perjantai 27. kesäkuuta 2014

Liian itselliset lampaat


Lampaat ovat erilaisia. Tai tarkemmin sanottuna, laumat ovat. Meillä on tänäkin kesänä samaa Kainuun harmaa -rotua, mutta eri luonteenpiirteillä varustettu lauma kuin viimekesäinen. Olen alkanut miettiä, johtuisiko ero lauman koosta. Viime vuonna meillä oli kolme pässiä, tänä vuonna kuusi.

Tämänhetkiset eivät ole yhtään kiinnostuneita meidän seurasta. Ajatelkaa, vaikka näinkin hyvää olisi tarjolla! Sen sijaan Mauron kanssa ne ovat hyvää pataa ja seurustelevat useita kertoja päivässä. Viimekesäiset puolestaan olivat ihan varuillaan Mauron suhteen ja meiltä taas halusivat rapsutuksia.

Pitäisikö tämän kesän poikien suhteen oikein loukkaantua vai vain tuhahtaa, että ei väkisin, jos ei seura kelpaa, onhan pääasia, että teette hommanne mukisematta ja kasvatatte lihaa luiden ympärille.

Nämä ottavat toisiinsa nähden enemmän etäisyyttä, eivät siis kulje koko ajan kylki kyljessä, kuten edelliset. Nämä ovat myöskin huolimattomampia: yhtäkkiä joku onkin jäänyt niitylle yksin, kun muut ovat hilpaisseet metsään. Sitten alkaa hätäinen etsintä. Kaikkein vähiten kelpaa tässäkään tapauksessa ihmisseura. Viime vuonna yksikään kolmesta ei kertaakaan - EI KERTAAKAAN - menettänyt katsekontaktia kahteen muuhun.

Ehkä kuuden laumassa ne saavat nyt henkistä tukea toisistaan enemmän ja voivat levittäytyä luottavaisemmin etäämmälle toisistaan, vaikka sitten tällaisen edellä kuvatun vahingonkin uhalla. Luulevat, että niitä on vieläkin enemmän. Laumaidentiteetti on niin sanotusti kohdillaan.

Yksikään ihminen ei ole toistaiseksi päässyt näitä viittä metriä lähemmäs.

Tämä pässi jo vähän miettii, pitäisikö tulla vastaan ja tehdä tuttavuutta. 


Kun tästä asetelmasta yrittää hivuttautua lähemmäs, niin jos ne nyt eivät ihan lähde pinkomalla pakoon, niin kuitenkin kääntävät selkänsä ja alkavat vaivihkaa suunnata poispäin. Meille ne esittävät vain siirtyvänsä parempaan ruokailukohtaan. Kyllä tällaisesta torjuvasta käytöksestä lapsetkin turhautuvat!

Päätän mennä kerrankin perässä.


Valkoinen on laumanjohtaja. Se yritää tulkita vieressä olevan, minua tuijottavan mohikaanipään ilmettä. Kaveria vähän ihmisen tutkiminen kiinnostaisi.



Mutta ei onnistu. Aina on porukassa vähintään yksi, jota ei kiinnosta jäädä tuijottelemaan ihmisiä. Laumanjohtaja toteaa, että on vaan parempi lähteä pois.


Siinä vaiheessa, kun joku pässeistä päättää pistää juoksuksi havaitessaan ystävällismielisen ihmisen alle viiden metrin etäisyydellä (lue: pelästyttäen muut juoksullaan ja saaden aikaan joukkohysterian), on laumanjohtaja menettänyt otteensa ja joutuu juoksemaan etujoukkonsa kiinni, mohikaanipää ja mustalammas kintereillään. 


Sen vertaa individualistia näissä yksilöissä ei ole, että voisivat tehdä omia ratkaisuja ja jäädä. Viime vuonna asiaa helpotti vahva johtajuus: kun laumanjohtaja oli utelias ja tuli rapsutuksille, seurasivat muut perässä. Nyt ei johtaja uskalla ottaa laumastaan eriävää kantaa. Heikkoa päätöksentekoa.

Alennuin jo lahjontayritykseenkin. Leipä oli viimekesäisten herkkua. Jo yhden leipätarjoilun jälkeen ne nimittäin alkoivat kävellä perässäni leipää pyytämässä. No, näille heittelin leivänpaloja viiden metrin päähän nokan eteen. Kukin käänsi leivälle takapuolensa ja siirtyi rouskuttamaan niittyleinikkejä tai jotain, mitä ei ainakaan ihminen ollut tarjoillut. Koe toistettu kaksi kertaa samalla lopputuloksella.

Eikä tässä vielä kaikki. Olin alunperin sopinut, että ystävämme naapurisaaresta tulevat katsomaan pässien päälle sillä aikaa, kun olemme heinäkuussa Norjan reissulla. Nyt jouduin ilmoittamaan, että ei tarvitsekaan tulla, kun ei meidän lampaat halua. Naapurinkin varmaan saivat loukkaantumaan ja tuntemaan olonsa tarpeettomaksi.

Annoimme niille ihan liian hyvät oltavat, koska ne luulevat olevansa vapaita villieläimiä. Korostimme myös liikaa hyötyaspekteja ja unohdimme edellyttää seurallisuutta ja viihdykettä.

Joten, lähikuvia ei ole toistaiseksi luvassa, ja sen myötä aika moni lukijakin on pettynyt meidän pässeihin. Tämä oli sitten viimeinen postaus näistä pässeistä, ellei sitten jotain liennytystä ja lähentymistä kesän aikana tapahdu. Ei tee mieli antaa niille enää ilmaista mediatilaa. Pallo on nyt heitetty pässeille lähtevätkö vielä blogiyhteistyöhön.

Päättäväistä päivänjatkoa,



33 kommenttia:

  1. :D Voi ei! Uskon isomman lauman vaikuttavan tuohon itsellisyyteen. Tai sitten näitä ei ole synnyinkodissakaan käsitelty niin paljon kuin edellisiä. Joka tapauksessa ihania ovat ja kauniita maisemassa kaukaakin katsottuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minulle kelpaa etäämmältäkin seurailu. Nämä tulivat 2 kk karitsoina - kuten viimevuotiset - ja isosta laumasta, joten eivät tottuneet entuudestaan sinänsä mihinkään. Viimevuotiset kesyyntyivät hetkessä.

      Poista
  2. Voi ei. Kauniita ovat, mutta onhan se toki ihan kamalaa jos niitä ei voi rapsia. Rapsiminen ja lähempää tarkkailu on kyllä parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vielä pitää toivoa yllä kesän mittaan :)

      Poista
  3. Anonyymi9.21

    Hahaa, onnelliset lampaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, miksi kaivata ihmisten seuraa, kun lammasseuraakin on!

      Poista
  4. :D olisiko tässä sellainen hyvä puoli, että nämä ovat sitten aikanaan helpompi "pistää lihoiksi" kun heihin ei pääse kiintymään..? Tietysti ne pitää jotenkin saada kiinni silloin, mitenkäs se sitten onnistuu?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luit ajatukseni! Parempi ettei kiinny liiaksi! Ja erittäin hyvä kysymys!! ;) Kiinniotto meitäkin nyt mietityttää, mutta eiköhän me jotain keksitä syksyyn mennessä. :)

      Poista
  5. Oi joi - pässinpäitä ovat, kun eivät omaa hyväänsä hoksaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pässinpäät pysykööt pässinpäinä! :)

      Poista
  6. Anonyymi10.38

    olemme kyllä tulossa matkanne ajaksi niin kuin sovittu on, vaikka nyt onkin vähän kangernellut tämä liikkeelle lähtö!

    VastaaPoista
  7. :D Ihana postaus lampaiden ryhmädynamiikasta1

    Onkohan ne vähän rasisteja? Tai jos ne pelkäävät villahaalarinsa menettämistä? Jotenkin niinkuin oman alansa (niittyjen maisemoinnin) liian pinkoja uraohjuksia, joilta unohtuu normaali sosiaalinen kanssakäyminen, jopa työnajntajan edustajien kanssa... No joka tapauksessa söpöjähän nuo ovat katsella, vaikka vähän kauempaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aikamoisia uraohjuksia! Villat pitäisikin leikata jossain vaiheessa, joten sanoisin että siitä tulee... mielenkiintoista :)

      Poista
  8. Mulle kelpais ihan hyvin tuollaiset kotieläimet, jotka pärjäävät keskenään. Aina on huono omatunto, ettei ehdi lenkittää koiraa tai rapsuttaa kissaa tarpeeksi. Vaikka toisaalta, onhan se nyt melkoista mielenosoitusta jos eivät viittä metriä lähemmäksi tule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, eipä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa näiden suhteen mistään. Parempi erakkosielut kuin yltiösosiaaliset tässä meidän tapauksessa!

      Poista
  9. Voisiko sanoa, että hyvin on laumauduttu :) Onko pässit samasta paikasta kuin viimeksi? Tohon käytökseen voisi varmana vaikuttaa se, miten lauma on elänyt ennen teille tuloa. Onko karitsat tottuneet ihmisiin vai elelleet enemmän keskenään. Emojen suhtautuminenkin vaikuttaa. Lampaista ei ole omaa kokemusta, mutta kissanpentueista on. Minut yllätti kuinka erilaisia eri pentueet on. Toiset lähtee pesästä kun jalat hädin tuskin kantaa, toiset viihtyvät siellä turhankin pitkään. Eroja on valtavasti :)
    Toisaalta tuollainen omatoiminen lauma on ihan hyväkin saaressa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla noin kuin kissapentueilla! Tilalta, josta nämä tulivat, oli muistaakseni toista sataa karitsaa. Millään niillä ei ole ollut mahdollisuutta kovin kiinteään ihmiskontaktiin. Meille ne tulivat 2 kk:n ikäisinä. Sama juttu oli viime vuonna, mutta ne silti päättivät silloin rivakammin kesyyntyä. Mutta, helppoa tosiaan sen kannalta, että ovat täällä saaressa!

      Poista
  10. Lampaat ovat kyllä laumasieluja, mutta jos saat sieltä edes yhden joka alkaa tykätä rapsutuksista ja oman kutsuhuudon, johon oppivat yhdistämään herkuttelun, saat ne liikkeelle. Meillä on mamma eli Alli ainoa, joka on ihmisrakas, puolustaa perheen pientä kiukkuista vuohta vastaan ja nojaa häntä heiluen silmät ummessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemmekin miettineet, että voisimme koettaa tutustumista uteliaimman kanssa ensialkuun. Mutta toisaalta, tämä on helppoa yhteiseloa näinkin! Tässähän ne pihapiirissä tepastelevat, mutta eivät häiritse työntekoa :)

      Poista
  11. Hmmm....nämä on ilmeisesti tuumanneet etteivät ole niin mediaseksikkäitä, että kannattais vaivautua?
    Mutta onpahan hiljaset ruohonleikkurit kuitenkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se on ihanaa, pieni kohta kerrallaan pistävät heinikkoa matalaksi eikä oke meluhaittaa :)

      Poista
  12. Pahispässit ja King Mauro. Hauskaa porukkaa :D

    VastaaPoista
  13. Ei sitten niin sureta syksyllä. Täytyy vain kouluttaa Maurosta paimenkoira, että saat lauman kasaan.

    VastaaPoista
  14. Olipa mielenkiintoista luettavaa! Ajattele, jos olisi käynyt toisinpäin ensiksi olisi tullut nämä erakkolampaat (ihmisvihaajat) ja sen jälkeen ne teidän viime vuotiset sosiaaliset tapaukset. Olisitte olleet varmasti vielä enemmän ihmeissänne. Onkohan se niin, että lauman koko vaikuttaa tai isompi aitaus. Olikohan se viime vuotinen käytös vain pakon sanelemaan, kun pelkäsivät jotenkin olevansa teidän armoilla ;-) Eikö olisi mielenkiintoista poistaa laumasta puolet lampaista ja ajaa ne pienempään aitaukseen ja katsoa miten ne sitten käyttäytyvät? Hyvää tutkivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  15. Pienempi aitaus varmasti tekisi näistä erilaisia, vaikka olisivat yhdessäkin. Mutta totta, mieluummin näin päin että nyt saimme vähän epäsosiaalisemmat verrattuna viimevuotisiin. Omien tulemisten ja menemisten kannalta näin on itse asiassa meille parempi!

    VastaaPoista
  16. Tuollaisina minä isomummun lampaat muistan. Oikeastaan osa ihmisistä joutui pelkäämään niitä. Jotain oli pässi pökkäissytkin. Viime kesänä teillä kävi tuuri, että saitte sosiaalisen ja lempeän johtajan. Noin se menee ihmistenkin kanssa. Vaimo on paljon kiertänyt kouluja ammattinsa puolesta. Aina jos henki on ollut outo, on se johtunut rehtorista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, johtajuusongelma! Tuskin tässä mikään kesäkurssikaan auttaisi - kukin kun johtaa omalla persoonallaan :).

      Poista
  17. Hahaa! No ompas pässejä kerrassaan, mutta arvelen tämän taustalla olevan ihan salajuonellinen juttu. Syksymmällä sitten luonnollinen poistuma ei ehkä riipaisekaan viime vuotta vastaavalla tavalla ;)

    Ihan nolottaa, miten hupaisalta tuo stoorisi tuntuu lahjomisyrityksineen. "Pidä tunkkis" sopinee tähän ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, luonnon salajuoni minua vastaan, ha ha :)). Hyvä niin!

      Poista
  18. :DDD No on teillä varsinaisia pässejä. Hitaasti lämpenevää porukkaa kai :D

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...