järjestyä ja nyt olette löytäneet tuollaiset ammattilaiset avuksi. Onnea matkaan :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kumpa juuri tuo toteutuisi, mitä sanot - kiitos!

      Poista
  5. Kaikkea ei tosiaan aina tarvitse tehdä itse. Nostan silti hattua että urakkaan lähdette, ja siitä, että säilytätte venevajan lahdellanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Riittäähän tässä meillekin hommaa, mutta apu on juuri nyt tosi tervetullutta. Ja nimenomaan sellainen apu, joka tuntuu luotettavalta.

      Poista
  6. Koko juttusi alun pelkäsin, että nyt te menitte ja räjäytitte koko rötiskön ilmaan! Mutta melkein itku tuli, kun kerroit niin kauniisti, miten vaja on ansainnut olemassaolonsa ja miten sen aiotte säilyttää. Kaikessa tuossa luonnon, vanhojen rakennusten ja niiden käyttötarkoituksen kuvailussasi tuot niin hienosti esille teidän asenteenne tuon Villa Idurin suhteen: kaikkea ei tarvitse purkaa tai repiä irti ja vanhuus on kaunista. Ne, jotka olivat siellä ennen, tiesivät, miten rakensivat. Ja te olette kunnioittaneet heitä, rakennuksia ja saarta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - ja pahoittelut, jos sydämesi siellä vähän jo pamppaili - meillä kun tätä pientä dramatiikkaa on täällä välillä ilmassa ;). Tämä on ollut valtava pohdinta. Nyt on tullut kuitenkin onneksi 100 %:n varmuus, että olemme tekemässä tämän rakennuksen osalta ratkaisua oikealla tavalla.

      Poista
  7. Tärkeää on tuo, mitä sanoit, venevaja säilyy paikallaan ylväänä, käyntikorttina teille tullessa, paikka ja ulkonäkö on sama kuin ennen. Vesi on aika armoton elementti puulle, mitä sitä suotta yrittää lahoa korjata.
    Tsemppiä projektiinne, onneksi olette löytäneet osaavat tekijät :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, vesi on pahuksen vaikea elementti ja vielä kun ottaa huomioon yli metrin vaihtelut veden pinnan korkeudessa. Kaikkein pahin asia rakenteille on nimittäin kuivumisen ja kastumisen vuorottelu. Tämäkin seikka on syytä sitten rempan jälkeen ottaa huomioon rakennuksen ylläpidossa ja huollossa, jotta nyt olisi edessä oikein pitkäikäinen ratkaisu.

      Poista
  8. Huh huh, melkoinen savotta tuo venevaja. Mutta voi miten suuri ilo teillä kuule on sitten kun se on kondiksessa! <3 Pitkää pinnaa ja paljon onnistumisia tähän seuraavaan vaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vielä tässä vaiheessa uskalla ajatellakaan sitä riemua, kun tönö on valmis, mutta taisit osua naulan kantaan! Jos tämä vaihe päättyy onnellisesti, sitä on syytä juhlia.

      Poista
  9. Huh, mikä urakka, mutta varmasti lopussa kiitos seisoo :) Eihän kaikkea tarvitsekkaan tehdä itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon näin :) Ei missään nimessä tarvitse tehdä kaikkea itse. Olemmekin todenneet, että vielä pystymme kaksin nostelemaan kuivalla maalla olevia latoja, mutta vedessä olevat onkin sitten jo meille liikaa ;)

      Poista
  10. Venevajasta tulee taatusti upea! Kuvia odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin odotan, että voin innosta hihkuen esitellä täällä ennen ja jälkeen -kuvat ;)

      Poista
  11. Voihan venevaja. Kuulostaa kyllä jokseenkin työläältä, mutta varmasti on se arvoista. Ja mikäs kiire sitä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, nyt otan tämän manauksen välittömästi arkiseen repertuaariini!! Kiitos, sitä tarvitaan ainakin vielä tässä vaiheessa ;)

      Poista
  12. Huh. Melkoinen urakka tosiaan. Onneksi homma lähtee nyt käyntiin ja saatte myös ulkopuolista apua. Varmasti helpottava ratkaisu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, olen ennen kaikkea helpottunut, kun ennen ratkaisun syntymistä oli vain sellainen jäytävä epäusko vallalla. Toivomme parasta!

      Poista
  13. Pontta arvokkaaseen urakkaanne, hattua nostan, monta vaihetta eessä. Upiata suunnitelmallisuutta ja kaukokatseisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ottanut vähän aikaa tämä suunnittelu, mutta siinä suhteessa jo voiton puolella sentään. Kiitos Lovviisa!

      Poista
  14. Hienoa, että löysitte siihen nyt oikean tekijän! Ajatuksesi venevajasta kuulostavat hyvin järkeviltä. Se on upea paikka ja tottahan toki sen tulee olla myös teille toimiva ja kestävä. Uskon, että se saadaan kukoistamaan ja siitä on teille vielä paljon iloa tulevaisuudessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukoistusta odotellessa ;) ja peukut pystyssä! Sitä iloa juuri odotan, ja että huolet väistyvät ja tilalle tulisi meidän tavallinen elo!

      Poista
  15. Mun mielestä tämä tarina eteni siitä epätietoisuuden aiheuttamasta ahdistuksesta ihan selkeään lopputulokseen, jonka tuossa järkeilit ja jäsentelit itsellesikin samalla. Nimenomaan ja spot on, venevaja on käyttörakennus ja sen arvo on juuri siinä. Korjauttamalla ja osin uusimalla sen, annatte portivartijallenne natsat takaisin! Kun näiden vanhojen rakennusten korjaaminen on muutenkin omalla tapaansa haastavaa (vaikka ei ollenkaan niin haastavaa mitä luullaan), niin kyllä tuollaisen vedessä seisovan rakennuksen korjaamiseen on jo syytäkin ottaa ammattilainen. Nyt teillä on sellainen, eikä sekään ollut ihan helppoa löytää! Rahaa tulee ja sitä menee. Luulenpa, että tämä rahareikä unohtuu menona suunnilleen sillä sekunnilla kun laitatte jalan ensimmäistä kertaa uusitulle venevajalle ja sen jälkeen tulette toteamaan niin monta kertaa, miten olikaan hyvä ajatus kun näin teimme.

    Hyvä te! Järkevät te!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kumpa tämä päivä koittaisi, että saamme astua jalallamme "uuteen" vajaan ja voimme tuntea yhteisen onnistumisen tunteen. Sitten maksellaan vajaa takaisin tulevina vuosina ja se maksaa itsensä meille takaisin hyvänä mielenä ja käytössään. Voih, haluan uskoa, että näin juuri käy!

      Poista
    2. P.S. Osuit Johanna oikeaan, tämä postaus oli ennen kaikkea asian ja lopputuloksen jäsentämistä itselleni muistiin. Takana on iso ajatus- ja pohdintaprosessi, siitä johtuu siis pieni paasaus-henki ;))

      Poista
    3. Höpsis! Mikä paasaus-henki? Ei sellaista tuossa ole ;)

      Poista
  16. Olen ihaillut teidän ahkeruutta niin monen rakennuksen kimpussa, on varmasti helpottavaakin antaa jokin urakka ja tuollainen haasteellinen vielä ulkopuolisen tehtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on iso helpotus. Näin meille vapautuu aikaa ja energiaa taas muuhun. Projektimme on niin iso, että on hienoa saada ulkopuolista apua sellaiseen kohtaan, mistä tuntee olevan aitoa apua. Meille jää helpommat nikkaroinnit :)

      Poista
  17. Ammattilaisen etsintä onkin haastava homma mihin tahansa rakennusprojektiin. Meillä on meneillään sama homma, vaikka projekti onneksi huomattavasti tavallisempi ja suoraviivaisempi. Silti haluaisin, että löytyy joku, jonka kanssa kemiat kohtaavat edes jollain tasolla ja johon voi luottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei tällaisia hommia voi kelle tahansa ulkoistaa. Uskomatonta, mutta kyse on myös kemioista ja sitä kautta syntyvästä luottamuksesta!

      Poista
  18. Onnea urakkaan! Teillä on oikea asenne ja henki korjaamisessa:)

    VastaaPoista
  19. Olipas jännitystarina... tai sen alkusoitto. Siinä on ollut paljon pohdittavaa, myös tunnetasolla, mutta hyvin järkeilit johtopäätökset käytettävyyden kannalta :) Toisekseen teistä on kehittynyt huimia rakennusten entisöinnin eksperttejä! Koskas julkaisette painetun kirjan projektistanne, tulisi tieto ehkä nykyistä vielä laajempaan käyttöön...?

    Onnea, energiaa ja sujuvuutta venevajan uudistamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, ikävä kyllä jännitystarina vielä jatkuu. Nyt ei yhtään kyllä huvittaisi olla siinä pääosassa :))

      En käsi sydämellä lue itseäni ekspertiksi, ehei. Kyllä tässä vielä ollaan opettelemassa. Katsotaan sitten joskus vanhoilla päivillä… ;)

      Poista
  20. Voi miten hyvä, kun löytyi asiantuntija kunnostustyöhön! Kyllä sellaisesta kannattaa maksaa. Tehän osaatte tehdä niin paljon itse, niin että saatte muissa rakennuksissa paljon säästettyä, kun ei kaikkea tarvitse teettää ulkopuolisella. Venevaja on ehdottoman tärkeä rakennus! Tuollaista saaristotilaa ei voi ajatellakaan ilman venevajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei voi niin, näin mekin sen näemme. Siksi tämä on kaikkein tärkein kohde meillä. Päätalokin on tavallaan vähempiarvoinen, vaikkei heti niin ajattelisi. Tämä tietää entisestään säästöpaineita muualla, mutta toisaalta se on ihan ok. Monet muut työsarat ovat yksinkertaisempaa nikkarointia.

      Poista
  21. Nostan hattua ja toivotan kaikkea parasta kunnostusurakkaan! (Sanoo hän, joka veti yhden lähes satavuotiaan kanalan/varaston/pajan kesällä nurin... Mutta kyllä sitä pitkään harkittiin, toistelee hän itselleen. Kaikkea ei vain voi pelastaa.)

    Venevajan voi, ja se on tosi mahtavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan tuon teidän keissin ja tiedän kyllä tunteen! Tässä meidän tapauksessa säästettävää ei juuri olisi, mutta asia pitää vaan hoitaa määräysten takia niin, että joku seinä on koko ajan pystyssä eikä pureta kokonaan. Hankala projekti, mutta tehtävä on.

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Otetaanpa uusiksi ilman kirjoitusvirheitä..;).
    Hienoa, että olette löytäneet urakoitsijan!
    Kunnioitettavaa tässä on nimenomaan se, että te olette pitäneet kiinni venevajan säilyttämisestä perusteellisella korjaamisella osana tilan historiaa. Hirvittää jopa ajatus siitä, että joku muu olisi saattanut tulla ja vetää vajan maan tasalle korjauskelvottomana ja olisi miettimättä lainkaan uudelleenrakentamista. hävittänyt pysyvästi yhden oleellisen osan saaristolaishistoriaa.
    Tulee tässä yhteydessä myös mieleen, että eikö juuri tämä projekti olisi juuri sellainen, johon voisi hakea esim. jotain tällaisiin tarkoitettua avustusta (Ely?).
    Kaikkea mahdollista onnea tähän projektiin Teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hyvä Mieli!! Kyllä meilläkin on käynyt avustukset mielessä, mutta puhti ja aika eivät suoraan sanottuna ole riittäneet selvittelyyn. Ja koska projekti on niin haastava ja erilaisia vaihtoehtoja täynnä, on käynyt mielessä, että on vaikea ottaa projektiin enää jotain ulkopuolista tahoa päsmäröimään ;). Olen miettinyt, että päätalon kanssa täytyy kääntää avustuskivet sitten kunnolla ja silloin on jo mitä muuta näyttää - ennallistettu miljöö muutoin valmiina.

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...