lauantai 18. tammikuuta 2014

Kulutusta vai kierrätystä?

Tämän päivän Hesarin juttu Kierrätys kasvaa kohisten osui aiheeseen, jota olen itsekin paljon pyöritellyt mielessäni viime aikoina. Jutussa oli kiinnostavaa faktatietoa, jonka kaivamista jostain olen ehtinyt vasta suunnitella, joten kiitän toimittajaa puolestani tehdystä työstä!


Postaukseni kuvituksena ovat pienet jalo- ja rihkamametallirasiat, joita olen ostanut itselleni matkamuistoksi ulkomailta vuosien mittaan. Kokoelma on pieni, mutta ei huolta, en aio ruveta hamstraamaan :) Mutta asiaan: Uusia kierrätyskeskuksia ja kirppareita syntyy, ja yhä useamman kynnys hankkia vanhaa, madaltuu. Käytetyn esineen hankinta ei ole enää hävettävää vaan trendikästä. Tässä kaikessa on paljon hyvää ja toivotan uudet vanhan tavaran kaupat tervetulleiksi.

Tavaroiden kiertäminen on siis hyvä asia, mutta toisaalta tuleeko tehtyä itselle tarpeettomia, turhia heräteostoksia enemmän, koska ainahan voi kierrättää? Olen miettinyt, että kuinkakohan mahtaa olla jätteen määrän lisääntymisen laita, vaikka kierrätys kovasti nostaa päätään. Hesarin jutussa kerrotaankin maailman jätemäärän yhä vain kasvavan ja ongelmana on juuri kertakäyttökulttuuri. Heräteostoksia voi tehdä kierrätystavarankin kohdalla, joten onko enää eettistä hankkia kierrätettyäkään materiaa?


Moni on lähtenyt mukaan paljon esillä olleeseen 365-kampanjaan, jossa tavoitteena on poistaa vuoden jokaisena päivänä yksi tavara kodistaan. Tietenkin tarkoitus on hyvä, ja se kiinnittää ihmisten huomion tavaran vähentämiseen. Kampanja ei kuitenkaan muistuta siitä, että älä hanki mitään rinnalle. Pitäisi perustaa Älä hanki yhtäkään tavaraa 365 -kampanja! Se suuntaisi huomion oikeaan asiaan, mutta ei ehkä tulisi yhtä suosituksi kampanjaksi, sillä länsimainen ihminen on väistämättä myös kuluttaja.

Osa ehkä niin sanotusti ostaa itselleen hyvän omantunnon luopumalla 365 esineestä, mutta hankkimalla vuoden aikana kaksin verroin enemmän. Tämä tulee väistämättäkin mieleen vaikkapa Ikean kassajonossa, jossa kerralla näkee sata ihmistä täysine kärryineen. Ainakin minulle on herännyt tuo näky edessäni kysymys mieleen, että tarvitsevatko nämä ihmiset ihan oikeasti kaikki nuo riemunkirjavat ja muoviset tavarat, jotka eivät taatusti näytä hyvältä enää vuoden päästä. Surullista on, että näyttää siltä, etteivät tarvitse, mutta tavarat hankitaan kuitenkin. Huuto.net ja Tori.fi ovat pullollaan Ikean muutaman vuoden vanhoja tuotteita. Jos Ikeasta jotain tarvitsee, on aika hyvä osumisvarmuus, että juuri tuon tuotteen löytää käytettynä jo netistä. Hyvä, jos tätä tajuaa hyödyntää, mutta nopea tavarankierto kertoo jokatapauksessa siitä, että alunperin moni on tehnyt ostopäätöksensä selvästikin lyhytnäköisin perustein, heräteperiaatteella. Nyt tuhannet ihmiset yrittävät päästä näistä alunperin edullisista, mutta myöhemmin heille ongelmajätteeksi muodostuneista tavaroista eroon. Huomioittehan, että tämä kirjoitus ei ole mikään Ikean tuotteita vastustava kirjoitus sinänsä vaan kyseenalaistan yksinomaan niitä vääränlaisia kulutustottumuksia, joita ehkä tämän kaltainen marketti ainoastaan olemassaolollaan edistää. Kuluttajalla on vastuu valinnoistaan.


Tavaran kierrättämisbisnes ja kuluttaminen olisivat ok, jos jätteen määrä siten vähenisi, mutta kun ei.  Hyvä kysymys, on, lisääkö se jopa sitä! Antaako kierrätysmahdollisuus ja -trendi nykyihmiselle helpon keinon toimia ulkoisesti eettisesti, mutta todellisuudessa niin, että kestävän kehityksen mukainen kulutustietoisuus entisestään rapautuu?


Mietin näitä asioita paljon juuri nyt, koska alamme vähitellen sisustaa Idurissa eri rakennuksia ja huoneita. On paljon kaikkea, mitä meillä on tilalla jo omasta takaa, mutta myös paljon uutta (uutta vanhaa, ehkä) täytyy hankkia: tuoleja, mattoja, lamppuja, sänkyjä jne. Emme missään nimessä halua paikasta sellaista yhden sortin stereotyyppistä vapaa-ajan asuntoa, jossa otettaisiin käyttöön kaikki se epämääräinen roju, mikä ei muualle sovi. Me haluamme viihtyä käyttökelpoisten esineidemme parissa pitkään, joten siksi mikä tahansa ei kelpaa.


Valintojen ja hankintojen tulee olla loppuelämäksi tehtyjä, klassisia ja kestäviä. Näin olen yrittänyt ajatella jo vuosikausia niin vaatteistani, huonekaluista, astioista jne, mutta välillä huomaan silti epäonnistuneeni. Varsinaisesti sisustustyyliä pohtimalla ja orjallisesti noudattamalla en halua Iduria sisustaa, vaan 'tyylin' pitää syntyä luomummin ja vähitellen kerrostuen sekä meidän olemassaolevien mieltymystemme mukaisesti. Silti jo ensi kesänä realisoituva sisustus pakottaa ajattelemaan ja määrittelemään hyvinkin tarkkaan erilaisten hankintojen kriteereitä. Niin hauskaa kuin sisustaminen ja etenkin sen suunnittelu onkin, tämä toinen puoli painaa aikalailla sydämelläni tällä hetkellä. Pelkään tekeväni vääriä valintoja ja lisääväni maailman jätevuorta! En halua tehdä valintoja, jotka joutuisin vaihtamaan vuoden, parin päästä. Innostus ja järki on nyt pidettävä tasapainossa, mutta se ei ole helppoa. Huumassa voi haksahtaa, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Täydellistä kuluttajaa ei varmasti olekaan, mutta pitäähän sitä tavoitella. Kuinka helppoa olisikaan, jos olisi vain piittaamaton, mutta 80-luku otti ja meni jo.

Hieman vakavista tunnelmista huolimatta toivotan kaikille upeaa, aurinkoista talviviikonloppua!


30 kommenttia:

  1. Pohdintasi tuosta 365 -päivää kampanjasta on kiinnostava. Olenkin miettinyt, että mikä minua siinä on närästänyt, ja nythän minä siitä kiinni sain. Juuri se idea, että ajatellaan olevan puhtaasti hyvä ja eettinen idea tyhjentää kodistaan tarpeettomia tavaroita tavara päivässä -periaatteella, mutta ideologiaan ei kuulu uusien tavaroiden ostamattomuus. Kierrätyksellä on tosiaan toinenkin puolensa - kun pistän omaa tavaraa kiertoon ja teen mielestäni hyvän ekoteon, voin hankkia hyvällä omallatunnolla uutta lisää. Hmm. Olipa hyvä kirjoitus. Laittaa miettimään.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus!
    Itsekin tässä on miettinyt omia kulutustottumuksiaan nyt kun on kaappi kaapilta käynyt kaikkea omistamaansa läpi. Paljon, tosi paljon, on tavaraa lähtenyt uusiin koteihin ja taas on tuossa eteisessä vino pino kierrätykseen menossa. Toki olen jotain uuttakin ostanut uuteen kotiin; yksi valaisin ei vaan sovi sinne, kaksi jää (toivottavasti saa siis jäädä) tähän nykyiseen, kaksi ostin uuteen tilalle.
    Mutta väistämättä on käynyt mielessä, että olisko sitä onnellisempi jollei olis niin esteetikko, niin täydellisyydentavoittelija, jos vain olis tyytyväinen siihen, että "kun se ON, niinse saa kelvata"....
    Tuskinpa olisin, (tai mistä sen tiettä kun en osaa kuvitella itseäni muunlaiseksi) mutta näillä eväillä voisin kyllä jatkossa vaikka olla vähemmän hätäinen :)

    VastaaPoista
  3. Täyttä asiaa!

    Näyttää siltä, että nyt voi shoppailla entistä villimmin, kun kaduttavat ostokset voi heti laittaa ekologisesti kirpparille. Silloinhan on kuin ei olisi mitään ostanutkaan, eikö?

    Nyt vietetään muuten Tavaratonta tammikuuta. Vähän niin kuin älä-osta-mitään -päivä, paitsi että se on kuukausi. Mikään ei estä viettämästä tavaratonta vuotta, tietysti ellei satu juuri olemaan sisustamassa tyhjiä rakennuksia...

    VastaaPoista
  4. Kauniita rasioita Sinulla ja hyvä aihe!
    Aihe on niin hyvä, että pitäisi istua kanssasi nokakkain ja käydä aihetta läpi, tästä riittäisi nimittäin juttua;) Siksipä laitan tähän vain osan, vaikkakin pitkästi, mitä mieleen tulee ja muulle keskustelulle vain nyökyttelen täällä päässä...:)
    Minä luulin aikaisemmin, että kaikki ihmiset nykyaikana kierrättää kaiken käyttökelpoisen, mutta eipä se näin olekaan. Monta kertaa olen suu auki katsonut kaatopaikalla, mitä kaikkea ihmiset heittää surutta jätteeksi. Käyttökelpoisia huonekaluja, puutarhakalustoja, kaappeja, lautoja yms. Voisiko esim. hyvistä laudoista poistaa naulat ja käyttää puutavaran muuhun? Olen miettinyt joskus keinoja, miten tuollaisen käyttökelpoisen poissyytämisen saisi pysäytettyä ja ajatellut, että kaatopaikoilla pitäisi olla kaikelle käyttökelpoiselle kierrätyspiste ’Vie pois jos tarvitset’ -periaatteella. Mutta kuka sitä pitäisi yllä, en tiedä, tuskin kaupungit tai kunnat varojen puutteessa ainakaan? Vapaaehtoistyönä varmaan?
    Kirpputoreja pidän yhtenä tämän ajan parhaista ilmiöistä siksi, että parhaimmillaan kirpputoreilta saa kalliin, etsimänsä ja tarvitsemansa tuotteen hyvinkin halvalla. Valitettavasti aina ei kirpputorin perimmäinen idea toteudu, että laitetaan turha tavara kiertoon, pienellä rahalla. Idea ei kai ole suuren tilin kuittaaminen käytetystä tavarasta? Joskushan kirpputoreilla näkee tuotteita kalliimmalla kuin kaupassa…
    Kirpputorit myös mahdollistavat halvemman ja persoonallisemman sisustamisen. Se on kiva juttu! Ja mukavana sivujuonteena kirpputoreillahan on sitten ne vanhat aarteet, joita me kauniin keräilijät sitten siellä parhaimmillaan bongaillaan. Niiden pelastaminen kaatopaikkatuomiolta on aina lähes kulttuuriteko, eikös?
    Itse olen kirpputoreilla oppinut kiertämään sellaisella maltilla, että 90 % siellä käynnistä on pelkkää katselua. En halua kerätä turhaa. Toki virhearvioitakin on tullut, mutta onneksi nykyisin melko harvoin. Taitaa ennemminkin olla nykyisin niin, että jätän herkemmin jotain tosi mukavaa ostamatta ihan vain siksi, etten kerta kaikkiaan halua kuljetella mitään:). Minusta myös pelkkä katselu on mukavaa:)
    Mutta kyllä, kyllä kirppareilta ostetaan turhaakin, ihan vaan kun on halpaa. Mutta sille ei kai voi kukaan muu kuin itse tekemään jotain. Siksi turhan tavaran keräämisestä onkin hyvä aika ajoin keskustella.. Toisaalta luulen, että jokaisella tulee se 'tavaraähky' aikanaan. Mutta tietenkin luonteeltakin me ihmiset ollaan erilaisia, toiset tykkää laittaa jokaiselle tasolle kotona jotain ja toiset ei. Me ollaan niin erilaisia, ihmiset;)
    Ja kyllä minäkin olen joskus siellä sen ison kaupan kassalla odotellessa katsonut ja miettinyt niitä valtavia tavaramääriä, että olisiko tuossa kahden kärryn verran ihan heräteostoja, kun on niin halpaa;)

    VastaaPoista
  5. Viisaita aatoksia, jälleen kerran! Tuohan se juuri on, että vaikka hankkii vain tarpeeseen ja harkitusti, pitäisi osata valita ainoastaan sellaista joka tulee miellyttämään vielä pitkään. Joskus menee huti, mutta viime vuosina olen jo kehittynyt hurjasti kummassakin asiassa :)

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen miettinyt tuota 365 -juttua ja todennut, että sen kummempaa projektia en tarvitse tässä hengessä, koska muutto on edessä ja sen myötä käymme jokaisen tavaran läpi joka tapauksessa, eikä kaikki tule mukaan. Osa annetaan pois, osa myydään ja osa menee roskiin/kierrätykseen, koska tavara tai vaate on jo käyttökaarensa loppupäässä. Lajittelin juuri pois mm. lehtiä Ikean kassillisen. Ne menevät terveysasemalle jne, jossa ihmisillä on iloa lehtien pläräämisestä.

    Kirjoitit tosi hyvin. Tuosta kirppisshoppailusta ja heräteostoksista kirppismaailmassa kuitenkin näkisin hyötyä vaikka kyseessä olisi heräteostos, joka sitten päätyy takaisin kiertoon syystä tai toisesta. Näkisin, että kun ihmiset kuitenkin haluavat ostaa tavaraa, on aina parempi jos se on tässä hengessä ostettu ja ainakin osa palaa jälleen kiertoon seuraavalle omistajalle sen sijaan, että jokaisen jokaista heräte- tai mielihaluostamista varten valmistetaan täysin uusi tuote. Ennen kun tavarat siirtyivät sukupolvelta ja käyttäjältä toiselle, nykyään saavutetaan edes jonkinasteinen vastaavuus tällä tredinkkäällä kierrätyssoppailulla.

    Itse näen näissä erilaisissa kampanjoissa sekä hyvää, lähinnä tiedostamisen ja oman kulutuksen pohdintaa, joka voi sitten muuttaa jotain henkilötasolla, mutta toisaalta uskon niiden olevan myös samaa osastoa kun "nyt bikinikuntoon kuukaudessa" ja tipattomat tammikuut, joiden jälkeen palataan takaisin samaan mistä lähdettiin - juhlistamalla ensin oikeen kunnolla ;D Uskon myös, että moni lähtee blogikamppiksiin vaan ollakseen mukana, eikä varsinaista sisäistä muutosta tai tiedostamista tapahdu.

    Ihminen kaipaa yleensä aina jotain uutta. Käy kuin joulun jälkeen, jolloin kaikki jouluinen runsaus alkaa ahdistaa ja pitää saada tilalle jotain kepeämpää ja yksinkertaisempaa. Eikä ihmiset varallisuudestaan riippuen ennenkään tainneet sen kummempia olla. Oli kesäverhoa ja talvipöytäliinaa. Olihan niillä usein joku hyötyfunktiokin, mutta aika usein se oli ihan sitä, että kun oli varaa, hankittiin. Statusta ;)

    Hirmuisen hyvä kirjoitus taas kerran ja jos saanen sanoa, nuo rasiat ovat aivan ihania! Tästä voisikin mennä aasinsiltana kyseenalaistamaan sitä, miten määritellään tarvittava tavara? Onko se sitä, mikä pitää ihmisen konkreettisesti hengissä ja jonkinlaisessa elämisen mukavuudessa kiinni, esimerkiksi siten, että voi juoda lasista ja istua tuolilla, vai voiko tarpeellinen tavara olla puhtaasti mielihyvää tuova vailla sen määritellympää funktiota.

    Mielestäni voi :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä postaus! Itse ajattelen, että kierrättäminen omalla kohdallani on hyvä asia siinä mielessä, että ostan lähes kaiken mahdollisen tarpeellisen käytettynä, jolloin ehkä pienennän maailman jätevuorta olemalla ostamatta uutta tavaraa...(..kuulostipa omituiselta tuo lauseen loppu...?). Ja omasta mielestäni ostan vain tarpeeseen, koska en myöskään pidä "ylimääräisestä" tavarasta. Ylimääräisyys on tietysti häilyvä käsite, mieheni ei ehkä olisi ostanut edes niitä muutamia kynttilänjalkoja mutta kun minä tykkään kynttilöiden polttamisesta. Lapsiperheessä vaan tarvitaan niin valitettavan paljon "jotain" koko ajan, vaatteista kasvetaan ulos muutamassa kuukaudessa ja harrastusvälineille käy samoin. Lasten lelujakin käyn säännöllisesti läpi, josko joukossa olisi jotain turhaa mutta en montaakaan lelua, joilla ei leikittäisi, saanut viime viikonloppunakaan mukaan täällä päin järjestetylle tavaranvaihtotorille.

    Ja niille, jotka vanhan estetiikasta pitävät, en usko olevan vaaraa sille, että sisustukseensa kyllästyisi parissa vuodessa. Vanhasta pitäminen on enemmän kun vain sisustusmaku, vanhan tavaran keskellä asuminen on tunnetta siitä, että sinua ympäröi historia, elämän kerroksia. Tuo "maku" tuskin tulee muuttumaan trendien mukana joten uskon, että voit huoleti ostaa vanhoja huonekaluja kun niistä kerran pidät! On vain meidän onnemme, että se sattuu myös olemaan yksi "muotivirtauksista" nykyään :). Innokasta tätä vuotta teille saareen ja saaren ulkopuolelle!

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!

    Olen ajatellut Pömpelin kalustamisessa, että hankitaan kierrätettynä niin suuri osa tarpeellisesta tavarasta kuin voidaan. Pintamateriaaleissa valitsemme klassisia vaihtoehtoja, vaikka ehkä jotkin trendikkäät jutut houkuttelisivat juuri nyt enemmän.

    Yleensäkin ostamisen vähentäminen on ollut meillä pyrkimyksenä jo pitkään, onneksi vanhemmiten tyyli on vakiintunut, niin ettei vaatetusta ja sisustusta edes tee mieli uusia kuten nuorempana.

    VastaaPoista
  9. Hyviä kirjoituksia ja ajatuksia. Olen miettinyt näitä paljon lähivuosina. Suosittelen lukemaan kirjan Ekovuosi Manhattanilla. Se herätti ainakin itselläni monta mielenkiintoista ajatusta kuluttamisesta ja maailmasta missä elämme. Kierrätän nykyään paljon. Tällä hetkelläkin tyttäreni käy läpi lelujaan, joilla ei enää itse leiki, jotta voin viedä ne ensi viikolla kirpparille. Minulla on nyt myös meille pieneksi jääneet lasketteluvarusteet myynnissä tori.fi palvelussa. Lisäksi olen nykyään todella harkitseva kuluttaja. Mietin aina mihin tuotteen tulisin kotona sijoittamaan ja minkä tuotteen tilalle se tulisi. Esim. ostaessani uusia pyyhkeitä mietin mistä pyyhkeistä sitten luovun. Viimeksi vein muutamat kulahtaneet pyyhkeet Helsingin eläinsuojeluyhdistykseen. Lakanoita mm. minulla on vain kahdet, yhdet sängyssä ja toiset pesussa. Mihin tarvisin enemmän? Molemmat ovat erittäin mieleiset ja laadukkaat. Kertakäyttötuotteista olen luopunut aivan kokonaan. Tammikuussa olen viettänyt "älä osta mitään"- kuukautta. Toistaiseksi olen ostanut vain ruokaa ja taloustarvikkeita. Mielen virkistykseen olen ostanut muutaman kimpun tulppaaneja ja muutaman kynttilän. Siinä se. Joskus nuorempana rakastin liikkeissä kiertelyä, nykyään se ahdistaa minua. En enää osta itselleni hyvää oloa vaan saan sen liikunnasta, kirjallisuudesta, taiteesta, ulkoilusta, ystävien ja perheen seurasta, hyvästä ruuasta, elämyksistä, uusista asioista, valokuvaamisesta. Saan sen siitä kun halaan lapseni illalla uneen, kun merituuli kutittaa kasvojani tai alppiaurinko lämmittää nenääni. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  10. Anonyymi18.24

    Minä olen jo monen "tavaranvähennys"-blogin yhteydessä ajatellut tätä, mistä kirjoitit, mutten ole viitsinyt laittaa kommentteja, etten olisi IlkeäAnonyymi :) Mutta oikeasti en ymmärrä, miksi niitä liikoja tavaroita ei yksinkertaisesti voisi käyttää niin, että menevät puhki ja hajoaisivat. Ja siihen saakka ei ostaisi mitään. Silloin ei tarvitsisi "tyhjentää" kun tilaa tulisi luonnollisen poistuman kautta.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi18.30

    Ps. Minä olen ostanut viimeksi pyyhkeitä 1990-luvulla. Kun froteepyyhkeen reunat alkavat rispaantua, niihin voi ommella päärmeen. 1980-luvulla ostamiini pyyhkeisiin tein päärmeet joku aika sitten. Hyvin pyyhkivät.

    Anonyymi, joka kirjoitti myös klo 18.24

    VastaaPoista
  12. Hyvä kirjoitus ja paljon hyviä kommentteja, joiden jäljiltä ei jäänyt juurikaan mitään lisättävää :)
    Paitsi että tämä kaupunki, jossa itse asun, on täynnä toinen toistaan turhempia kirpputoreja, joissa ihmiset yrittää myydä täydellistä roskaa alkuperäistäkin kalliimmalla hinnalla. Eli tavara ei todellakaan kierrä, vaan ajatuksena tuntuu vaan olevan, että "jos kumminkin löytyis joku, joka ei tiedä, mitä tuote kaupassa maksaa ja ostais sen omalta kirpparipöydältä, niin pääsis vähän hyötymään tyhmempien kustannuksella..".

    En myöskään ole enää halukas viemään mitään UFFin laatikoihin, koska osa rahoista (varmaan suurin osa) päätyy ihan muualle kuin mihin laatikon kyljessä annetaan ymmärtää. Samoin paikallinen Fidan kirppiksenpitäjä vastasi rehellisesti, että myynnistä saatava tuotot menevät kaupunkiin rakennettavan Saalem-seurakunnan (voi olla, että menee toi nimi väärin) kirkon (vai onko se valtakunnansali) rakentamiseen. Kiitos ei. En ikävä kyllä halua olla tukemassa sitä. (Taru kirjoitti aiemmin kanssa tosi hyvin tästä kierrätysaiheesta ja hänelle vastailin näitä samoja juttuja).

    Itse olen aina ostanut pelkästään edullisia huonekaluja. Ensinnäkin sen takia, että on ollut pakko, kun ei ole kalliisiin ollut varaa ja toisekseen sen takia, että olen ajatellut, että jos maku elämän varrella muuttuu, on helpompi luopua niistä kuin kalliista ja ostaa uutta tilalle. Mutta kuinkas on käynytkään? Olen niin kiintynyt kaikkiin alkuperäisiin edullisiin kalusteisiin, jotka alkaa olla jo todella todella vanhoja, mutta edelleen oikein mukavia. Ja vielä mukavammalta tuntuu, kun ajattelee, kuinka vähän niihin alunperin meni rahaa. Eli en ainakaan ole ollut mukana kasvattamassa jätevuorta näiltä osin :)
    20 vuotta sitten meille valmistettu ruokailukalusto on ainut, joka on saanut lähtöpassit, mutta sekin meni Nuorten työpajalle lahjoituksena ja sieltä toivottavasti päätyy uuteen kotiin ja rahat nuorten hyväksi.

    Ikean kippojen ja kappojen suhteen on ensihuuman jälkeen onneksi tullut mitta (ja kaapit) jo aikoja sitten täyteen. Tai sitten on vaan järki vähitellen hiipinyt päähän.

    365-haaste voisi olla sellainen, että aina jos ostaa jotain uutta, sitä vastaan pitää luopua vaikkapa parista kolmesta vanhasta. Vaikka eipä sekään mitään lopulta auta. Jätevuori vaan kasvaa.

    Voi meitä ihmisiä. Toivottavasti opitaan ennenkuin on liian myöhäistä :)

    Jaa niin. Aivan ihania noi sun rasiat. Ja tarjotin kans. Niitä älä vaan kierrätä ;) Tai jos kierrätät, niin ilmoittele mulle ihan ekaks :)

    VastaaPoista
  13. Hieno kirjoitus! Itse olen pitkään tietoisesti, sekä ehkä myös tiedostamatta vähentänyt kaiken turhan hankintaa. Tänäänkin käytiin miehen kanssa kahdessa ihanassa sisustusliikkeessä, mutta katselin tavaroita tuntematta mitään pakko saada fiilistä. Viime aikoina näin on käynyt usein ja olen siitä kovin iloinen. Minulla on myös ollut aikoja, jolloin olen surutta ostanut, kun olen jotain kaunista nähnyt.
    Monet viimeaikaiset pakolliset kuten esim. lasten hiihtovarusteet, on tänä vuonna hankittu meille fb kirppiksen kautta, todella edullisesti.
    Toisaalta ihmettelen usein kirppiksilläkin ihmisten tavaramääriä, siis niitä joita ovat ostamassa. Kärryt pullollaan tavaraa, onkohan kaikki tosiaan tarpeeseen?
    365 idea on tosiaan hyvä, mutta kuten totesit ei vähennä tavaran hankkimista.
    Ehkä nämä asiat muuttuvat vasta pikku hiljaa, vuosien saatossa.

    VastaaPoista
  14. Erittäin hyvin kirjoitettu!
    Eihän se ole mitään tavaran vähentämistä jos jatkuvasti ostetaan poistetun tavaran tilalle lisää uutta.

    Itse olen puhunut jo pitkään kestävän kulutuksen puolesta etenkin vaatteiden osalta. Eli ytimekkäästi: ostetaan sitten kierrätettyä tai uutta niin suositaan kestäviä tuotteita, sellaisia jotka kestävät sekä tyylin että laadun puolesta vuosia. Itse olen tänä vuonna mukana "Kierrätyskeijut 2014- Älä osta uutta"-haasteessa jossa tarkoitus on nimenomaan hyödyntää paremmin jo olemassa olevan vaatekaapin sisältöä. Sama periaate toki toimii oikein hyvin myös kaiken muun suhteen.

    Ikävä fakta vain on että nykyinen teollisuus suosii kertakäyttötuotteita ihan jo bisneksen vuoksi. Tuotteiden laatu on lähes kaikilla teollisuuden aloilla laskenut niin alas että mikään ei enää kestä pitkäaikaista käyttöä. Siksi modernia tuotetta on hyvin vaikea nykypäivänä edes kierrättää koska toisella käyttäjällä tuote alkaa olla jo tiensä päässä. Tästä syystä vanhan tavaran kierrättäminen on kannattavampaa kuin uuden.
    Arvelisin että teillä kulutustottumukset ovat jo muutenkin sen verran järkevällä pohjalla että Idurin sisustamisesta ei kannata potea huonoa omaatuntoa. Ja toisaalta jos asiaan haluaa panostaa vielä tarkemmin kannattaa miettiä myös sitä että onko tietyn tilan sisustus tarpeellista olla ns. "valmis" johonkin tiettyyn ajankohtaan mennessä. Itse koen että kodin sisustus ei ole sillä tavalla valmis koskaan. Se elää ja muuttuu ihmisten mukana, tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan. Tietysti jos tehdään remonttia niin remontti valmistuu aikanaan, mutta sisustus on jatkuvasti kehittyvä elementti.

    VastaaPoista
  15. Kiitos kaikista näistä todella asiantuntevista ja pohdituista kommenteista. Meinasin ensin aloittaa jokaiseen vastaamisen, mutta sitten tuli jokaisen kohdalla tunne, että hmmm, mistä aloittaisin. Täyttä asiaa ja hyviä näkökulmia teidän vastauksissanne on niin paljon, että luen nämä vielä monta kertaa läpi!

    En tiedä, jotenkin outo tilanne, kun poden huonoa omaatuntoa jo ennen kuin varsinaisia hankintoja on oikeastaan edes aloitettu!! Miksi ihmeessä? Kai tässä painaa vain jonkinlainen kollektiivinen omatunto tästä maailman menosta ylipäänsä. Mutta nämä teidän kommentit - ja selvästikin se, että moni haluaa enenevässä määrin hankkia tavaraa nykyisin yhä vähemmän, saa uskomaan, että riittävän monen yksilön pienistä valinnoista se on lopulta kuitenkin kiinni. Niinpä vain kannetaan kortemme kekoon itse kukin tavaramäärän kohtuullistamiseksi ja vähentämiseksi.

    Trendi, kun se on hyvää tarkoittava, on pelkästään hyvä juttu. Ehkä sitä kautta useampi etsiytyy vähän tiedostavammalle tielle. Ja suuri osa tietenkään ei sinne eksy, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Siksi tällaisia kamppiksiakin, kuten tuo mainittu 365, tarvitaan, ihan vain inspiraation lähteenä ja herättelijänä.

    Niin se kai on tässä meidän Idur-projektissa, että pitää osata ja voida myös nauttia oman paikan laittamisesta ja kerätä rakastamiansa esteettisiä asioita turvaan :)

    Mutta hyvä oli tuokin huomio, että maailma ei tule valmiiksi kerralla; ei tule meidän sisustus eikä yleinen asenneilmapiirikään, joten hitaasti ja harkiten syntyy oikea lopputulos. Itse voi yrittää pitää rankansa ja tavoitteensa mahdollisimman hyvin jokainen päivä. Ja jos tulee tehtyä huteja, voi ne kai korjatakin, kun ollaanhan tässä jo jonkinlaisella järkevällä tiellä jo kumminkin!

    VastaaPoista
  16. Ainiin, se piti vielä sanoa, että olen myös sitä mieltä, että ihan totaalinen puritanismi tavaran suhteen ei ole vastaus asiaan. Perustarpeiden lisäksi tarvitsemme ympärillemme viihtyvyyttä ja estetiikkaa, joiden kautta hyvinvointi myös rakentuu. Tavara, kaluste tai vaate voi olla suurikin ilon ja positiivisen energian lähde. Tätä vain ei pidä tavoitella 'hinnalla millä hyvänsä' tai kohtuuttomia määriä haalien.

    VastaaPoista
  17. Elämme ihmeellistä aikaa, lähes kaikkien ongelma on se, että tavaraa on liikaa, eikä sitä enää pysty hallitsemaan. Ymmärsin tuon 365-haasteen niin, että siihen osallistuneet tulisivat miettineeksi, mistä voisi luopua ja tavarasta luopumalla huushollin hallinta olisi helpompaa. Itse olen kovin huono ostamaan mitään uutta, jopa naurettavuuteen asti. Kirppareilta ostan vain edullisia tavaroita, jos hinta ei ole kohdallaan niin tavara saa jäädä paikalleen. Minun edullinen tarkoittaa erittäin edullista, silloin mieleistä tavaraa voi pitää löytönä. Olen siis saita. Silti kärsin liiallisesta tavarasta kuten muutkin. Onneksi tällä suunnalla on hyväntekeväisyyskirpputoreja, jonne voi viedä käyttökelpoisen tavaran ja rahat menevät paikalliseen hyvään tarkoitukseen. Tammikuussa olen pannut ranttaliksi ja ostanut itselleni uudet talvikengät alennusmyynnistä ja myös uudet pihakumiterät, koska entiset vuotivat. Näistä ostoksista iloitsen todella ja idean pitäisikin olla se, että tarpeellisista hankinnoista iloitsee. Helposti vain käy niin, että kun kaikkea on lähes rajattomasti saatavilla ilo tietystä tavarasta katoaa ja vain ostaminen tuo iloa. Se lienee se syndroma; ostaminen = nautinto, lisää, lisää... Tämä koskee kaikkea ostamista, myös kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. On toki hyvä, että on kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, sillä monet eivät pysty hankkimaan tarpeellisiakaan tavaroitaan kaupoista. Mutta kun kirpputoreista on tullut vauraiden huvia, ovat myös hinnat muuttuneet korkeammiksi.

    VastaaPoista
  18. Hienoja mietteitä tärkeästä aiheesta. Kiitos!

    VastaaPoista
  19. Itse olen käynyt kirppareilla jo lähes 30 vuotta sitten ja säännöllisemmin viimeiset 15 vuotta. Suurin osa kodin tavaroista on aina ollut kierrätettyä tavalla tai toisella (suvuista tai kirppareilta) ja se mistä tykkään, on se, että kierrätys on rahallisesti silkkaa säästöä - ja saan jotain muuta kuin sitä, mikä tule joka toisessa kodissa vastaan. Ja ennen kaikkea, hyvää, kestävää tavaraa, jolla on elämää vielä meidänkin käytön jälkeen. Jos vaikka mieli ja maku muuttuu jossain vaiheessa, voi tavaran kierrättää eteenpäin, kaatopaikkareissuja ei tarvitse tehdä. Inhoan muovia ja lastulevyä joita nykyään käytetään aivan tajuttomasti lähes kaikessa tuotannossa, ja näitä molempia pyrin välttämään ostoksissani.
    Kieltämättä tulee ostettua turhaakin tavaraa, kun kerran halvalla saa :) mutta siinäkin on se hyvä puoli, että hyvä tavara on helppo myydä kirpparilla uudestaankin.
    Suosin muutenkin kierrätystä, kierrätän kotona paperin, pahvin, lasin, metallin, muovin, biojätteen, paristot.. Kirpparilla käyn myymässä kerran tai pari vuodessa. Ja täytyy sanoa, että saan tästä ihan hyvän mielen. Näistä asioista on vain pikku hiljaa tullut tapa kun on joskus pohtinut, mitä itse voisi tehdä omaksi ja jälkipolvien hyväksi.

    Tuosta ruotsalaisesta sen verran, että mielestäni Ikea ei ole kokonaisuutena edes mitenkään erityisen halpa - ainakaan hinta-laatusuhteeltaan. Itse ainakin käyn mieluummin ostamassa kirpparilta täyspuisen lipaston samalla hinnalla (tai halvemmalla) kuin Ikea myy lastulevyä.

    Ps. Ostin pari päivää sitten kahdet uutta vastaavat nahkaiset talvisaapikkaat (Gabor) 25 eurolla - lämmittää mieltä yhtä paljon kuin jalkoja :)

    VastaaPoista
  20. Se on juuri näin - kierrätys on kokoonaisvaltainen asia, mihin kuuluvat niin kestävät hankinnat, tarpeettomasta luopuminen kestävällä tavalla ja oman jätteen asianmukainen lajittelu/kierrätys. Meillä on onnellinen tilanne taloyhtiössämme (kotona), että kaiken energiaroskia myöten voi kierrättää.

    Minä kuulun myös ns. saitojen joukkoon :) ja haluan saada lähes kaiken tarvitsemani erittäin edullisesti. Joskus jonkun laadukkaan loppuelämän hankinnan saatan hankkia melkein-ovh-hinnalla, esim. vaatteen, mutta sellaisen ostan hyvin harvoin. Saitakin tarvitsee asioita ja tykkää ostaa, mutta kyllä se sopivasti säätelee hankintaintoa. Ja totta, ostamisesta itsestään ei saisi tulla nautinnontavoittelua, vaan ilo pitäisi saada siitä tavarasta ja käytöstä. Kertakäyttökulttuuri perustuu juuri tuohon ostamisnautintoon.

    VastaaPoista
  21. Hyvä Pilvi ♥

    Meilläkin on pohdittu tätä viime vuosina paljon. Huomio on kiinnitetty lähinnä ostotottumusten uudelleen suuntaamiseen (vähemmän lastulevyisiä/ muovisia), jätteiden oikein kierrättämiseen ja etenkin vanhan (hyvän) säilömiseen ja myöhemmin tuunaamiseen.

    Ollaan muuten ihmetelty miten voi vielä olla olemassa paikka nimeltä kaatopaikka. Sinne ei kuuluisi joutua mitään. Toivottavasti niitä ei kohta enää ole olemassa.

    Kirppistavara ostamiseen kynnys on meillä selvästi matalampi. Siellä teen heräteostoja (etenkin kotimaisia tuotteita, täyspuisia, laadukkaita). Kierrätetty tavara on onneksi jo kerran ostettu ja ei synnytä uutta jätettä. Ja ne tavarat tulevat meillä käyttöön. Tuntuu joskus, että tekee mieli pelastaa ne kirpparilta. Joutumasta jätteeksi. Antaa uusi mahdollisuus ja tuunata sopivaksi.

    Olen oppinut viime vuosina hitaammaksi. Jos tarvitsen "uuden" maton, kierrän etsimässä sitä kirppareilta. "Uudet" tyynyt löytyivät jo. Kangasta päällystämiseen kaipaan vielä. Kaiken ei tarvitse tulla valmiiksi kerralla. Silti kulutustottumuksissani on vielä paljon kehittämistä. En vieläkään koe tekeväni tarpeeksi. Tai siis jätä tekemättä. Blogiini tultiin viime viikolla sisään googlettamalla "tekopyhä eko". Ensin nauratti, sitten osui kipeästi. Hyvä niin. Jos taas muistaisi.

    VastaaPoista
  22. Erinomainen postaus!

    Minä olen hankinnoissani lähtenyt siitä, että ostan kestävää ja pysyvää. Esimerkiksi hankkimani puuhuonekalut on tarkoitettu käyttöön koko elämän ajaksi.

    VastaaPoista
  23. Kiitos oivallisesta postauksesta-sain paljon uutta ajateltavaa:)
    En ollut kuullutkaan tuosta 365-hankkeesta, kuulostaa ihan mainiolle jos tosiaan ei osta samanlaista rojukasaa takaisin-tai vaikka tuplaten.
    Itse olen todennut, että työttömän kehnoissa tuloissa on myös hyvä puoli-ei ole kirppariltakaan varaa ostaa kuin välttämätön.Aluksi tämä oli melko vaikeaa, mutta sitä oppii laittamaan ihanat hömpät takaisin rekkiin ja myös oman maun tuntemus on kasvanut huimasti:).

    VastaaPoista
  24. Ja lisää uusia viisauksia. Kiitos! Hankintojen hitaus & harkinta on mielestäni aika oleellinen juttu. Se, että ikäänkuin pakottaa itsensä etsimään pitkään. Silloin kyllä tietää, kun se oikea juttu osuu kohdalle oikeaan hintaan.

    Se, ettei kaatopaikkoja pitäisi enää olla, on niin totta. Kaikki on periaatteessa kierrätettävää. Meillä esim. sekajätettä tulee kaikkein vähiten ja varmaan tosi tiukalla seulalla sitä ei tulisi enää lainkaan. Energiajätettä tulee aika paljon. Harmi, että vasta harva pystyy energiajätteen nykyisin kierrättämään. Suomi ei ole kuulemma tässä suhteessa ollenkaan mallimaa.

    Itse kukin sitä on varmaan tekopyhä ekoilija, haha :)) Hyvään pyritään, mutta harvalla se aina 100%:sti onnistuu. Ainakaan itselläni ei riitä edes tieto siitä, mistä jotkut materiaalit vaikkapa alunperin ovat peräisin ja millä keinoilla valmistus on tapahtunut. Mutta jos yritetään edes näihin kiinnittää huomiota, voi jo ajatella, että maailmanmeno on vähän kestävämmällä pohjalla.

    VastaaPoista
  25. Olen myös herännyt ihan hiljattain miettimään erilaisten tavaroiden tarpeellisuutta tarkemmin. Meillä alkaa talossa olla kaikki tarpeellinen, kaunis ja käytännöllinen. Huomaankin suurinta tyydytystä tuovan nykyään sen, kun pääsen jostain tavarasta eroon. Olen myynyt jonkin verran turhia tavaroita nettikirppiksellä ja oikein sormia syyhyttää päästä karsimaan lisää :). Hamstraus lienee jäänne siltä ajalta, kun oli pulaa tavaroista. Meidän aikamme ylellisyyttä on pikemminkin väljyys ja selkeys, kun kaikkea on monella liikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin ja tsemppiä kierrätykseen! Sekin on kova homma, joten kunnon kierrätystalkoot pistävät itse kunkin miettimään uusia hankintoja :)

      Poista
  26. Peukkuja tästä kirjoituksesta! :) En ehtinyt kaikkia vastauksia lukemaan, mutta nopeasti silmäiltynä, en varmasti keksi mitään uutta sanottavaa tai lisättävää. Mä oon ehkä just sitä mieltä, että kun kierrätys on niin helppoa, se tekee liian helpoksi tavaran hankkimisen ja taas poislaittamisen. Mä en muutenkaan ymmärrä, että miksi tavaran poislaittaminen tai luopuminen on niin "ihmeellistä" ja jotenkin ekologista? Mä olen vähän sellanen, joka säilöö kaikkea periaatteella "kaikkea tullaan vielä 100 vuoden aikana tarvitsemaan" :)

    Kivaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, ei mitään lisättävää myöskään tähän ;) Kiitos samoin, Hhuskaa viikonloppua myös sulle!

      Poista
  27. Samoja mietteitä itselläkin? Olen jo vuosia sitten tehnyt kirpparilla kierrellessäni ja nähdessäni ihania juttuja, noudattanut ajatusta että jos tämän hankkisin - mihin sen laittaisin? Eli kaikella, uudella tai vanhalla pitää olla käyttötarkoitus, vähintäänkin paikka kodissani. Itsellä tuo on toiminut. Kuten kirjoitit, äkkiä kirpparikierrokset menee hamstraamisen puolelle ja näkisin ettei se enää ole ekologista? Heitetäänkö kirpparilta tehdyt löydöt herkemmin menemään (kaatopaikalle) jos eivät olleetkaan hyvä juttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, mietin myös jokaiselle uudelle hankinnalle paikan, johon se tulee. Se ohjaa hyvin hankintoja ja oikeastaan vielä parempi, jos tilanne on silloin se, että mitään vanhaa ei tarvitse heittää pois, vaan hankinta tulee tositarpeeseen.

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...