lauantai 10. toukokuuta 2014

Pyhäinhäväistys?

Poikkeus vahvistaa säännön, eikö vaan? Ajattelin tehdä sellaisen moovin, että laitan tähän postaukseen kaiken sen, mitä on jäänyt viime aikoina kertomatta. En tiedä, onko kukaan edes kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta yleensä hieman toimitan kirjoitteluani siten, että käyn läpi vain yhtä asiaa kerrallaan, vaikka päivään olisi mahtunut monenlaista tekemistä. En niinkään tee tätä ulkoisista syistä (anteeksi vaan rakkaat lukijat!) vaan enemmänkin jäsentääkseni itselleni tätä jättiprojektia pienempiin paloihin, jotta pysyn kärryllä ;). On vaan niin paljon helpompi palata tarkistamaan vaikkapa jotain unohtamaani yksityiskohtaa, jos yhdessä postauksessa on vain yksi käsiteltävä aihe. Tämä valinta on siis vähän niinkuin arkistointikysymys.

No, nyt kuitenkin luvassa suodattamatonta sillisalaattia, koska - jälleen arkistoinnin kannalta - haluan nämäkin kuvataltioinnit tähän samaan argistoon, blogiin. Ehkä se sopii teillekin vaihteeksi. Toivotaan.

Kaipasimme jo viime kesänä pihalle 'uuni-grilliä', jonne voi ohimennen heitellä poltettavia pikkuroskia. Parisen viikkoa sitten kokosin noin 80 cm:n korkuisen nuotiokehikon saunasta puretun hormin tiilistä. 




Äskeisissäkin kuvissa näkyy taustalla lukuisia risukasoja. Syksyllä kaadoimme paljon puita, joten tänä keväänä olemme polttaneet jo 10 juhannuskokollista risuja. Meidän juhannus tuleekin poikkeamaan siinä, että taatusti emme tee jotain niin arkista kuin polta kokkoa!



Risunpolton lisäksi olemme keränneet merenlahdelta jäiden katkaisemia kaisloja, jotta ne eivät maatuisi pohjaan. Menetelmänä meillä on ollut patentointia vaille itse keksitty ankkurinheitto-keräystaktiikka. Se, että Mauro yritti jatkuvasti astua hinattavan kaislatukun päälle, ei helpottanut työtä.


Kuistilla työt ovat edenneet, kuten ehkä arvannette. Mikko sai seinävilloituksen ja -laudoituksen viime viikonloppuna valmiiksi ja itse olen ehtinyt maalata kaikki seinäpinnat valkoisella kahteen kertaan. Tällä kertaa en tehnyt maalia itse, koska halusin käyttää nopeammin kuivuvaa maalia kuin mitä vernissapohjainen on. Valitsin Uulan kalustemaalin, joka soveltuu myös höylätyille seinäpinnoille. Se osoittautui kyllä tosi hyväksi. Ja sininen näyttää nyt aavistuksen paremmalta, kuten te viisaat kommentoijat aiemmin jo uumoilitte!


Viime postauksessa kerroinkin, että kuisti ei sittenkään tule toimimaan väliaikaisena makuuhuoneena vaan vapautuu aidosti oleiluun. Olin ajatellut poikien tänne majoittumista silmällä pitäen suht värikylläistä ja rentoa meininkiä, mutta nyt mieli tekisikin tehdä kuistista vähän fiinimpi. Mitä ihmettä pitäisi valita ja millä halutun tunnelman saisi?? Vaihtoehtoja, mihin suuntaan tätä lähtisi kehittelemään, on lukuisia! Huomioitava on sekin, että kuisti on jälleenrakennusajan tuote - ei mikään nikkarityylinen pitsikuisti, eli ihan toisesta maailmasta juontuvaa ajatusta ei tänne voi repiä.

Tässä mennään vielä remonttireiskan tyylillä, huomannette rennot oluttölkit pöydän reunalla :) 


Nyt lyö siis ihan tyhjää kuistin sisustusvalintojen suhteen, kun kuitenkin katosta ehti tulla aika kirkkaan sininen. Se yhdessä talon ulkopintaan kuuluvan punamullatun seinän kanssa (yllä), ovat jo aika dominoiva, värikäs pari. Kalusteiden pitäisi siis ehkä olla eleettömiä ja aika vaaleita, jotta ajatus ilmavasta kesäkuistista toteutuisi.


Nämä ajatukset mielessä tein itsellenikin yllättävän liikkeen. Paljastan tekoni, joka ehkä jonkun mielestä on pyhäinhäväistys: maalasin talvella hankkimani vanhan talonpoikaisen sohvapenkin. Ruoskikaa ja kertokaa ihmeessä, jos sydämenne nyt vuotaa verta! 

Alunperin itsekin ajattelin, että penkki olisi jäänyt alkuperäisee  asuunsa, koska olen mahdollisimman alkuperäisen ystävä. Mutta, haluan ehdottomasti sijoittaa penkin kuistille, jonne sopivat nyt vaaleammat kalusteet. Kimmoke, miksi 'uskalsin' maalata sen, on siinä, että penkin pinnoilla oli jälkiä aiemmasta, alkuperäisestä maalauksesta. Miksei siis uudelleen maalaus voisi tulla kyseeseen? Penkki on ollut alunperin tummansininen, mutta sitä en halunnut. Voihan sen palauttaa sellaiseksi vielä myöhemminkin.


Alla olevassa kuvassa penkki näyttää ihan valkoiselta, mutta sävy on utuisen harmaa ja koristeosat savunharmaat. Vaalealla kuistilla sävyt tulevat esiin, uskon. 


Yhtenä päivänä innostuin kuvaamaan hyvin arkiseksi muodostuneita asioita, kuten yksinkertaista aamiaistamme tai kattiloita liedellä. Älkää kysykö miksi… Muuta syytä ei ole kuin että niillä on kiva laittaa remonttiruokia, kuten patoja ja keittoja.




Jaa-a, juttu taitaa loppua vähän töksähtäen, mutta sellaista se kai on, jos ei ole punaista lankaa, päätä eikä häntää koko jutulla.

Nyt muuten keksin, miksi tykkään itse keskittyä yhteen asiaan per postaus: hitsi, että tässä koonnissa menee aikaa! Normaalisti teen postaukseni paljon nopeammin. Palannen siis jatkossa ruotuun ihan aikaekonomisista syistä :). 

Jos jaksoit lukea rönsyilevää juttuani tänne asti, kiitos siitä!


33 kommenttia:

  1. Minustakin sohva sopii kuistille paremmin valkoisena. Ja koska alkuperäinen maali oli jo pois, niin i varmasti ole paha asia maalata sitä valkoiseksi. Lopputulos näyttää hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on pienoinen kynnys lähteä maalaamaan puun väristä vanhaa kalustetta, mutta tässä tapauksessa, kun tiesin kalusteen alunperinkin olleen maalattu, en koe, että olisin muuttanut sen alkuperäistä luonnetta. Kiva, jos olet sitä mieltä, että näyttää hyvälle (vaikka itseäni vähän harmittaa, kun kuvasta ei oikeat sävyt ihan erotu)!

      Poista
  2. Eikös se niin mene, että jos vanha on jo aikansa palvellut ja tehtävänsä hoitanut ja ulkonäkö on matkan varrella rapistunut, niin tottamooses sen voi muokata mieleisekseen jatkamaan elämäänsä uudessa tehtävässä! Parempi niin, kuin että se rapistuisi jossain vain siksi, ettei sille muka voi tehdä mitään! Teidän, että on niitä, joyka ovat eri mieltä, mutta aina on voitava katsoa asioita toisestakin suunnasta...ainakin jos kyseessä ei ole mikään korvaamaton sukuperintö.

    Paremmin se uudessa värissään sinne sopii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on just näin - kyseessä ei ole mikään sukuperintö tai sellainen arvokaluste, josta olisin maksanut itseni hengiltä. Olen ostanut tämän käyttöön ja siinä se palvelkoot meitä juuri niin kuin me haluamme ;)) Sitä paitsi maalaaminen alkuperäisellä sävyllä onnistuu myöhemmin haluttaessa - kuvat ovat tallessa!

      Poista
  3. Maalattuna sopii penkki tuonne kuistille paremmin - ja kun kerran se on ollut maalattu aiemminkin, niin ei siinä mitään pyhäinhäväisyjä päässyt syntymään;)
    Aurinkoisempia puuhailupäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan, että penkki saa arvoisensa paikan nyt kuistilla ja koko sisustuksen voi vaikka sen ympärille rakentaa. Parempi näin kuin miljööseen sopimattomana vintin uumenissa!

      Poista
  4. Tulipa hieno penkistä ja nyt varmasti passaa hyvin kuistille! Paljon olette hommailleet siellä.Oikein hyvää Äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaista pientä puuhaa on joka nurkassa, kun vaan ohi kävelee :). Samoin sinulle Mari, hyvää Äitienpäivää!!

      Poista
  5. Ihana Villa Idur <3 Paljon olette taas tehneet siellä. Tuo kaislankeräysmenetelmä vaikutti mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos :)

      Kaislikko kokonaisuutena on tosi työläs, tämmöistäkin vielä joutuu tekemään ja kehittelemään… :)

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Näitä koosteita on kyllä todella kiva lukea myös. Jotenkin ihanan aito tuo viimeinen kuva. Nauratti Mauron kaislankeräily, hän haluaa osallistua. Penkki on oikein kaunis maalattuna ja tulee sopimaan kuistille varmasti mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla NJ! Mauro on ihan mahdoton, se on niin läpensä utelias ja innostunut, että yleensä se hankaloittaa työtä seuraamalla kuono kiinni asiassa, mitä teemme. Eritoten vesirajassa jos puuhataan, turha kuvitella, että se pysyisi poissa!

      Poista
  8. Mauro apulaisena -kuva on ehdoton:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "apulaisena".. hmmm. ;)

      Poista
  9. Mielestäni penkistä tuli oikein kaunis. Kyllä vanhoja huonekaluja saa maalata, koska tuollaiset kokopuiset voi halutessaan palauttaa alkuperäiseen asuun. Kuisti on kyllä ihanan raikas. Mielestäni valkoiset seinät ja sininen katto ovat nappivalinta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin asian näen. Toivottavasti osaan sisustaa kuistin harkiten, että eri tekijät sopisivat yhteen vielä kalustuksenkin kanssa. Kuisti ei ole järin suuri, joten tarvitsen malttia, että löytyy ne riittävät elementit enkä mene sullomaan sitä täyteen kaikenlaista.

      Poista
  10. Erittäin kaunis värivalinta penkille. Kyllä minusta vanhaakin voi maalata, Uskon siihen, että varmasti oma järki sanoo, mitä ei kannata alkaa maalaamaan, ettei mene niin sanotusti pilalle:) Liian fanaattinen ei mielestäni kaiken vanhan kanssa tarvitse olla.. sitäkin kun näkee... Vanhan kunnioittaminen lähtee sydämestä, eikä silloin tuhoa varmasti mitään vanhaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en usko, että penkki tästä tuhoutui ;) Tykkään myös väristä - vitivalkoinen on vähän tylsä, mutta toivotaan että tämä toimii!

      Poista
  11. Koostettakin oli kiva lukea. Aina vain tulee huono omatunto kun lukee teidän ahkeroinnistanne. Mutta niin makaa kuin petaa. Teillä syntyy valmista ja kaunista jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä suinkaan pode huonoa omaatuntoa, monet näistäkin jutuista ovat vähän niinkuin ohimennen syntyneet: yksi ja kaksi tiiltä paikalle ja aina ohi kävellessä pari lisää jne. huomaamattaan. Tämä on meidän tapamme lomailla, kotioloissa on puhti pois ja työt seisoo :)

      Poista
  12. Tämä postaus oli hauskasti rönsyilevä ja olisin jaksanut lukea vaikka toisen mokoman vielä alusta loppuun asti :) "Apupoika" Mauro on ♥ vaikka tiedän kokemuksesta miten rasittavia uteliaat koiruudet voivat joskus olla ;) Tuosta penkistä tuli K A U N I S ja kuistille juuri passeli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No selvä, lisää siis rönsyilyä kehiin ;)

      Kyllä, meillä on juuri tuollainen rasittavan utelias apuri aina mukana! Kiitos Ansku!

      Poista
  13. Mun mielestä toi maalaus ei ollut yhtään pyhäinhäväistys. Mun vanhemmat on aikoinaan raaputtaneet maalit pois jostain tällä hetkellä meillä olevista vanhoista huonekaluista ja käsitelleet ne tietääkseni öljyllä. Kauniita niistä on tullutkin, mutta itse tykkään ainakin nykyään enemmän maalipinnasta. Ja jos kalusteessa alun perin on ollut maalipinta, se ikään kuin kuuluu siihen. En kuitenkaan viitsi mennä maalaamaan niitä uudestaan, kun tiedän miten suuren työn he ovat maaleja rapsuttaessaan nähneet. Maalissa on kyllä aina se hyvä puoli, että sen saa (useimmiten) pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, maalaus ei ole peruuttamaton vaihe. Itse tykkään myös tällä hetkellä enemmän maalatuista pinnoista. Siksikin, koska myös ennen värejä käytettiin etenkin saaristossa reippaasti.

      Poista
  14. Penkistä tuli kaunis ja tuo sininen on ihana! Tykkään kovin tunnelmasta, joka täällä on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että etsiydyit tänne ja näit sinisen kattoni! :)) Kiitos, itsehän on tosi vaikea sanoa tuosta tunnelmasta, että onko sellaista tai mikä se on, mutta kiva kuulla, että tykkäät!

      Poista
  15. Ihana puuhakooste, tykkäsin kovasti :) Ja penkistä tuli kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siispä silloin tällöin puuhakoosteita jatkossakin! ;)

      Poista
  16. Pitkästä aikaa eksyin tänne :) Kannattaa jatkossa suojata alkuperäinen pinta (esim. sellakalla) niin puhdistaminen on tulevaisuudessa helpompaa ja pinta säilyy paremmin. Jos yhtään lohduttaa, vaikuttaa ainakin kuvan perusteella siltä, että sininen ei ole välttämättä alkuperäinen väri. Puun punertavuus viittaa voimakkaasti ootraukseen/ootrauksen pohjaväriin. En tosin ole muita kuvia sohvasta nähnyt, mutta tämän perusteella sanoisin niin :) Mukavaa kesän odottelua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun eksyit!

      Hmm, mielenkiintoinen pointti! Ootraus ei tullut laisinkaan mieleeni - penkki oli erittäin kulunut monista kohdista ja etenkin istuinosasta. Juuri tässä postauksessa olevassa kuvassa näkyy selkämys, jossa puun pinta oli parhaiten säilynyt ja sillä perusteella ootrausta voisikin tosiaan ajatella. Sininen on sitten ollut jossain kohtaa välivaihe. Kiitti!

      Poista
  17. Anonyymi10.27

    Ihana kuisti. Kun katto on sininen, niin tuli mieleen... Kreikka. Voisiko kuisti olla "pala Kreikkaa" - saaristohan teillä jo onkin :)

    -Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku muukin on sanonut, että katosta tulee mieleen Kreikka! Hassu juttu, itselle ei ollenkaan, mutta johtunee siitä, että en ole koskaan siellä käynyt… Pistetään mietintään, vaikka luulen kyllä, että kotiseuturakkaus = Itämeri vie loppupeleissä voiton, jos saaristoja aletaan vertailla ;))

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...