sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Keväiset puuhat ja keltainen keinu

Aika hurjan hienoa, vasta maaliskuu ja pääsimme jo vesitse saareen. Jouduimme tosin hyödyntämään jokamiehenoikeutta, koska sisäänmenolahti omaan rantaamme oli yllättäin vielä umpijäässä. Onneksi saaren nokasta naapurin puolelta rantautuminen kuitenkin onnistui.


Kävelimme rantaviivaa pitkin omalle tontille. Naapurin laiturin yksi ankkuri näkyi pettäneen. 


Perillä oli niin aurinkoista ja melkein jo kesäistä, että oli ilo tehdä hommia ulkona koko viikonlopun. Puolet ajasta menikin erilaisiin pihatöihin.

Syksyllä kaadoimme läjän puita verstaan vierestä ja siihen tasanteelle kokeilin nyt istuinryhmää korituoleilla, jotka odottelevat maalausta. Ja niin odottaa rakennuskin! Tässä voi hengähtää työnteon lomassa ja katsella tiluksia puolivälissä rinnettä. Kuten huomaatte pöydän kattauksesta, eilen osasimme hetkeksi hengähtää. Nautiskelimme tässä iltapäiväauringossa lasilliset viiniä.


Rakennuspuolella viimeistelimme kuistin sisäkaton ja rakensimme verstaan (yllä oleva rakennus) vintille kulkurampin lahonneen tilalle. Tämä oli tärkeä esivalmistelu kesän venevajaremonttia varten. Koko venevaja pitää piakkoin tyhjentää, joten sieltä kannetaan kaikki tavarat tälle vintille.

Tässä ramppi ennen, heh:


Tässä viittä vaille valmiina: 


Tervasin valmiin rampin, niin puut kestävät säätä vähän paremmin. 


Rampin valmistuttua pääsin tekemään ensimmäistä kertaa kunnon inventaariota tämän rakennuksen vintille. Sieltähän löytyi kaikkea kivaa! Yksi löydöistä oli keltainen puutarhakeinu.


Muistin, että metsässä kaivon vieressä lojuu keinukehikko, joten nehän kuuluvat yhteen. Keksin keinulle heti mahtavan paikan, joten kierittelin kehikon metsästä päätalon viereen kaikkein korkeimmalle kalliolle. Molemmat osat olivat täysin ehjät ja toimivat. Kehikko on täyttä rautaa, joten se on varsin tukeva, ei lainkaan kiikkerä.


Paikka on loistava, mutta… yksi asia johtaa toiseen...


Edessä on nimittäin valtava ryteikkö ylikasvaneita syreenejä ja ruusuja. 


Kuva alhaalta katsottuna: keinusta ei paljon tämän pusikon läpi merinäköalaa katsella! 


Joten ei muuta kuin oksasakset käteen ja hommiin. En ollut jaksanut tarttua urakkaan viime vuonna, mutta nyt tuli hyvä syy. Näkymä avautuikin ihan kunnolla. Isompi puu sai toistaiseksi jäädä paikoilleen. 



Mutta aikamoisen risuvuoren tämä työvaihe jätti jälkeensä, vai mitä!


Keinussa kelpaa nyt istuskella. Kiva kallio tuli paremmin esiin ja puskien alta pieni söpö saaristolaiskatajakin. 


Mutta kuten sanottu, yksi asia johtaa toiseen. Keinu kaipaa maalia pintaansa ja kivat tyynyt oleilemiseen. Kuvistakin näkyy, että kokeilin maalata rautakehikkoa jo toisesta päästä, josta se alkoi näyttää lupaavalta. Istuinosallekin uusi maali tekee varmasti ihmeitä. Keltainen on tässä aika kiva, joten värivalinnasta ei taida tulla nyt kovin vaikea.

Keväistä alkavaa viikkoa kaikille!



46 kommenttia:

  1. Pikku hiljaa itse kukin pääsee mökkikauttaan aloittelemaan :) Ihanan keinun löysit ja vielä tosi mahtavan paikan sille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, paikan olen rekisteröinyt jo aiemmin, mutta mitään käyttötarkoitusta tuolle kalliolle en ole ennen keinun löytyöä keksinyt. Joten keinu on luotu siihen :)

      Poista
  2. Voi mitä ihania kevätpuuhasteluita siellä. :)


    http://www.pienilintu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, oli kyllä kiva, toukukas viikonloppu!

      Poista
  3. Kiva kiikku ja niin mielettömän hienot maisemat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Maisemia pitää vieläkin lisää avata. Kukaan ei ole katkaissut oksaakaan tällä tilalla 20 vuoteen, joten pitää kärsivällisesti työstää maisemaa, ettei ihan pääse umpeen kasvamaan ;)

      Poista
  4. Keinu sopii tuohon kuin nakutettu, toivottavasti maltatte joskus kiikuskella siinä! Tuntuu kuin tuosta keinusta tulisi muistoja mieleen, mutta en sitten muistakaan, missä tuollainen olisi lapsuudessani ollut. Ihme muistoja, kun en muista niitä, höh! Mutta sellainen nostalginen olo siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me maltetaan ja se on jo koeistuttu :)

      Mulle tulee tällaisesta kans nimenomaan lapsuusmuistoja. Meillä oli samantyyppinen kotona, mutta siitä muistan, että se oli kiikkerä. Siksi heti kiinnitinkin huomiota, että tämäpä ei ole!

      Poista
  5. Hienot näkymät aukenivat teille! Kesällä voitte sitten nauttia lasilliset viiniä keltaisessa kiikussa :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti nautitaan kiikkuviinit!!

      Poista
  6. Ihan hassua, kun musta tuntuu, että justiin vasta kirjoitit siitä, kuinka lähditte Idurista talven alta.
    Joko aika on mennyt tosi äkkiä tai sitten olen vielä enemmän pihalla tästä maailmasta kuin olen kuvitellut :)

    Ja keinuhan suorastaan kilpailee auringon kanssa. Keltainen ja korkealla :). Ei kannata tosiaan vaihtaa väriä. (Ja nyt heti mietin, että pitäisköhän se oma ruskea tylsä kiikku kumminkin maalata...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No välihän ON nimenomaan ollut tosi lyhyt ja sekin hujahti onneksi hetkessä! Nii-in, mietipä uudelleen, josko sullekin sopisi keltainen kiikku ruskeaa paremmin :)

      Poista
  7. Ihania kevätpuuhia ja aivan upea löytö tuo keinu! Vaikka tilallanne on rakennuksissa ja vinteillä varmasti paljon turhaakin tavaraa, on mielestäni aivan upeaa, että voi löytää tuollaisia aarteita ihan omista nurkista! Vähän niin kuin olisi kirppari omasta takaa :) Ja kuten monista aiemmista löydöistäsi on huomannut, toisen romu on toisen aarre, kun sille keksii uuden käyttötarkoituksen, kuten vaikkapa se aivan hurmaava keittiövälinekruunu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kaikkea romua on ollut myös niin paljon, etten ole ehtinyt ensimmäiseksi lähteä kuljettamaan metsästä tätä keinutankoa kaatikselle. Sen hävittäminen oli nimittäin käynyt jo vaivihkaa mielessä. Huh! Tämäkin on taas yksi esimerkki siitä, että vanhassa tai uudessa käyttötarkoituksessa jotain voi aina myöhemmin keksiä esineen varalle. Totta, aikamoinen "kirppis" tämä kyllä on :)

      Poista
  8. Mahtavaa, että meriteitse jo pääsee. Täytyy kyllä sanoa, että mua pelottaisi. Vesi on mulle elementtinä sekä arvaamaton, että ihailun kohde. Hyisessä meressä veneessä jännittäisi, kun joskus se tuntuu siltä ihan kesälläkin.

    Kaunis keinu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäät meressä ovat kyllä uhkaavia. Ja kyllä tähän meidän reissuun ihan vaaramomenttikin liittyi, mutta kartoitimme riskin kunnolla: otimme tuuliennusteen tietääksemme, että voimmeko jättää veneen rantautumispaikkaan. Tuuli jos olisi sattunut kääntymään väärään suuntaan, nuo jäät voivat liikkuessaan viedä yhden köyden päässä olevan veneen mennessään helposti. Veneily sinänsä on ok, kun tutuilla reiteillä kulkee, oli sää kylmä tai lämmin :)

      Poista
  9. Upean keväisiä kuvia. Ja niin hieno keinu. Mäkin maalasin viime keväänä meidän keinun turkoosiksi ja sai kyllä niin uuden elämän. Kivaa viikkoa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin keinusi nyt kun mainitsit - tulenpa vielä uudeleen kurkkaamaan, miltä näyttää. Mäkin haluan tälle keinulle pitkän uuden elämän :)

      Poista
  10. Ihana keinu, ihanat maisemat :).

    VastaaPoista
  11. Samoissa hommissa ollaan oltu :)
    Ryteikkö odottaa minullakin, julmettu määrä omenapuun oksia...
    Ja keinun maalausta tiedossa minullakin, ei tosin kiireistä, mutta pari talvea on tehnyt tehtävänsä! ( tai ehkäpä peitän vaan sen taas patjalla ja tyynyillä :D )

    Lyhyeksi se jäi teilläkin talvitauko, eiks olekin ihana touhuta jo etuajassa! Vaikka nyt taitaa taas viilentyä mikäli oikein olen kuullut. Mutta ei yhtään haittais jos kesä tulis vähän etuajassa, eihän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla niin sormet syyhyävät koko ajan maalaamaan, että tämä saa luvan olla ns. kiireinen tapaus ;)

      Kyllä jäi talvi todella lyhyeksi ja mitään takatalveahan nyt ei enää tule, selvä se. Puhuimme juuri keskenämme siitä, että taukokin tekee myös hyvää. Ensin meinasi olla pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta kohta oltiinkin jo ihan työn touhussa taas. Hyvää teki siis parin kk:n loma!

      Tsemppiä risusavottaan ja tyynynvalintaan :)

      Poista
  12. Onpa mahtava paikka pihakeinulle! Meiltä löytyy vintiltä keinuosa, mutta ei rautakehikkoa. Vähän harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, tähän tarkoitukseen sopiva kallio. Kehikon pystyy varmaan tekemään helposti puusta ja konstruktio on tosi yksinkertainen. Mies asialle siis!

      Poista
  13. Voi mitä ahkeruutta tuo risusavotta. Keinu on hieno ja viinihetki osoittaa esimerkillistä taitoa tarttua hetkeen :). Upeita nuo maisemakuvat postin alussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkeen tarttumista on syytä vielä opetella - napsasin kuvan, kun molemmat olimme jo rientäneet takaisin hommiimme ja taisi jäädä muutama kulaus vielä laseihin. Näin kauden avauspäivänä oli vähän yli-innokkuutta taas ilmassa ;)

      Poista
  14. Risusavottaa täälläkin... Jotenkin se napsiminen on tosi hauskaa, mutta risujen kiskominen paikasta toiseen vähän vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit. Minulla on katkomishimo ja ja miehelläni on hillitön puunkaatohimo. Nyt käsi sydämellä vannoimme, että mitään ei enää kaadeta / leikata ennen kuin edelliset on selvitetty ja hävitetty alta pois ;)

      Poista
    2. Haha! Kuulostaa niin tutulta. Meillä makaa kolme puuta takapihalla, pisimpään on ollut iso kuusi marraskuusta lähtien. Mutta kyllä ne siitä joskus saadaan eteenpäin!

      Upea keinu. Siinä kelpaa lukea kirjaa ja nostaa välillä päätä kun ohi ajaa vene. Aina pitää vähän tarkastella kuka vesillä kulkee... :)

      Poista
    3. Perkaukseen menee uskomattoman paljon aikaa! Mutta totta, sen jälkeen on taas varataan aikaa keinutteluun ja ympäristön tarkkailuun ;)

      Poista
  15. Jos minulta kysytään, nämä tällaiset puutarhakeinut on juuri parhaita;) Ja loistopaikan sille valitsit! Siinä voi istua, ihailla ja olla onnelinen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu :). Päätin juuri, että aina kun tähän keinuun istun, muistan eritoten olla onnellinen!

      Poista
  16. Kylläpä olette ahkeroineet :) Keinun paikka on ihan mahtava, upeat maisemat, ihan tässä tulee ikävä saaristoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkerointi lähti tosiaan käyntiin ihan kiitettävästi. Nyt taas kropassa tuntuu ja on hyvä pitää välipäiviä :).

      Poista
  17. Huisin hienoja ja keväisiä kuvia! Voi miten ihana ja iloisenvärinen keinu ja miten hienolla näköalapaikalla se nyt onkaan! Kelpaa siinä sitten kesäiltaisin istuskella auringonlaskua ja upeaa merimaisemaa katsellen ja nauttia vaikkapa lasillisen viiniä tai jopa kaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuo kuvailemasi näky toteutuu :) Näköalaakin voi vielä metsän reunasta pikkuisen parantaa ja keinua sipaista uudella maalilla, mutta jo sitä ennen tässä on kiva nautiskella elämästä.

      Poista
  18. Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla on ohjeet risuaidan tekemiseen, nuo risut voisi hyvin hyödyntää sellaiseen. Heti nousi mieleen uusia töitä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin se on, työt ei tekemällä lopu, kun aina tulee hyviä uusia ideoita ;) Risuaita on käynyt itsellänikin mielessä, mutta ehkä sitten joskus puhdetöinä tulee tehtyä, kun on akuutimmat hoidettu alta pois.

      Poista
  19. Oi mikä mahtava löytö, ja olettepa taas ahkeroineet! Varokaa vaan keinuessanne, että ette keinu niin kovaa, että lennätte kalliolta alas ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keinu pysyy kyllä paikoillaan, meistä ei tiedä :) Nyt tuli ahkeroitua, mutta jotenkin tämä työleiri vaan antaa niin paljon enemmän kuin ottaa, kun tietää, että itselleen tekee. Sama varmasti teilläkin!

      Poista
  20. Ihana keinu, minäkin haluaisin juuri tuollaisen. Etsin joskus, josko tuollaisia tehtäisiin uutena, mutta ei, ovat ihan kamalia kaikki uudet keinut... Minä olen tehnyt meille pariin paikkaan risuaitoja, juuri bloggasin aiheesta. Valtavan kätevä tapa "hävittää" risut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että uudet ovat huterampia ja myös aavistuksen pienempiä. Tällaiset keinut, jos niistä päättää luopua, ovat potentiaalisesti omistajiensa silmissä kaatopaikkarojua, mutta toivottavasti joku valistunut keinustaluopuja tajuaa laittaa omansa myyntiin jonnekin ja sinä löydät sen!

      Kävin heti kurkkaamassa risuaitaasi. Ihan mahtava aita teillä ja vielä hienompi kuin siinä Tanskalaisessa maajussissa, josta itsekin jutun bongasin!

      Poista
  21. Ihanaa, tuon tunnelman ja saariston luonnonrauhan voi niin hyvin aistia kuvistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Hiljaista luonnonrauhaa tosiaan on!

      Poista
  22. Hurmaavat nuo korituolit! Ovatko ne vanhat? Kauniit kuitenkin.
    Ja miten kaunis paikka keinulle! Aivan huikea. Keinukin on nätti ja sopii paikalleen oikein hyvin. Meilläkin odottelee vanha keinu tallissa. Siinä on kuitenkin puinen runko, jonka luulisin olevan entinen. Pientä kunnostelua vaatinee, ennen kuin pääsee keinuttelemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puinen runko on varmasti helppo rakentaa kokonaankin, tai korjata, jos se on vielä mahdollista. Toivottavasti pääsette pian keinuttelemaan!

      Kiitos, korituolit ovat vanhat, mutta en tiedä miltä ajalta. Ne on olleet tilan rantamökissä sisäkäytössä. Itse en niin hirmuisesti perusta korihuonekaluista, joten ajattelin niiden sopivan omaan silmääni paremmin ulos. Näin ollen aion ne maalata sään kestäviksi, etteivät vähitellen kesäsateissa tuhoudu.

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...