maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kuistin verhot

Sen jälkeen, kun kuistille kaipailemani tunnelma jotenkin loksahti mielessäni paikoilleen, olen pannut aika paljon iltaisin aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä sinne tuleviin verhoihin. Ompelen kyllä inspiraation tullen, mutta yleensä otan vain nopeita juttuja työn alle, koska kyseessä ei ole ykköslempijuttuni. Tässä kohtaa kerrankin päätin, että tehdään nämä nyt sitten IHAN SIKAHUOLELLISESTI, jotta verhoista tulisi hienostuneet ja viimeistellyt. Näitä attribuutteja eivät ompelukseni yleensä täytä. Pieniä 'persoonallisuuksia' kyllä verhoissani havaitsin, kun niitä ripustelin, mutta parhaani olin yrittänyt :). Ei siis takerruta tässä vaiheessa enää pikkuseikkoihin.


Juoksumetrejä on toistakymmentä, mutta sain toteutettua kunnianhimoisen idean: ompelin verhot  vanhoja käsintehtyjä pitsejä hyödyntäen. Osan otin vanhasta pöytäliinasta (hankittu kirpparilta), osan kursin talon vanhoista lakanoista. Lopullisen riittävyyden takasivat lopulta Mikon äidiltä saamani pitsit, jotka hän on nuorena tyttönä itse tehnyt. Arvostan!

Vanhat pitsinpalat saivat uuden elämän ja verhoihin latautui tällä tavalla aika paljon arvoa. Nyt niissä on  sekä suvun että Idurin historiaa, ja itse pääsin siihen osalliseksi hikoiltuani koristereunusten parissa varmaan yhtä kauan kuin on mennyt pitsinnypläykseen aikanaan aikaa.






Kyllähän pitsikollaasi-idea kivasti toimii ja on lähellä ajateltua lopputulosta. Mutta on tämä - tekstiilityöt vain yksi esimerkki - vaan semmoista ensi kertaa tekemistä meikäläiselle kaikki, eli koko ajan pieni epävarmuuden tunne jäytää. No minkäs teet, kun tulee hyvä idea niin toteuttaa se vaan pitää! Palkinto on tietenkin siinä, että voi ihmetellä tehneensä jotain, mitä ei tiennyt osaavansa.


Yhdeltä seinustalta on vielä ikkunanpuitteet maalaamatta, joten viimeinen kappa odottelee tässä.


Verhotangot tilasin Verholine-nimisestä nettifirmasta. Päädyissä on vähän tuota samaa pitsiajatusta...



Enää en harmittele, että väkertämiseen vähän kului aikaa. Olenkohan tällaisten oppituntien myötä myös tulossa kärsivällisemmäksi? Ehkä, mutta IHAN KIVA on laittaa taas ompelukone vähäksi aikaa kaappiin. (Taidan omata viha-rakkaus -suhteen ompelemiseen.) 

Ihan kaikkea emme kuitenkaan kuvittele osaavamme/ehtivämme/jaksavamme itse. Muistanette, että tilasimme eräältä vanhemmalta puusepältä ison ruokapöydän. Raskaan pöydän kuljetus oli oma operaationsa, mutta siellä se nyt odottaa pihalla pääsyä kesäkeittiövajan toiseen päätyyn. Pieni auringon polttama patina ei tee sille pahaa. 



Aurinkoa alkaneeseen viikkoon,


48 kommenttia:

  1. Ihania pitsejä!!! Ja tuo kuisti on muutenkin aivan mahtavan näköinen, paljon ikkunoita... ja valoa :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva saada tällainen kommentti, Marru - kiitos! Valoisuus on hyvä, sen myötä kaikki näyttää vielä piirun verran paremmalta :))

      Poista
  2. Hyvältä näyttää sekä verhot että pöytä! Nostan hattua ompelu urakallesi, sillä omissa ompeluksissani noita "persoonaallisuuksia" kanssa riittää. Selittynee sillä, että nuppineuloja ei esim. juurikaan ehditä laitella ennen ompelua. Tunnistan siis tuon tekemisen tuskan, etenkin kun olit päättänyt tehdä tämän ompeluksen hienostuneen huolellisesti. Onnistuit hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä yleensä ehdi kukaan täälläkään niitä nuppineuloja asetella ;)) Taidamme olla vähän samasta puusta veistettyjä me nykyajan ompelijat, heh. Oli tämä aika urakka, joten kiitos kovasti hatunnostosta!

      Poista
  3. Ihanat verhot! Ihailen myös kärsivällisyyttäsi! Minä olisin joutunut teettämään nuo jollain. Tai soveltamaan samaa verhofilosofiaa kuin kaupunkikodissakin, eli ripustelemaan pelkkiä kankaanpaloja... Ja päättämään, että ei se viimeistelemättömyys ehkä näy. Mutta sanoisin, että tuo viimeistely ja huolellinen työ kyllä näkyy. Ihanat! Ja muutenkin teillä näyttää ihanan raikkaalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara, tämä soppi on ominut meillä kaiken raikkauden - sen päätin, kun katosta tuli mitä tuli, heh. Orgaanisesti on kuisti rakentunut, hyvällä tavalla... Olen ihan tyytyväinen.

      Minullapa ei ole kaupunkikodissa verhoja lainkaan! Niinkin voi asian ratkaista ;))

      Poista
  4. Anonyymi21.14

    Komia pöytä, sanoisin. Meinaatteko sen jotenkin käsitellä? Ja onko mistä puusta tehty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, on tosiaan ihan hyvän kokoinen tämä meidän kolmimetrinen pöytä. Tällaisesta ruokapöydästä olen haaveillut jo ennen Iduria :) Pöytä on kuusta ja mietimme tuota käsittelyasiaa vielä. Pieni auringon harmaannuttama sävy siihen saisi näin alkuun tulla ja sitten mahdollisesti vain öljyäminen.

      Poista
  5. Pikkuisia ompelupersoonallisuuksia ei huomaa kukaan, paitsi ehkä itse! Ihanan tunnelman olet saanut aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! :) Kiva, tykkään myös itse valoisasta tunnelmasta.

      Poista
  6. Kymmenen pistettä ja diplomi hienoista verhoista ja niiden ideasta! Pöytä näyttää upealta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun pitsejä alkoi kertyä, mietin, että yhdestä palasta ei meinaa keksiä mitään, mutta tällä tavalla yhdistettynä näyttävät entistä kivammilta ja saan kunnon kokonaisuuden aikaiseksi. Kiitos Villa Puomi!

      Poista
  7. Hienot verhot! Historian tuntu itseä ympäröivissä esineissä on hyvä tuntu, ja vielä parempi jos historia on suvun omaa ja tuttua historiaa. Lämpöisiä kelejä teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Kangas on uusi ja edullinen vaihtoehto ihan Eurokankaasta, mutta siihenkin tarttui nyt sopivasti historian tuntu :)

      Poista
  8. Omin pikku kätösin - mikä sen parempaa! Kivat verhot, samoin pöytä joka paranee vaan ajan myötä. Luulisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöytä varmasti paranee ajan myötä! Toivottavasti osaan nauttia verhoista, etten vain muista niiden tekovaiheen tuottamaa hikeä ja tuskaa ;))

      Poista
  9. Kyllä kannatti historian nimissä kärsiä ja hikoilla kaikki noi metrit :). Sinnikkyys kun tuli arvoisellaan tavalla palkittua. Ja täällä kirpos kyllä naurut siitä kun arvelit, että yhtä nopeasti olis nyplänny pitsit :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä kannatti :) Siis luulen, että pitsinnypläys on vienyt kauan aikaa ja niin vei tämäkin minulta ;)

      Poista
  10. Wow, onpa ihanat verhot! Sopivat täydellisesti tunnelmaan ja paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, oon kyllä itsekin tyytyväinen :)

      Poista
  11. Suloiset verhot! Ja parasta kun vielä kertovat omaa tarinaansa!
    Ja pöytä, voi kuvitella kuinka ihana se on kun aika antaa oman patinansa :)

    (Ps, tuo katto on ihan huikea!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, hyvä, että kattokin saa kannatusta. Kyllä se tässä kombinaatiossa on ihan paikallaan, kun muuten on vähän hillitympää väriskaalaa. Kiitos Pepi!

      Poista
  12. Voi että... niin söpöisenntyylikkäät verhot! Todella upeaa hyödyntää aitoja vanhoja pitsejä ja minusta on hauskaa, että ne ovat hieman erilaisia, mutta silti yhteneväisiä. Valrmasti palkitseva lopputulos, vaikka itse ompeleminen ei ollutkaan mielipuuhiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä termi: söpöisentyylikkäät :)) Just sitä tavoittelin, heh!

      Poista
  13. Vaiva kannatti ehdottomasti. Ikkunoissamme ei ole ollut verhoja sen jälkeen, kun aloimme asua satavuotiaita, joissa alkuperäiset ikkunat. Nuo pitsiverhot kyllä kelpuuttaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, tämäpä vasta kunnia. Ei muuta kuin hurauttelemaan sielläkin vastaavia ;)

      Poista
  14. Hienoja verhoja ja ihanat pitsit kruunaavat lopputuloksen. Tuollainen kuisti on kyllä hieno. Mahtava pöytä myös. Mikä homma teillä on, kun kaikki pitää tuoda saareen veneellä. Siinä sitä kärsivällisyyttä kysytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt osuit naulan kantaan, kärsivällisyys kasvaa pakosti, kun kaiken joutuu vaivalla roudaamaan!!!

      Kiva kuulla, että tykkäät lopputuloksestani!

      Poista
  15. Ihan mahtavat verhot <3

    Ja noi teidän kuljetusratkaisut :) Ne saa mut aina hymyilemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Laura!

      No niin saa meidät itsemmekin ja naapureista ehkä puhumattakaan ;))

      Poista
  16. Onpa kauniit verhot, todella. Ihanan eriparisesti samanlaiset. Monenlaiseen sitä taipuu, kun motivaatio on kohdallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kaikki on kyllä oikeastaan ihan motivaatiosta kiinni!

      Poista
  17. Hieno kuisti ja verhot! Katsoin, että teillä on sininen katto ja valkeat seinät. Meillä on valkea katto ja kohta siniset seinät :-) Verhoissa asti ei vielä ollakaan. Vanha kuisti on meillä se rakennusosa, johon on käytetty eniten aikaa, jotenkin siinä vaan riittää viilaamista loputtomiin. t. Tuovi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Luulen, että meillä on vähän helpompaa kuistimme kanssa (vaikka nysvättävää riittää), kun se on vähän uudempaa "tuotantoa" kuin muu talo. Siksi myös aloitimme tästä päästä, saadaksemme helpolla vähän elintilaa ja valmista edes jostain päästä.

      Poista
  18. Hieno kesätunnelma. Melkein kaikkea osaa kun vain uskaltaa kokeilla eikä pelkää virheitä. Pöytä sai komeaa kyytiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tunnelma on nyt kohdillaan - kesäistä ja valoisaa. Onneksi oli ihan tyyni päivä, kun pöytää vietiin! :)

      Poista
  19. Sen lisäksi, että verhot ovat nyt erittäin kauniit, arvostan ajatustasi, jolla olet monen eri tekijän pitsit yhteen sovittanut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hyvä Mieli. Ajatus on tärkein!

      Poista
  20. Aivan hurmaavat verhot, on ollut varmasti työtä ompelemisessa! Viimeistelee hienosti kuistin ilmeen! Tuletko kurkistamaan blogiini :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa kehuista ja tulen ehdottomasti! :)

      Poista
  21. Ihanasti yhdistetty uutta ja vanhaa, ommeltu teidän oma historian palanen Iduriin. Kaunista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kauniisti kiteytitkään ajatuksen!! ♥

      Poista
  22. Kauniit verhot ♥

    VastaaPoista
  23. Tuttu tunne tuo epävarmuus, kun haluaa tehdä itse, muttei ole ihan varma osaamisestaan ja aika montaa asiaa tulee tehtyä ensimmäistä kertaa. Tosi hienot verhot olet kyllä tehnyt. Mulla on itse asiassa suunnitteilla meille vähän samanlaiset, mutta helpommalla tyylillä, lakanat vaan suoraan ikkunaan :) Nyt tuskailen, kun verhotangot ovat niin rumat, että pitäisi sekin puoli uudistaa jossain välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakanat on hyvä idea! Eihän ne tangot kovin paljoa näy, kun verhot on ripustettu... ;)

      Poista
  24. No jo nyt on sappermenttos! Justinsa olin kirjoittamassa, että minne ihmeeseen mun (aiemmin kirjoittamani) kommenttini on kadonnut, vai eikö se ole lainkaan perille tullutkaan, kun meillä on ollut sen verran paljon sähkö- ja nettikatkoksia viimeaikoina. Kun pääsin kohtaan, jossa kerroin nakuttaneeni kommentin, jossa ylistin verhojasi vuolaasti ja kerroin olevani aina hieman kade ihmisille, jotka osaavat tai viitsivät opetella ompelemaan, kun itselläni homma tyssää alalangan vaihtoon - ja sinne meni sekin kommentti kesken kaiken.

    Nyt ei ole Jovelaskan kone ja netti kaveria kirjoittajan kanssa, joten on paree tuupata läppä kiinni ja vaan toivotella Idurialaisten klaanille suloista suvea, laineiden liplatusta ja aurinkoisia päiviä :)

    PS. jos tämä viesti ei nyt edelleenkään suostu aineellistumaan siihen suuntaan, kirjoitan lyijärillä viestin paperille ja laitan sen tulemaan kaarnalaivalla sinne venevajanne suuntaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viesti vastaanotettu ja jotenkin henkisesti luulen tavoittaneeni sen ensimmäisenkin ;))

      Kiitos Johanna vuolaista metaylistyksistä ja toivotan sinne myös aivan käsittämättömän ihanaa kesää. Nyt nautitaan! Ja P.S. kaikenlaista pullo- ja kaarnapostia otetaan myös vastaan :)

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...