sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Tee-se-yhdessä -kerrostarjotin



Olen seurannut ihmeissäni vierestä, kun poikani on intensiivisesti rakentanut alusta asti itselleen uutta tietokonetta kaikkine osineen, vesijäähdyttimineen ja koteloineen. Nyt supertehokas, mustaksi sprayattu laite on valmis ja komeilee hänen pöydällään kolmen ison näytön kera (normi varustus). Aikamoista erikoisosaamista ja käsillä tekemisen taitoa nuorella iällä.

Itse puolestani en ole ollut mikään taiturimainen tekijä, mutta enemmän tai vähemmän haaveillut itse tekemisestä, jos sille olisi aikansa ja tarkoituksensa. Luulen, että tarve itsensä haastamiseen tässä suhteessa johtikin meidät hulluina noviiseina päätökseen ottaa kokonainen saaristolaistila kontollemme. Käsittämättömän mittakaavan vuoksi pienet jutut eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä. Vaikken osaisikaan jotain, yritän ajatella, että keksin keinon.

Pojan tietsikkatehtaan vuoksi kodistamme on tullut viime viikkojen aikana päivä päivältä enemmän verstasta kuin kotia muistuttava paikka. Niinpä inspiroiduin itsekin kaivamaan aiemmin kirpparilta hankkimani hopea- ja alpakkatarjottimet esiin; jos poikaseni suostuisi auttamaan, voisin toteuttaa itselleni vähän probleemia aiheuttavan suunnitelman.

Projekti oli nimeltään kerrostarjottimen valmistaminen ja kimmoke siihen tuli aikoinaan tästä alla löytämästäni hopeoidusta tarjottimesta, jossa oli jo valmiiksi reikä keskellä. Se on ilmeisesti alun perin ollut kerrostarjottimen alin osa pallojalkoineen ja reiän takia kai hintana vaivaiset 50 senttiä.





Tämä ei siten ollut DIY, tee-se-itse -projekti, vaan DIT, Do It Together :). Mikä onni, että tajusin konsultoida tarvikkeiden osalta poikaani ja pyytää hänet rautakauppaan mukaan. Pääsin helpolla! (Olin muuten pähkäillyt asiaa jo muutaman kuukauden tykönäni.) Palkkioksi maksoin samalla käynnillä hänen omiin projekteihinsa tarvitsemat pienrautatarvikkeet. Win-win.

Tarjottimeen hankimme metalliporausterän, muttereita, prikkoja, kierretangon ja nupin.


Ja lopultahan siinä kävi niin, että poikani myös katkaisi minulle tangon rälläkällä toivomaani mittaan ja porasi kahteen pienempään kulhoon tarvitsemani 6,5 mm:n reiät. Kokosimme tarjottimen yhdessä.

Paitsi että olen iloinen tarjottimesta, oli kiva tehdä tämä yhdessä. Ilman pojan taitoa käyttää esimerkiksi näitä työkaluja, olisi lopputulos ollut vähemmän viimeistelty ja aikaa kulunut rutkasti enemmän. Olisin jumiutunut jo rautakauppavaiheeseen pidemmäksikin aikaa pyörittelemään asiaa sen sijaan, että nyt sain kävellä hänen perässään suoraan oikeille hyllyille :).


Muun perheen ja sunnuntain iloksi tein tarjottimeen koetäytön. Sopii varmasti kesäjuhlien tunnelmaan vieläkin paremmin! 





Tässä vielä lopputulos kokonaisuudessaan. Tällä kertaa vain idea ja määrätietoisuus ovat omaa ansiotani.


Auringonsäteiden sulatettua jäät, pakataan tämäkin kivuus ensimmäiseen saareen matkaavaan kuljetuslastiin. 

Makeaa sunnuntaita,

31 kommenttia:

  1. Ai hitsi miten ihana ja kätevä...tasojen korkeuttahan voi säädellä tarpeen mukaan :0) Se on hieno!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna! Kyllä voi säädellä, eli on kätevä. Nyt laitoin korkeudet suht tasoihin suhteessa toisiinsa.

      Poista
  2. Hieno win-win-projekti ja komea lopputulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä, ja minua ilahduttaa kovasti, että saan varmasti jatkossakin vastaavaa apua :)

      Poista
  3. Hieno! Minulla ei ole yhtä näppärää poikaa, joten kun tein lasilautasista kerrostarjottimmen, ostin kirpparilta toisen kerrostarjottimen (risan) ja vaihdoin osat siitä. Reiätkin teetin lasiliikkeessä :D
    Lasten kanssa on mukava puuhailla. Meillä isä ja poika laittaa yhdessä pojan mopoa, kova hinku olisi päästä ajelemaan lumesta vapaille teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Lasi voikin olla haastavampi materiaali, joten olit neuvokas ajatuksesi toteuttamiseksi!

      Sen suhteen pitääkin pitää oikein hoksottimet hereillä, että ymmärtää aina sopivassa välissä tehdä asiat yhdessä lasten kanssa. Enää kun eivät ole leikki-ikäisiä, niin on hyvä keksiä muuta puuhaa, ja ihan mikä tahansa yleensä käy!

      Poista
  4. Anonyymi16.32

    Metalliin lienee ollut helpompi porata kuin posliiniin. Posliinisia olen nähnyt tehtävän. Tämä sinun on kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on taatusti näin. Tekisi mieli tehdä posliiniastioistakin, mutta tiedostan rikkoutumisen vaaran. Metalliin tuli reikä sekunnin porauksella, eli sujui helposti.

      Poista
  5. Yhdessä touhuaminen on parhautta!
    Minäkin tein vuosi sitten tuollaisen kerrosvadin, en noin hienoa, koska on osannut tehdä reikiä. Tein kerrosten välit kahdestä munakupista, jotka käänsin vastakkain ja liimasin ne yhteen. Ihan kiva ja toimiva tuli siitäkin. Kaikki ainekset hain lähi-kontti-kierrätystorilta!
    Jäiden sulamista odotellessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja ihanaa, kun poikia kiinnostaa äidin touhut, ainakin silloin, kun niihin liittyy poran ja rälläkän käyttöä. Nyt kun tämä yhteistyö tuli testattua, täytyy laventaa repertuaaria, kun on apuri näihin mekaanisiin hommiin.

      Kuten tuossa yllä jo totesin, metallin poraaminen oikealla poranterällä ei ole hirmu vaikeaa, mutta myös liima on joskus hyvä, helppo ratkaisu! Muistankin kivan vatisi.

      Poista
  6. Tulipa hyvännäköinen kerrostarjotin!

    VastaaPoista
  7. On tosiaan upea ja persoonallinen kerrostarjotin. Tuosta tulee hieno kesäjuhlien centerpiece pöytään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä taitaa tulla. Kyllähän siihen voi kattaa periaatteessa kaikenlaista suolaisista makeisiin, joten tulee varmaan kovaan käyttöön.

      Poista
  8. Hieno idea ja toteutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viherrys, juuri nyt etenkin toteutus ilahduttaa :)

      Poista
  9. Ihana tarjotin ja loistava koetäyttö! Ja miten kivaa että teitte sen yhdessä. Itsekin haaveilen, että tulevaisuudessa nuo pikkupojat vielä haluaisivat touhuta äitinsä kanssa kaikenlaista. Voisin minäkin vääntäytyä rautakauppaan yhteisen projektin nimissä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!

      Joo totta, heh, nyt osui ja upposi niin sanotusti äidin projekti, kun poika pääsi sillä varjolla rautakauppaan ja ihan kyydin kera. Ja ainahan sitä porailee ihan pelkästä ilosta. Tästä yhteistyöstä opin itsekin huomaamaan, että meidän äitien täytyy ihan oikeasti osata vetää niin sanotusti oikeista naruista!

      Poista
  10. Herranjestassentään kuinka hieno! Ja se, kun se on vielä yhdessä tehty. Todellinen aarre! Perintökalu, jota voit mummelina ihastella ja muistella :)

    Metalli on juuri oikea materiaali tällaiseen ja nuo vadit ovat juuri passelin erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Tiina. Se on kyllä totta - tästä tuli nyt tosi arvokas mulle!!

      Poista
  11. Ai että. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, meinaan ihan punastua täällä kehuistasi, kun itse olet niin kätevä käsistäsi, ettei ole toista. Kaunis kiitos!

      Poista
  12. Eipä ole omena kauas puusta pudonnut ;) Hienoa yhteistyötä ja todella ihana lopputulos! Mitähän kaikkea sieltä teidän "kotiverstaasta" vielä valmistuukaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku. Niin, oliko tämä vasta päänavaus?!

      Poista
  13. Voisin kuvitella, että aina kun tarjottimen nostaa pöytään, tulee mieleen lämmin tunne sen valmistusvaiheesta :). Ei pärjää kaupasta valmiina ostettu tolle millään. Eikä edes DIY ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, näin varmasti nyt käy - kivaa! DIT kunniaan ;)

      Poista

  14. Amei conhecer o seu blog,achei maravilhoso.Visite-me:http://algodaotaodoce.blogspot.com.br/
    Siga-me e pegue o meu selinho!!!

    Obrigada.

    Beijos Marie.

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...