lauantai 29. joulukuuta 2012

Uuden vuoden lupaukset

Heti alkuun pahoittelut siitä, että Uuden Vuoden lupauksiani edeltää aikamoinen alustus-sepustus. Kiitos teille, joilla kärsivällisyys riittää lukea loppuun asti, sillä tuntuu tärkeältä nyt sanoa tämä.

Vierailimme eilen Rakennusapteekissa Billnäsissä. Olemme suunnitelleet siellä käyntiä koko syksyn, koska se ei ole iso poikkeama reitillämme koti-Villa Idur, mutta nyt vasta päästiin käymään. Ja onneksi ihan ajan kanssa. Tässä vaiheessa ensisijainen tarkoitus oli paitsi tehdä talvipäivän retki mutta myös noutaa itsellemme Rakennusapteekin käsikirja, josta sitten remontin edistyessä voi etsiskellä ja katsastella heloja, kahvoja, pistokkeita sun muita.

Jäin miettimään sitä, kuinka kunnioitettavaa on, että joku ylläpitää tuollaista paikkaa ja vieläpä tavalla, joka yhdistää aidon vanhan sitä kunnioittavaan uustuotantoon tyylillä. Ja on kunnioitettavaa, että paikka on menestynyt kahden laman läpi. Se kertoo jotain siitä, että tilaus tälle teolle on ollut.

Saman kaltaista panostusta olen nähnyt monessa kyläsatamassa saaristopurjehduksillamme menneinä vuosina pienissä putiikeissa, kahviloissa ja majataloissa. Mutta Suomessa paikallisuus ja pientuotanto jäävät liian vähälle arvostukselle - sitä näkee meillä vieläkin liian vähän. Valtiotasolla meillä puhutaan paljon yrittäjyydestä, mutta kuitenkaan kannustimet ja asenneilmapiiri eivät hirmuisesti rohkaise. Suomalaiset eivät ole kovin halukkaita riskinottoon. Startup:eja ja kasvuyrityksiä, mistä käy suurin pöhinä, tietenkin tarvitaan, mutta pitääkö kaiken olla aina niin mustavalkoista, että kun puhutaan yhdestä asiasta, unohdetaan toinen? Kaikesta ei voi eikä pidäkään saada konsernitason liiketoimintaa sanon minä, vaikka hienoa on, jos mitä tahansa täältä pystytään tuotteistamaan maailmalle. Suomessa vallitsee usein vain hirmu mustavalkoinen ilmapiiri ja se häiritsee. Vauraaseen kulttuuriin kuuluu monimuotoisuus. Volyymin vastapainona ovat yksilöllisyys ja pienimuotoisuus. Voisiko ajatella, että ehkä myös ulkomaalaiset haluavat Suomelta sitä.

Kuluttajia rohkaistaan laman keskellä kuluttamaan ja tarjolla on loputtomasti tavaraa, joka ei kestä. Pitäisi miettiä enemmän, mikä nykypäivänä on laatua ja luksusta. Rakennusapteekki olkoon vain kömpelö metaforani sille havainnolle, että ilmeisesti on aika monia, jotka ajattelevat näistä asioista toisin  ja tekevät itsenäiset johtopäätöksensä mihin kannattaa satsata ja mihin ei - tai miten oikeasti saavutetaan kestävä kehitys. Valtiotason lempiaiheita muuten sekin.  

Tietenkin voi sanoa, että esim. Rakennusapteekki on perustettu juuri oikeaan saumaan: perinnetrendin nousuun. Tavallaan totta, mutta itseäni monien muiden tavoin häiritsee, että esimerkiksi entisöintiä, vanhojen talojen restaurointia ja alkuperäisiä asioita pidetään trendikkäänä ja kierrätystä "vain" vintage-buumina. Trendit tulevat ja menevät, mutta emme me ainakaan ole matkanneet purjeveneessämme vuosikausia niukkuudesta nauttien jonkun trendin vuoksi.

Tyyli on aina sidoksissa identiteettiin, joten jostain vähän moniulotteisemmasta tässä on kyse, väitän. Laajemmasta kulttuurisesta ymmärryksestä, joka Suomessakin on nousemassa - siitä yksilötasolla kasvavasta tietoisuudesta, että historialla on arvonsa. Itseäni edeltävät sukupolvet hakeutuivat laajamittaisesti pois maalta. Monet lähtivät pakosta työn perään, mutta monet myös siksi, että maaseutu assosioitui vanhaan, niukkaan, pula-aikaan, epämoderniin ja niin edelleen. Vasta seuraava sukupolvi voi palata sinne ilman, että perinne assosioituu negatiivisesti. Naapurimaassa Ruotsissa tämän kiertokulun pituus ja vanhan arvostus on aivan toisessa potenssissa. Jos nyt vähän kärjistää, niin siellä kulttuuritietoisuus on imetty äidinmaidosta jo monen sukupolven ajan, kun taas meillä on jouduttu vastikään selviytymään ja arvostusta opittu vasta hiljattain yleisen koulutustason ja historiatietoisuuden nousun kautta.

Tänä päivänä maaseutu, saaristo, luonto, vanha rakennuskanta ja esineistö ovat onneksi monien mielessä arvokkaita. Niiden arvostaminen vaurautena on pitänyt oppia meilläkin. Arvostus tulee siitä, että löytää niistä omat juurensa, joita haluaa vaalia.

Ja muistetaan kannustaa niitä, jotka yrittäjäriskin kantaen tuovat terveen vaihtoehdon keskusvarastoille ja kasvottomalle tuontitavaralle. Kivijalkaputiikit ja pajat ovat kovilla. Lisää rakennusapteekkeja kansalle! : )

Villa Idurin kolme Uuden Vuoden lupausta alla:




1. Käytämme lähi- ja pientuottajia ja yrittäjiä, kun tarvitsemme materiaaleja tai ulkoistettua apua johonkin.

2. Kaikki sisustukseen liittyvät mieliteot punnitsen tarkkaan. Uusia hankintoja tehdessäni laitan vanhan kiertämään. Ensi vuoden aikana hankintaan saa päätyä vain täysin ajaton, kestävä ja käyttöön tuleva tuote.

3. Ja sitten tosi konkreettinen lupaus: opettelen huonekalujen entisöintiä tavoitteenani olemassa olevien kalusteiden parempi hyödynnettävyys. Hyödyntämättömät tavarani laitan kierrätykseen.


Uuden Vuoden odotuksin,



19 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus josta olen kyllä aivan samaa mieltä! Muakvaa Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
  2. Hyvät lupaukset! En tiedä uskallanko lupailla yhtään mitään.... pystynkö toteuttamaan lupaukseni? Vielä hetki aikaa pohtia, hyviä aiheita/lupauksia kyllä riittäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin itse valita sellaiset, että uskallan luvata ja toteutus onnistuu. Ja että pystyisin täyttämään ne vieläpä hyvällä mielellä eikä hammasta purren :) joten älä sinäkään yritä tavoitella ihmeellisyyksiä!

      Poista
  3. Aamen. Erittäin hyvin pohdittu ja luvattu!

    Saman tyyppisiä lupauksia on yritetty noudattaa täälläkin :) Välillä tulee lipsahduksia mutta aina parempaa kohti. Varsinkin piensisustuksen kanssa saa jatkuvasti muistuttaa itseään ettei pidä ostaa lisää tavaraa jos ei oikeasti tarvitse. Ihmeen paljon olen kuitenkin onnistunut tuunailemaan vanhoja uusien ostamisen sijaan, myös huonekalujen osalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, kiitos. Vähän sama tilanne täälläkin välillä tuon sisustelun suhteen, vaikka kestäviä arvoja olenkin aina yrittänyt kannattaa. Kirjoitukseni tarkoitus oli ennen kaikkea taas MUISTUTTAA näitä asioita itselleni.

      Poista
  4. Ihania ja toteutettavissa olevia Hyviä lupauksia.
    Mukavaa Uutta Vuotta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Sara, mahdollisimman realistisesti yritin tavoitteeni asettaa.

      Poista
  5. Kauniit, ettiset pohdinnat ja lupaukset :) Onnea ja iloa hienolle projektillenne!

    Itselläni on kodin sistustuksessa etusijalla juuri tuo ajattomuus, kestävyys ja funkitionaalisuus. Mietin jokaisen tavaran kohdalla onko se monikäyttöinen, jolloin tavaraa tarvittaisiin vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Merenneito. Seikka, miksi iloitsen tästä projektistamme on arkisen etiikan ja jonkinlaisen järjen äänen pysyminen hyvinkin konkreettisesti mielessäni. Kaikki kun on hiukan hankalan matkan päässä, ollaan luonnon armoilla ja pakko toteuttaa projektia niukasti mutta kivasti, itse väsäten, oppien, onnistuen ja varmaan epäonnistuenkin. Löydän tästä projektistamme paljon samoja asioita kuin purjehduksesta, you know.

      Poista
  6. Olen samaa mieltä perinteiden vaalimisesta ja arvostuksesta.
    Jälleen ja lopullisesti paluumuuttajana kotiseudulleni sydämeni sykähtää joka kerta kulkiessani tutuilla teillä, metsissä ja pientareilla.
    Yritän nyt muistella mitä kaikkea olikaan ennen, kun niin paljon on hävitetty.
    Sitä harmistelen, toisaalta iloitsen tutuista maisemista.
    Hyviä uuden vuoden lupauksia.
    Hyvää ja antoisaa Uutta Vuotta 2013.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, monelta paikkakunnalta on hävinnyt aika paljon alkuperäistä rakennuskantaa - tavallinen näky. Se on sääli, mutta onneksi nykyisin vallitsee vähän parempi ymmärrys pitkän tähtäimen arvosta ja ehkä loput ymmärretään säästää.

      Meidänkin tilamme myytiin purkukuntoisena, vaikka esim päätalon osalta vain pieni osa hirsirakenteista pitää korjata. Toisaalta myyjän kannalta tämä on ymmärrettävää ja ehkä välttämätöntäkin, koska ei voida jäädä vastuuseen mahdollisista selvittämättömistä vaurioista. Vastuu säilyttämispäätöksestä siirtyy siis yksittäisille uusille omistajille.

      Poista
  7. Sinulle oikein onnellista ja energistä uutta vuotta Villa Idurin parissa!
    Ja raketit paukkuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, energiaa tullaan tarvitsemaan! : )

      Poista
  8. Anonyymi20.39

    Aivan ihanan taloprojekti teillä! Itsekin haaveilen vastaavasta, joten tämä blogi on suunnattu selkeästi minulle. :)

    En yleensä jätä kommentteja kun selailen blogeja, mutta nyt osuit niin naulan kantaan, että oli pakko kirjoittaa. Olen nimittäin pyöritellyt täysin samoja ajatuksia viime aikoina mielessäni ja valitettavan usein törmää ihmisten lyhytnäköisiin asenteisiin. Sata vuotta sitten on osattu rakentaa ja mielestäni tätä rakennusperinnettä pitäisi vaalia, eikä automaattisesti purkaa, kun tulee esim. kattoremontti. Uusissa taloissakin on ongelmia ja niissä näkyy nimenomaan kestävän kehityksen vastakohta. Rakennetaan materiaaleista jotka eivät kestä vuosisatoja, vaan korkeintaan kymmeniä. Toivon hartaasti että paluu juurille ja kohti "yksinkertaisempaa" elämää- trendi (jos sitä sellaiseksi voi kutsua), on tullut jäädäkseen. Päätön kuluttaminen ja huonoista materiaaleista valmistettuiden tavaroiden ostelu tekee ihmisen ennen pitkää onnettomaksi, ja usein sillä täytetäänkin jotain tyhjiötä. Sen sijaan puiden pilkkominen ja veden kantaminen kaivosta antavat elämään merkitystä ja opettavat arvostamaan pieniä asioita. Ihanaa uutta vuotta! -Lilli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lilli, kun jätit kommentin. On tärkeä kuulla, että muutkin näkevät yksinkertaisuuden kauneuden ja "terveellisyyden" niin rakennuskannalle kuin meille ihmisille. Uskon myöskin, että perinteen kanssa voi elää hyvässä harmoniassa myös nykyaikana, se juuri tekee hyvää mielelle ja tekeminen kropalle, kuten sanoit osuvasti! Ja onneksi juuri näitä tavarantoimittajia ym. pieniä firmoja löytyy, joilta saa tietotaitoa ja oikeita, luonnonmukaisia materiaaleja. Hyvää Uuttavuotta sinulle ja toivottavasti haaveprojekti jossain vaiheessa alkaa : )

      Poista
  9. Itse olen vuosia entisöinyt vanhoja huonekaluja, lähinnä omaan käyttöön. Siinä on kuitenkin huono puolensakin olemassa, niihin jää ns koukkuun! :) Löytyy toistakin ihanampi huonekalu joka pitää pelastaa. Yleensä ne on menossa polttoon tai kaatopaikalla ja sitten urheasti pelastan rumat pienet ankanpoikaset. Just. :D Sitten taas pitänee yrittää harjoitella sitä kiertoon laittoa enemmän.. Koulussa alkaa pian pienimuotoinen entisöinti kurssi, pitänee taas kokeilla jotain semmosta mitä ei ole ennen tehnyt. :)

    Olipa mahtavaa että löysit blogiini, en olisi löytänyt tänne muuten. Ihana blogi sinulla. Teillä on niin valtavasti hommaa siellä, mutta ihanaa hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helinä viestistäsi! Pahoin pelkään, että mulle käy samoin... Ja juuri niin, että hommaa kyllä riittää muutenkin kuin vain näiden huonekalujen kanssa. Mutta toivottavasti jaksetaan iloita kaikesta tekemisestä ja kivasta, mitä saadaan aikaan.

      Poista
    2. Eiköhän se iloitseminen onnistu, se yleensä kun pelastaa huononkin hetken!!!

      Poista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...